Suuttuuko mieheni tyhjästä vai olenko minä tunteeton sika?

Mun aatoksia:



-ette kumpikaan kommunikoi toisillenne kovin kunnioittavasti. Se on ihan ymmärrettävää, mutta ei toivottavaa. Miettikää, miten voisitte puhua toisillenne "kauniimmin", missä vika? Läheisyydessä, miehen mykkäkoulussa, toisen arkisessa kritisoinnissa?



-miehen reaktio on mielestäni kohtuuton. Ymmärrän, ettei ole kiva kuulla tuollaista syyllistävää "naputusta", mutta ei sen takia todellakaan parin päivän mykkäkoulua vedetä! Meillä saatetaan "nahistella" päivittäin jotain vastaavaa pientä, mutta annetaan tulla siinä tilanteessa molemmin puolin se kiukuttelu. Sit se on siinä.



Muita huomioita:

-minun mielestäni kritiikki oli siinä mielessä turha, sillä kana oli yhä käyttökelpoinen

-miehen huomio siitä, että ruokaa laittaessa voisi katsoa päivämääriä, oli ihan vakavasti otettava.

-samoin ap:n ajatus siitä, että ostaessa katsotaan mahdollisimman pitkälle päivämäärää on järkevä ehdotus.



Ehdotuksia:

-laita miehelle kauppalistaan viikonpäivä, jolloin suunnittelet ruoan tekemistä. Meillä tämä toimii, mieskin kiinnittää huomiota paremmin kun lukee "marinoimaton broileri (ti)". Tällöin voit tehdä viikon ruokalista ennen kaupassakäyntiä.

-jos taas päädytte siihen, että päivämäärät tarkistetaan jääkaapista otettaessa, viikon ruokalista voidaan laatia vasta kaupassakäynnin jälkeen.

ite kyllä kuunnella tuollaista, en vaikka se tulis ihan kauniilla äänen sävyllä.



Jos mä oisin nähny tuon et päiväys menee vanhaks tänää nii oisin ehkä vain todennut: "ahaa, tänää menee vanhaks, tän voi kuitenkin syödä, ei muuta ku kanat uuniin." Ja jos ois ollu aikasemmin mahollisuus kana tehä niin ehkä oisin tehny, kalan olisi voinut syödä myöhemmin.



En tajua tommosta riitelyä, ihan tyhjästä riitelitte tai mainitsit.



Meillä mies käy melkein aina kaupassa, en kirjoita listoja, osaa ostaa ilman minun listojakin. Ei tulis mieleenkää alkaa sanomaa tuollasista. REipas mies ku kauppaan menee joka ikinen kerta!

Jos joku tuote joskus kerkeeki vanhaksi tai huomaamatta tullut vanha tuote mukaa, niin sitä yhessä mietitää et kantsiikoha tätä syödä ja voikohan vielä jotain tästä tehä.

Mies ostaa päivämääriä katsomatta ihan mitä tahansa ja minä poltan sitten hermoni kun toinen ei viitsi nähdä pientä vaivaa siellä kaupassa.

kyllä se mykkäkoulu on vallan käyttöä, mutta niin on tuollainen joka asiasta huomauttelukin. Minä näen ap:ssä aivan yhtä paljon syytä kuin miehessäkin.



Ja tämä on sentään vain ap:n versio tapahtuneesta. Jos olisin itse ollut todistamassa tapausta kärpäsenä katossa, pitäisin ap:tä todennäköisesti vielä suurempana syyllisenä. Ei niin, että se syyllisten haku mitään hedelmää tuottaisi. Mutta jo ap:n teksteistä näkee, ettei hän näe omassa toiminnassaan mitään kritisoitavaa, vaikka kritisoitavaa löytää jo näin kaunistellusta versiostakin.



Ja kyllä, ap nimen omaan nalkuttaa. Tuollainen asioista jatkuvasti huomauttelu on nalkuttamista, ja se on myös näin naisen näkökulmasta erittäin ärsyttävää...jopa ärsyttävämpää kuin mykkäkoulu.

Miten se siis voi olla "jatkuvaa huomauttelua"? Jos ap siis tosiaan välttelee konfliktitilanteita ja nalkutusta miehen mykkäkoulujen vuoksi?

kyllä se mykkäkoulu on vallan käyttöä, mutta niin on tuollainen joka asiasta huomauttelukin. Minä näen ap:ssä aivan yhtä paljon syytä kuin miehessäkin. Ja tämä on sentään vain ap:n versio tapahtuneesta. Jos olisin itse ollut todistamassa tapausta kärpäsenä katossa, pitäisin ap:tä todennäköisesti vielä suurempana syyllisenä. Ei niin, että se syyllisten haku mitään hedelmää tuottaisi. Mutta jo ap:n teksteistä näkee, ettei hän näe omassa toiminnassaan mitään kritisoitavaa, vaikka kritisoitavaa löytää jo näin kaunistellusta versiostakin. Ja kyllä, ap nimen omaan nalkuttaa. Tuollainen asioista jatkuvasti huomauttelu on nalkuttamista, ja se on myös näin naisen näkökulmasta erittäin ärsyttävää...jopa ärsyttävämpää kuin mykkäkoulu.

sanoo (totuuttahan me emme tiedä), ettei uskalla huomautella ja kuitenkin tämäkin tapaus liittyi hänen huomautteluunsa (lue: nalkutukseen). Lisäksi hän kertoi, että näitä tapahtuu vähän väliä. Joten ap:n kertomus on jo sinänsä isossa ristiriidassa.

Mies käy hakemassa kaiken pyytämäsi listan mukaan. Kama on priimaa. Ja kiitokseksi sä urputat jostain päivämäärästä, joka vielä oli ihan kunnossa.

Vaimo on tehnyt ruokalistan koko viikoksi ja raaka-aineiden mukaan tekee miehelle ostoslistan. Sen jälkeen vaimo tekee ruoan.

Haloo! Missä keskiajalla te av-laiset elätte? Meillä ainakin kaupassa käy se, kumpi ehtii ja ihan itse päättää, mitä 3-4 päivän aikana syödään. Yleensä tarkistaa myös tuotteiden päivämäärän, mutta joskus kyllä molemmilla unohtuu. Myös ruoan tekee se, kumpi ehtii. Tuo viikkosuunnitelma olis kyllä hyvä idea, saatais jostain vain energiaa tehdä se, yhdessä.

mutta mulla kaikkein pahimmalle kuullostaa se päivän parin mykkäkoulu moisen jälkeen.



Mun mielestä kaikista asioista saa sanoa, mutta ei riehua tai suuttua turhista.



Mun mies on sellainen, että jos jostain satun huomauttamaan, tosi helposti alkaa huutamaan. Tästä asiasta huomautin viimeksi tänä aamuna, ettei huutaminen auta tilannetta yhtään.



Ja jos meillä on joku pahempi riita, mies käyttää valtaa ja makaa tai on mykkäkoulua päivätolkulla. Ja siinä on aivan sama kuinka paljon mä yritän sovitella. Mies ei koskaan sano mistään, kun asia olis ajankohtainen, vaan kerää asioita itseensä ja lataa sit kerralla kaiken.



Siis mun mielestä olis reilumpi sanoa asiasta ajallaan ja selvittää asia heti, ottaa opikseen. Valtapeli ei ole reilua ketään kohtaan.

koska kaivat tikusta riitaa huokaillen.

- Päivämäärä on tietenkin mielipideasia. Minä pyrin ottamaan ruuaksi aina mahdollisimman tuoretta, olen hyvin herkkävatsainen varsinkin jauhelihan suhteen.

- En mielestäni ole nalkuttaja, juuri koska mies saattaa vetää kilarit mistä tahansa.

Miksi syöt ensin tuoreimmat, silloinhan ne vähemmän tuoreet pääsevät pilaantumaan? Kaiken järjen mukaan ensin käytetään ne jotka ovat vaarassa pilaantua.

Tuo esimerkki oli ihan perusarkista keskustelua, olisit voinut valita sanasi paremmin, minullekin jäi kuva että miehen vika. Tai olisi voinut pitää suunsa kiinni ja laittaa sen kanan ennen kuin pilaantuu.

Hyvä merkki on että tiedostat asian. Kokeile kiittää miestäsi enemmän ja useammin.

loistava ohje kyllä! Uskomatonta kuinka moni täällä takertui kanapaketin päivämäärään:)

toi nyt oli aivan tyhjänpäiväistä nalkuttamista..

nyt oli niin turhaa, että jos toi on sulle kovinkin tyypillistä, niin en ihmettele, et miehellä hitsaa kiinni. Totta kai se kana on vielä syötävää.



Ja sitä paitsi, millanen nuija syö kanaa tänä päivänä?

tuo kanan päiväyksestä nipottaminen on kyllä ihan naurettavaa! Sinun pitää laittaa kauppalistaan vähimmäispäiväys, jos kerran aiot tehdä asiasta ongelman.



Ymmärrän tuolta osin miestäsi täysin. Minulla keittää, kun oma mieheni nipottaa ruisleivän päiväyksistä. Leivän on hänestä ehdottomasti oltava ostopäivänä leivottua. Siksi saan valitukset, jos ostan leipää sunnuntaina, jolloin se on väistämättä edelliseltä päivältä. Lisäksi miehen mielestä tuore leipä on laitettava heti pakastimeen, koska huoneenlämmössä se menee "pilalle".



Eli meillä näin päin.

tuo terapiaan meno oli mielestäni hyvä idea. Taidat olla melko sokea sillem miten kohdella toista ihmistä - mainitset, että NYT EN ENÄÄ SITTEN SANO MISTÄÄN MITÄÄN. Just. Hieno tapa ratkaista ongelma, joka ei olisi edes ongelma, jos et suhtautuisi niin kauhean itsekkäästi. Juttelin näistä kommenteista, aloituksesta ja vastauksistasi mieheni kanssa ja meitä kumpaakin puistatti tilanteenne -. Ei ihme, että miehesi jo alkaa mykkäkoulun, hänhän on edessäsi täysin aseeton, kun olet noin hyytävä.

Sitähän olen tässä yrittänyt sanoa. Että jos 1-2 kertaa kuukaudessa MINKÄÄNLAISEN kriittisen palautteen antaminen on mielestänne liikaa, niin eihän sitä sitten saisi sen logiikan mukaan sanoa enää ollenkaan!

Yhtään rakentavaa kommenttia en ole sinulta saanut siihen, mitä olen kysynyt eli MITEN sitä harmia tai kriittistä palautetta sitten pitäisi mielestäsi antaa?

Jos tuo oli mielestäsi hyytävää nalkutusta, niin mikä olisi parempi?

Katsos kun kaikki variaatiot olen yrittänyt kokeilla ja joko niistä ei ole minkään valtakunnan hyötyä tai sitten tulee huutoa vastaan. Joskus ei jostain tule sillä kertaa, mutta samoin muotoillusta tulee sitten taas seuraavalla kerralla.

Yleensä pyrin sanomaan kritiikin ehdotuksen muodossa. Että (aloitukseni esimerkkiin soveltaen) "olisi helpompi tehdä ruokaa, kun ei tarvitsisi katsoa lihojen päivämääriä enää kotona niin tarkkaan. Mitä luulet, voisikohan siellä kaupassa jo katsoa, jos siellä altaassa olisi mahdollisimman pitkällä olevia päivämääriä...?".

Minä en oikeasti ymmärrä, mitä ITSEKÄSTÄ on siinä, että ilmaisee parisuhteessa mielipahaa. Varmaan sen olisi voinut esimerkissäni ilmaista paremmin ja taitavammin. Itsekö et koskaan ässähdä väsyneenä/kipeänäkään???

Tietysti näin jälkikäteen ajatellen siinä riidassa tehtiin kärpäsestä härkänen. Sitähän olen koko ajan sanonut. Mutta hei haloo, niinhän ne arkiset parisuhderiidat tuppaa olemaan pikkuasioista noin laajemminkin ;-)

ap

Mies ostaa päivämääriä katsomatta ihan mitä tahansa ja minä poltan sitten hermoni kun toinen ei viitsi nähdä pientä vaivaa siellä kaupassa.

Asiasta kun ON siis keskusteltu monesti aiemminkin.

Ja muutama ehdotti päivämäärien panemista ostoslistaan - niin usein teenkin, JOS jo listan laatiessani tiedän, mitä ruokaa teen niistä minäkin päivänä.

ap

alkuperäisessä kirjoituksessa kerrotaan joku mitätön pikkuasia, jonka vuoksi on aviokriisi päällä ja sitten, kun vastaajat yksiselitteisesti tuomitsevat aloittajan hankalaksi ihmiseksi ja nipottajaksi, palaa ap kertomaan omasta elämästään lisää yksityiskohtia, jotka kääntävätkin tilanteen ihan päälaelleen. Minustakin on järjetöntä nipottaa kanapaketin päiväyksestä, mutta ap:n myöhemmistä vastauksista saakin sen käsityksen, että ap elää jatkuvan henkisen väkivallan alla, eikä uskalla suutaan avata. Kommentoi tässä nyt sitten rakentavasti ja järkevästi...

monta, jotka OVAT ymmärtäneet minun kantani.

Ei aloitukseen voi panna kaikkea, kukaan ei lue monen sivun aloituksia. Totta kai kerron lisää tilanteestamme, kun saan kysymyksiä tai syytöksiä, jotka tuntuvat minusta kohtuuttomilta!

Lisäksi olen kyllä vastannut ja lisännyt tietoja heti alusta alkaen, en ole muuttanut kertomustani siinä mielessä.

ap

neutraalia kielteistä palautetta (johon ei liity varsinaista tunnereaktiota) annetaan ja pitää voida antaa parisuhteessa. Aloituksen esimerkissä se ei ap:ltä mennyt putkeen, mutta jos siitä tosiaan seurasi tuollainen sättiminen ja parin päivän mykkäkoulu, miehen vastareaktio oli hämmentävä.



Olennaisin kysymys liittyy minun nähdäkseni siihen, kuinka usein ap huomauttelee miehelleen. Jos hänen oma tulkintansa parista kerrasta kuukaudessa on totta, se ei ole nalkutusta vaan jopa hämmästyttävää pitkäpinnaisuutta. Ja tuon tulkinnan varassa meidän kai on kommentoitava, vaikka jotkut tässä inttävät ja väittävät tietävänsä paremmin, millaista elämää ap ja miehensä elävät.



Ei ole kuitenkaan harvinaista, että ihmiset eivät itsekään huomaa, miten usein antavat kumppanilleen kielteistä palautetta. Varsinkin jos ap:n tavoin yrittää tukahduttaa harmeja ja olla niistä sanomatta, voi se padottu kauna ja harmi pullahtaa esiin muutoin.



Ikävintä tuossa on, että myös ne myönteiset tunteet usein patoutuvat ja jäävät ilmaisematta. Kun mielipahaa tarpeeksi pitkään lakaisee maton alle, hyvät tunteet nuupahtavat myös jonnekin nurkkaan!



Mieti asiaa, ap.



Yksi olennainen kysymys on ilmeisesti jäänyt muilta kysymättä. Jotta saisimme kuvan siitä, miten temperamenttinen ja herkästi kiukustuva ap:n mies on, on kysyttävä:



Kiukustuuko miehesi yhtä rajusti kenellekään muulle, esimerkiksi lapsellenne?

Varmasti menen taas itseeni ja mietin, miten harmin tuntemukset minulla kuultavat läpi. Olet aivan oikeassa, kyllä ne voivat jotenkin minusta näkyä.



Jossain vaiheessa aivan tietoisesti pyrin sanomaan heti, kun joku vaivaa. Ennen kuin se ehtii paisua isommaksi. En tiedä, oliko se sitten kuitenkin liian usein sanomista, kun sekin tuntui ärsyttävän isosti miestä.



Ja kai se sitten on tosiaan sitäkin, että meillä on isoja ristiriitoja, joista ei voida päästä sopuun. Esim. työnjako on pysyvä kitkan aihe, josta en enää kauheasti jaksa miehelle sanoa tai apua pyytää. Oma-aloitteisuutta kun ei ole, vaikka olen yrittänyt monenlaisia konsteja sen tukemiseen. No, siitä ei sen enempää.



Mies on hyvin lyhytpinnainen myös lasten kanssa. Esim. yksi ovi on nyt lommolla, kun mies kumautti sen nyrkillä rikki, kun lapset elämöivät nukkumaan mennessään.



ap

kana ole vanhaa jos tänään päiväys..huomennakin ihan syötävää..en tuollaista alkaisi sanomaan.Miehessä se vika että reagoi liian kiivaasti asiaan.Onko teillä elämä yhtä arkea,silloin pikkuasiat ärsyttää?