Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suuttuuko mieheni tyhjästä vai olenko minä tunteeton sika?
27.01.2010 |
Meillä on vähän väliä kiistoja, joiden seurauksena mies haukkuu ja kiroaa ja mököttää parikin päivää. Minulle yleensä kiistanaiheet ovat aika käsittämättömiä.
Kysyn siis teiltä, onko minun syytä mennä enemmän itseeni vai onko niin, että miehellä on jotain mielialan sääntelyn ongelmaa.
Tietenkään en tästä puhu miehelleni, koska "tilannediagnoosinne" joka tapauksessa perustuu tosi vähäisiin tietoihin.
Tässä tuorein esimerkki:
Menen keittiöön, aioin aloittaa illallisen valmistelun. Mies on käynyt kaksi päivää aiemmin kaupassa, ostanut useammalle päivälle ruokia minun laatiman ostoslistan mukaisesti.
Kaivan kanapaketin esille ja huomaan, että sen päivämäärä on tänään. Huokaisen ärsyyntyneenä ja kysyn mieheltä, mikä päivä on.
Mies vastaa olohuoneesta, monesko päivä.
- Kuinka niin? hän kysyy.
- No ei muuta kun että tää kana vanhenee tänään, mutta kai sen silti voi syödä. Katsoisis vähän tarkemmin noita päivämääriä (neutraalilla äänellä).
- Oisit itse katsonut tarkemmin, missä järjestyksessä ruuat teit. Oisit tehnyt kanan eilen, kivahtaa mies.
- No ajattelin tehdä ekana sen kalan.
- Mikä siinä kalassa oli päivämäärä, tivaa mies (kala oli vakuumipakattua).
- Ihan sama mikä oli, kalan tein silti ekana, sanoin.
Asia jää siihen. Tunnin päästä mies tulee ja kirosanojen saattelemana haukkuu minut, kun aina vittuilen ja syydän omat mokani hänen niskaansa. Olen äimänä, en muista tuota edellistä keskustelua, joka oman tulkintani mukaan oli tavallista arjen kritiikkiä (itse etsin aina lihatiskistä mahdollisimman pitkät päiväykset, mies ottaa ekan käteen osuvan).
Tunnustan, että on se niinkin, että voisi katsoa tarkemmin päivämäärät silloin, kun valitsee jääkaapista sitä, mitä ekana kokkaa. Olen tyynnyttelevä, mies poistuu paikalta ja ennusmerkeistä päätellen mököttää seuraavat päivät.
Mitä mieltä?
Kommentit (183)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muiden vastauksia mutta mielestäni parisuhteen hoitoon ja ylläpitoon kuuluu se, ettei mäkätä toiselle pienistä asioista jollaiseen luen nuo päivämääräjutut. Pistä helkuta se kana pakkaseen jos haluat lisää päiviä!
Outoa - ei kai kyse "pelkäämisestä" tai "suuttumisesta", jos ihminen on toiselle ihmiselle ihminen. Minusta ap:n tilanne on ihan samanlainen kuin jos ap polttaisi kätensä "tahallaan" (= lue ajatuksissaan) ruokaa valmistaessaan ja ap:n mies tulisi sanomaan: olisit nyt vain ollut vähän varovaisempi... Mitäköhän tuo huomautus auttaa? Osoittaa vain harvinaisen empatiaköyhää suhtautumista rakkaimpaansa.
Mitäs, jos ap itse muistaisi huikata miehelleen tämän lähtiessä kauppaan: hei viitsitkös katsoa, että viimeiset myyntipäivät ovat mahdollisimman myöhään....
Auttaisi ap:n "ongelmaan" huomattavasti enemmän kuin tämä nykyinen asetelma.aika uuvuttavaa olla ihminen joka joutuu miettimään joka sanomisen ettei toinen suutu!Kyllä on miehessäkin mielestäni vikaa!
Suuttumisestahan tuossa kuulema oli kyse ap:n mukaan.Ja joka sanaa kohta saa varoa!
muiden vastauksia mutta mielestäni parisuhteen hoitoon ja ylläpitoon kuuluu se, ettei mäkätä toiselle pienistä asioista jollaiseen luen nuo päivämääräjutut. Pistä helkuta se kana pakkaseen jos haluat lisää päiviä!
Miksi minun pitäisi tyynen kohteliaasti ottaa vastaan puolisoni nalkutusta?
Kyllä minuakin alkaisi nyppiä pikkuhiljaa, jos mieheni aina olisi huomauttelemassa. Tottakai alkaisin jo tiuskia takaisin - ja siinä olisimmekin jo hyvää vauhtia kulkemassa kohti kriisiä, sillä moista vaimoa (tai siis minun kohdallani miestä, sillä olen nainen) en kauan katsoisi.
Suuttumisestahan tuossa kuulema oli kyse ap:n mukaan.Ja joka sanaa kohta saa varoa!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeiseen virkkeeseen eli tuohon suuttumiskommenttiin.
Käy ihan sääliksi miestäsi, ei ihme jos on hermo vähän kireellä kanssasi!
Minulla on vastaava työkaveri, joka huokailee kovaäänisesti "oletko mirkku käyttänyt viimeksi tulostinta, täällä on paperi taas ihan lopussa", tms. typeristä pikkuasioista. ARGH! Tekee kuitenkin (niin kuin me kaikki!!) vastaavia "virheitä", joista muutkin voisi raskaasti huokailla, mutta koska tietää, että töissä on kaikkilla mukavampaa, kun antaa vain olla! Ja kun asiat eivät todella ole isoja!!
Jos meillä mieheni valittaisi jostain noin tyhjänpäiväisestä sanoisin varmaan "v.ttu mee ite sinne stanan kauppaan jos ei kelpaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On karseata olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka huomauttelee. Vai mitä?
joka on molempien vastuulla, tavanomaisena ja tyypillisenä. Ja ilmeisesti myös ap:n mies pitää sitä tavanomaisena ja tyypillisenä käytöksenä ap:lta.
Ensin kannattaisi miettiä onko joku asia todellakin miehen vika, vai olisiko apkin voinut toimia toisin.
No, olisi voinut vaikka tutkia kanojen päiväykset miehen tultua kaupasta, ja verrata niitä päivään, jona aiot kanat tehdä ruuaksi. Tai voisit sanoa miehellesi, että laittaa pakastimeen kaikki muut, paitsi seuraavana päivänä tehtävän ruuan, joka on vaikka se kala.
Jos tämä sama kaava, eli toisen syyttäminen herkästi ihan vain neutraalilla äänellä ja vähän joka välissä toistuu usein, ei se ole ihme, että mies on kyrsiintynyt. Tuollaisia kaunaisia purkauksia tulee helposti, jos tilanne toistuu uudestaan ja uudestaan. Ja tuollainen syyttely on ärsyttävää, erityisesti, jos oikeasti asia ei ollut puhtaasti kummankaan vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaisen ärsyyntyneenä ja kysyn mieheltä, mikä päivä on. Mies vastaa olohuoneesta, monesko päivä. - Kuinka niin? hän kysyy. - No ei muuta kun että tää kana vanhenee tänään, mutta kai sen silti voi syödä. Katsoisis vähän tarkemmin noita päivämääriä (neutraalilla äänellä). - Mitä mieltä?
Ensinnäkin olet ärsyyntynyt ja miehesi huomaa sen äänestä vaikka kuin yrittäisit sitä peittää. JA kyllä tuo sun kommentti päivämäärästäkin on hankala (+ se äänensävy).
sanoit, teillä on VÄHÄN VÄLIÄ näitä kiistoja. Joten taidat huomautella miehellesi useamminkin, ainakin esimerkin mukaan, vähäpätöisistä asioista.
Sinusta voi tuntua, että miehesi ylireagoi (kuten tekikin), mutta siihen on syy. Teillä voi olla syvempiä ongelmia, jotka heijastuvat ärtymisenä vähäpätöisemmistä asioista. Tai sitten miehesi on yksinkertaisesti lopen kyllästynyt huomautteluusi...enkä yhtään ihmettele. Se todella syö miestä/naista, mikäli toinen on aina "syyttämässä" asiasta kuin asiasta.
Ja jos miehesi ei osaa mielestäsi kaupassakaan käydä "oikein", voit toki hoitaa ne kauppa-askareet siten, kuin ne mielestäsi kuuluu hoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö lukeneet ap:n viestejä siis ollenkaan? Ap sanoi, ettei USKALLA NALKUTTAA tai kritisoida miestä. Eli tuskinpa siis on kyse mistään jatkuvasta pään aukomisesta, vaan siitä, että mies käyttää mykkäkoulua erittäin epäreiluna valtataistelun välineenä.
Kysykääpä ihan keneltä vain perheterapiaan perehtyneeltä, mitä mykkäkoulu parisuhteessa merkitsee... Kyse on yksinkertaisesti tehokkaasta vallankäytöstä, joka TOIMII, siksi sitä käytetään.
Ja please, LUKEKAA viestit ennen kommentointia kunnolla ja ajatukselle. Please.
Kysyn mieheltä, mikä päivä on, mies vastaa olohuoneesta, monesko päivä. -Kuinka niin? hän kysyy. -Ei muuta, kun että tämä kana vanhenee tänään, mutta eikös sen silti voi vielä syödä.
-Kyllä varmaan voi, niissähän on käyttöpäivää vielä tuon suosituksen ylikin, sanoo mies olohuoneesta. -Mun ois varmaan kannattanu tehdä tää kana jo eilen ja kala vasta tänään, mutta ei voi enää mitään, huikkaan minä miehelle.
-Podetaan sitten ruokamyrkytys yhessä, sanoo mies ja tulee keittiöön. -Tarviitko muuten apua?
-Joo, tuu vaan, tehään yhessä. Pilko sinä nuo kasvikset, niin minä paistan kanan.
Ja muuten, meillä ei syytellä eikä myöskään riidellä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuo ylempänä mykkökoulua kommentoinut ja jatkan vielä, että itse sain parisuhdeterapiassa seuraavanlaisen ohjeen: Muuta omaa käytöstäsi. Et siis mielistele miestä, olet ihan kohtelias ja oma itsesi. Jos on sanottavaa, sanot sen pelkäämättä mykkäkoulua.
Jos ja kun mykkökoulu alkaa, muutat reaktiotasi siihen aivan täysin. Mykkäkoulu on tällä hetkellä miehen oppima kätevä vallankäytön väline, jolla sinut pidetään ruodussa. Mies ei ole paha eikä ilkeä, hän on vain oppinut tehokkaan keinon saavuttaa oma päämääränsä.
Eli: jos ennen häiriinnyit mykkäkoulusta, nyt vaan yksinkertaisesti päätät olla välittämättä tippaakaan. Sinä et ole vastuussa miehesi tunteista tai reaktioista. Kukaan ei pakota miestäsi mykkäkouluun, vaan hän itse valitsee oman tiensä ja on vastuussa siitä itse 100%:sti.
Jos lapset syyttävät sinua, voit sanoa heille jotain neutraalia, esim. "isiä harmittaa, mutta hänen on itse otettava vastuu omista tunteistaan." (ok, ehkä liian jenkkiä, mutta tajuat pointin)
Sinä jatkat elämääsi ja otat vastuun VAIN omista tunteistasi ja reaktioistasi. Olet mahdollisimman mukava ja kohtelias, muttet ovimatto. Voit nätisti ehdottaa keskustelua, mutta jos mies ei suostu, vaan mököttää, on tämä täysin hänen oma valintansa. Sinä vaan kohautat olkapäitäsi ja jatkat normaalia olemistasi ja elämääsi.
Muuttamalla omaa suhtautumistasi pakotat miehen todennäköisesti muuttamaan omaansa huomatessaan mykkäkoulun olevan täysin hyödytön, koska sinä et enää reagoi siihen mitenkään. Ja jos ei miehen käytös muutu, se ei oikeasti ole sinun ongelmasi, vaan miehen ihan ikioma valinta.
alkuperäisessä kirjoituksessa kerrotaan joku mitätön pikkuasia, jonka vuoksi on aviokriisi päällä ja sitten, kun vastaajat yksiselitteisesti tuomitsevat aloittajan hankalaksi ihmiseksi ja nipottajaksi, palaa ap kertomaan omasta elämästään lisää yksityiskohtia, jotka kääntävätkin tilanteen ihan päälaelleen. Minustakin on järjetöntä nipottaa kanapaketin päiväyksestä, mutta ap:n myöhemmistä vastauksista saakin sen käsityksen, että ap elää jatkuvan henkisen väkivallan alla, eikä uskalla suutaan avata. Kommentoi tässä nyt sitten rakentavasti ja järkevästi...
On karseata olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka huomauttelee. Vai mitä?
Pitää itseään ystävällisenä ja aina hymyilee. Silti vittuilee ja nalkuttaa koko ajan. Pieni jäpätys kuuluu jatkuvasti ja juuri tuollaista nalkuttamista. Todella rasittavaa ja ärsyttävää. Ja vielä se, että jos joku tälle hermostuu, on niin viaton ja ihmettelee, miksi hänelle suututaan ja hän nyt pelkää työkavereitaan kun me aina hänelle suututaan.
Hohhoijaa.
Kuulostaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvältä valtapeliltä. Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä, syyllistää ja sulkee emotionaalisesti ulkopuolelle useiden päivien ajaksi (kylmä manipulointi- ja ehdollistamisstrategia). Käytöksesi ja lisääntynyt varovaisuutesi osoittaa, että miehellä alkaa jo olla yliote. Lopulta hänellä vielä tulee olemaan sinuun täysi kontrolli ja jo kuvaamistasi reaktioista päätellen riski, että hän käyttää sitä väärin on aika ilmeinen. Reagoi tilanteeseen, vielä kun voit! Tuollainen ilmaisuvapauden ja arkikeskustelun tukahduttaminen parisuhteessa on henkistä väkivaltaa eikä missään nimessä normaalia!
Naiset täällä enimmäkseen ymmärtävät toisensa väärin ja alkavat sättiä toisiaan. Mikä meitä naisia oikein riivaa? Keskinäinen kateusko?
Uskon, ettei tällä palstalla voi mitenkään antaa omasta parisuhteestaan realistista ja kaikenkattavaa kuvaa, mutta päätellen siitä, mitä ap on kertonut, niin miehen reaktio oli kohtuuton. Enkä itse sulattaisi astioiden paiskomista sen vuoksi, että kauha on väärässä lokerossa. Kysyisin, että mikä piru herraa riivaa ja mikä on todellinen syy tuohon käytökseen.
Parisuhdeterapia on hyvä idea.
Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, mutta asioista pitää voida keskustella, muuten ei päästä eteenpäin.
Itselläni on myös puoliso, joka suutahtaa herkästi, jos on tehnyt jotakin "väärin" omasta mielestään. Häntä pitää sitten yrittää lohdutella.
Meillä sama tilanne, kuin teillä ja ymmärrän ap:ta oikein hyvin! Myönnän kyllä itsestäni sen, että sanon liian herkästi pienistä asioista. Olen vuosien myötä oppinut olemaan ihan turhista asioista hiljaa, mutta ulkopuolisetkin ovat sanoneet, että mies suuttuu aivan liian herkästi ihan turhista asioista ja hirmuisen voimakkaasti. Voi heittää tavaroita seinään lasten nähden ja lähteä menemään huutaen.
Olen myös välillä miettinyt, että onko mies masentunut, koska on kotona hirmuisen väsynyt. Olen yrittänyt moneen keskustella hänen kanssaan meidän suhteesta, että onko siinä tai minun käytöksessä jotain pielessä, mutta ei ole ainakaan vielä sitä myöntänyt.
Alue: Aihe vapaa
Outoa - ei kai kyse "pelkäämisestä" tai "suuttumisesta", jos ihminen on toiselle ihmiselle ihminen. Minusta ap:n tilanne on ihan samanlainen kuin jos ap polttaisi kätensä "tahallaan" (= lue ajatuksissaan) ruokaa valmistaessaan ja ap:n mies tulisi sanomaan: olisit nyt vain ollut vähän varovaisempi... Mitäköhän tuo huomautus auttaa? Osoittaa vain harvinaisen empatiaköyhää suhtautumista rakkaimpaansa.
Mitäs, jos ap itse muistaisi huikata miehelleen tämän lähtiessä kauppaan: hei viitsitkös katsoa, että viimeiset myyntipäivät ovat mahdollisimman myöhään....
Auttaisi ap:n "ongelmaan" huomattavasti enemmän kuin tämä nykyinen asetelma.