Jatka lausetta: suurin syy siihen, miksi laihdutus epäonnistuu, on se, että...

välissä sinä luonnostaan hoikka harrastat rankkaa liikuntaa, jos olet seitsemänkin tuntia syömättä? Ja ihminen ei ole kunnollinen, jollei se liiku itseään kunnon hikeen vähintään viittä kertaa viikossa tuntia kerrallaan. Plus lihaskuntoharjoitukset. Niitä ei oikein tehdä seitsemän tuntia sitten syödyllä omenalla.

7 tuntia oli viittaus sen henkilön päivään, joka unohti syödä lounaan, kun ei huomannut nälkää (eli sieti sen) ja vasta klo 15 huomasi olevansa nälkäinen. Totesin siihen, että lihava ei olisi sitä näläntunnetta sietänyt.

En ehdottanut, että tämä olisi mitenkään normaali tai toivottava ruokailurytmi. Siinäkin kysymys oli vain nälän siedosta.

T. se luonnostaan hoikka

välissä sinä luonnostaan hoikka harrastat rankkaa liikuntaa, jos olet seitsemänkin tuntia syömättä? Ja ihminen ei ole kunnollinen, jollei se liiku itseään kunnon hikeen vähintään viittä kertaa viikossa tuntia kerrallaan. Plus lihaskuntoharjoitukset. Niitä ei oikein tehdä seitsemän tuntia sitten syödyllä omenalla.

maailman väestöstä.

"Suurimmalla osalla väestöstä ei ole mitään ongelmia pysyä normaalipainoisena."

Tämä voi pitää paikkans 16–26-vuotiaassa väestössä, mutta ei enää sen jälkeen. Miten muuten yli puolet suomalaisista voisi olla ylipainoisia? Suurimmalla osalla väestöstä ei pelkästään ole ongelmia PYSYÄ normaalipainoisena vaan he eivät OLE sitä.

Tässä pikaisesti googlattu ote:

Enemmistö työikäisistä suomalaisista edelleen ylipainoisia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore tutkimusraportti kertoo jälleen tylyn totuuden työikäisten suomalaisten painonkehityksestä. Ylipainoisten osuus lisääntyy edelleen, vaikka terveelliset ruokatottumukset ovat jonkin verran yleistyneet.

THL:n tutkimusraportti kuvaa suomalaisen aikuisvästön terveyskäyttäytymisestä ja terveyttä keväällä 2008.

Kevään 2008 tilanteen mukaan vajaa kolmannes työikäisistä miehistä voidaan enää luokitella normaalipainoisiksi, sillä vähintään ylipainoisia on yli puolet ja selvästi lihavia 15 prosenttia. Naisten kohdalla tilanne ei ole kuin pikkuisen parempi; ylipainoisten osuus on 44 prosenttia ja selvästi lihavien 16 prosenttia.

WHO:n mukaan "Globally, there are more than 1 billion overweight adults, at least 300 million of them obese." Ovatko loput 5,7 miljardia sitten aliravittuja elinolosuhteittensa takia, vai olisiko heillä homma hanskassa, normaali ihmisen tapaan.

Ihan sama mitä muut kirjoittavat niin tuo yksi jankkaa samaa.

Itse olen "aina" ollut ylipainoinen (BMI onneksi aina kuitenkin alle 30) eikä minulla ole KOSKAAN ollut mitään ongelmaa näläntunteen kanssa. Itse asiassa ruokarytmini oli vuosia sellainen, että aamupala jäi väliin ja lounaan söin noin klo 13-14 aikaan. Tokihan tuossa ajassa ehti nälkä tulla, mutta kun aiemmin ei ehtinyt syömään niin eipä voinut kuin kestää sen nälän kanssa.

Tällä hetkellä laihdun ja voin hyvin (BMI nyt 25). Olen löytänyt karppauksen ilot ja sen, miten elää ilman näläntunnetta. Syön "kello kaulassa" tiettyinä aikoina ja hyvin harvoin ehdin tulla edes nälkäiseksi ruokailuiden välissä. Hiilareiden radikaali vähentäminen on saanut aikaan sen, että olo pysyy kylläisenä, verensokeri ei vaihtele eikä tule enää ruokaan liittyviä himoja, joista olen aina kärsinyt.

Minulla ylipaino ei todellakaan ole koskaan liittynyt siihen ettenkö pystyisi olemaan nälässä.

Ihmettelen suuresti, että joku lääkäriksi itseään tituleeraava ei tunnista esim. verensokerin vaihteluun liittyviä yksilöllisiä ominaisuuksia...

Onhan ton "luonnostaan hoikan" jutut aika provoja, mutta täytyy myöntää että kukaan tässä ketjussa ei oo pystynyt sen väitettä kumoamaan...

itse olen esim. risteilyllä, ja muilla matkoilla huomannu että ylipainoisilla ystävillä tuntuu olevan toi välipalan tarve toistuva ja jatkuva... Aina nälkää valittamassa.

...ylipainoiset eivät siedä nälkää. Nälän tunne on merkki siitä, että verensokeri laskee ja juuri silloin elimistö alkaa polttaa rasvaa pitääkseen verensokerin hyvissä lukemissa. Ongelma on siis siinä että lihavat ihmiset eivät tuota nälän tunnetta voi sietää, tulevat ärtyisiksi ja jopa vihaisiksi, niin että suun kautta saatavan ravinnon himo kasvaa lopulta sellaiseksi että he eivät voi edes keskittyä mihinkään muuhun, ennenkuin saavat jonkun välipalan jolla verensokeri saadaan hetkeksi nousemaan. Tähän perustuu lihavien ihmisten selittämät virheelliset olettamukset siitä, että "välipaloja täytyy olla tarpeeksi usein myös laihdutuskuurin aikana" tai että "energiaa ja ravintoa on saatava tasaisesti pitkin päivää". Tämä on ihan soopaa. Ihminen on biologisesti sekasyöjä (tai oikeammin lihansyöjä, joka käyttää myös kasviravintoa). Tällaisen eläimen luonnollinen olotila on pieni, jatkuva nälkä. Tuota luonnollista tunnetta lihavat eivät siis pysty pitämään yllä vaan se pitää vaimentaa. Rasva ei sula ilman nälkää. Nälkä ei tule muuten kuin olemalla kokonaan syömättä. Siksi useimmat lihavat epäonnistuvat. T. luonnostaan hoikka, joka on seurannut lihavien laihdutusyrityksiä läheltäkin vierestä

Oloni on pirteämpi ja parempi kun minulla on pieni nälkä. Jos olen syönyt kunnon aterian leipineen päivineen (todella harvinaista), niin sen jälkeen on todella raskas ja huono olo. Syön siis pienen aamupalan, kevyen lounaan ja töiden jälkeenkin ihan pienen aterian. Välipaloja en harrasta.

Toki joskus herkuttelen, mutta siihen riittää esim. 5 palaa suklaata tms. Leivonnaisia en syö kuin pari kertaa vuodessa.

Liekö nuo asiat hoikkuteeni salaisuus.

Mä olen läski. Ja siedän näläntunnetta todella hyvin, en yleensä edes tunne olevani nälkäinen. Syön, koska minun on pakko, mulla on diabetes. Siksi kai olenkin läski.



Syön yleensä näin:

Aamulla (n. klo 8) mukillinen kahvia maidolla + kaksi leipää (päällä hieman rasvaa, kinkkua ja kurkkua). Päivällä saatan juoda mukin tai kaksi kahvia (enkä syö kahvileipää)Tällä pärjäänkin mainiosti tuonne klo 16-17 saakka, jolloin syödään perheen kanssa ruokaa, esim. tänään meillä oli riisiä ja broilerin grillattua rintaleikettä. Seuraavan kerran syön illalla tuossa 21-22 aikaan, jolloin syön taas pari leipää ja juon kahvia/teetä, ehkä otan jonkun hedelmänkin. Päivän mittaan juon kyllä runsaasti vettä (n. 3 litraa), en tiedä viekö se sen näläntunteen pois.



Ja noin olen syönyt kauan. En tiedä, miksi en laihdu, kuitenkin liikun päivittäin vähintään parin kilometrin lenkin, en tosin mitään hikiliikuntaa.

Miten niitä väitteitä voi kumota? Ihan sama mitä muut kirjoittavat niin tuo yksi jankkaa samaa.

mutta luetun ymmärtämisessä on häikkää.

ja eliniän korrelaatiosta.



Niukkasti (mutta juuri ja juuri riittävästi) energiaa saaneet elävät keskimäärin pisimpään. Mitä kauemmin elämässään ollut laiha, etenkin nuoruudessa ja keski-iässä, sen parempi. Siinä kirjoittaja oli oikeassa, että VANHUKSENA on hyvä olla muutama kilo ehkä ylimääräistäkin kuin olla alipainon rajalla tai alipainoinen, juuri noiden luumurtumien vuoksi. Mutta siis vain vanhuksena, ei aiemmin! Mutta ei siis lihava, vaan muutama kilo ehkä enemmän tai sitten normaalipainon keski-tai ylärajoilla.

ja eliniän korrelaatiosta. Niukkasti (mutta juuri ja juuri riittävästi) energiaa saaneet elävät keskimäärin pisimpään. Mitä kauemmin elämässään ollut laiha, etenkin nuoruudessa ja keski-iässä, sen parempi. Siinä kirjoittaja oli oikeassa, että VANHUKSENA on hyvä olla muutama kilo ehkä ylimääräistäkin kuin olla alipainon rajalla tai alipainoinen, juuri noiden luumurtumien vuoksi. Mutta siis vain vanhuksena, ei aiemmin! Mutta ei siis lihava, vaan muutama kilo ehkä enemmän tai sitten normaalipainon keski-tai ylärajoilla.

tutkimusesta, jonka mukaan 25 on terveellisin bmi.

Tää luonnostaan hoikka kärsii mun diagnoosin mukaan ortoreksiasta tai anoreksiasta. Asketismin ja nälän "sietämisen" ylistäminen kertoo siitä, että jotain on todella pahasti pielessä. Kyllä jokainen eläin välttää epämiellyttäviä asioita, jopa ihan alkueliöt. Siispä ei ole mitenkään evoluutiolla selitettävissä, että ihmisen "kuuluisi" "sietää" nälkää.



Säännöllinen elämänrytmi, hyvät unet, paljon liikuntaa ja kasvispainotteinen ruokavalio + paljon tyydyttymätöntä rasvaa, siinä hoikkuuden salaisuus.



Itsellä noissa kaikissa vikaa, joten parannettavaa riittää. Mutta "luonnollisesti hoikan" sairaaseen mielikuvitusmaailmaan en lähde :)

Ekat viikot olen innoissani ja paino hutisee alas. Sitten alkaa tympiä, kun on jo hiukan sutjakoitunut (itsetyytyväisyys) ja toisaalta paino alkaa tippua hitaammin. Sitten tulee joku reissu tai juhla, jossa antaa itselleen luvan syödä. Sen jälkeen tulee sellainen itsehuijaus, että syön tässä nyt hiukan aikaa enemmän... ja loppujen lopuksi homma läsähtää. Yleensä onnistun laihtumaan 6-7 kg ja kokonaistarve olisi kuitenkin lähemmäs 20.

suhteeni ruokaan ja syömiseen on epäterve.



Laihduttaessani voin hyvin, nautin ruoan hyvästä mausta, siedän erinomaisen hyvin pientä näläntunnetta, en kärsi pahoista mieliteoista. yms.



Ja silti laihdutus (tai vähintäänkin painonhallinta) kerta toisensa jälkeen epäonnistuu. Elämä ei ole aina helppoa eikä reilua. Ja kun minä kohtaan elämän nurjat puolet minä idiootti haen lohtua ja voimaa syömisestä. Pieniä ylimääräisiä herkkuja ja palkintoja silloin tällöin. Ja jostain käsittämättömästä syystä tämä johtaa melkein vääjäämättömästi järkyttävään mässyttämisen kierteeseen jolla ei ole mitään tekemistä nälän ja ruoantarpeen tyydyttämisen kanssa. Tässä vaiheessa en juurikaan pidä ruoasta, en nauti syömisestä mutta SYÖN käsittämättömän paljon kaikkea mahdollista.



Kunnes taas eräänä päivänä havahdun ja onnistun ravistautumaan oikeille urille ja laihdutus alkaa jälleen.

jos lihaville laitetaan kunnon motivaatio laihdutukseen, niin kyllä se onnistuu. Niiden tarvitsee vaan omaksua suuri elämänmuutos, omaksua sellaiset ruokatottumukset jotka normaalipainoisilla on. Täällä tulee kommentteja, että jotkut lihoo lääkityksen tai jonkun hormonihäiriön takia. Joo, ehkä murto-osa lihavista on sellaisia. Totuus on että suurin osa lihavista on sellaisia vain väärän syömisen takia. Syödään ihan liikaa energian kulutukseen verrattuna. Se on niin yksinkertaista ja jos sitä ei pysyvästi tajua, laihduttaminen epäonnistuu aina.



Kunnollinen motivaatio laihduttamiseen voisi tulla esim. siitä, että kielletään jotkut terveydenhoitopalvelut jos ei laihduta pysyvästi. Eihän esim. maksansiirtoja tehdä alkoholisteille tai joissain maissa ei saa keuhkosyöpään hoitoa, jos ei lopeta tupakanpolttoa (en tiedä onko Suomessa näin). Lihavat aiheuttaa ihan älyttömästi kustannuksia kun heille tulee verenpainetauti, sydänsairauksia, diabetes, korkea kolesteroli ja muita sairauksia, joita ylipaino aiheuttaa (joo, normaalipainoisilla on niitä myös, mutta paljon vähemmän). Niiden hoitoa me kaikki sitten maksetaan verovaroista, normaalipainoiset maksaa myös, eikä lihavat yksin. Sellainen saisi loppua, jos sitä perussyytä, eli ylipainoa ei saa pysyvästi pois. Eiköhän rupea laihdutus onnistumaan kun selviää että loppupeleissä ilman pysyvää laihtumista normaalipainoon, odottaa kuolema 60+ vuotiaana.



Ja tähän ei sitten tarvitse laittaa niitä selityksiä elämän vaikeudesta, stressistä, lohtusyömisestä, raskauskiloista, laihdutusdieetin kikkailun pettämisestä, retkahduksista, välipalojen tarpeesta ihmiselle, aineenvaihdunnan erilaisuudesta, tai mistään muustakaan josta lihavat aina valittaa ja seli-seli-selittelee ja hakee sympatiaa sille miksi eivät onnistu laihtumaan.

tähän ei sitten tarvitse laittaa niitä selityksiä elämän vaikeudesta, stressistä, lohtusyömisestä, raskauskiloista, laihdutusdieetin kikkailun pettämisestä, retkahduksista, välipalojen tarpeesta ihmiselle, aineenvaihdunnan erilaisuudesta, tai mistään muustakaan josta lihavat aina valittaa ja seli-seli-selittelee ja hakee sympatiaa sille miksi eivät onnistu laihtumaan.

Suurimmalla osalla AV-mammoista vyötärön ympärys on yli metrin, jos nyt yleensä ovat uskaltaneet sitä mitata.... Nehän voi suuttua :D

Näin ainakin meillä :)



Pidän tasan tarkkaan huolta, että miehen laihdutuskuuri edistyy ja jatkuu. Minähän sen viimein pakotin alkuunkin. Pieni tuuppiminen tekee välillä hyvää itse kullekin!



Pidän huolta, että meille vakiintuu uusia ruokailutottumuksia, pidän huolta, että miehelle jää aikaa harrastaa ja rentoutua, pidän myös huolta siitä, että mies alkaa enemmän liikkua.



Kuulotaa ehkä kamalalta, mutta aikansa kutakin. Joskus on otettava ohjat, kun toisella ei näytä olevan voimia muutokseen, kun työ ja opiskelut ja perhevelvollisuudet vievät kaiken huomion.



Kuukausi ollaan menty näin, ja mies on itsekin tyytyväinen tilanteeseen - kuten myös minä :)



Laihdutus epäonnistuu, jos ei ole kannustusta, tukea ja joskus vähän pakkoakin!

"Tässä on loistava esimerkki siitä, miten ylipainoinen on oppinut sietämään nälkää, ja on nyt pysyvästi normaalipainoinen (BMI 25 tai alle). "



Jekku on tietenkin siinä että kyse ei ollut dieetistä tai hokkuspokkuksesta vaan elämäntapamuutoksesta. Nälän sietämisen oppimiseen meni pitkään, hallintaan sen sain proteiinipitoisella ruokavaliolla.



Niin ja lisäksi jojoilin parisataakiloa 7-8 vuoden aikana ylös-alas. Lihominen alkoi "aktiivi"urheilun lopettamisesta ja perheen/uran viemästä ajasta. Että helppoa ei ollut mikään muu kuin selitysten keksiminen;)

vaan ihan vaan vähentämällä ja järkeistämällä syömistä. Jättämällä suurimman osan turhasta energiasta pois (eli ei pullaa yms. kuin vähän) ja syömällä kohtuullisen kokoisia annoksia terveellistä ruokaa. Ihminen tarvitsee yllättävän vähän ravintoa ilman että nälkä kurnii.

ja yritetään syödä liian vähärasvaista ruokaa.

salaa herkkuihin