Jatka lausetta: suurin syy siihen, miksi laihdutus epäonnistuu, on se, että...

oli se sitten uskonto, laihdutus, avioero...

Ylikylläinen ylipainoinen on myös passiivinen

Vielä ei ole tullut selitystä sille MIKSI pitää nähdä nälkää jos se ei ole tarpeen? Taustaksi sellainen, että lihotin itseni lapsen ekana vuonna lähinnä uupumustani. Painoa oli sen jäljiltä liikaa 15 kg. Sitten kyllästyin tilanteeseen ja aluksi olin kaksi vuotta samassa ylipainossa. Paino ei siis enää noussut mutta ei laskenutkaan. Sinä aikana en siis nähnyt nälkää, mutta ei kyllä ollut erityisen hyvät elintavatkaan. Söin kohtuullisesti herkkujakin. Sitten lopetin herkkujen syönnin ja rupesin liikkumaan, ja edelleen ihmeteyttää miten helposti vaan koko ajan pikku hiljaa laihdun pelkästään terveillä elintavoilla. Tuntuu ihan älyttömältä ajatus että pitäisi ruveta venyttämään ruoka-aikoja ja olla ottamatta nälkää huomioon. Samassa painossa pysyäkseen pitää tietysti sitten syödä kerralla enemmän, koska eihän luontaisesti hoikkakaan pysty ikuisesti vaan laihtumaan ;). Eli kun vaihtoehdot on nälkä - pitkät ruokavälit - isommat annokset kerralla ja ei nälkää - lyhyet ruokavälit - pienemmät annoskoot, en vaan käsitä miksi mun pitäisi valita nälässä oleminen! Kun eihän nälkäisenä oikeasti jaksa tehdä mitään!

T. se luonnostaan hoikka

Kannattaa kiinnittää huomiota säännölliseen ateriarytmiin ja siihen mitä suuhunsa laittaa. Avuksi kelpaa vaikka kalorilaskuri tai kiloklubi, ilman nälkää.

kun se ei kerran ole tarpeen? Ylemmyyden tunnetta kokeakseen on tietysti sun vastaus, mutta mitään muuta järkeä siinä ei olekaan. On täysin mahdollista pysyä hoikkana niin ettei koe nälkää yli normaalitilanteen, ts. vähän ennen ruokailua rupeaa pikkuisen nälkä heräilemään niin että on sopiva motivaatio kokata ja sitten kun on ruoka-aika, tuntuu sopivalta syödä. Tällainen sopiva, säännöllisen ruokailurytmin aikaansaama nälkärytmi on siitäkin hyvä, ettei ruveta syömään koskaan hirveällä nälällä, ja malttaa laittaa itse ruokaa ja tehdä jopa salaatin, eikä vain heitä mikroon jotain pikaeinestä suolet nälästä kiljuen.

Toki tuo sun nälkäkärvistelyelämäntapa varmasti toimii, mutta mitään järkeä siinä ei ole, kun toisella tavallakin voi toimia ihan yhtä hyvin tuloksin.

Tarkoitan juuri tuota normaalia nälkärytmiä (loistava termi! saanen jatkossa lainata). En tarkoita sitä että ihmisen pitäisi "kärvistellä järjettömän nälän kanssa" kuten (tahallaan?) luulit minun tarkoittavan. Aiemmin jo sanoin, että POIKKEUSTILANTEISSA terve ihminen pystyy sietämään "nälkää yri normaalitilanteen", esim. matkustustaessa normaali ateriarytmi voi myöhästyä. En esitäkään, että sellaista pitäisi kenenkään sietää jatkuvasti. En siedä minäkään enkä aio yrittääkään.

Olet juuri samoilla linjoilla kuin minäkin. Mainitsemasi "sopiva, säännöllisen ruokailurytmin aikaansaama nälkärytmi" on sitä mitä olen tuossa tarkoittanut. Aterioiden välillä terveellä ihmisellä voi olla pieni nälkä, ennen ateriaa ainakin on nälkä, mutta terve ihminen sietää sitä kunnes ruoka on valmista. Ja malttaa laittaa aterian valmiiksi syömättä kuormasta. Tai oikaisematta pikaruokaan. Tämä ei ole "kärvistelyä" vaan ihmisen normaalia fysiologiaa ja tuon lievästi epämiellyttävän näläntunteen sietämistä.

Vielä rautalangasta: lihava ihminen ei tuota pientä nälkääkään pysty sietämään, ja sen takia syö turhaan välipaloja, tai liian usein. Ja pysyy lihavana.

ja paljon.

kun se ei kerran ole tarpeen? Ylemmyyden tunnetta kokeakseen on tietysti sun vastaus, mutta mitään muuta järkeä siinä ei olekaan. On täysin mahdollista pysyä hoikkana niin ettei koe nälkää yli normaalitilanteen, ts. vähän ennen ruokailua rupeaa pikkuisen nälkä heräilemään niin että on sopiva motivaatio kokata ja sitten kun on ruoka-aika, tuntuu sopivalta syödä. Tällainen sopiva, säännöllisen ruokailurytmin aikaansaama nälkärytmi on siitäkin hyvä, ettei ruveta syömään koskaan hirveällä nälällä, ja malttaa laittaa itse ruokaa ja tehdä jopa salaatin, eikä vain heitä mikroon jotain pikaeinestä suolet nälästä kiljuen.

Toki tuo sun nälkäkärvistelyelämäntapa varmasti toimii, mutta mitään järkeä siinä ei ole, kun toisella tavallakin voi toimia ihan yhtä hyvin tuloksin.

Tarkoitan juuri tuota normaalia nälkärytmiä (loistava termi! saanen jatkossa lainata). En tarkoita sitä että ihmisen pitäisi "kärvistellä järjettömän nälän kanssa" kuten (tahallaan?) luulit minun tarkoittavan. Aiemmin jo sanoin, että POIKKEUSTILANTEISSA terve ihminen pystyy sietämään "nälkää yri normaalitilanteen", esim. matkustustaessa normaali ateriarytmi voi myöhästyä. En esitäkään, että sellaista pitäisi kenenkään sietää jatkuvasti. En siedä minäkään enkä aio yrittääkään.

Olet juuri samoilla linjoilla kuin minäkin. Mainitsemasi "sopiva, säännöllisen ruokailurytmin aikaansaama nälkärytmi" on sitä mitä olen tuossa tarkoittanut. Aterioiden välillä terveellä ihmisellä voi olla pieni nälkä, ennen ateriaa ainakin on nälkä, mutta terve ihminen sietää sitä kunnes ruoka on valmista. Ja malttaa laittaa aterian valmiiksi syömättä kuormasta. Tai oikaisematta pikaruokaan. Tämä ei ole "kärvistelyä" vaan ihmisen normaalia fysiologiaa ja tuon lievästi epämiellyttävän näläntunteen sietämistä.

Vielä rautalangasta: lihava ihminen ei tuota pientä nälkääkään pysty sietämään, ja sen takia syö turhaan välipaloja, tai liian usein. Ja pysyy lihavana.

Unohtui allekirjoitus, eli

T. se luonnostaan hoikka

lihava ihminen ei tuota pientä nälkääkään pysty sietämään, ja sen takia syö turhaan välipaloja, tai liian usein. Ja pysyy lihavana.

Kyllä lihavat pystyvät sietämään nälkää ihan samalla lailla sitten kun opettelevat kunnolliset ruokailutottumukset. Ja se tarkoittaa säännöllisyyttä ja sitä että syödään tarpeeksi kasviksia eikä niin paljon herkkuja että ollaan jatkuvassa sokerikoukussa. Suurimmalla osalla ylipainoisista ongelma on vääränlaatuinen ravinto ja se että yritetään kärvistellä tässä mainitsemassasi nälässä ja sitten sen seurauksena ruokailuajat heittelee miten sattuu ja joudutaan panttaamis-ahmimiskuvioihin. Ja varmasti on osa lihavia myös, joilla on jotain isompia ongelmia kylläisyydentunteen kanssa.

Mutta nyt siis yrität tuota vastenmielistä hokemaasi toistamalla rakentaa jotain myyttiä siitä ettei lihavat pysty sietämään nälkää. Se nyt vaan on oikeasti ihan potaskaa. Opeta ihmiselle kunnon elintavat ja totuta hänet niihin(suurin ongelma on saada uskomaan että kannattaa syödä niin ettei ole nälkä!) ja kas, selkärankaongelmat katoaa simsalabim.

mielenkiintoista tietää miksi joku luonnostaan hoikka kokee, että hänellä on avain laihdutuksen saloihin.



Oletko sisätautilääkäri tai muu laihdutuksen ammattilainen (=epätodennäköistä tietämyksen tasosta päätellen) vai miksi koet, että sinulla, jolla ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, on meitä muita parempi tietotaito tämän asia suhteen?

Kysyn siksi,että uskon tuohon väitteseen, että elimistön "palautuminen" normaliin, todelliseen kaloritarpeeseen perusteuvn kylläisyydentunteeseen kestää vuosia laihdutuksen lopettamisen jälkeen.

Olen itse laihduttanut hyvin hitaasti 2 vuoden ajan ja nyt pyrin ylläpitämään painoa. Ilman jatkuvaa liikunnan ja syömisten kirjaamista Kalorilaskurissa se ei vain onnistu. Jos en laske joka suupalaa, syön saman verran kuin olisin painavampana voinut kuluttaa, siis noin 2000 kcal/vrk. Tätä nykyä en saa syödä kuin 1600 kcal/vrk jotta painoni pysyy paikoillaan, mutta kylläisyyskeskukseni ei vaan tajua tätä.

Itselläni oli siis kaksi syytä: liian vähän liikuntaa ja liian vähän proteiineja (epätasapainoinen ruokavalio).

Eli: kun liikkuu, saa kuluttaa enemmän. Tärkein hyöty on se ENERGIAN tunne joka auttaa jaksamaan.

Itse syön näin:

aamulla runsaskuituista puuroa JA oliiviäljyä tai neitsytrpsiöljyä sekä kasviksia tai hedelmää, kahvia tai teetä, klo 8 700kcal. joskus viiliä/rasvatonta jogurttia, mysliä

klo 10 välipala, hedelmää tai kasviksia 100 (joskus-200) kcal

lounas reilusti proteiinia, öljyä ja kasviksia, ei yhtään hiilareita. 600-700kcal klo 12

klo 13.30 viili+marjoja tai hedelmiä ja kasviksia, 100-200kcal

JOS salille, klo 15 500-700 kcal annos TUMMAA riisiä tai PASTAA, sisältäen tonnikalaa ja raejuustoa. Jos ei salia, ½-purkki ananasta, 75-150kcal. Jos juosten kotiin, saattaa mennä 100kcal energiamyslipatukka. Salin jälkee proteiinipitoinen palautusjuoma, 300-350kcal. Juostessa usein reilusti laimennettua tuoremehua. Salitreenin aikana voi mennä energiapatukka.

Illalla kotona ei-salipäivänä klo 17.00 proteiinipitoinen lounas + kasviksia, 500-700kcal.

jos ja kun iltapalaa tarvitsen, syön tonnikalaa ja raejuustoa tai hedelmiä ja kasviksia.

Proteiineina käytän kanaa, kalkkunaa, kalaa yht. n 70 prosenttia, ihan jo hinnan takia. 10% nautaa, 10% sikaa (yleensä ulkofilettä) ja loput 10% palkokasveja ja pähkinöitä.

Syön noiden lisäksi paljon muutakin, enkä todellkaan joudu laskemaan, laitoin vain esimerkinomaisesti nuo luvut. Énergiantarpeeni kun on keskiraskaan työn, sukupuolen, painon, iän ja hyötyliikunnan takia jo yli 4000kcal per päivä, treenipäivinä 5000-6000kcal!

Pääsääntönä siis: aamupalalla voi syödä terveellisiä ns. pitkäkestoisia hiilareita, samoin ennen treenejä. Muuten nälkä pidetään loitolla korkeilla proteiinimäärillä. Nälän tunne pidetään kurissa säännöllisillä vitamiini- ja kalsiumpitoisilla välipaloilla, jotka samalla pitävät vireystilan hyvänä. Lisäenergia voidaan ottaa korkealuokkaisista energiavalmisteista. Ja illalla ei mässätä;) Alkoholinkäyttö on vähäistä tai melko vähäistä, ainakin mitä enemmän ikää tulee.

Ja säännöllinen liikunta hoitaa loput.

Monet jäävät jumiin tuohon kaloreiden laskemiseen vaikka tulisi tähdät korkeaan energia- tai vireystilaan tai miten sen nyt haluaa sanoa. Eli tilaan jossa jaksaa vaikka mitä ja syö sen mukaisesti.

Proteiini, ainakin minulla, pitää nälkää loitolla ihan eri tavalla kuin hiilaripaska. Varsinkin kun siinä on sitä rasvaa mukana, kalasta tai hyvälaatuisista öljyistä, myös pähkinöistä.

että terveys kenkkuaa. En jaksanut lukea koko ketjua ihan tarkkaan, mutta en nähnyt ainakaan yhtään tämän tyyppistä vastausta, ja se minua hämmästyttää.



Tämä olisi ollut kiva aihe, mutta tuon jonkun hoikan pätijän piti tulla noilla omituisuuksillaan pilaamaan koko ketju.



Eli minulla laihduttamiseen kuuluu olennaisesti liikunnan lisääminen. Mutta kun siitä alkoi seuraamaan flunssakierrettä, poskiontelotulahdusta, keuhkokuumetta ynnä muuta mitä en ole ikinä ennen sairastanut, niin yritykset ovat kariutuneet siihen, etten kerta kaikkiaan ole liikkumiskunnossa.



Nyt en enää uskalla edes aloittaa kolmatta yritystä, kun pelottee niin perkelesti, että siitä alkaa taas sairastelukierre.