Jatka lausetta: suurin syy siihen, miksi laihdutus epäonnistuu, on se, että...

- vaikka just ne pienet muutokset on alunperin olleet syynä painon nousuun. Esimerkiksi pyöräilyn muuttuminen autoiluksi, se että opsikeluaikojen iltapäiväkahvi muuttu työpaikalla pullakahviksi ym.



Mut toisaalta yhteiskunta on muuttunut myös. Esimerkiksi 50-luvulla yksi lasi oli vetoisuudeltaan 1,5 dl kun nyt lasit vetää desin enemmän. Nykyiset salaattilautaset on saman kokoisia kuin ennen oli ruokalautaset. Vanhoissa leivontaohjeissa esimerkiksi pullan tai muffinssin koko on noin puolet siitä, mitä nykyisissä ohjeissa jne. Eli annoskoot ovat kasvaneet huomaamatta, ja vaikka ihminen söis lautasmallin mukaan, hän syö silti huomaamattaan enemmän, kuin ihminen 50-luvulla, joka otti lautaselle pelkkää läskisoosia. Ja kulutus on samalla pienempi.

että aina laihana ollut tietää laihduttamisesta eniten

Todellisia terveellisiä vaihtoehtoja ei tavallinen kadun tallaaja ilman erityistä paneutumsta löydä, vrt perinteinen välimerellinen ruokavalio.

Suinulla on huonot ruokailutottumukset ja tiedon puutetta, jos joudut hoikkana ollaksesi olemaan jatkuvassa nälässä. Se ei ole ollenkaan tarpeen, eikä kaikki ihmiset ole masokismiin taipuvaisia.

Ruokailutottumukseni ovat erinomaiset. Olen koko ikäni ollut luonnostaan hoikka. En laiha, vaan normaalipainoinen. Mutta hoikka. Siis en ole laihduttanut koskaan.

Koko ikäni olen myös sietänyt sitä joskus pienempää, joskus isompaa nälän tunnetta. Joka on siis ihmiselle luonnollinen olotila. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että ihminen jaksaa vaikkapa lounaasta (klo 11.30) illalliseen (vaikkapa klo 18) ilman mitään välipaloja, vaikka välillä voi tulla nälän tunne parikin kertaa.

Ja nyt arvon lihavat, älkää sitten takertuko noihin mainitsemiini kellonaikoihin, älkääkä alkako selittää ateriakoosta. Tarkoitin tässä vain sitä, että aterioiden välillä ihmiselle voi tulla nälän tunne, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi heti tyydyttää se jollain välipalalla. Sen voi ihan hyvin sietää. Kysymys ei ole masokismista. Asiaa ei tarvitse edes enempää ajatella vaan tuon heräävän ravinnon tarpeen, pikku nälän siis, voi työntää helposti mielestään syrjään ja keskittyä normaaliin elämään. Ja syödä sitten kun on oikeasti nälkä. Terve ihminen myös sietää suht vaivatta sen, että joskus kokonainen ateria, esim. lounas, jää kokonaan väliin, vaikkapa olosuhteiden pakosta (esim. matkustaessa tms.)

Mutta näitä luonnollisia nälän tuntemuksia lihavat eivät voi sietää. Ja pysyvät lihavina.

T. se luonnostaan hoikka

Suinulla on huonot ruokailutottumukset ja tiedon puutetta, jos joudut hoikkana ollaksesi olemaan jatkuvassa nälässä. Se ei ole ollenkaan tarpeen, eikä kaikki ihmiset ole masokismiin taipuvaisia.

Ruokailutottumukseni ovat erinomaiset. Olen koko ikäni ollut luonnostaan hoikka. En laiha, vaan normaalipainoinen. Mutta hoikka. Siis en ole laihduttanut koskaan.

Koko ikäni olen myös sietänyt sitä joskus pienempää, joskus isompaa nälän tunnetta. Joka on siis ihmiselle luonnollinen olotila. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että ihminen jaksaa vaikkapa lounaasta (klo 11.30) illalliseen (vaikkapa klo 18) ilman mitään välipaloja, vaikka välillä voi tulla nälän tunne parikin kertaa.

Ja nyt arvon lihavat, älkää sitten takertuko noihin mainitsemiini kellonaikoihin, älkääkä alkako selittää ateriakoosta. Tarkoitin tässä vain sitä, että aterioiden välillä ihmiselle voi tulla nälän tunne, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi heti tyydyttää se jollain välipalalla. Sen voi ihan hyvin sietää. Kysymys ei ole masokismista. Asiaa ei tarvitse edes enempää ajatella vaan tuon heräävän ravinnon tarpeen, pikku nälän siis, voi työntää helposti mielestään syrjään ja keskittyä normaaliin elämään. Ja syödä sitten kun on oikeasti nälkä. Terve ihminen myös sietää suht vaivatta sen, että joskus kokonainen ateria, esim. lounas, jää kokonaan väliin, vaikkapa olosuhteiden pakosta (esim. matkustaessa tms.)

Mutta näitä luonnollisia nälän tuntemuksia lihavat eivät voi sietää. Ja pysyvät lihavina.

T. se luonnostaan hoikka

on aina välipala mukana tuollaisten tilanteiden varalta. Kyllä menis illan urheilut vituralleen kun ensin olisi 7h syömättä, ei todellakaan järkevää. Nälässä en minäkään laihduttaessani joutunut olemaan.

riski on syyllistyä ahmimiseen kun ruokakaapille pääsee. ei todellakaan kannata.

1. Haukataan liian iso pala. Yritetään muuttaa kerrasta ruokavalio ja liikuntatottumukset. Useimpien pää ei kestä sitä, ja sitten repsahdetaan ja ajatellaan, että ei onnistu ikinä. PArempi olisi tehdä pieniä muutoksia, herkutella harvemmin ja liikkua vähän enemmän.



2. Ajatellaan laihista kautena, jonka jälkeen saa jatkaa entiseen tyyliin. Tämä toimii silloin, jos liikakilot on hankittu esim. lomamatkan aikana tai vaikka sairauden pakottaman liikkumattomuuden vuoksi. SIinä kuurilla voi palauttaa entisen tuilanteen ja jos jatkaa normaalityylillä, paino pysyy. Lihavan laihtumisessa tuo EI TOIMI. se normaalityyli oli juuri se syy miksi ne kilot kertivät alunperinkin´.

tekee mieli niitä ruokia joista on luopunut, eikä jaksakaan lähteä harrastusten pariin tiettyinä iltoina vaan jää mieluummin kotisohvalle makoilemaan.

menee ahtaammalle ja ahtaammalle. Tossa ei ole mitään järkeä, tiedätkö ja jankutat aika lapsellisesti tuota samaa mantraasi. Ei tuo ole oikeasti lihavuuden syy. Minulla oli työkaveri, joka oli koko työpaikan ylivoimaisesti lihavin ihminen. Hän oli niin hyvä sietämään nälän tunnetta, ettei syönyt koko päivän aikana juuri mitään! Veti vaan tupakkaa ketjussa. Tiedän, koska olin hänen kanssaan vuosia samassa huoneessa, ja olisin kyllä lopulta huomannut jos hän olisi syönyt salaa. Hän ei vetänyt edes mitään karkkia päivän aikana kuin harvoin ja tupakkapaikalle oli meidän huoneesta suora näköyhteys. Ihmettelin että miten hän oikein pärjäsi päivät. Ja illalla nälkä sitten ilmeisesti otettiin takaisin ihan korkojen kanssa, koska jostainhan se läski häneen ilmestyi.

Kun näitä kommentteja lukee, niin tajuaa että jos laihuus vaikuttaa tuolla lailla joidenkin ajatteluun, on parempi pysyä lihavana..

moni laiha ei tajua olevansa lihava.

Rasvan koostumuksen näkee ihosta. Ei pelkkä iso vatsa tee lihavaksi. Rasvaa saattaa olla jokapuolella liikaa.



Jos vatsalihakset näkyy ja suurimmat lihakset erottuu selvästi voi sanoa olevansa hoikka.

Nälänhädistä (joita oli Suomessakin vielä 1800-luvulla) selvisivät ne yksilöt, joiden elimistö suosii ravinnon tarkkaa hyväksikäyttöä ja vastustaa laihtumista. Me nykyiset suomalaiset olemme näiden ihmisten suoria perillisiä. Ainakin itse olen, sukututkimuksen mukaan.



Laihdutusprofessorin mukaan onnistuneen laihduttamisen jälkeen elimistö hyväksyy kulutusta vastaavan, entistä pienemmän kalorimäärän ilman kohtuutonta nälkää ja kieltäymyksiä vasta KAHDEN vuoden kuluttua laihdutuksen lopettamisesta.



Aika harvan itsekuri kestää riittävän niukkaa syömistä vuosien ajan.



Tässä on se syy, jonka takia onnistunutkin laihdutus päättyy yleensä lihomiseen.

Laihdutuksen ei tarvitse olla nälässä kärvistelyä, mutta silloin pitää antaa itselleen tarpeeksi aikaa. Minä otin tavoitteeksi vuodenvaihteessa 2008/2009 olla ensi kesänä bikinikunnossa ja totta totisesti hyvältä näyttää tässä vaiheessa.

ja sen lisäksi on sen verran stressiä, etteivät voimani enää riitä painon ja syömisten tarkkailuun. Syytä kyllä olis.

Ei tuo ole oikeasti lihavuuden syy. Minulla oli työkaveri, joka oli koko työpaikan ylivoimaisesti lihavin ihminen. Hän oli niin hyvä sietämään nälän tunnetta, ettei syönyt koko päivän aikana juuri mitään! Veti vaan tupakkaa ketjussa. Tiedän, koska olin hänen kanssaan vuosia samassa huoneessa, ja olisin kyllä lopulta huomannut jos hän olisi syönyt salaa. Hän ei vetänyt edes mitään karkkia päivän aikana kuin harvoin ja tupakkapaikalle oli meidän huoneesta suora näköyhteys. Ihmettelin että miten hän oikein pärjäsi päivät. Ja illalla nälkä sitten ilmeisesti otettiin takaisin ihan korkojen kanssa, koska jostainhan se läski häneen ilmestyi.

Aloituksessa kysyttiin, miksi laihdutus epäonnistuu. Vastasin siihen - laihdutettuaan lihava ei edelleenkään pysty sitä nälkäänsä sietämään. En väittänyt, että se olisi lihavuuden alkuperäinen syy, vaan laihdutuksen epäonnistumisen syy.

Työkaverisi sai siedettyä nälän tunnettaan, koska poltti runsaasti. Tupakka sammuttaa ja syrjäyttää nälän tunnetta. Lopulta kuitenkin käy niin, että tunne palaa sietämättömän voimakkaana, ja työkaverisi on tehnyt juuri kuten arvelitkin, illalla hän syö perhepizzan, 1.5 litraa kokista ja jälkiruuaksi jäätelöä ja karkkeja. Iltapalaksi vielä lenkkimakkaran. Yöllä hän joutuu sitten vielä napsimaan voileipää, koska herää nälän tunteeseen, kun verensokeri laskee. Aamulla alkaa nälän sammutus kahvilla ja tupakalla ja sitä jatketaan koko päivä, ehkä siksi, että hän tavoittelee sosiaalista hyväksymistä osoittaalla että "laihduttaa". Todellisuudessa ilman tuota kemiallista apua hän ei siedä nälkää ja pysyy lihavana. MOT

T. se luonnostaan hoikka

heillä ei riitä itsekuria edes opiskeluun tahi työntekoon. Tälläinen ihminen on epävarma itselleen ja läheisilleen. Eikä sellaiselle voi antaa suurta luottamusta vaativia tehtäviä.

lausetta ja samantien alkaa TOISTEN syyllistäminen, vähättely ja haukkuminen. Eikös tuohon pitänyt vastata miksi laihdutus ei onnistu itseltä. Olette aggressiivisia typeryksiä.

1. Haukataan liian iso pala. Yritetään muuttaa kerrasta ruokavalio ja liikuntatottumukset. Useimpien pää ei kestä sitä, ja sitten repsahdetaan ja ajatellaan, että ei onnistu ikinä. PArempi olisi tehdä pieniä muutoksia, herkutella harvemmin ja liikkua vähän enemmän.

2. Ajatellaan laihista kautena, jonka jälkeen saa jatkaa entiseen tyyliin. Tämä toimii silloin, jos liikakilot on hankittu esim. lomamatkan aikana tai vaikka sairauden pakottaman liikkumattomuuden vuoksi. SIinä kuurilla voi palauttaa entisen tuilanteen ja jos jatkaa normaalityylillä, paino pysyy. Lihavan laihtumisessa tuo EI TOIMI. se normaalityyli oli juuri se syy miksi ne kilot kertivät alunperinkin´.

Erittäin osuvaa tekstiä! Minä laihduin siis 40kg, mutta aloitin juuri noin, pienin askelin. Jätin herkut pois, lisäsin hyötyliikuntaa. Sitten pienensin annoskokoja ja aloin syömään useammin. En rankaissut itseäni jos joskus sorruin, useimmiten alkoholiin ja kankkusruokaan;)

Myöhemmin, "kovemman" treenaamisen myötä, käytän alkoholia enää max kerran kuussa. No joskus otan treenin päälle vielä tunnin saunan ja silloin on 100% varma että saunabisse menee samalla.

Aloitin juoksemisen vasta kun olin alle 100kg, ihan lääkärin ohjeen mukaisesti. Kokeilin syksyllä 2007 cooperin testiä, juoksin noin muutaman sata metriä ja loput kävelin. Lopen uupuneena ja läpimärkänä sain 1700m.

Kokeilin 4.1.2010 Cooperia, sain tulokseksi 3050. Vähän meni repimisen puolelle, mutta halusin rikkoa sen 3000 jota en koskaan edes lukioikäisenä saavuttanut.

Pitäkää ruoka ja liikuntapäiväkirjaa, iloitkaa jokaisesta edistymisestä ja unohtakaa pienet repsahdukset. Eikä niitä muutenkaan saa käyttää tekosyinä elämäntapamuutokseen.

Unohtakaa siis kaikki dieetitkin, ja puhukaa myös itsellenne elämantapamuutoksesta.

Olen nykyään täynnä energiaa ja elämäniloa, suorastaan pursuan sitä! Mutta vaikeata se oli, tuntui ennen aina että ei jaksa, kilot tulevat heti takaisin, tuplana.

Kun aloitatte elämäntapojen muutoksen, tehkää se NYT, mutta pienin askelin. Alkoholin ja valkoiset hiilarit+sokerin voi huoletta jättää vaikka kokonaan pois.

ÄLKÄÄ alussa laskeko mitään kaloreita, vaan lisätkää tuoreruokaa ruokavalioon ja lisätkää liikuntaa! Kun energiatasot nousevat, pienentäkää annoskokoja, lisätkää proteiinin määrää ruokavaliossa ja samalla hieman lisätkää liikuntaa.

Itselläni tulee viikossa laskennallisesta pelkästä hyötyliikunnasta 7000-10500 kcal mitä voin syödä "enemmän". Kun syön sen kasviksina ja proteiineina niin tässähän saa syödä "ihan mitä vaan", ihan niinkuin "luonnostaan" laihatkin;)

m34,191cm,92kg

mulla on vaativa ja vastuullinen työ, tienaan leipäni yrittäjänä, eikä ole mitään riippuvuuksia, paitsi että 10kg liikaa eikä lähde millään ja syy siihen on se, että epäsäännöllisen ja vaativan työpäivän lomassa ja jälkeen ei ole enää voimia kontrolloida jokaista suupalaansa. Liikun myös paljon, kuntoni on hyvä, ei sekään mihinkään laihduta. Olen onrganisoinut päiväni, ruokavalioni, ravitsemuksesta tiedän paljon, mutta käytännön totetutus, se että aikaa ja voimia on rajallisesti, tyssää juuri tuohon. Ehkä jonakin päivänä muut vastuut ja velvollisuudet helpottavan sen verran että mulla on voimavaroja laskeskella syömisiäni.

Tulee sellaisia päiviä ettei voisi vähempää kiinnostaa repsahdukset. Sitten sitä syö sinä päivänä kuin ahmatti, eikä pääse muutamaan päivään takaisin balanssiin. Näin minulla. Vaan kyllä tuo painonpudotus on muutaman kilon verran luonnistunut.