Jatka lausetta: suurin syy siihen, miksi laihdutus epäonnistuu, on se, että...

mielenkiintoista tietää miksi joku luonnostaan hoikka kokee, että hänellä on avain laihdutuksen saloihin.

Oletko sisätautilääkäri tai muu laihdutuksen ammattilainen (=epätodennäköistä tietämyksen tasosta päätellen) vai miksi koet, että sinulla, jolla ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, on meitä muita parempi tietotaito tämän asia suhteen?

Osuit oikeaan, olen todellakin lääkäri. Hoidan mm. diabeetikoita ja muita ylipainoisia potilaita, työskentelen yhteistyössä ravitsemusterapeutin kanssa ja olen muutenkin perehtynyt painonhallinnan asioihin.

En väitä että minulla olisi "avain laihdutuksen saloihin". En ole missään kohtaa tätä ketjua väittänyt niin! Enkä ole edes esittänyt minkäänlaisia laihdutusohjeita. Tämän voit tarkastaa lukemalla kaikki ketjussa olevat kommenttini.

Olen vain vastannut aloitukseen: "suurin syy siihen, miksi laihduttaminen epäonnistuu...."

Lihavien ihmisten nälän siedon puuttumisesta esittämäni faktat perustuvat siis uusimman lääketieteellisen kirjallisuuden lisäksi vuosien kokemukseen.

T. se luonnostaan hoikka

No niin varmaan :DDDDDDDDDD.

mielenkiintoista tietää miksi joku luonnostaan hoikka kokee, että hänellä on avain laihdutuksen saloihin.

Oletko sisätautilääkäri tai muu laihdutuksen ammattilainen (=epätodennäköistä tietämyksen tasosta päätellen) vai miksi koet, että sinulla, jolla ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, on meitä muita parempi tietotaito tämän asia suhteen?

Osuit oikeaan, olen todellakin lääkäri. Hoidan mm. diabeetikoita ja muita ylipainoisia potilaita, työskentelen yhteistyössä ravitsemusterapeutin kanssa ja olen muutenkin perehtynyt painonhallinnan asioihin.

En väitä että minulla olisi "avain laihdutuksen saloihin". En ole missään kohtaa tätä ketjua väittänyt niin! Enkä ole edes esittänyt minkäänlaisia laihdutusohjeita. Tämän voit tarkastaa lukemalla kaikki ketjussa olevat kommenttini.

Olen vain vastannut aloitukseen: "suurin syy siihen, miksi laihduttaminen epäonnistuu...."

Lihavien ihmisten nälän siedon puuttumisesta esittämäni faktat perustuvat siis uusimman lääketieteellisen kirjallisuuden lisäksi vuosien kokemukseen.

T. se luonnostaan hoikka

laihduttamisen maailmasta. Nyt rupeaa oikeasti kiinnostamaan avata sun 80 teesejä.



Eli, miten määrittelet lihavan? Onko nämä nälkää sietämättömät lihavat aina olleet lihavia? Onko se heillä jonkin sisäsyntyinen ominaisuus? Jos on, mistä se johtuu?



Entä sitten vasta keski-iässä lihoneet, jotka ovat olleet vaikkapa 30 ensimmäistä ikävuottaan hoikkia mutta sitten perhe tulee kuvioihin mukaan. Onko heillä yhtäkkiä mennyt nälänsietokyky? Vai mistä johtuu tämä muutos?

Miten KAUAN olet ylläpitänyt painoasi tuolla menetelmällä?

Eli miten kauan?



Minkä ikäiseksi asti arvelet pystyväsi jatkamaan?

ihminen ei pysty tunnistamaan ja analysoimaan syitä, jotka ovat johtaneet ylipainon hankkimiseen ja muuttamaan näitä tottumuksiaan normaalipainoa tukeviksi.



Ollaan totuttu syömään tietty määrä, liikkumaan tietyllä tavalla - vaikka autolla - ja totuttu syömään tiettyjä asioita ja usein tietyt tunnetilat aikaansaavat puputtamista. Kun näitä syitä ei tunnisteta eikä pystytä vaikka väsymyksen, turhautumisen, tylsistymisen, ahdistuksen tai muiden syiden vuoksi muuttamaan totuttua toimintamallia, ei todellista, pitkäaikaista laihtumista ja painonhallintaa tapahdu.



Ihmiseltä puuttuu kyky luopua siis - luopua vanhasta mallista ja omaksua uusi - ja ylläpitää muutosta koko loppuelämä. Laihduttaminen jo terminä viittaa väliaikaiseen toimeen, jolla on alku ja loppu, kun taas painonhallinta vaatii elämäntapamuutosta, joka vaikuttaa syvällisesti ihmisen tapaan toimia ja ajatella.

MIELI JA TAHDONVOIMA ON YHTÄ PLÖSÖ KUIN ULKOINEN OLEMUSKIN.

No juuri noin, eikä mitään tolkutusta kykenemättömyydestä sietää nälkää.

MIELI JA TAHDONVOIMA ON YHTÄ PLÖSÖ KUIN ULKOINEN OLEMUSKIN.

ja pysymään hoikkana. Sama mieli ja tahdonvoima heillä silti on kuin ennenkin. On vaan opeleltu uusia tapoja. Syömisessä on ennen kaikkea kyseessä tavat! Kun lapsi ei saa karkkia joka päivä, ei hän sitä myöskään kaipaa. Jos taas toiselle lapselle laitetaan keittiön pöydälle joka ilta karkkikulho, on turha syyttää lasta plösöydestä ja tahdonvoiman puutteesta jos karkkeja syödään. Ihan sama tahdonvoima hänellä on kuin silläkin joka ei voi lihoa karkeista joita ei ole. Kyse on tavoista ja niiden muutamisesta.

ennenkaikkea mielen tuntemuksensa näläksi, vaikka kyse on muusta. Nälkä on helpompi kohdata ja tyydyttää kuin vaikka tyytymättömyys ja riittämättömyyden tunne.

tahdonvoimaa löytyy, onnistuvat laihtumaan. Ne joilla tahdonvoima on yhtä plösö kuin ulkoinen olemuskin, pysyvät lihavina tai jojoilevat.

MIELI JA TAHDONVOIMA ON YHTÄ PLÖSÖ KUIN ULKOINEN OLEMUSKIN.

ja pysymään hoikkana. Sama mieli ja tahdonvoima heillä silti on kuin ennenkin. On vaan opeleltu uusia tapoja. Syömisessä on ennen kaikkea kyseessä tavat! Kun lapsi ei saa karkkia joka päivä, ei hän sitä myöskään kaipaa. Jos taas toiselle lapselle laitetaan keittiön pöydälle joka ilta karkkikulho, on turha syyttää lasta plösöydestä ja tahdonvoiman puutteesta jos karkkeja syödään. Ihan sama tahdonvoima hänellä on kuin silläkin joka ei voi lihoa karkeista joita ei ole. Kyse on tavoista ja niiden muutamisesta.

Eli, miten määrittelet lihavan? Onko nämä nälkää sietämättömät lihavat aina olleet lihavia? Onko se heillä jonkin sisäsyntyinen ominaisuus? Jos on, mistä se johtuu?

Entä sitten vasta keski-iässä lihoneet, jotka ovat olleet vaikkapa 30 ensimmäistä ikävuottaan hoikkia mutta sitten perhe tulee kuvioihin mukaan. Onko heillä yhtäkkiä mennyt nälänsietokyky? Vai mistä johtuu tämä muutos?

Tämä ketju koski laihduttamisen epäonnistumisen suurinta syytä. Vastaan nyt lyhyesti ohi otsikon. Jos kysyjä on erikseen lihavuudesta ja sen syistä kiinnostunut, jatketaan sitten siitä.

Lihavuuden määritelmä on yksinkertainen: BMI >25 tai vyötärönympärys >100cm (miehet) >90cm (naiset). Useimmiten molemmat kriteerit täyttyvät, mutta jompi kumpikin riittää. Itse käytän mieluummin hieman tiukempaa, >90cm/>80cm mittakriteeriä. Muitakin lihavuuden kriteereitä on, mutta ne ovat lopulta turhia nyansseja, nuo edellä mainitut riittävät hoidon lähtökohdaksi.

Sitten kysyt, ovatko lihavat olleet aina lihavia? Ja vastaat siihen itse: "keski-iässä lihoneet, jotka ovat olleet 30 vuotta hoikkia..."

Ja onko syynä yhtäkkiä mennyt nälänsietokyky?

Jos tuohon nyt lyhyesti, yksinkertaistaen vastaa... Lapsuudestaan asti lihavilla nälän sieto häiriintyi jo lapsena. Aikuisena lihoneilla jossain elämänvaiheessa ("perhe tuli kuvioihin" kuten ehdotat) ravinnon määrä ylitti kulutuksen, ihminen lihoi, ja sen seurauksena nälän sieto häiriintyi.

T. se luonnostaan hoikka

Eli miten kauan?

Minkä ikäiseksi asti arvelet pystyväsi jatkamaan?

Vuoden 2007 syksystä aloitin, saavutin nykypainon ehkä 14-18kk pysyvästi siitä eli vuoden 2009 alun hujakoilla ja paino on pysynyt niillä hujakoilla (tarkasti ottaen 90-95kg) välillä siitä asti...Eli reilun vuoden.

Sitä nälän tunnetta jatkui ehkä juuri sen ekat 9kk kun laihdutin eli selkeästi kulutin enemmän kuin nautin. No ei kai 40kg voi pudota ilman nälän tunnetta???? Vaatisi jotakin lääkettä tai huumetta.

Mutta siis nälän tunne pidettiin kurissa runsailla välipaloilla, esim. porkkanaa meni 5kg kuukaudessa (se on kovaa hommaa syödä sitä raakan, se on hidasta ja siinä on paljon täyttäviä kuituja).

Nyttemmin runsasproteiininen ruokavalio pitää nälän loitolla, ihan normaalitasolla eli en siis todellkaan koe jatkuvaa nälkää vain ja ainoastaan ennen isompia ruokailuja kuten kuuluukin. Nälkähän on ihan terve merkki!

Isompi ongelma on jatkuva ruokahuolto, että TULEE syötyä riittävästi jotta jaksaa liikkua ja energiat ei romahda. No ei ne enää samalla tavalla romahdakaan, eikä enää tule kiukkuiseksi vaikka on nälkä vähän pidempääkin.

Ennen nälkä tuli nyrkki nenään ja oli pakko syödä nopeasti ja paljon. Lisäksi, söin hotkimalla eikä nälkä silti meinannut lähteä. Söin siis paljon valkoista hiilihydraattia, sitä mitä saa eineksistä ja useimmista työmaaruokaloistakin halvalla.

Uskoisin että jatkan tätä elämäntapaa hautaan asti. Joka odottaa siis noin 20-30v myöhemmin näillä elämäntavoilla.

p.s. himo sokeriin, pullaan ja alkoholiin katosi noin vuodessa, nykyään lähinnä äklöttää (paitsi alkoholia on kiva ottaa silloin tällöin)

Tai jotain muuta, joka kärsii addiktiosta. Se kun fatalisoi ihmisen - tekee ihmisestä kykenemättömän muuttaa asiaintilaa, koska tahdonvoimaa joko katsotaan olevan tai puuttuvan, ja sen hankkimista epätodennäköisenä.



Parempi olisi tosiaan puhua vain tavoista ja tottumuksista, jotka ovat saaneet ihmisen ylipainoiseksi. Tapoihin voi vaikuttaa paremmin kuin ominaisuuksiksi katsottuihin ihmisen piirteisiin. Tapojen muutos lähtee aina pienesti liikkeelle ja asteittain - askel kerrallaan. Se vie aikaa, mutta on kuitenkin edistystä, vaikka välillä tuleekin takapakkia.



Ehkä epäonnistumiset painonpudotuksessa johtuvat osittain siitä, että kun tulee takapakkia, ihminen alkaa pitää itseään huonona ja kelvottomana ja "laihduttamista" epäonnistuneena. Ihmisen itsetunto on ehkä niin hauras, että kun tuntee kerrankin mokaavansa, tuntee itsensä niin kokonaisvaltaisesti huonoksi, ettei usko enää onnistuvansa projektissaan, ja siksi siitä sitten luovutaan. Jos olisi itselleen armollisempi ja pitäisi itsestään enemmän, voisi anteeksiantaa ja jatkaa siitä, mihin jäätiin.

luonnostaan hoikan lääkärin jorinoita luettuani, että yleensä tk-puolella laihdutuspotilaita luotsaa th ja erikoissairaanhoidossa sisätautilääkärit. Tk-puolella lääkäreillä ei yleensä ole mitään intressejä puuttua näihin asioihin ja toisekseen, heillä ei ole asiaan riittäviä valmiuksiakaan.



Tämä ihan oman kokemuksen mukaan havaittua...



terv. th

päivääkään nälkää, BM nyt 20. Kiitos kuntosalirajoittelun ja kunnollisen sapuskan ja järkevän ateriarytmin.

Aikuisena lihoneilla jossain elämänvaiheessa ("perhe tuli kuvioihin" kuten ehdotat) ravinnon määrä ylitti kulutuksen, ihminen lihoi, ja sen seurauksena nälän sieto häiriintyi. T. se luonnostaan hoikka

väität hoitavasi ihmisiä? En mitenkään pysty uskomaan sitä, tai siinä tapauksessa olet kyllä ammattikuntasi kaikkien aikojen ammattitaidottomin yksilö :OOOO. Minä olen tuollainen joka lihoi lapsen saamisen jälkeen. Olin siihen asti aina ollut "luonnostani hoikka" ja paasannut ihmisille samansuuntaista soopaa kuin sinäkin. Ei mulla mikään nälänsietokyky häiriintynyt! Syömiseni oli ihan rehellistä lohtusyömistä ja tiesin se itse ihan mainiosti. En siis todellakaan kärsinyt mistään nälän sietämättömyydestä, vaan ihan samalla lailla jatkoin kuin ennenkin, paitsi että iltaisin en lopettanut syömistä vaikka tiesin etten enää nälkääni syö. Ja hemmottelin itseäni päivisin herkuilla, enkä sitäkään minkään nälän takia tehnyt.

On TODELLA surullista, jos olet oikea lääkäri ja omat henkilökohtaiset päähänpinttymäsi saavat aikaan sen ettet pysty yhtään ottamaan vastaan erilaisten ihmisten kokemuksia. Toivotaan nyt että olet provo!

Fakta on fakta. Ihminen pystyy laihtumaan tahtoessaan. Jos ihminen ei onnistu laihtumaan, ei tahtoa ole tarpeeksi.

Tuo tahdonvoimaan vetoaminen ei varmaan auta lihavaa.

...ovat ne, jotka ovat pystyneet ylläpitämään uuden, pienemmän painonsa esim. 5 vuotta. En nyt muista ihan tarkkoja lukuja mutta kyllähän tätä on tietellisesti tutkittu. Niistä jotka onnistuivat laihtumaan, muistaakseni vain jotain 15 % oli samassa painossa vielä vuosien päästäkin.



Eli ei se vielä riitä, että pystyy laihtumaan. Sen painon ylläpito on se todellinen koetinkivi. Viittaa siihen, että fysiologiset ja geneettiset seikat ovat niin vahvoja että tahdonvoima on useimmilla niihin verrattuna ihan pilipalia. Ihmistä vaan ei ole rakennettu niin että hän pystyisi pysymään hoikkana loppuikänsä ilman suurta vaivannäköä.



Ja sehän onkin hyvä, koska laihuus ennustaa lyhyttä elinikää!