Jatka lausetta: suurin syy siihen, miksi laihdutus epäonnistuu, on se, että...

Lihavuus on elintasosairaus. Katsohan ihmisen historiaa hieman pidemmälle. Jos lihavuus olisi normaali olotila, miksi meillä on käsitteet alipaino, NORMAALIpaino ja ylipaino?

Ihmistä vaan ei ole rakennettu niin että hän pystyisi pysymään hoikkana loppuikänsä ilman suurta vaivannäköä.

Viittaa siihen, että fysiologiset ja geneettiset seikat ovat niin vahvoja että tahdonvoima on useimmilla niihin verrattuna ihan pilipalia. Ihmistä vaan ei ole rakennettu niin että hän pystyisi pysymään hoikkana loppuikänsä ilman suurta vaivannäköä. Ja sehän onkin hyvä, koska laihuus ennustaa lyhyttä elinikää!

Suurin osa ihmiskunnan historiasta on mennyt hengissä pysymiseen ja tämä yhtäkkinen yltäkylläisyys on tullut vasta muutaman vuosikymmenen aikana. Lapseni mummo kantaa edelleen selkä vääränä sukulaislapsille makeisia, koska se hänen sukupolvelleen on ollut onni ja autuus saada sellaista harvinaista herkkua. Kauppa on tehnyt myös kaikkensa saadakseen enemmän ruokaa myytyä, vrt. annoskoot. Nyt pitää vaan opetella järkevää syömistä ja järkevää laihdutusta. Nykyään Suomalaisille on tarjolla ihan eri lailla kasviksia kuin vaikkapa vielä 50 vuotta sitten. Nyt kun vielä opittais kansakuntana käyttämään niitä. Sitten luulen että nämä tahdonvoimaongelmatkin kokevan inflaation.

Tuon kommentin kirjoittaja on ikuisesti lihava, koska ei ymmärrä eikä osaa oppia sietämään nälän tunnetta. Kommentissa on yksi ainoa oikea pointti: "...pysyviä elämäntaamuutoksia." Homman juju on nimenomaan siinä, että ihmisen pitää PYSYVÄSTI, siis koko elämänsä ajan, sietää tuota ajoittain pientä, ajoittain isompaa nälän tunnetta. Siis sitä ihmisen luonnollista olotilaa. Tähän lihavat eivät pysty ja pysyvät lihavina (tai jojoilevat).

T. se luonnostaan hoikka

Jos pitää koko ajan olla vasta syöneen kylläinen tunne eli maha täynnä, ei ihme, jos ylipainoa kertyy. Tällä menetelmällä ei kylläkään myös mahalaukku pienene.

T. toinen ikänsä hoikka

Tätä samaa on nyt jankattu aika pitkään.

Jos syö oikein, on mahdollista laihtua ilman, että tarvitsee olla lainkaan nälkäinen. Ymmärrätkö?

Itse laihdutan parhaillaan. Syön 3-4 kertaa vuorokaudessa eikä nälkä vaivaa KOSKAAN. Ja paino putoaa koko ajan, tähän mennessä 10 kg tippunut 8 viikon aikana. Miksi minun pitäisi opetella sellaiset ruokatavat, joilla kärsisin nälästä kun homma toimii näinkin???

Taita "tohtori" nyt yrittää vastailla tähän ketjuun toisena ihmisenä kun edelliset jutut ei enää mene läpi :D

Tuon kommentin kirjoittaja on ikuisesti lihava, koska ei ymmärrä eikä osaa oppia sietämään nälän tunnetta. Kommentissa on yksi ainoa oikea pointti: "...pysyviä elämäntaamuutoksia." Homman juju on nimenomaan siinä, että ihmisen pitää PYSYVÄSTI, siis koko elämänsä ajan, sietää tuota ajoittain pientä, ajoittain isompaa nälän tunnetta. Siis sitä ihmisen luonnollista olotilaa. Tähän lihavat eivät pysty ja pysyvät lihavina (tai jojoilevat).

T. se luonnostaan hoikka

Jos pitää koko ajan olla vasta syöneen kylläinen tunne eli maha täynnä, ei ihme, jos ylipainoa kertyy. Tällä menetelmällä ei kylläkään myös mahalaukku pienene.

T. toinen ikänsä hoikka

Tätä samaa on nyt jankattu aika pitkään.

että kaikki se nälässä kärvistely on ollut ihan turhaa :D.

Itse laihdutan parhaillaan. Syön 3-4 kertaa vuorokaudessa eikä nälkä vaivaa KOSKAAN. Ja paino putoaa koko ajan, tähän mennessä 10 kg tippunut 8 viikon aikana. Miksi minun pitäisi opetella sellaiset ruokatavat, joilla kärsisin nälästä kun homma toimii näinkin???

Taita "tohtori" nyt yrittää vastailla tähän ketjuun toisena ihmisenä kun edelliset jutut ei enää mene läpi :D

jos aiot laihtua vastedeskin. Kylmä fakta on se, että ikänsä hoikat ovat osanneet syödä oikein eli ovat aina osanneet oikeat ruokatavat. Ymmärrän, että se vetää katkeraksi, jos pudotettavia kiloja on useita kymmeniä. Niitä ei ole kertynyt ainakaan nälkää näkemällä.

monen vuoden kokemus asiasta..

Kun tarkastellaan historiaa vähän pidemmälle niin nähdään, minkä takia me olemme lihavia. Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut ravitsevaa ruokaa nin paljon tarjolla niin helposti kuin nyt. Fysiologiamme on kuitenkin rakennettu ikään kuin eläisimme edelleen keräilytaloudessa, jossa ei voinut koskaan tietää, milloin seuraavan kerran osu apajalle. Ihmisen fysiologia ei ole pysynyt muuttumaan samassa tahdissa kuin ihmisen kyky tuottaa ruokaa on kehittynyt. Yksinkertaista mutta totta. Eikä tällä ole paljonkaan tekemistä tahdonvoiman kanssa.



Ja tästä johtuu ettei monikaan ihminen pysty pysymään hoikkana ilman suuria ponnistuksia.



Elinikään palatakseni niin sekä äärimmäinen laihuus että lihavuus ennustavat lyhyttä elinikää. SEitsemänkymppisenä olsi parasta olla lievästi ylipainoinen - se ennustaa pitkää elinikää, luultavasti siksi että kaatumiset eivät ole silloin niin vaarallisa eikä painehaavoja tule yhtä helposti kuin laihoille.

siitä syntyy raukea nautinnollinen olo kun vatsalaukku venyy ja paukkuu.



Silti vatsalaukun venytys on epäterveellistä. Normaali joga taas on todella terveellistä. Ahmattejen tulisi ymmärtää ettei sisäelimiä ole syytä venyttää.

taitaa olla joku häiriö henkisellä puolella



terv. luonnostaan fiksu

Kylmä fakta on se, että ikänsä hoikat ovat osanneet syödä oikein eli ovat aina osanneet oikeat ruokatavat.

ruokatapoja osannut. Söin mitä sattuu ja milloin sattuu eikä mulla kyllä koskaan mikään nälkä ollut. Saattoi juurikin olla niin, että vedin jonkun suklaapatukan kun tuli nälkä ja sillä mentiin taas hetki. Elämä oli vaan paljon liikkuvampaa. Ja kiinnostaisi kyllä myös näiden hoikkeliinien ikä. Enpä minäkään voinut ikinä kuvitella lihovani! Noin 23-ikäisenä mulla oli pari 32-koon vaatetta.

osa ihmisen persoonallisuutta. Jos olisikin ylipainoinen, jää vielä paljon elämänalueita onnistua:) Surullisinta on juuttua painoasioihin kiinni. Näin tuntuu käyvän yhtä lailla lihavilla kuin "luonnostaan hoikillakin"

taitaa olla joku häiriö henkisellä puolella

terv. luonnostaan fiksu

T: Kaikessa paras

ruokatapoja osannut. Söin mitä sattuu ja milloin sattuu eikä mulla kyllä koskaan mikään nälkä ollut. Saattoi juurikin olla niin, että vedin jonkun suklaapatukan kun tuli nälkä ja sillä mentiin taas hetki. Elämä oli vaan paljon liikkuvampaa. Ja kiinnostaisi kyllä myös näiden hoikkeliinien ikä. Enpä minäkään voinut ikinä kuvitella lihovani! Noin 23-ikäisenä mulla oli pari 32-koon vaatetta.

Olen syönyt aina ihan tavallista ruokaa, mutta pieninä annoksina enkä voi edes syödä isoja määriä enkä raskasta, rasvaista ruokaa harrastukseni (astangajoogan) ja palleatyräni takia. Niin, enkä voi syödä makeaakaan kuin vähän - alkaa tökkiä parin suklaapalan jälkeen. Kas siinä osaselitys minun hoikkuuteeni.

Eno sanoi näin:



- jos sie halluut näyttää ranskanleivält ni sie syöt sitä ja pulloo.



- mie syön lihhaa enkä lihhoo. Kato sie miu isoj kiiltävvii lihaksii, mie puotan häränki. yhel iskul.



Ja niin hän teki. Kuoli valitettavasti tukinuitossa nuorena miehenä.

koska he mättävät. Suurimmalla osalla väestöstä ei ole mitään ongelmia pysyä normaalipainoisena. Lihavillako sitten on erilainen fysiologia? =D

Lihava mättää suustaan sisään tavaraa liikaa, eli yli normaalin tarpeen, koska ei osaa hillitä itseään. Sama itsehillintä puttuu kun yritetään laihduttaa. Ihminen, jolla ei ole itsehillinnän kanssa ongelmia ei alunperinkään ylensyö ja mässäile jatkuvalla syötöllä. Itsekuri, tahdonvoima, itsehillintä. Siitä se kaikki on kiinni.

Kun tarkastellaan historiaa vähän pidemmälle niin nähdään, minkä takia me olemme lihavia. Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut ravitsevaa ruokaa nin paljon tarjolla niin helposti kuin nyt. Fysiologiamme on kuitenkin rakennettu ikään kuin eläisimme edelleen keräilytaloudessa, jossa ei voinut koskaan tietää, milloin seuraavan kerran osu apajalle. Ihmisen fysiologia ei ole pysynyt muuttumaan samassa tahdissa kuin ihmisen kyky tuottaa ruokaa on kehittynyt. Yksinkertaista mutta totta. Eikä tällä ole paljonkaan tekemistä tahdonvoiman kanssa.

Ja tästä johtuu ettei monikaan ihminen pysty pysymään hoikkana ilman suuria ponnistuksia.

Elinikään palatakseni niin sekä äärimmäinen laihuus että lihavuus ennustavat lyhyttä elinikää. SEitsemänkymppisenä olsi parasta olla lievästi ylipainoinen - se ennustaa pitkää elinikää, luultavasti siksi että kaatumiset eivät ole silloin niin vaarallisa eikä painehaavoja tule yhtä helposti kuin laihoille.

Ihminen, jolla ei ole itsehillinnän kanssa ongelmia ei alunperinkään ylensyö ja mässäile jatkuvalla syötöllä. Itsekuri, tahdonvoima, itsehillintä. Siitä se kaikki on kiinni.

Täytyy vielä jatkaa, vaikka näköjään ärsytänkin monia (vaikka niinhän se on, totuus ärsyttää ja läskeillä on ihmeellisiä selityksiä, kuten ketjussa aiemmin todettiin).

Toistuvasti tähän nyt kommentoidaan "NÄLKÄÄ KÄRSIÄ..." jne. Missään vaiheessa keskustelua en ole ehdottanut, että nälkää pitäisi kärsiä! P.k. lukemaan kaikki aiemmat kommenttini, jos ette usko. Olen puhunut NÄLÄNTUNTEEN SIETÄMISESTÄ.

Toistetaan vielä kerran: lihava ihminen ei siedä normaalia, fysiologista näläntunnetta, jonka terve ihminen sietää ja voi joksikin aikaa unohtaa mielestään, ja tunteen palatessa sietää sen vielä uudelleen, niin että voi rauhassa odottaa aterian saamista. Lihava kokee nälän sietämättömänä ja yrittää kaikin tavoin tyydyttää sen syömällä tarpeettomia välipaloja tai tihentämällä ateriaväliä. Tässä on koko homman clue. Tämän nälän sietämisen puuttuminen aiheuttaa laihdutuksen epäonnistumisen. Sitähän ketjun aloittaja kyseli.

Tai itse asiassa.... Sehän taitaa ollakin niin, että nälän siedon puuttuminen tekee nälästä teille läskeille kärsimystä...?

Tuossa aiemmin nimimerkki "m34, 191,92" kertoo useammassa viestissä onnistuneesta laihdutuksestaan. Tässä on loistava esimerkki siitä, miten ylipainoinen on oppinut sietämään nälkää, ja on nyt pysyvästi normaalipainoinen (BMI 25 tai alle).

T. se luonnostaan hoikka

Vuoden 2007 syksystä aloitin, saavutin nykypainon ehkä 14-18kk pysyvästi siitä eli vuoden 2009 alun hujakoilla ja paino on pysynyt niillä hujakoilla (tarkasti ottaen 90-95kg) välillä siitä asti...Eli reilun vuoden.

Sitä nälän tunnetta jatkui ehkä juuri sen ekat 9kk kun laihdutin eli selkeästi kulutin enemmän kuin nautin. No ei kai 40kg voi pudota ilman nälän tunnetta???? Vaatisi jotakin lääkettä tai huumetta.

Mutta siis nälän tunne pidettiin kurissa runsailla välipaloilla, esim. porkkanaa meni 5kg kuukaudessa (se on kovaa hommaa syödä sitä raakan, se on hidasta ja siinä on paljon täyttäviä kuituja).

Nyttemmin runsasproteiininen ruokavalio pitää nälän loitolla, ihan normaalitasolla eli en siis todellkaan koe jatkuvaa nälkää vain ja ainoastaan ennen isompia ruokailuja kuten kuuluukin. Nälkähän on ihan terve merkki!

Isompi ongelma on jatkuva ruokahuolto, että TULEE syötyä riittävästi jotta jaksaa liikkua ja energiat ei romahda. No ei ne enää samalla tavalla romahdakaan, eikä enää tule kiukkuiseksi vaikka on nälkä vähän pidempääkin.

Ennen nälkä tuli nyrkki nenään ja oli pakko syödä nopeasti ja paljon. Lisäksi, söin hotkimalla eikä nälkä silti meinannut lähteä. Söin siis paljon valkoista hiilihydraattia, sitä mitä saa eineksistä ja useimmista työmaaruokaloistakin halvalla.

Uskoisin että jatkan tätä elämäntapaa hautaan asti. Joka odottaa siis noin 20-30v myöhemmin näillä elämäntavoilla.

p.s. himo sokeriin, pullaan ja alkoholiin katosi noin vuodessa, nykyään lähinnä äklöttää (paitsi alkoholia on kiva ottaa silloin tällöin)

Liian yksinkertaistettua.

Ihminen, jolla ei ole itsehillinnän kanssa ongelmia ei alunperinkään ylensyö ja mässäile jatkuvalla syötöllä. Itsekuri, tahdonvoima, itsehillintä. Siitä se kaikki on kiinni.

Vielä rautalangasta: lihava ihminen ei tuota pientä nälkääkään pysty sietämään, ja sen takia syö turhaan välipaloja, tai liian usein. Ja pysyy lihavana.

kuten leivonnaisilla ja suklaalla. Hoikka käyttää samaan tarkoitukseen järkevämpiä elintarvikkeita. MInä olen hoikka ja siedän nälkää erittäin huonosti. Olen kuitenkin sen verran järjissäni että ymmärrän mitä kannattaa syödä.