Palstan köyhät!

mutta mä en koe itseäni köyhäksi vaikka mulla ois miten vähän rahaa. Ja vähän sitä on.

Mulla on ihana perhe, luovuutta, terveyttä. Raha on NIIN toissijaista, vaikka joskus v-ttaa kun on pakko neuvotella siitä että mikäs lasku tässä kuussa maksetaan...

2800 euroa kuussa. Ei jää ikinä rahaa mihinkään.

Vai miten ei jää tosta summasta mitään? Siis oliko toi käteen jäävä summa? Meillä viisihenkisen perheen käteen jäävät kokonaistulot on 2100e ja sillä tulee kyllä toimeen. Jos jäis 700e kuussa enemmän, niin varmasti jäisi myös säästöön!

yli 2000 euroa kuussa vai onko se koko perheen tulo?



Itse saan 560 ja lapsilisä ja mies saa ehkä 2000 euroa kk käteen ja meillä jää molemmilla kuukausittain säästöönkin rahaa.

ole köyhä!. itselläni brutto 2000 ja miehelläni saman verran ja hyvin pärjätään.

ja 7 henkinen perhe ja toistaiseksi pysyvää ja laskujen ja lainojen yms.jälkeen ei jää mitään mutta onnellinen perhe silti olemme..

ja minä alle 300 euroa opintotukea + opintolaina 300 euroa + lapsilisät 230 euroa. Näillä mennään kun ei enempääkään ole.

liitonraha 650e viiden viikon välein.



Kyllä oon rutiköyhä :(

ja pahenee vaan kun kohta jään äitiyspäivärahalle

ja 7 henkinen perhe ja toistaiseksi pysyvää ja laskujen ja lainojen yms.jälkeen ei jää mitään mutta onnellinen perhe silti olemme..

Palkasta jää verojen, eläkevakuutuksen ja lainanmaksun jälkeen 1400e - kaikki menee joka kuukausi, välillä vingutan kortteja luoton puolelle! Tunnen olevani köyhä, koska tilille ei koskaan säästy rahaa.

aijemmin sai rahaa kun kävi töissä. Tuli ostettua kaikkea turhaa ja lihoi. Nyt ei ole varaa. Pitää olla kekseliäs

Ystävien kanssa kun käy shoppailemassa (itselläni on yleensä lista, mitä todella tarvitsee), niin siellä ainakin huomaa sellaisen turhan rahan tuhlaamisen. Lapselle ostetaan jo vaikka sen viidennet talvikengät, kun ne vaan on niiin ihanat ja alessa. Tai itselle pitää ostaa just se tämän talven muodikas toppatakki, jota ei taideta ensi talvena edes viitsiä käyttää, kun se ei enää ole muotia. "meidän matilla on tämä jo viiden rannekello, kun se raukka aina kadottaa tai aina menee rikki..." En ymmärrä tuollaista tuhlausta olleskaan. Jos noita ryysyjä ja kenkiäkin pitää ostaa vinot pinot, ei ympäristöä ajatella paljoakaan. Eikä lapselle opeteta vastuuta, kun aina "saa rikkoa tai kadottaa" ja uusi tulee tilalle, loputtomasti...



Meidän rahoista ei kukaan tiedä, tai siis ajattelee, ettei meillä ole rahaa, koska olen aina sellainen, että sanon ettei ole varaa tai en kyllä ikinä raski ostaa... En pidä turhuuksien ostelusta ja onpahan sitten pahan päivän varalle rahaa, kun ei elä kädestä suuhun.

Meidän kolmihenkisen perheen nettotulot on n oin 900€ kuussa, ja hyvin pärjätään. Me ei opiskeluaikojen jälkeen ehditty tottua kovin korkeisiin tuloihin, joten tämä ei tunnu ahdistavalta - päin vastoin olen todella tyytyväinen elämääni. Mulla on kaikki mistä olen haaveillut; ihana perhe, ystäviä, kaunis koti, paljon vapaa-aikaa tehdä ensimmäistä kertaa elämässä ihan mitä itse haluaa.



Pienet tulot tietenkin vaatii paljon ennakointia, esimerkiksi sitä että kalenteriin merkistee etukäteen koko vuoden kuukausittaiset menot niiltä osin kuin ne tietää (sähkö-ja vakuutusmaksut, liiton maksut jne.) ja jyvittää sit tulot niin, että säästää noihin laskuihin helpompien kuukausien aikana. Mä myös säästin puskurirahaston ennen kuin tulin raskaaksi, jotta voin olla kotona lapsen kanssa, ja tehtiin miehen kanssa periaatepäätös, että esimerkiksi autoa ei nyt hommata. Toi puskurirahasto on ihan vaan muutamia tonneja, eikä siihen ole vielä tarvinnut koskea.



Meille köyhyys on toivottavasti väliaikaista. Mies valmistuu kohta, joten tulot nousee, ja kun hoitovapaa loppuu, on minunkin palkka ihan ok, vaikkei todellakaan suurensuuri. Mut me ei sillä rahalla saada mitenkään mitään yhtä arvokasta kuin nyt tämä yhteinen aika perheen kanssa.

jotka elättää 100€ kahdeksanhenkisen perheen ja vielä säästöönkin rahaa ja elämä on ah, niin ihanaa ja täynnä rakkautta. Kyllä mun nuppia ainakin kiristäisi joka kuukausi laskea pennosia ja kaupassa miettiä ostanko maitoa vai leipää, vaikka niin toimeen tulisinkin.

opintotuki 250

asumistuki 280

minimielatustuki 140

lapsilisä 146



siinä meidän kuukauden tulot. vuokra 550e plus vesi ja sähkö. opintolainaa saan nostaa max 300e kuukautta kohden.

Ja kyllä tuntuu köyhältä.. Asumiskulut on suuret, yli tonnin. Ja sitte kaikki muut laskut päälle, ni ei paljon jää ylimäärästä. Toimeen tullaan, mutta kyllä ärsyttää välillä. Itse palaan elokuussa töihin, joten sitte pitäs vähän helpottaa.

jotka elättää 100€ kahdeksanhenkisen perheen ja vielä säästöönkin rahaa ja elämä on ah, niin ihanaa ja täynnä rakkautta. Kyllä mun nuppia ainakin kiristäisi joka kuukausi laskea pennosia ja kaupassa miettiä ostanko maitoa vai leipää, vaikka niin toimeen tulisinkin.

minmi-äp-raha, opintotuki, asumistuki, lapsilisät.



Vanhemmat ja kolme lasta. Vuokra vähän yli 600e/kk.

Siinä pitää elämä muokata kohdilleen. Ei kyse ole siitä, paljonko tienaa, tiedän kokemuksesta. Aiemmin tienasin 6000eur brutto YKSI.N ja tähän miehen tulot päälle. Kaikki meni mitä tuli, katsokaas silloin matkusteltiin, ostettiin merkkivaatteita ja mitä vaan milloinkin halusi, koska raha ei ollut ikinä ongelma. Nyt olen työtön, saan liiton päivärahaa 1200eur BRUTTO kuussa ja mies on konkurssin tehnyt yrittäjä. Nyt olemme köyhiä. Talo on myyty ja asutaan vuokralla , mitään tukia ei saada mistään ja silleen. Tämä ei todellakaan naurata eikä tulisi mieleenikään jeesustella, että ollaan silti onnellisia. Paskanmarjat, rahattomana elämisestä on onni kaukana. Jos lapsi pyytää kaupassa jogurttia, tms ns. extraa etkä voi ostaa kun lasket sentilleen ostoksiasi, niin se todellakin vituttaa ja syö ihmistä. Ennen kun mietti, ostaako nämä vai nämä kengät ja kun ei osannut päättää, osti molemmat jne.....

pidän itseäni köyhänä vaikka ei tili koskaan ihan tyhjänä olekaan. tulot on nettona opintoraha n.268e, lapsilisä 100e ja osa-aikatyön palkka 550-600e kuussa, opintopisteitä tulee tosin tällä hetkellä niin vähän että kun kotihoidontuki alkaa tulemaan, jätän tuon opintorahan pois ja säästän tukikuukaudet myöhemmäksi ( kaiken lisäksi kotihoidontukihan on suurempi kuin opintoraha). vuokra nielee tuosta vajaa 400e, asumistukea ei puolison tulojen takia saa.



en osaa sanoa onko tämä tilapäistä vai pysyvää, opinnot jatkuvat vielä ainakin kolme vuotta ja voi olla ettö sen jälkeenkin opiskelen lisää. nopeamminkin voisi valmistua mutta vietän mielummin aikaa lapsen kanssa kun hän on vielä pieni. ja ei sitä tiedä vaikka tulisi lisääkin lapsia...