Minkä ihmeen takia joku yrittää opettaa 4,5-vuotiasta lukemaan???

Minä en oppinut 7 vuotiaana. 8 vuotiaana hävetti, 9 vuotiaana hävetti vielä enemmän. Lopulta kieltäydyin koko nöyryyttävästä hommasta 16 vuotiaaksi asti. Monta itkua tuli tuherrettua ja perkelettä lausuttua. Monta vihkòa tuli revittyä.



Opin lukemisen itsekseen. Ihmiset oppivat asioita eriaikaan, ei kaikkia voi pakottaa lukemaan. Minusta on hienoa jos lapsi oppii lukemaan 4v ja yhtä hienoa on jos joku oppii lukemaan vankilassa aikuisena.

Maria Montessori tunnisti lapsissa oppimisen herkkyyskausia, kehityksen jaksoja, joina tietyn toiminnan oppiminen sujuu erityisen helposti, kuin leikiten. Herkkyyskaudet ovat olemassa lapsella luonnostaan. Ne toimivat eri intensiteetillä eri lapsilla ja ovat osittain päällekkäisiä.



Herkkyyskausia ovat

Kielellinen 0-6 v.

Järjestyksen herkkyyskausi 9kk-3 v

Kiinnostus pieniin esineisiin 1-2,5 v

Aistitoimintojen tarkentuminen 0-5 v

Sosiaalinen kehittyminen 2,5-6 v

Liikkumisen herkkyyskausi 1-4 v



(Lähde: www.helsinginmontessori.fi)

Olen yrittänyt omaa 5v poikaa opettaa, muttei pysy paikallaan ja alkaa itkemään sekä turhautuu. Saa nähdä tuleeko koulustakaan mitään, kun on tuollainen luonne.

juuri kun olin täyttänyt 6 vuotta. Ei minua opetettu, en oikein edes tiedä, miten opin lukemaan, muttei sitä olisi voinut estääkään...

Se että nelivuotias osaa lukea ei tarkoita että sen annettaisiin lukea mitä hyvänsä. Osaa meidän 1-vuotiaskin katsoa tv:tä muttei saa katsoa mitään sopimatonta.

Itse osasin lukea 4-vuotiaana, vaikka vanhempani eivät minua mitenkään siihen opettaneet. En esim. osannut luetella aakkosia peräjälkeen ulkoa enkä tavata, mutta jossain vaiheessa vain huomasin ymmärtäväni mitä kirjoitetut sanat tarkoittavat. Se oli kaukana traumaattisesta, se oli tosi kivaa.

Oma 4-vuotiaani ei osaa lukea eikä vaikuta siltä kuin olisi ihan huomenna oppimassakaan. Mutta jos oppisi niin pitäisin sitä hyvänä asiana.

4 vuotiaan aivot eivät ole vielä valmiit käsittelemään lukemaansa. Siitä voi aiheutua traumoja.

.. että oliko lapsi oppinu itse lukemaan vai oliko opetettu. En ymmärrä miksi pitää olla vihainen siitä jos joku 4,5-vuotias lapsi osaa lukea ja jos äiti sanoo tästä ääneen. Meidän samanikäinen lapsi on kans oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, mutta on 1-vuotiaasta asti ollut kiinnostunut kirjaimista. En näe asiassa mitään pätemisen aihetta, koska aikaisella lukemaan oppimisella tuskin on merkitystä myöhemmin. Onko kuitenkin hirveen paha asia jos ilahtuneena kerron tästä asiasta jollekin? Kun lapsi on itse innostunut tästä uudesta oppimastaan asiasta. Mun mielestä on jotenkin tekopyhää ajatella niin, että en nyt vaan kerro tästä kenellekään ettei ihmiset luule, että oon opettanu lapsen lukemaan PÄTEÄKSENI jotenkin. Mun mielestä on vaan hyvä, että lapsella on omia kiinnostuksenkohteita.

Kyllä mielestäni aloituksessa näin kirjoitin? Kuten myös kirjoitin että jokaisessa asiassa yrittävät opettaa lapsilleen kaikkea niin nopeasti kuin mahdollista. Ilmeisesti pelkäävät lasten muuten jotenkin putoavan kelkasta?

Ja on eri tapoja kertoja lapsensa osaamisesta. Voi kertoa sillai "nöyrästi" = tavallisesti tai sitten sillai kerskaillen, kuten tämä äiti tekee ja on aina tehnyt. Toisessa lauseessa sitten mollaa muiden lapsia "jotka eivät vielä osaa jotain tärkeää taitoa".

Jotkut nyt ihan tarkoituksella ymmärtävät väärin.

Lisäksi kun äiti tästä sitten kertoi niin pakotti poikaa tavaamaan jostain vaikeasta kirjasta jotain vaikeita sanoja. Ja isä siinä vieressä pauhasi miten opettaa jo laskemaankin jne.

ap

Se on hänen pimein salaisuutensa. Hän on jo 53 vuotias. Osaa kyllä kirjoittaa oman nimensä. Itse sain tietää hänen lukutaidottomuudesta vasta 7 vuotta siitä kun meidät vihittiin.



Hänen tarina on aika surkea. Opettaja vanhemmat yrittivät opettaa häntä lukemaan 5 vuotiaana. Sen ajan kurilla, päättäväisyydellä ja periksiantamattomuudella mieheni sai opiskelusta traumoja. Hän ei suostunut myöhemmin harjoittelemaan lukemista edes koulussa.



Tämähän oli hirveä häpeä hänen opettajavanhemmilleen joten poika pistettiin koulukotiin.

Myöhemmin mieheni löysi paikkansa metsurina. Hän on tyytyväinen elämäänsä mutta lukemisesta ei mielellään puhu eikä hänen lukutaidottomuuttaan saa paljastaa.



Lasta ei saisi painostaa.

ei siinä tarkoituksessa, että sillä jotenkin kerskutaan ja väitetää lapsen olevan joku lapsinero. Kieltämättä se on todella ärsyttävää, kuten AP kirjoitit.



Ja opettamistakin on monenlaista, pakkopullaa tai sitten omaehtoisen oppimisen tukemista ja mahdollistamista.

Olen yrittänyt omaa 5v poikaa opettaa, muttei pysy paikallaan ja alkaa itkemään sekä turhautuu. Saa nähdä tuleeko koulustakaan mitään, kun on tuollainen luonne.

Eli lapsi oppii siinä sivussa aakkoset se ei ole pakko pakertamista. Pakolla oppii vähän, jos innostusta kiinnostusta ei ole. Tätä samaa systemaattista opetusta tapahtuu eskarissa/koulussa.

Lukeminen yhdistetään siihen mikä kiinnostaa. Lapsesi kiinnostuu viimmeistään eskarissa, kun kaverien vaikutus ja yhteisö ovat tärkeitä (muutkin osaa ja opettelee)

Älä panikoi anna lapselle aikaa, kun hän ymmärtää/avaa lukemisen koodin ei paluuta ole.

Harjoitelkaa leikeissä ja loruissa saduissa.

Meillä näin. Tilasin lapselle Go`boken ABC kirjasarjan. Sadut ovat johdonmukaisia toistuva sama satu. Itse luin kirjat ensin ja lapsi kuunteli. Automaattisesti kuvia katselemalla keskustelemalla lapsi kiinnostui erilaisista kirjaimista ja siitä mihin ne yhdistyi. Ensin hän luki vain yhden sivun vähitellen koko kirjan.

Eli satujen kautta lapsi oppi lukemaan. Eikä ollut pakkopullaa.

http://www.goboken.se/

Sarja löytyy varmasti suomennettuna.

nerohan toi tyttö o ei siit pääse mihinkää. voiha niitäki rakastaa jotka oppii vast 7v mut ei ne o niin neroja kui ne jotka oppii ajemmin

Siitä voi aiheutua traumoja. Tosiaankin on vanhempien heikkoa itsetuntoa patistaa sen ikäistä pientä lasta lukemaan, että pärjäisi myöhemmin elämässä.. huh huh menee samaan luokkaan kuin isä joka pakottaa poikansa jääkiekkoharjoituksiin että pääsisi NHL keskusyksikköön.

Ensinnäkin 4-vuotia lukee hyvin pitkälti mekaanisesti, niin tekee moni paljon vanhempikin lapsi. 4-vuotiaalla ei ole kykyä sisäistää kaikkea lukemaansa sisältöineen, iloa tuottaa jo se, että osaa lukea sanan tai lauseen. Ja kukaan tuskin tarjoaa 4-vuotiaalle Reginoita luettavaksi.

http://www.mittabc.se/

Oma lapsi on ollut nyt ensimmäisellä luokalla eikä ole vieläkään oppinut lukemaan. Hän täytti joulukuussa 8v. Jotenkin tuntuu väärältä ja kierolta opettaa 4v. Mitä jos oppiikin, niin siitähän kasvaa kamalan ylpeä ihminen.



Olenko ainoa joka miettii näin? Kyse ei ole kateudesta tai siitä, että olisin jotenkin pettynyt lapseeni.

tunne, mutta minusta on ihanaa, että vanhemmat kehuvat lapsiaan ja lastensa taitoja toistenkin aikuisten kuullen. Harjoitteluvaiheessa tuo lukeminen on juuri sellaista kuin aloitusviestissäsi kerroit.

Aika vähäisiksi jäisi kannustukset, jos vain täydellisistä taidoista lapset kehumisia saisi. Voisiko olla, että lapsen äiti antaa arvostusta kehittyvillekin taidoille ja näin yrittää tukea lapsen itsetuntoa? Tietenkin on niitäkin ihmisiä, jotka korostavat oman lapsen paremmuutta

toisiin verrattuna.

Tuosta mekaanisesta lukemisestahan lukeminen alkaa, mutta saattaa jo kuukauden päästä lukea paksuja kirjoja.

Olet aivan oikeassa siinä, että koulussakin ehtii lukemaan oppia. Suurin osa lapsista kyllä osaavat vähintään kuvailemasi tapaista lukemista kouluun tullessaan. Enkä ole koskaan huomannut sen haittaavan oppimista.

ope

taitaa tosiaan olla itsetunnon pönkittämisestä kyse. NÄin on ollut joka asiassa jota tuon perheen lapset ovat oppineet. Oli se sitten kävelemään oppiminen, kuivaksi oppiminen tms. Kaikesta tehdään kamala kilpailu. En ymmärrä miksi. Ei kukaan näe ihmisestä 40-vuotiaana milloin on oppinut vaipoista eroon tai milloin on edes oppinut lukemaan.

Jos lapsen tulisi oppia lukemaan jo 4-vuotiaana niin koulukin alkaisi jo silloin. Eikö lukeminen tuossa iässä ole vain mekaanista lukemista kuitenkin?

Itse aloitin koulun 7,5-vuotiaana. Osasin lukea suomea, jota olin itse oppinut kirjoista. Menin ruotsinkieliseen kouluun ja ruotsia en osannut lukea, oli sen verran outo kieli vaikka sitä oli kotona puhuttukin. Lukemaan opin siltikin:).

Itse opin 4-vuotiaana. Olen aina ollut oikea kirjatoukka ja pärjännyt opinnoissa. Kaikki 3 lastani ovat oppineet lukemaan 3-4 -vuotiaina. Mitenkään pakottamatta. Hekin rakastavat lukemista. En ymmärrä aloitusta.

Minua ärsyttää kun muut opettavat lapsiaan lukemaan 4 vuotiaina tai viisi.



Omani ei oppinut kuin vasta 7 vanhana. Tuntuu tyhmältä kun itsellä ei ole tuollaista neroalasta. En haluaisi että muiden lapset oppivat niin nuorina, on väärin että he pääsevät kehumaan lapsensa suorituksilla kun oma vasta harjoittelee lukemista.



Suututtaa tuollainen kerskuminen. Se että teidän lapset ovat neroja ei merkitse että te olisitte älykkäitä.

Minä olen älykäs mutta oma lapseni on tavallinen oppija.



Suututtaa!!!

ymmärrä lukemaansa.... On hieman eri asia opetetaanko lasta "väkisin" lukemaan mahdollisimman aikaisin vai oppiiko hän luonnostaan oman kiinnostuksensa pohjalta. Kyllähän lapsia niinkuin aikuisiakin kiinnostavat eri asiat!

Hän on ollut alle 3-vuotiaasta kiinnostunut kirjaimista, ja on edelleen 3,5 vuotiaana. Tykkää kirjoittaa sanoja jäljentämällä ja tuntee lähes kaikki kirjaimet. "Lukee" koko ajan. Pitää myös yhteen- ja vähennyslaskuista. Silti en opeta lukemaan tai laskemaan. Vastaan kyllä kysymyksiin ja autan sekä tarjoan kiinnostavia virikkeitä, kirjoja jne. mutta en lähde yhtään treenaamaan lasta. Oppii tuon kiinnostuksensa pohjalta itse, jos niikseen tulee.

mutta lapsella oli suunnaton oppimisenhalu. Oppi lähes itsekseen kirjaimet vajaa 2-vuotiaana (kyseli aina, että mikä kirjain tuo on ja mitä tuossa lukee jne.). Ja itsekseen sitten rupes lukemaan täytettyään 4. Lukutaito sinänsä on hieno taito. Poika rakastaa lukemista ja lukee paljon itsekseen (esim nyt on menossa kolme iloista rosvoa). Mutta ei mua olisi haitannut, vaikkei olisi vielä oppinutkaan lukemaan. Isänsä oppi saman ikäisenä ja itsekseen hänkin, että taitaa olla olla geeneissä. Tosin tuo meidän toinen lapsi (kohta 4 v) ei ole vielä osoittanut pienintäkään kiinnostusta kirjaimiin, eikä hänelle niitä tuputetakaan.

eli poika on nyt vajaa 7 v ja noin vuoden verran on lukenut erittäin sujuvasti ja ymmärtää myös kaiken lukemansa.

mutta lapsella oli suunnaton oppimisenhalu. Oppi lähes itsekseen kirjaimet vajaa 2-vuotiaana (kyseli aina, että mikä kirjain tuo on ja mitä tuossa lukee jne.). Ja itsekseen sitten rupes lukemaan täytettyään 4. Lukutaito sinänsä on hieno taito. Poika rakastaa lukemista ja lukee paljon itsekseen (esim nyt on menossa kolme iloista rosvoa). Mutta ei mua olisi haitannut, vaikkei olisi vielä oppinutkaan lukemaan. Isänsä oppi saman ikäisenä ja itsekseen hänkin, että taitaa olla olla geeneissä. Tosin tuo meidän toinen lapsi (kohta 4 v) ei ole vielä osoittanut pienintäkään kiinnostusta kirjaimiin, eikä hänelle niitä tuputetakaan.