Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen
Kommentit (792)
Uuteen plussaryhmään hyväksytty Eveys, Emmy, Tattaraa ja Thelma sekä uusi keskustelija tämän pinon ulkopuolelta. Tosi kivaa, kun noin moni jo uskaltautui mukaan!! Ja Eveys ehtikin jo selventää Thelmalle (ja muille) ryhmän toimintaperiaatetta.
Mitäs muuta, Ahomansikalle ainakin iisot onnittelut plussasta ja tarrasukkia matkaan! Toivotaan, että niitä oireitakin ilmaantuu mieltä rauhoittamaan.
Haaveilijalle tervetuloa ja rutistus kokemasi johdosta. Pitkä yrityskin vielä teillä takana. Toivotaan toden teolla, että uuden plussan saamiseen ei menisi yhtä kauan.
Niiskulle tsempit tädin kestämiseen. Mutta ainakin tuo keho toimii, täytyyhän sitä jostain hyviä puolia yrittää repiä!
Ampparille paljon tsemppiä gradun kanssa ja erityisesti ke kaavintaan!
Raskautuneille kommentoinkin sitten uuden pinon puolella, sehän tässä ideana olikin..
Palaillaan,
Pilvis rv 15+4 (näitä r-viikkojakin on välillä ollut vaikea nimen perään täräyttää, kun tuntui, että sekin saa toisille lisää pahaa mieltä..)
Tulin nyt äkkiseltään kertomaan, että gradu on esitarkastuskunnossa. Tai pientä säätöähän aina on - ensi yötä tulee tuskin nukuttua -, mutta onpahan minulla huomenna aamulla varmasti jotakin vietävää. Ja sieltä sitten suoraan kymmeneksi sairaalaan. Joka tapauksessa olen iloinen, että tämä ei-mitään-oireita-mutta-kun-se-ei-tule-pois -vaihe on kohta ohi. Ja gradu etenee yhden askeleen eteenpäin. Enpä tiedä, olisinko ilman km:a saanut sitä tehtyä. Äiti aina sanoo, että ikävälläkin kokemuksella on seurauksena jotakin odottamatonta hyvää. Keskittämällä ajatukset kirjoittamiseen ei ole tarvinnut ajatella muuta kuin relatiivilauseita, relatiivilauseita ja aina vain relatiivilauseita. Eilen kirjoitin kellon ympäri, tänään 7.30-16.30. Tämänkin suhteen on edelleen sellainen olo, ettei ole saanut aikaiseksi mitään (tuhansien tuntien työ n. kolmen vuoden aikana ei tunnu miltään... huhuh, fiksu pää mulla).
Jos nyt lähtisi junalla vanhempien luo. Mies ei pääse huomenna mukaan, mutta onneksi saan tukea kotiväeltä.
Amppari
Ilmottauduin kanssa mukaan Pilviksen perustamaan ryhmään. Olen kanssa hiukan tässä taustaillut, tosin lukenut teidän kirjoituksia säännöllisesti. Raskauduin aika nopeasti keskenmenon jälkeen, joten mä puolestani kävin läpi sekä keskenmenoa että huolta uudesta raskaudestani tässä pinossa. Keskusteluista, vertaistuesta ja kirjottelusta oli iso apu keskenmenon läpikäynnissä plussanneenakin, kiitos kaikille siitä. Mutta ymmärrän, ettei raskauden etenemisen hehkuttaminen tai masun pyöristymisestä lukeminen tunnu hyvältä juuri keskenmenon kokeneelle.
Nyt en muista puoliakaan mitä olette kirjoitelleet kuluneen viikon aikana... Haaveilija, olen pahoillani, että sinäkin jouduit kokemaan keskenmenon. Jaksamista sulle!
Omaa napaa vielä sen verran, että keskenmenneen raskauteni laskettuaika oli viime viikolla, 12.5. Vähän ristiriitaisissa merkeissä odotin tuota päivää: ensimmäinen raskaus oli mulle luonnollisesti todella tärkeä ja rakas, vaikka nyt tämä toinen raskaus on edennyt hyvin. Päivän koittaessa se ei tuntunutkaan miltään, en osannut surra yms. Hyvä uutinen kai siis, että olen päässyt km:stä yli.
Tälläisiin kummallisiin mietteisiin lopettelen tekstini :). Kaikille hyviä vointeja ja plussatuulia!
Minnis7
Pino löytyy tuolta "Ryhmät"-kohdasta, heti se ensimmäinen "Keskenmenon/-jen jälkeen...". Klikkaat sinne ja lähetät hyväksymispyynnön. Pilvis sitten hyväksyy sen ja sen jälkeen pääsee kirjoittelemaan.
Kiva kun Minniskin bongasi meidän "muuton" ja on menossa mukana! :)
Ampparille kovasti tsemppiä ja voimaa huomiselle! *hali*
...No niin hainpa minäkin sinne ryhmän jäseneksi - yritin jo eilen mutta en onnistunut. Nyt osasin. Toivottavasti sinne tulee sit täältä paljon väkeä :) . Voimia amppari sinulle ! t. Inna
Tuun ehottomasti ryhmään mukaan, jos vaan onnistun moisessa. En oo koskaan ollu mukana missään suljetussa ryhmässä tms. mutta kuulostaa hyvältä.
Musta on hyvä antaa tälle ketjulle "tilaa", niin että ne ketkä nyt on siellä aallonpohjalla surun kanssa ja miettii että vieläkö sitä uskaltaa jne. rohkenis kirjotella enemmän. Ihmiset on monenlaisia ja jokainen reagoi omalla tavallaan ja kokee asiat omalla tavallaan, mutta ainakin sillon ku itellä oli keskenmeno "päällä", olis ollu aika tuskallista lukea muiden raskausjuttuja. (Mä peesaan Thelmaa, ja ymmärrän erittäin hyvin. Vaikkei mulla ole itellä ollu läheskään niin rankkaa.)
Mutta joo, jatkan toki tämänkin ketjun lukemista, ja varmaan sillon tällön kommentoimistakin. Toivon myöskin ettei kukaan nyt käsitä väärin: on tosi mahtavaa että näin moni on täällä plussannu kovien kokemusten jälkeen!! =)
Loviisa
Tulin toivottamaan ampparille tsemppiä tähän päivään. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Haaveilija, kysyit tuosta uudesta yrityksesta. Mulle sanottiin molempien keskenmenojen jälkeen, että pitäis odottaa yhdet normimenkat, mutta kun kyselin asiasta niin mulle sanottiin, että uusi raskaus ei ala, jos kohtu ei ole toipunut. Ekan keskenmenon jälkeen ryhdyttiin heti uuteen yritykseen ja plussasin 4 viikon kuluttua keskenmenosta. Tuo toinen raskaus jatkui viikolle 11 (kysyin vielä varmuudeksi lääkäriltä, mutta tuolla heti plussaamisella ei voi olla yhteyttä keskenmenoon). Itse asiassa toisenkaan keskenmenon jälkeen mulla ei tullut normimenkkoja, mutta välissä oli 4 kk. Mulla hcg laski kyllä jonkun raja-arvon alle, mutta kohtuun jäi istukan palanen. Kävin sit alavatsakipujen takia yksityisellä, minkä jälkeen menin sairaalan naistentautien polille ja siellä lääkäri laittoi mut kaavintaan, joka tehtiin 6 viikkoa km:n jälkeen. Kaavinnan saalis oli niukka ultralöydökseen verrattuna, joten mulle määrättiin kontrolli, jossa todettiin, että kohdussa on vielä pieni pala istukkaa. Vaihtoehtoina oli uusi kaavinta tai odottelu. Lähdin lääkärin suosituksesta odottelulinjalle, kun hänen mukaansa menkkojen olis pitänyt alkaa hyvinkin pian. Mitään ei tapahtunut ja seuraavassa 4 viikon päästä edellisestä kontrollista olleessa kontrollissa, mietittiin jo uutta kaavintaa, mut sit päätettiin kokeilla vuodon käynnistämistä Primoluteilla. Niillä tuli pari päivää kestänyt superniukka vuoto, olis pitäny tulla enemmän, joten taas tappelu hoitsujen kanssa siitä, että tarvinko ajan vai en. Viimeisimmässä kontrollissa olikin hyviä uutisia, kun munasarjat olivat vihdoin 4 kk:n jälkeen heränneet ja lääkäri ennusteli ovista 4 päivän päähän. Tuosta oviksesta sit tärppäs. Kannustan ryhtymään uuteen yritykseen, kun siltä tuntuu.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!
Thelma
Täällä hermoilen, enkä vielä uskalla muuttaa yhtään minnekään. Perjantai-aamuna on ultra niin katsotaan sitten sen jälkeen, saanko rauhan ja uskaltaudun täysillä odottajakeskusteluihin vai palataanko tänne. Jotenkin on taas niin skeptinen olo. Nyt vain itkettäisi koko ajan ja maalaan kauhukuvia eteeni. No, kai se on vain hormonit ja hyvin valvotut yöt, jotka tämän aiheuttavat. Siis kamalia nämä kuumat yöt, meidän nuorimmaiset heräilevät vuorotellen vähän väliä ja sitten olen niin poikki, että eilenkin kun olin menossa lepäämään vartiksi miehen tullessa päiväkahveille niin sitten heräsin tunnin päästä siihen, kun yltä päältä tahmainen kuopus mönki päällä.
Ampparille voimia ja onnittelut gradun aikaan saamisesta!
Nyt vetäydyn pariksi päiväksi taholleni panikoimaan... Tai ehkä viisainta olisi alkuun lähteä puutarhahommiin niin saa taas ajatuksia toisaalle.
Tulin vielä toivottelemaan Ampparille voimia tämän päiväiseen operaatioon ja hienoa, että gradu nyt tehty esitarkastuskuntoon!! Ja ihanan myönteiseltä kuulostaa tuo äitisi viisaus/sanonta. Lisää sellaista ajattelua.
Minnis, mullakin viime viikonloppuna ois ollut keskenmenneen la ja ei tuntunut paljon missään täälläkään. Kovasti energinen ja puuhaileva olin koko päivän. Varmasti tämä raskaus helpotti tuota asiaa kovasti.
Katjalah, toivottavasti pe on kaikki hyvin ja uskaltaudut hyvillä mielin plussaryhmään mukaan.
Haaveilija, meitä ei erityisesti kehotettu jättämään kiertoa väliin uuden yrityksen suhteen. Lääkäri sanoi, että kyllä sun keho tietää, ei se uusi raskaus ala, jos kaikki ei ole kunnossa.
Loputkin uuteen ryhmään halunneet on nyt hyväksytty eli kirjoittelemaan vaan sinne. Täältä onkin Katjalahia ja Kuuttia lukuunottamatta kaikki plussanneet jo ryhmän jäseniä.
Aurinkoista päivää,
Pilvis
Hohoi,
niin ne plussanneet siis lähti. Ymmärrän täysin, mutta kyllä teitä ikävä tulee. Kuka meitä nyt tsemppaa täällä ;)? Mutta onhan se parempi, että teillä on paikka, missä voitte hehkuttaa täysillä ajattelematta, että oma hehkutus voi olla kivuliasta toisille. Tullaan sit perässä, kunhan keretään.
Manat, miten menee? Onko tätiä näkynyt? Tai vielä mielummin: onko plussaa näkynyt?
Haaveilija, kuinka voit? Saitko sairaslomaan jatkoa? Mä taisin olla viikon verran pois töistä km:n jälkeen. Kävin kokeilemassa jossain vaiheessa, mutta olin sen verran kivulias, että lähdin pois kesken päivän ja hain vielä jatkoa saikulle sen jälkeen. Toivottavasti olet toipumaan päin, vaikka aikaa se vaatii. Meille lääkäri sanoi km:n jälkeen, ettei kroppa raskaudu, jos ei ole siihen valmis. Ja mulla ei sit kai kroppa ollut valmis, koska täsmähyökkäyksistä huolimatta ei onnistunut km:n jälkeisestä kierrosta. Vaikka voihan siihen olla monen monta syytä, miksei tärpännyt. Ensi kierrosta sitten :).
Amppari, halauksia sinulle. Miten voit? Mikä on olo kaavinnan jälkeen? Onnea gradun jättämisen johdosta. Se on hieno saavutus keskellä muuten niin rankkaa kevättä.
Cucciola, missä oot? Mitä kuuluu? Kuulumisia kaipailtaisiin täällä :).
ON: Tänne ei oikeastaan kuulu mitään raportoimisen arvoista. Täti on jo matkalla poispäin ja ilokseni täti ei kovasti rääkännyt, vaikka etukäteen sitä pelkäsinkin. Kipu ei ole ollut sietämätöntä ja vaikka vuoto oli runsaampaa, kun pillereiden kanssa, ei kuitenkaan ihan järkyttävää (jep, tulipa nyt tämäkin jaettua...). Vauvoja ja raskaana olevia tuntuu olevan enenevässä määrin joka puolella nykyisin. Tunteet ei taida heitä kohtaan olla ihan yhtä kipeitä, kun vielä vähän aikaa sitten, mutta kyllähän olo varsinkin vauvoja nähdessä on tosi haikea. Olen vaan yrittänyt asennoitua niin, että vielä se tärppi käy meillä uudestaan ja siihen asti on vaan maltettava. Ihan siis suht positiivisilla fiilareilla täällä.
Mulla on kans vàhàn haikeat fiilikset, kun ne plussanneet làhti. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, musta oli lohduttavaa lukea teidàn muiden km:n kokeneiden plussakuulumisia. Huonoinakin pàivinà teidàn jutuista sai toivoa, mutta kuten Niiskukin sanoi, ymmàrràn kyllà, ettà haluatte nauttia nyt tàysin rinnoin raskauden iloista tarvitsematta varoa sanoja.
Amppari on ollut mullakin tànààn useamman kerran mielessà. Toivottavasti kaavinta meni hyvin ja oot jo pààssyt kotiin toipumaan. Voimia! Oot kyllà aika sissi, kun sait sen gradun puserrettua kaikesta huolimatta.
Entàs haaveilijan vointi? Mà olin kans Niiskun tavoin viikon sairaslomalla. Kaavinnasta toivuin fyysisesti loppujen lopuksi tosi nopeasti, mutta ne endokystat àrsyyntyi km:n ja raskauden aiheuttamasta hormoonimyrskystà oikein kunnolla ja kipuili reilun viikon kaavinnan jàlkeen.
Tosi hieno juttu Niisku, ettà se tàti kuitenkin kàvàisi sulla kylàssà (vaikka tietty + olis ollut paljon mukavampi). Kroppa on siis toipunut ja valmis uuteen yritykseen, loistavaa! Kiva kuulla, ettà tàti ei liikaa koetellut. Ite odottelen tààllà vielà kàrsimàttòmànà mokoman akan visiittià. Tein yhden negat. ovistestin tuossa reilu viikko sitten, kun hetken viirasi pààssà, mutta sen jàlkeen en oo enàà testaillut, kun ei mulla oo mitààn ovikseen viittaavia oireitakaan. Yritàn tsempata mun munasarjoja uuteen yritykseen..kohta varmaan alan juttelemaan niille ààneen. :-) Jostain syystà muuten màkin oon aika toiveikas uuden raskauden suhteen, mikà on mulle peruspessimistille ihan uutta. Johtuisko se nàistà tàn ketjun plussatuulista vai hormooneista vai mistà...en tiià.
Toivottavasti tàà ketju ei nyt ihan hiljene, vaikka meità jài tànne vain muutama. Ja toivotaan, ettà me loputkin pààstààn pian mukaan sinne plussanneiden ryhmààn jakamaan omia raskausolojamme! :-)
Hyvàà yòtà!
Cucciola
tai kenenkään mielen pahoittaminen ei varmasti ollut tässä plussanneiden oman ryhmän perustamisessa... sinnehän te kaikki tulette ihan pian, jooko? :)
Mä oon mennyt öklötellen uhmiksen kanssa pihalla koko päivän, toivottavasti kesä on yhtä kaunis kuin tänään antoi ymmärtää. Elo on varmasti paljon helpompaa ulkosalla...
Voikaa hyvin, ja paaaaljon plussatuulia, raikkaita rakkaita plussatuulia!!
Mea 5+3
Elikkäs keskenmenosta on nyt kolme viikkoa ja kovasti toivotaan että raskautuisin uudelleen mahdollisimman pian. Varhaisultrassa 8+4 todettii että keskeytyny viikolle 5+. Parin päivän päästä ultrauksesta alko ihan pieni vuoto. Sairaalasta cytotecit ja kotona tyhjennys. Kaikki meni hyvin ja kivuliaskaan toimenpide ei ollut. Jälkivuotoa tuli neljä päivää. Aluksi kovasti oli surkea ja paha mieli. Asia käsiteltiin ja nopsasti siitä ollaan miehen kanssa toivuttu. Maanantaina tein r-testin ja negaa näytti...eli r-hormonit laskenu.
Eli kolmas ois meillä haaveissa. Vanhempi poika syntyny 8/07 ja nuorempi 5/09. Ite oon 30v. ja mies täytti just 31v. Esikoinen anto odotuttaa reilun vuoden ennen ku ilmoitti tulostaan. Kakkonen lähti toisesta yrityskierrosta. Kolmas sai synnytykseen jälkee tulla kun on tullakseen...kahdet menkat ehti tulla ja sit tärppäs. Tää oli meille ensimmäinen keskenmeno.
Meille ei sanottu mitää et pitäis menkkoja odotella. Lääkäri tuumas et uusi raskaus alkaa kun sen aika on. Eipä olla nyt sitte mitää ehkäisyä käytetty. Täs nyt sit mietinki et koskakohan tekis r-testiä jos tätiä ei ala kuulua? Oisko joskus parin viikon päästä?
Toivotaan plussatuulia meille kaikille!
antaa tulla vaan tekstiä kovasti. Minulle tammikuussa tehtiin lääkinnällinen tyhjennys ja alku lääkityksen sain sairaalassa ja cytotecit sain kotiin ja kyl se oli kuin olis synnyttäny. Viikon vuoti todella reilusti ja olo oli tosi hutera, olin naamaltakin ihan valkonen, luultavasti hemoglobiini meni vauhdilla alas, kahden viikon jälkeen olo alkoi pikku hiljaa kohentua. Ja lääkä+hoitaja sanoi että luultavasti se eii menkkoja kummempi, määräs tosin vahvoja särkylääkkeitä jota jouduin syömään viikon verran.
Nyt on sitten tullut 3 menkat ja edellisestä testasin oviksen joten hormooni toiminta on normaalisoitunu, meillä ns. ehkäsynä on ollu keskeytetty eli mie haluisin raskaaksi ja mies ilmottaa että meillä on tarpeeksi kakaroita ja mie oon kuulemma liian vanha. Mutta tuntuu todella tyhjältä että se olis tässä. Kesken mennyt raskáus oli yllätysraskaus söin silloin minipillereitä ja kun siihen soputu että tulee yksi vielä ja mieskin alkoi jo hyväksyä asian niin sitten todettiin ultrassa että ei löyty sydän ääniä ja oli kuollut tai lopettanu kehityksen vk8.
Täällä päin on ollut nyt aika paljon raskaana olevia tai synnyttäneitä ja haikeahan se mieli on ja välillä tuntee lehahtaa pahasti pintaan. Mutta nyt on töitäkin niin paljon ettei paljoa tarvi toisaalta olla kenenkään kanssa hirveesti tekemisissä, saa nähä miten tuo hainäkuu menee etenkin puolivälin jälkeen jos ei ole siihen mennesä plussannu, se voi olla aika itku herkkää aikaa.
Terv.Lakka
Kirjoitan nyt vain ihan lyhyesti kuulumiset, koska minun oma tietokoneeni joutui vanhempien luokse, ja olen tämän sietämättömän raihnaan varatietokoneen varassa.
Joo, eli kotona ollaan. Reissusta tuli ajateltua pitempi. Olen alkanut vähän epäillä täkäläisen neuvolan toimintaa, koska ensinnäkin ne siellä sanoivat, että keskeytynyt keskenmeno, mutta tuolla keskussairaalalla sanoivat että tuulimuna. Sikiöpussi vain oli kasvanut koko ajan huimaa vauhtia. Toinen asia oli, että olin omasta neuvolasta saamieni tietojen perusteella menossa kaavintaan. Tuon tuulimunan takia kuitenkin aloitettiin vuoto lääkkeillä. Yöhän siellä meni, kun vasta kolmannella lääkesarjalla ja yhdeksän tunnin odotuksen jälkeen vuoto lopulta alkoi. Tilanne näytti jo siltä, että seuraavana aamuna pitäisi lähteä kaavintaan. Onneksi kaavintaa ei tarvittu, sillä aamulla ultra näytti, että sikiösäkki on poistunut. Olin hurjan iloinen, kun pääsin lopulta eilen illalla takaisin tänne perukkaan.
Cucciolan kommenttia peruspessimistin optimisuudesta piti kommentoida. Olin huomaavinani samanlaista muutosta täälläkin. Tosin minä olen perusluonteeltani hyvin optimistinen, mutta kun sain kuulla, että vauvalla (se oli kuitenkin vauva, vaikka se ei periaatteessa ikinä alkanutkaan... mulle) ei ollut kaikki hyvin, olin aika pessimistinen. Täytyy myöntää, että tuolla sairaalallakin kävi mielessä sellainen ajatus, että haluanko enää yrittää saada koko lasta, kun joudun kuitenkin kokemaan uudelleen saman. No, se oli varmasti vain väliaikainen tunne. Niin, mutta tuo mies on taas luonteeltaan melko pessimistinen - mottona suurin piirtein pessimisti ei pety. Se kuitenkin uskoi siihen viimeiseen täkäläiseen ultraan asti, että vauvalla on kaikki kunnossa.
Hm, tästä tuli pitempi viesti kun ajattelin. Palailen tänne, kunhan saan oman tietokoneeni takaisin.
Amppari
ja sitten pakkaamaan mökkikamppeita!
HUHHUH, nyt sitten eka ultra ja neuvola takana, kaikki hyvin. Yksi pieni juuri viikkojen mukainen toukka bongattu!
Seuraava ultra onkin jo keskiviikkona, jolloin samalla katsotaan ultralla kohdunkaulan tilanne, se kun on minulla sellainen, mitä aina pitää tarkkailla.
Nyt voi lähteä keventynein sydämin viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua kaikille!!!!
Katjalah+papu5 rv10+1
Tulinpa minäkin vaihteeksi tänne, tai no lukemassa käyn lähes päivittäin, mutta ei vaan saa aikaiseksi itse kirjoittaa..
Ekaksi onnea uusille plussanneille!! Aivan mahtavaa!
Ja ihania uutisia Katjalahilla! Josko tällä kertaa kaikki menis hyvin loppuun saakka :)
Pahoittelut myös uusille keskenmenon kokeneille :(
Tää on just oikea paikka purkaa tuntojaan kun toiset tietää tasan tarkkaan, mitä käytte läpi. Mulla on ottanu tämä viimeisin km todella koville, vapun jälkeen tuli semmoinen olo, etten jaksa enää. Siihen syynä oli että miehen veljen perheessä odotetaan vauvaa. En tajua, miten se sai mun katkeruuden ja kaikki tunteet taas pintaan. Kuitenkin mun siskokin sai vauvan kaks kuukautta sitten, eikä se aiheuttanu mussa ihmeempiä tunnemyrskyjä. Jotenki tuntui vaan toivo menneen, just silloin vappuna oli ovis, eikä mies sitä hyödyntäny, ts. keskeytetyllä mentiin. Lakka, tiedän tunteesi!!!
Mutta nyt näyttää, että mies mun "romahtamisen" jälkeen on ottanu hiukka sanojaan takasin :)
No mutta ovis on vasta tulossa eli ehtii tapahtuu vielä mitä tahansa.
Oon töissä kaupassa ja siellä näkee päivittäin raskaana olevia & vauvoja. Vaikeina päivinä pelkkä vauvanvaatteiden esille laitto ja järjestely saa mut itkun partaalle. Sit taas välillä tulee ristiriitaiset ajatukset siitä, kun meille on suotu neljä tervettä lasta, että miksi pitäis vielä yksi saada. Kuten sijaisneuvolantäti ekan keskenmenon jälkeen totesi: onneksi teillä on jo neljä lasta... Meillä kun ei rahalla juhlita, mieskin vasta valmistuu nyt uuteen ammattiin eikä ole vielä varmaa duunipaikkaa. Kai mä vaan oon hullu. Eikä tahtois sitä epäonnistumista jättää pohjalle. Mutta mitä jos mahdollinen seuraavakin raskaus menee kesken???
Nyt täytyy lopettaa... Sori sekava, omanapainen sepostus :)
Sanna kp 9/? (Uusimaa ja 34 vuotta)
Käyn täällä teidän kuulumisia lukemassa ja päivitin tuota esittelyä.
Igloo, pahoittelut, että tänne pinoon jouduit. Ihan oikeaan paikkaan päädyit ja tämä on hirveän hyvä paikka purkaa keskenmenon jälkeisiä tuntemuksia, toiveita uudesta raskaudesta, epätoivon tunteita jne. Parin viikon päästä voi olla ihan hyvä testailla, jos ei menkkoja kuulu. Mä raskauduin ekan keskenmenon jälkeen heti ja plussa tuli 4 viikon kuluttua keskenmenosta. Toisen keskenmenon jälkeen taisin myös raskautua ekasta mahdollisesta kierrosta, mutta siinä meni yli 4 kk, että kroppa käynnistyi pitkittyneen keskenmenon hoidon takia.
Lakka, sulla on kyl kurja tilanne, kun olette miehen kanssa eri linjoilla vauva-asiassa. Tsemppiä!
Sanna, kiva kuulla sinustakin. Mun on vaikea sanoa tuohon mitään, että on jo neljä tervettä lasta ja haluaa vielä yhden. Ei kai siinä mitään pahaa ole. Pohdit sitä, että jos seuraavakin menee kesken. Sitä mä pohdin ensimmäisen keskenmenon jälkeen ja toisenkin. Kyllä mulla aika lailla tunteet heitteli erityisesti toisen keskenmenon jälkeen ja etenkin kun toipumisessa kesti 4 kk, mutta mulle oli itsestään selvää, että yritystä jatketaan. Ajattelin vaan, että kolmatta keskenmenoa ei voi tulla peräkkäin, vaikka voihan se tulla. Nytkin koko ajan takaraivossa on se, että tää voi olla tuulimuna tai voi mennä kesken, mutta halu saada lapsi on kovempi kuin menettämisen pelko.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa kesäisestä säästä, kun se vielä huomisen jatkuu!
Thelma
Mä ilmottaudui jo Pilviksen perustamaan ryhmään. Hyväksymistä odotellaan.
Thelma: eli tuo suljettu ryhmä toimii niin että sun täytyy "anoa" hyväksyntää ryhmän jäseneksi perustajalta eli Pilvikseltä. Toki kaikki keskenmenon jälkeen kokeneet uudestaan plussanneet on ryhmään tervetulleita, mutta kun ryhmä on suljettu niin tekstejä ei voi lukea muut kuin ryhmäläiset.
varmasti minäkin käyn jatkossa lukemassa tän puolen juttuja ja kertomassa joskus kuulumisia, mutta kai se on aika siirtyä muualle raskausjutuista höpisemään
eveys 14+2