Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Pikaisesti vastaan, sammun nimittäin ihan just...yritän silti vielä pilkkiä kolmannen erän lätkää ;)



Niiskulle, mun kokemuksesta roskishaamu tiesi vain ja ainoastaan plussaa! Nega on aina ollut puhdas nega ja nyt tässä raskaudessa testasin ihan ensimmäisenä ns. roskishaamun, muutamaa päivää ennen odotettuja menkkoja. Siitä se sitten vahvistui nopeasti plussaksi. Mikäs kp sulla onkaan nyt menossa?

Siinäkin mielessä olisin toiveikas, kun sait tuon ovisplussankin! Kertoisi mun mielestä siitä että sun kroppa toimii ja on palautunut. Hui, nyt vaan jännätään!! Mikään lääkäri en oo enempää odotuksia nostattamaan, mut omaan kokemukseeni pohjautuen ei sitä plussaa tule mikäli sitä istukkahormonia ei pissassa ole ja sitähän on siellä vain jos...tiedät kyllä ;) Toivotaan siis parasta! Peukut pystyyn! Jospa testaisit uudelleen vaikka sunnuntaina? Jaksatko odottaa? ;)



Haaveilija, iso halaus sinulle ja tervetuloa jakamaan tuntemuksia kanssamme! Olen todella pahoillani kokemastasi. Kirjoituksesi toi tammikuun km:ni muistot mieleen... kävin itse ihan samoja ajatuksia läpi. Tänne voi kirjoittaa mitä vaan, mistä vaan ja täällä on todella sydämellisiä ihmisiä kuuntelemassa ja jakamassa ajatuksia! Voimia kovasti! Km oli elämäni rankin kokemus, mutta ihmeen kaupalla siitäkin on selvitty...vaikka tammikuussa olo olikin niin tyhjä ja huijattu, yhtäkkiä kaikki menetti merkityksensä. Täällä koin saavani parasta (vertais)tukea mitä sillä hetkellä pystyin saamaan.



Vauvafanin kestodarra kuulostaa niin tutulle... samma här täällä, edelleen. Suussakin maistuu aamulla etenkin ihan super pahalle. Tänään aamulla yökkäilin hampaita pestessäni varmaan 10 kertaa, mut helkkari kyllä ne hampaat oli vaan pestävä! Meinasitteko edelleen mennä halliin uiman vai joko luonnon vesiin? ;) Kunnon helteet kyllä pukkas! Hyvä että lumet ehtis alta... ;)



Onko Thelman työjutuista muuten kuulunut?

Ja mitäs muille kuuluu?



Kai mä meen tästä kattoo vielä tota peliä ja sitten pesujen kautta nukkumaan. Huomenna olis puolikas työpäivä, mut ulkosalla yhden tapahtuman parissa, ihan kiva! Sen jälkeen mennäänkin "appivanhuskokelaiden" kanssa viettämään mökkisaunailtaa ja taidetaan paljastaa viimein heille salaisuus :)



Huh, huh hellettä! Aurinkoista viikonloppua kaikille, toivottelee Emmy ja ykkösmuru POKS 9+0

Voi kun on hurjasti uutta, vaikka aina muutaman päivän välein olen yrittänyt käydä lukemassa.



Ihan ensin sydämelliset onnittelut, ainakin Lovisa, Mea ja Thelma. Thelma olet onnesi ansainnut kaiken kokemasi jälkeen :) Mea, ihanaa kun piipahdit joukossamme niin pikaisesti :) Onnea teille kaikille roppakaupalla.



Tervetuloa myös minun puolestani uudet tuttavuudet! Olen todella pahoillani, että olette joutuneet näiden vastoinkäymisten eteen. Toivotaan, että pian seuraatte jo niin monen onnistuneen esimerkin jalanjälkiä. Erityisesti voimia Haaveilijan raskaisiin aikoihin, sinulla on vielä viiltävän tuore suuri suru :(



Amppariko puhui sukumökkiasiaa. Meillä on miehen puolelta vähän monimutkainen tilanne näissä sukumökkien jakamisissa. Eräillä on velkoja ja siten ovat riippuvaisia muista ja sitten on tietenkin joka sukuun kuuluva panetteleva riitaahaastava miniä (en minä :P )... Onneksi kevään myötä ovat asiat hieman selvinneet. Jännityksellä odotan mitenkä rinnakkaiselo ottaa onnistuakseen.



Oma napa on stressaantunut (työ ym. juttuja) ja hämillään. kk kierto on ollut aina läpensä säännöllinen, mutta nyt huhtikuussa yllätti ja tempaisi 15 d kierron! Aika rankkaa ja rasittavaa. Nyt tuosta sitten mennään kp 31/28-29(tai 15). Toissapäivänä testi oli negatiivinen, ja olo on sikäli sekava ja epämääräinen, että odotan vaan, että alkais nyt kunnolla kun kerran alkaa kuitenkin. Pieni (hiljainen) ääni jossain syvällä kuitenkin muistuttaa, että tässä kierrossa olisi ollut potentiaalinen aikaisin hedelmöityspäivä kp 16 ihan niin kuin siinä KU kierrossa aikanaan (ne pirun reissutyöt), vaikka enpä sitä raskautta halua minään onnistumisena sinänsä ajatella. Kesän mittaan on tiedossa säännöllisempää kotielämää ja siten parempia mahdollisuuksia toivottavasti ajoituksen kanssa. Kunhan nyt tämänhetkinen kiertosotku selviäisi. Lääkäri on ensi viikolla, mennään yhdessä selvittämään näitä asioita, kun ed. raskaudesta on jo kuitenkin aika kauan. Pelottaa kyllä, mutta toisaalta on hyvä tietää, että asialle tehdään nyt vihdoin "jotakin" vaikka vaan todettaisiin, että ei tehdä mitään. Oikeassa taisivat olla (jotkut lääkäreistä ja kätilöt varsinkin) silloin KU jälkeen kun sanoivat, että pikempi on parempi. Mitä enemmän aikaa epäonnisesta raskaudesta kuluu, sitä kurjempi on olo ja vaikeampi uskoa onnistumiseen.



Kiva myös lukea teidän kuulumisianne, jotka olette jo pidemmällä raskaudessa :)



Hyvää viikonloppua kaikille!



manat

(ai miten niin äkisti lisääntyvä valo sotkee vuorokausirytmin...)

Huomenia,



kp29 aukenee aurinkoisena ja tää yö alkaa olla voiton puolella. Yleensä mun kierto on ollut 28-29, joten katellaan kuinka tällä kertaa käy. Ei tässä oikein muuta voi, kun odotella.



Manat, harmi, että töissä yms. on niin stressaavaa. Ei kiva, jos tarttee koko ajan olla stressi päällä. Varsinkin jos olo on jo muutenkin kurja. Hyvä kuitenkin, että olette lääkäriin menossa. Toivotaan, että pääsette uuteen yritykseen pian ja tietenkin myös, että tärppää nopeasti.



Hauskaa, onnellista ja aurinkoista päivää.

Olen elänyt tällä viikolla aivan samanlaisia mitä jos tai ehkä ei sittenkään päiviä. Ovat kyllä raskaita. Yksi päivä meni ihan vaan omaa oloa tuijotellessa, kunnes saavutin taas mielenrauhan, kun eihän sitä mitään muuta mahda kuin odotella. Itse siis odottelen edelleen (kp 32 sama kierto kuin sulla). Eiköhän se sitten viimeistään lääkärissä selviä mikä on tilanne.

Toivotaan että sulla vielä viiva tuosta jämeröityy :) Itselläni on vain yhdestä ehkäroskishaamusta kokemusta, silloin luulen, että oli mahdollisesti aivan alkuraskauden km (kk tuli pari päivää myöhässä hurjan rankkoina). Olen yrittänyt olla roskiksia kaivelematta tuon takia, saahan sen sitten selville varmempanakin ajankohtana. Yleensä kai roskis+ on tuleva+.

Pidän sulle peukkuja!



manat

Onnittelut kaikille plussanneille, kyl mie täällä taustalla edelleenkin roikun ja taijan pysyäkin ja parista. Ei ollu luikahtavaia ja pitkä ikäsiä siittiöitä, ne menkat tuli ja nyt mennään sitten kp 9, nyt väli oli sen 35 kun edelliskerralla oli 40. Ovistestejä jäi muutama ylimääräinen jota nyt sitten aikasintaan 17-18kp kannattaa alkaa testaan, viimeksi tuli ovis plussa 20kp.



Meillä oli tänään keskustelua siitä että haluaisin sen seiskan , tosin mies ilmotti niin kakaroille ja ne oli yhteistuumin sitä mieltä että sitä mie en saa, tosin epäi tuo mies yritä ehkäistä kuin keskeytyksellä joka on näköjään onnistunu ja mie kun niin toivoin. Tunteet on välillä tosi pinassa ja nyt kuulin että minun serkun vaimo oli saanu pienen pojan niin muistuhan se taas mieleen että meille piti tulla heinäkuussa ja nyt on vaan tosi tyhjä olo, ja välillä itku herkkä. Ja mieshän ei sitä ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäis.



Mie oon 40 ja kymenlaaksosta



Terv. Lakka

Onpa hiljaista. Taitaa väki nauttia ihan täysillä Suomen kesästä, nyt kun se on. Minä puolestani nukun nämä aurinkoiset päivät ja valvon yöt - ihan palkallisesti tosin - ja kun vapaat koittaa, taitaa se kesäkin olla ohi.



Manat, oletko testaillut kertaakaan? Toivottavasti lääkärissä vihdoin tulee selkeyttä teidän tilanteeseen ja pääsette asiassa eteenpäin. Nuo "mitä jos tai ehkä en" -päivät on kieltämättä rankkoja. Hetkellisesti voin minäkin tuon mielenrauhan saavuttaa, mutta kyllä raskaanaolevat naiset ja vauvanvaunut on edelleen asia, joka saa mut aikalailla pois tolaltani.



Lakalle voimia ja tsemppiä. Meillä mies oli vielä jokunen kuukausi sitten sitä mieltä, että hänelle riittää edellisestä liitosta olevat lapset. Tuntui tosi pahalta alkaa haudata sitä omaa haavetta nyytistä. Nooh, meillä mies onneksi muutti mieltään ja asiat siltä osin kunnossa. Miehille tuo km:kin taitaa olla vähän toisenlainen asia, kuin meille naisille. Soisin sinulle kyllä vielä sen yhden nyytin, jos tuntuu, että sylistä tilaa löytyy. *virtuaalihaleja*



ON: Täti on antanut myrskyvaroituksen jo pariinkin kertaan, mutta ei siitä sitten mitään ole toistaiseksi tullut. Pientä tuhrua jäi eilisaamuna paperiin pyyhkiessä ja siitä intoutuneena kuljin koko päivän alwaysit housussa, mutta eihän ne hanat sitten auenneet. Sen verran oli jo menkkakipuja, että särkylääkettä otin ihan vaan pahimmasta selvitäkseni. Olo on sen verran "menkkamainen", että minkäänlaisia toiveita en enää elättele raskaana olemisesta. Toivoisin vaan, että se täti tulisi kunnolla ja päästäisiin uuteen yritykseen pian.



Mun rivi: 35, Pk-seutu

Hei Niiskur.,

Tsemppiä yökyöpelille. Mun miehellä kans teini-ikäinen tytär. Ukkokullalla oli onneksi selvä käsitys perheenperustamisesta, aikamoinen vauvakuume jopa kun alettiin seurustelemaan.

Toki km on miehelle erilainen kuin meille. Minulla mm. fyysinen kipumuisti (kaikki kk kivut ja muut nippailut viiltävät ku jälkeen aina samaa paikkaa kuin missä oli se raskaus). Kyllä se ukollakin otsa synkkenee jos hänelle siitä kerron, mutta jos en kerro niin hyvinhän hän pystyy olemaan ajattelematta koko asiaa!



Tietenkin olen testaillut :) ja loppuajan testejä sormissani hypistellyt, vaikka siitä ei tosin tunnu olevan erityisempää hyötyä. Testattu äitienpäivänä nega ja ke nega (first sign + cbdigi). Kumpikaan ei ollut aamupisuja. Mahd. hedelmöittymisen mukaan jos laskee viikot eikä kuukautisten, olisi nyt teoreettisesti ehkä 4+2 tai jotain sinnepäin. Mulla on kyllä ollut myöhäisempää ovulaatiota aikaisemmin, nyt on kierto niin umpisolmussa, että enpä tiedä olenko edes ovuloinut. Jos ei tänään tule selvää käsitystä alkavista kuukautisista, joudun varmaan hu aamulla testaamaan taas. Ajatellaan sitä sitten, tänään on vuorossa "reippaampi päivä" (eilen ei todellakaan ollut) joten otan ilon irti mielialasta niin kauan kuin sitä piisaa.



Tsemppiä myös lakka! Minä olen raskautunut huonon ehkäisyn aikana vaikka lopputulos ei ollutkaan toivottava (siinä veivattiin et koska nyt sit ehkäisystä luovutaan kun moni asia puhui vielä perheenperustamista vastaan vaikka molemmat olisivat olleet halukkaat... keskeyttämällä mentiin 2 kk ja sitten kävi niin kuin kävi).



manat

No niin... viikonloppu alkaa olla takana. Minun olotilani on fyysisesti hyvä, normaali lukuun ottamatta pientä turvotusta, mutta henkisesti olen uupunut. Vuoto ei ole alkanut. Keskiviikkona kello kymmenen kaavintaan. Ennen sitä palautan gradun esitarkastukseen. Huominen ja ylihuominen on varattu kirjoittamiselle. Olisin saanut ajan jo maanantaille. Lykkäsin sitä kuitenkin keskiviikolle asti. Ehkä tämä on omalla terveydellä uhkapelaamista, mutta haluan saada gradun pois. Jos minun pitäisi heti seuraavana päivänä taas ruveta kirjoittamaan, surutyö jäisi kokonaan tekemättä. Tällä hetkellä kiellän itseltäni koko asian – tietoisesti. Miehen äiti ja mummo yrittivät jutella tänään asiasta, lohduttaa, mutta en kykene ottamaan heiltä lohdun sanoja vastaan. Koko asiaa ei tavallaan ole. Minun on pakko selvitä keskiviikkoon asti. Pakko.

En halua, että kukaan joululahjaketjusta tippuu enää tänne. Haaveilija, voi itku :(

Niin, ja se piti vielä sanomani, jotenkin minulla on meneillään nyt tällainen omien rajojen kokeilun aika. Se A-kortti kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan. Pääsin tänään jo harjoittelemaan kevarilla. Minun oli myös pakko päästä uimaan lauantaina. Nyt otin äiskän ja isän luolta rullaluistinlenkkejä varten sauvat mukaan – pakko päästä pitkälle ja lujaa. En tiedä, haluanko osoittaa itselleni tai muille jotakin. Ja silti olo tuntuu koko ajan nollalta.

Sitä piti vielä kommentoida, että miehet varmaan kokevat keskenmenon eri tavalla. Jotenkin tuntuu, että tuo oma ukkokulta ei oikein ymmärrä, mitä minussa tapahtuu – en tosin ymmärrä itsekään, joten ehkä se on ymmärrettävääkin. Ja kun en itke, eikä kipuja ole. Tällä hetkellä tuntuu lähinnä ahdistavalta, kun se ei anna minun olla rauhassa. En muutenkaan aina pidä sen tavasta koskettaa minua – tämä menee varmasti sen piikkiin, etten ole koskaan ollut sinut oman vartaloni kanssa. Tällä hetkellä kaipaisin ehkä korkeintaan tukansilitystä – en mitään takamuksen puristelua. Se hillitsee omat halunsa hienosti, mutta silti minua ahdistaa. En tiedä, mistä minä alkaa ja mihin se päättyy. Olen epämääräinen massa.

Ääh, tämmöisiä pelkkiä itsekeskeisiä ajatuksia taas.

Mä en olekaan ehtinyt viime päivinä kirjoitella, kun sain Suomesta rakkaita vieraita. Nyt on vieraat nukkumassa, joten kirjoittelen muutaman rivin vanhalla läppärillä ennen kuin painun peiton alle itsekin. Teillähän on siellä Suomessa huippu kelit, ihan kateeksi käy! :-) Ei vaineskaan, nauttikaahan auringosta ja lämmöstä, kun sitä kerrankin on tarjolla. Thelma kyseli, että missä päin asutaan. No tänne Alppien juurella Veneton alueelle ollaan asetuttu.



Voi haaveilija-rukkaa..voimia! Nyt ei saa kyllä enää yhtään joululahjan odottajaa päätyä tänne. :-( Omasta km:stä ja kaavinnasta on nyt n. 3 viikkoa, joten tunteet on vielä tuoreessa muistissa ja suru edelleen läsnä, mutta onneksi niitä valoisia hetkiäkin alkaa jo mahtua mukaan. Halaus sinne!



Amppari ilmaisi niin hyvin tuon, että olo tuntuu jotenkin nollalta. Mulla oli hirveen ahdistunut ja tyhjä olo ennen kaavintaa ja sen jälkeen vasta oikeastaan alkoi kunnon tunnemyrskyt ja sureminen. Ehkä olin vaan niin shokissa sitä ennen. Toivoin kans, että mun kroppa olis älynnyt edes vuotaa ite sen raskausmateriaalin pois, kun se kerran epäonnistui raskaudessa. Sit sairaalassa kaavintaa odotellessa tuli sellainen suru, että en olis halunnutkaan luopua siitä pienestä ihmisen alusta, vaikka se ei enää elossa ollutkaan. Edelleen on kyyneleet herkässä, jos asiasta joutuu jonkun kanssa puhumaan ja raskaana olevien näkeminen aiheuttaa sellaisen puristavan tunteen sydämeen. Vaikka km:n jälkeen on ollut paljon mukaviakin juttuja, en oo osannut nauttia niistä kunnolla, vaan ilon tunteet on aika latteita vielä.



Munkaan mies ei oikein jaksa ymmärtää, miten olen vielä niin allapäin. Hän on muutenkin optimistisempi luonteeltaan ja haluaisi jo keskittyä tulevaan. Tällä hetkellä ei oikeastaan puhuta paljonkaan koko asiasta, kun hän olisi jo valmis siirtymään eteenpäin ja haaveilemaan uudesta vauvasta, mutta itse haluaisin vielä käydä läpi myös näitä km:n aiheuttamia tunteita ja ajatuksia.



No, niin kuin kirjoituksesta paistaa läpi tänään oli taas vähän tällainen alavireinen päivä. Nyt taidan mennä nukkumaan, että jaksan huomenna toimia oppaana.



Hyviä vointeja teille odottajille, tarrasukkia & vahvoja sykkeitä! Jaksamisia Niiskulle, Haaveilijalle ja muille toipujille! Erityistsempit Ampparille gradun kanssa ja kaavintaan! Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu meille kaikille. Siihen on ainakin uskottava.



Cucciola

Manat, kiva, että eilen oli reippaampi päivä. Ne on niin tarvittuja aina välillä. Peukut pystyssä olen täällä, että sun testi toisi toivotun tuloksen.



Arktinen Amppari, kyllä niitä itsekeskeisiä ajatuksia ja kirjoituksia tänne mahtuu, joten anna tulla vaan. Minä ainakin ymmärrän tuon halusi saada gradu pois alta ja keskittymisesi siihen. Toivotaan, ettei kaavinnan odottaminen tuota mitään tulehduksia, vaan että pääset sitten gradun palautuksen jälkeen toipumaan kaavinnasta ja saat myös gradun valmiiksi. Itsekin välillä kaipaisin jotain projektia, johon uppoutua. Voisikohan se olla niin, ettei se km ole itelle todellinen varsinaisesti ennen kuin vuoto on alkanut? Koko km on asiana ollut paljon rankempi, kuin olisin ikinä kuvitellut sen olevan ja tuntuu, että se on vienyt melkeimpä kohtuuttomasti energiaa viimeisen kuukauden aikana. Mulla mies oli hienosti ja ihanasti tukena km:n jälkeen, mutta tuntuu, että kun siitä on hetken aikaa kulunut, mies jotenkin olettaa/toivoo/kuvittelee, että asia on taakse jäänyt, eikä ihan samalla tavalla ymmärrä mun tuntemuksia. Toisaalta mulla tuo mies on kyllä auttanut tulemaan sinuiksi oman kroppani kanssa, vaikka on mullakin matkaa vielä sillä saralla. Tsemppiä sinulle näihin päiviin ja muista, että sinulla on oikeus juuri niihin tunteisiin, joita kullakin hetkellä tunnet.



Cucciola, tuo "olo tuntuu nollalta" -tuntemus on tuttu täälläkin. Koko km iski kummallisen syvälle ja jotenkin tuntuu, että noita "nolla-alueita" on elämässä tällä hetkellä aika monta. Suru on myös tuttua täällä, mutta kiukku ja semmonen epäreiluuden tunne vielä tutumpia. Ruokakaupoista on tullut oikein perhehelvettejä ja jotenkin niitä raskaana olevia on yhtäkkiä joka puolella vain muistuttamassa minua siitä, että minusta ei ollut siihen. Kyllähän minä tiedän, ettei se ollut minun kyvykkyydestäni kiinni, mutta siltä se välillä tuntuu. Tsemppiä sinulle ja jaksamista.



Täällä lähti käyntiin kp2. Täti siis karautti eilen ratsullaan, mutta jotenkin hassusti on jopa melkein helpottunut olo asiasta. Kyllä minä sen nyytinkin olisin huolinut, mutta ehkä tämä kroppa ei sitten vaan ollut siihen vielä valmis. Ja korvissa on soinut lääkärin sanat siitä, että kuukautisista tietää elimistön toipuneen. Tuntuu turvalliselta tietää, että kroppa toimii ja on palautunut ja jotenkin ehkä vähän luottavaisempi olo myös sen suhteen, että tästä vielä noustaan. Mies oli aivan ihana; alkoi heti miettiä koska se ovis tulee ja miten se sitten hyödynnetään :). Tuntui hyvältä. Mutta voisko se vauva saada alkunsa sitten seuraavasta kierrosta, jookos?



Nyt on nämä yövuorot tältä erää valvottu ja edessä ihanat vapaat. Iloista alkuviikkoa, kansalaiset!



Terkuin, Niisku

Pinoudunpa taas välillä, vaikka en kyllä muista yhtään mitään, mitä on ollut viime aikoina peheena.



Onneksi kohta tulee taas talvi! Toisaalta tietenkin hienoa tämä kesäaikakin, kun lapsetkin painelevat pihalla aamusta iltaan - on niin helppo mennä ovesta ulos. Mutta itse nautin enemmän pakkasessa liikkumisesta... Ja tämä alkuraskauden turvotus yhdistettynä helteisiin, ah niin ihanaa.



Perjantaina pääsen vihdoin ultraan niin katsotaan sitten se la tuohon listaan...



Nyt ei kyllä muista mitään, joten anteeksi tällainen no-comments linja jälleen. Joka tapauksessa ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!



Katjalah+Papu5 rv9+4 (!!!)

Toivottavasti alkanut viikko menee meidän pinolaisilla mukavissa merkeissä! Ainakin kelit ovat ihanan kesäiset.



Haaveilija, pahoittelut, että tänne jouduit. Voin vain kuvitella, miten pahalta tuntuu, kun pitkän yrityksen jälkeen alkanut raskaus menee kesken. Voimia!



Niiskurouvalla on tapahtunut paljon. Ensin roskishaamua ja sit täti paikalle. Se hyvä siinä tädissä on, että tietää kropan palautuneen. Mullahan ei spontaaneja menkkoja tullut keskenmenon jälkeen ennen tätä plussaa, vaikka neljä kuukautta aikaa olikin. Pidetään peukkuja, että tää on tärppikierto.



Manat, kiva kuulla sinusta. Jopa sulla on kierto heitellyt. Mukavaa, että kesällä on tiedossa säännöllisempää kotielämää ja siten yrityskin helpottuu. Ellei sit jo nyt ole tärpännyt.



Lakka, harmi, ettei muu perhe tue sun vauvahaaveilua. Toivotaan kuitenkin, että joku vikkelä kaveri ehtis perille keskeytetystä huolimatta. :)



amppari, mä ymmärrän täysin, että haluat palauttaa gradun esitarkastukseen ennen kaavintaa. Tsemppiä gradu viimeistelyyn ja keskiviikon kaavintaan! Ei tuosta kaavinnan lykkäämisestä parilla päivällä varmaankaan haittaa ole, kun mullakin muhi km jälkeen 6 viikkoa istukan palanen kohdussa ennen kaavintaa ja kaavinnan jälkeenkin sinne jäi vielä pieni palanen. Tsemppiä myös miehen kanssa. Miehet on aika huonoja lukemaan ajatuksia. Pystyisitkö kertomaan miehelle, millaisesta lohdutuksesta olisi apua.



cucciola, Veneton maisemat ovat tuttuja. Me ollaan nimenomaan Pohjois-Italissa reissattu. Toivottavasti viime kirjoituksessasi näkyvä alavireisyys on kaikonnut ja olet valoisammilla mielin.



Useampi oli kirjoitellut miesten suhtautumisesta keskenmenoon. Tuossa aikaisemmin keväällä me täällä todettiin, miten eri tavalla miehet suhtautuvat ja toipuvat keskenmenosta kuin naiset. Se on tietenkin ihan ymmärrettävää. Meillä mies toki suri alkuun ihan niin kuin minäkin, mutta parisuhde joutui koetukselle hieman myöhemmin. Mulla tuo fyysinen toipuminen kesti 4 kk kaikkine kommervenkkeineen. Ei keskenmenosta voinut toipua henkisesti, kun fyysisiä oireita oli jatkuvasti. Mun mieliala lopahti aina kontrollin tmv. lähestyessä. Miehen oli vaikea ymmärtää sitä, että muutamana päivänä olin ihan ok, sit tuli taas päivä, jolloin lähinnä tihrustin itkua itsekseni.



Emmy kyseli, onko työpaikoista kuulunut. Ei ole kuulunut. Sen toisen kohdalla mä vähän ihmettelen, kun haastattelusta on jo paljon aikaa ja lupasivat ilmoittaa haastattelua seuraavan viikon lopulla tai sitä seuraavan viikon alussa. Nyt tuosta jälkimmäisestä ajankohdastakin on kulunut 4 viikkoa. En tiedä, onko niillä prosessi viivästynyt vai ovatko palkanneet jonkun muun ja unohtaneet ilmoittaa. Siellä toisessa paikassa tehdään nyt alkuviikosta päätös. Jotenkin mä en ole nyt plussan myötä ottanut stressiä työpaikasta. Jos raskaus jatkuu, mä en joutuis olemaan kuin pari kuukautta ilman töitä ennen kuin voisin jääd äitiyslomalle.



Mea mainitsi väsymyksen olevan infernaalista. Mua väsyttää ehkä vähän normaalia enemmän, mutta ainakin toistaiseksi olo on aika mainio. Ihmettelen vähän tätä mun oloa. Viimeksi olin jo tässä vaiheessa varsin pahoinvoiva. Hyvään oloon voi tietty olla montakin syytä, mutta varmaan se vaikuttaa, että lomailen nyt kotosalla, kun loppusyksystä mulla oli ihan järkky kiire töiden ja jatko-opintojen kanssa. Pahoinvointia ei ole oikeastaan lainkaan, ainakaan vielä onneksi. Pientä ällötystä tulee, jos ruokailuväli venyy turhan pitkäksi. Niin ei mulla kyllä useinkaan pääse käymään... ;) Superboobseja ei ole vielä tullut, mutta kyllä pientä rintojen turvotusta on havaittavissa.



Muutenkin fiilis on aika erikoinen. Mä olen jopa välillä onnistunut unohtamaan, että olen raskaana enkä ole ollut vielä plussaamisesta kuluneen reilun viikon aikana lainkaan ahdistunut ja panikoiva. Tunnelmat ovat siis täysin päinvastaiset kuin mitä kuvittelin niiden olevan, kun plussaan kahden keskenmenon jälkeen.



Mä lähden nyt pihakukkaostoksille.



Thelma 5+0

Tänne on tullut hurjasti tekstiä. Ihanaa vaan kun on aktiivista porukkaa!



Pahoittelut haaveilijalle! :(



Miehistä:). Meillä mies kyllä tuki kun keskenmeno tapahtui. Suri ja käsitteli asian pois. Mutta siinä se olikin. Ei hän ymmärtänyt miKsi sitä olisi tarvinnut enää kuukauden päästä miettiä... Lisäksi oli hyvin varovainen ja pohti, että uskaltaako sitä enää siihen edes ryhtyä. No, ehkäisyä ei käytetty mutta ei myöskään yritetty, mutta raskaana silti ollaan:).

Silti ajatus siitä, että jos nyt mies ei yhtäkkiä haluakaan enää edes yrittää, ahdisti suunnattomasti. Itse kun halusin ajatella valonpilkahduksena sitä uutta toivoa.



Ja se toivo on nyt aluillaan.



Thelma, kiva kuulla, että sulla on positiiviset fiilikset. Ei ne asiat murehtimalla parane/pahene. (Mutta kunpa voisin itsekin ajatella noin. Hyvähän se on sanoa...:P)



Niiskurouva, tsemppiä tulevaan kiertoon;)! Toivottavasti se tuo odotetun tuloksen.



Kivaa että täällä on näin moni plussannut. Minä muiden muassa. Mutta. Tietyllä tavalla se tuo myös ahdistusta. Niissä jotka eivät ole plussanneet. EIhän tämä ole plussaketju. Ja tietyllä tavalla ahdistusta tulee myös itselleni. Alkaa väkisinkin miettiä, että voiko kaikilla kaikki mennä hyvin. Kun on niin paljon plussanneita. (Jos joku tajuaa mitä yritän sanoa) Juujuu, olen ikuinen pessimisti ja toisinajattelija. Eli siis ajattelen että mikä voi mennä pieleen menee myös pieleen... =O. Olisihan se todella hienoa jos tällaisessa ketjussa jossa kaikilla on huonoja kokemuksia, menisikin seuraavalla kerralla kaikki hyvin!

Ei auta kuin toivoa että kerrankin asiat menisivät hyvin.

Mutta vaikka tämä ei ole plussaketju, en voisi kuvitellakaan meneväni nyt sellaiseen. Ei pysty kykenemään! =D



Mulla on tänään menkoista laskettuna 5+2. Mutta ihan niin pitkällä tämä ei ole. Hämää se, että testiin en ole saanut kunnon viivoja. Viime torstain jälkeen en ole testiä tehnyt ja tuskin teen enää. Koska eihän se mitään kerro. Valitettavasti. Silti olisi kiva ajatella, että jos olisi kunnon positiivinen, niin olisi paremmat mahdollisuudet. Mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Oireita mulla ei taaskaan ole. Ja se pelottaa. Rinnat on vähän arat. Megabuubsit ne on aina normaalistikin, joten turpoamista ei kyllä hevin huomaa. Vähän on kyllä nännit arat. Ja iltaisin joskus närästää. Huonon olon saa helposti silloin tällöin kuviteltua itselleen jos sitä oikein kovasti toivoo;). Mutta eipä tässä oireilla juhlita. Niinkuin ei myöskään viime kerralla.



Sen verran hurja=D kuitenkin olen, että soitin tänään neuvolaan. Mähän kävin jälkitarkastuksessa tk:ssa samaisella gynellä joka oli äitipolilla silloin kun olin siinä elämäni pahimmassa np-ultrassa. Tämä gyne sitten jälkitarkastuksessa sanoi, että rv 8-9 pääsen hänelle tk:n ultraan. Soitin sitten nlaan ja kysyin, että mahtoikohan lääkäri kirjottaa sitä papreihin. Jos ei niin mahtaako kukaan uskoa jos sanon että "no kun mulle luvattiin..." No, oli kirjoittanut koneelle ja varasin nyt ultran joka on kesäkuussa. Menkoista laskettuna silloin pitäisi olla viikkoja 8+5, todellisuudessa ehkä 8+0-8+2. Neuvola varattiin sitten vasta viikko sen jälkeen. Minähänen mene aiemmin sinne korttia hakemaan... Kyllä alkoikin heti ahdistaa, vaikka sinne ultraan on vielä 3,5 vk aikaa. Edellinenhän oli menehtynyt rv 7+3, joten sen rajan yli tuossa sitten olisi jo pitänyt päästä.

Kunpa osaisi rauhoittua. Ja kunpa kaikki menisi tällä kertaa hyvin.



Sori tällainen pitkä romaani, mä välillä vähän innostun.

Kiitos teille kaikille tuestanne.

Pikkuhiljaa alkaa tuo aurinko pääsevän sisälle :)

Yrittänyt nauttia aurinkoisista säistä. Olo on aika tyhjä ja keskittymiskyky täysin nolla. Jotenkin tuntuu vaikealta keskittyä yhteen asiaan ja pitkäksi aikaa. Kaverikin huomasi mun puheesta, että asiat hyppivät moneen aiheeseen jopa samassa lauseessa.

Huomenna olisi viikko kulunut kaavinnasta. Edelleen on vähäistä vuotoa, mutta onneksi pikkuhousunsuoja riittää. Ongelmana on ollut kipeä vatsa ja päänsäryt. Vatsa on kuin ilmapallo ja välillä tulee koviakin kipuja (aivan kuin olisi ilmaa täynnä). Päänsärky on päivittäistä, taitaa olla hormonit sekaisin. Huomenna täytyy soitella työterveyteen, että voisiko sairaslomaa jatkaa. Ei kykene ottamaan vastuuta ja keskittymään työhön.

Oletteko km:n jälkeen odottaneet seuraavat kuukautiset ennen uutta yritystä? Sain sairaalassa vähän sekalaiset ohjeet tämän suhteen.

Miehistä oli puhetta. Anteeksi, että en muista ketkä juttelivat. Yritän opetella muistamaan paremmin :D Kuitenkin... Minun mies on parhaansa mukaan tukenut minua. Kuitenkin viikonloppuna kaikki kääntyi päälaelleen ja riitaahan siitä tuli. Hänen mielestään pitää mennä vain eteenpäin uuteen yritykseen. Eikä hän oikein puhu omista tunteista/ajatuksistaan. Nyt ollaan oltu ihan hiljakseen menetyksestä. Enkä minä muutenkaan ole tunteistani/kivuistani puhunut, mutta mies on vähän väliä kyselemässä. Sairasloman jatkamiseen mies kannusti. Kannattaisi saada stressi, suru ja väsymys pois. Silloin voisi uusi raskauskin olla mahdollisempi.



Anteeksi oma napaisuuteni. Tuntui siltä, että on pakko purkaa ajatukset tekstiksi. Lupaan keskittyä teidän tunteisiin, ajatuksiin ja suunnitelmiin paremmin. Sen aika ei vain ollut nyt.

Mua vähän harmittaa kirjoittaa tänne taas omia plussajuttuja kun on vielä niin tuoreessa muistissa nuo tyhjät ja huijatut olot vielä itselläkin. Tuntuu tosiaan vähän epäreilulle kirjoittaa tänne raskausjuttuja samalla kun uusia tulokkaita tippuu meidän pinoon... Kuitenkin meistä viime talven kirjoittelijoista on mun mielestä syntynyt niin kiva porukka ja monen kanssa ollaan plussauksen myötä jälleen samassa veneessä, ettei täältä haluaisi poistuakaan! Toisaalta, en ole myöskään halunnut osallistua vielä ainakaan mihinkään plussapinoonkaan.

Pointtina tässä nyt siis se, etten tosiaan halua aiheuttaa kenellekään vastikään keskenmenon kokeneelle mielipahaa! Muistan itse miten tammikuussa plussaketjujen vilkuilu tuntui pahalle ja alunperin Thelman tätä pinoa perustaessa lähtökohtana se elämän ehkä vaikeimmasta kokemuksesta selviytyminen ja vertaistuki siinä.

No, tämä on tällaista ajatusten virtaa. Oon tänään taas ehkä vähän tunteellisella päällä... Mietin vaan tuossa itsekseni pitäiskö meidät jakaa täältä kahtia, olisko se sitten reilumpaa, mut toisaalta tulin siihen tulokseen että meillä joilla km jälkeen on ehtineet tulla kuukautiset, ovikset ja plussatkin, on vastaavasti myös kokemuksia joita jakaa menkkojen runsaudesta, kivuista yms. jälkihoidoista. Se on varmaan vähän miten kukin sen kokee... Toivon kuitenkin että minä ja muut plussanneet voidaan tukea, auttaa ja rohkaista parhaamme mukaan teitä menetyksen juuri kokeneita. Meitä kaikkia kuitenkin yhdistää se yksi ja sama asia, kipeä menetys.



Haaveilija, päänsärky ja mahan turvotus oli mullakin seurausta kaavinnasta. Muutaman kipulääkkeen sain tuohon päänsärkyyn silloin ottaa mut lakkasi muistaakseni sitten parin päivän kuluessa ihan itsestään. Me ei käytetty km:n jälkeen myöskään ehkäisyä vaikka sairaalasta niin neuvottiinkin. Mä lähinnä ajattelin sen niin ettei keho raskaudu jos se ei ole valmis siihen, mies taas vieroksuu pelkkää ajatusta kortsusta mut huolehti silti et onkohan nyt vielä fiksua puuhastella... Aika vähäistä meidän sekstailuelämä oli ennen niitä ekoja menkkoja, ihan siitä henkisestä matalapaineesta johtuen, eli en edes odottanut taikka toivonut että heti plussaisin, enkä plussannutkaan.



Ihanaa että Thelmalla on hyvä mieli. Tota mäkin ajattelin, et tuskin sulla niin kauheeta stressiä enää työasian suhteen onkaan :) Mut oishan se tietty kiva jos noista paikoista nyt jotain kuuluis.



Sitten omaa napaa. Hain just apteekista elämäni ensimmäisen 200ml Levolac pullon... katotaan onko tuosta pikkupullosta mihinkään. Vatsa pitää kyllä saada nyt toimimaan! Mulla on ollut nyt pahempaa ummetusta viikon verran...ihan kamalaa! Ei ole kyllä ikinä ollut tällaista...itkua väännän vessanpöntöllä hikeä pyyhkien ja tuloksena pari vaivaista "jäniksen pipanaa"! Sorry tarkka selostus mut ei oo herkkua... Maha on kuin pallo ja ilmaakin on. Syön ruisleipaa, marjoja, hedelmiäkin ja juon paljon vettä, mut ei vaan tunnut vatsa toimivan. Luumut ei oikein maistu, niitä kokeilin.

Mä aattelin mennä huomenna katsomaan vauvaa...kyllä, ultraan. Minä malttamaton. Tiedän että se on jonkun mielestä silkkaa rahan palamista, mut kun ällötys ja repäisykivut ovat loppuneet oon heti huolissani onkohan pienellä kaikki hyvin. Ei vaan pysty odottamaan enää kahta viikkoa ja nt-ultraa! Toivottavasti ei tule huomenna suru puseroon ja saisin pikkutyypistä tuoreita kuvia mukaan.



Miehen vanhemmille kerrottiin viikonloppuna ja siellä vastaanotto pienelle oli aivan ihana. Voi että, siellä itkettiin ja naurettiin yhdessä. He alkoivat jo miettiä millä nimellä mummoa ja vaaria vois kutsua!



Nyt mä meen pistämään pyykit narulle ja sitten varmaan nukkumaan. Aamulla olisi se varaamani ultra ja siitä sitten kiidän taas harjoitteluun hikoilemaan! Sain siis lyhennettyä onneks huomisen 12h päivän jopa 9 tunniks. Enää 1,5 viikkoa ja sitten viikon loma ennen kuin alkaa toiset duunijutut.



Voikaa hyvin,

Emmy ja pikkuykkönen 9+3



Ai niin, mulla oli sitten Hb laskenut kahdessa viikossa reilusta 130:sta tämän päiväiseen 119. Samoin verenpaine oli laskenut jonkun verran. Tänään töissä noita mittailin. Verenpainetta kehotti neuvolatäti seuraamaan tämän pääsäryn vuoksi.

... kuulkaapa kaikki plussanneet - olisiko tässä sitten kohta aika siirtyä tuonne odotuspuolelle kirjoittelemaan haahuilijoiden pinoon (vai oliko se haahuilijat se km:n jälkeen raskautuneet) minne meitä jo aiemmin kutsuttiinkin ja toivottiin kun pelätiin että pino kuihtuu ? Vai mitä mieltä Thelma ja kumppanit :) .



Juuri tuo rauha Thelma oli mullakin silloin aluksi ei mitään hätää ja paniikkia eikä oikeastaan vieläkään ja se oli kyllä aika ihme kaiken jälkeen.



Emmy sun huomisia kuulumisia sitten ultrasta odotellaan.



Ahomansikalle mulla oli jotain - en nyt muista mitä enkä pääse kattoo tuonne...



Oma napa. Pahoinvointi ja väsy on suurilta osin väistynyt - jee ! Eilen kävin jopa juoksee ja ihan reippaasti ja tänään oon pottumaata kääntänyt ja mietin milloin ne potut sinne maahan sitten laittaisi :) . neuvolaa odotan jo malttamattomana - vielä pari viikkoa siihen. Ja sykkeitä oon yrittäny metsästää sykemittarilla mutta en niitä löydä edelleenkään.



Nyt nukkuu ... mutta miettikää tuota mitä tonne ylös laitoin - siirrytäänkö haahuilee ? Inna

Olen erityisesti Loviisan viime viikkoisen viestin jälkeen miettinyt kovasti tuota odotuspinoon siirtymistä kuten Innakin tuossa ehdotteli. Mutta tämä ei ole vain tämän hetken ajatusta. Olen pitkään tässä plussattuani jotenkin "varonut" sanojani ja miettinyt kaiken aikaa, että kirjoittelenko nyt liikaa raskaustunnoistani tms. ja samalla toiset ovat aallon pohjalla km:sta toipumassa. Tämä tilanne on myös vähentänyt kirjoitteluaktiivisuuttani hieman (väsymyksen lisäksi..), kun toisaalta olisi myös kova tarve nimenomaan pohtia noita raskaustuntoja ja pelkoja ja oloja ja ja..



Siispä: jos perustaisin meille tänne tuollaisen suljetun ryhmän, niin uskaltaiskos täältä sinne edes osa liittymään..?? Ja tokihan sinne sitten voisi muitakin km:n jälkeen raskautuneita tulla. Suljetussa ryhmässä voisi myös jutustella vähän rennommin. Eikä tämä tarkoita sitä, että ryhmään liittyvien täytyy täältä täysin kadota! Voi täällä käydä säännöllisesti tsemppaamassa ja kirjoittelemassa tärkeimpiä kuulumisiaan (ja siellä plussapinossa sitten niitä raskausjaarituksia ja pohdintoja). Mitä mieltä ladyt?



Anteeksi nyt, etten muuta kommentoi, palailen niiltä osin järjellisemmällä ajankohdalla (kello kohta puoli yksi..).



Pilvis (joka on ollut kolmisen päivää energisempi kuin aikoihin! Please, eihän tää vaan ole ohimenevää ja putoan pyllylleni väsymyksestä kankeena..)

Mä nyt sitten terhakkaana typynä (nyt kun tätä energiaa vielä riittää..) samantein perustin sellaisen suljetun ryhmän tuonne "ryhmät"-sivulle. Toivottavasti saan sinne täältä tuttuja kavereita mukaan..!! Ymmärrän toki, että juuri plussanneet eivät ehkä arvaa heti tuonne liittyä. Enkä aio täältäkään kokonaan kadota.



Mutta nyt vihdoin viimein unten maille.



Pilvis

Täällä myös on mietitty Loviisan viestin jälkeen että viitsiikö tänne enää kirjotella ettei aiheuttaisi kellekkään mielipahaa plussa jutuillaan. Ja mielessä kävi juuri tuo Innan ehdotus, mutta tuo Pilviksen ehdotus oli loistava myös koska tästä meidän porukasta on tullut niin tiivis :)



Ei mulla tähän väliin mitään muuta..

Mä kannatan myös odottajien pinoon tai omaan ryhmään siirtymistä. Ei se tarkoita sitä, että me täältä kokonaan hävittäisiin, mutta pidän sitä hyvänä vaihtoehtona. Muut täällä ovat todenneet, kuinka plussat tuovat toivoa jne., mutta mun täytyy tunnustaa, että mun kohdalla tilanne oli hieman toinen. Kun mulla toipuminen pitkittyi vaan ja ramppasin kontrolleissa jne., tuntui todella pahalta lukea muiden plussauutisia, vaikka niitä uutisia tuli tätä kautta läheiseksi tulleilta tyypeiltä. Vaikka kuinka tiesi, ettei se ole multa pois, sattui tosi paljon lukea muiden oirekertomuksia ja ultrahehkutuksia. Totta kai ne ovat uutisia, joita saa hehkuttaa, mutta ehkä tää pino ei ole siihen oikea. En usko, että olen ainoa, joka näin on kokenut.



Pilvis, miten toi ryhmä toimii?



Thelma 5+1