Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Mea: Kyllä ainakin minulla on tuota räjähdysalttiutta esiintynyt raskausoireena - paljon paljon selvemmin kuin PMS-oireena! Etenkin nelosta odottaessani olin lasten suhteen tosi räjähdysherkkä ja nämä ihmettelivätkin asiaa, kun yleensä olen varsin rauhallinen. Nyt ei ole kohdistunut niinkään omiin kuin naapurin lapseen, kun tytön vuosikausien pomottaminen ja rajattomuus on alkanut tosissaan ärsyttää, kerran olen jopa isälleen räyhännyt...



Ja nuo raivontunteet tuoreeltaan keskenmenon jälkeen... silloinkin taisin minäkin olla aikamoinen ruutitynnyri, josta ei tiennyt mitä seuraavaksi. Ja muutenkin se oli sellaista tunteiden vuoristorataa, yhtenä hetkenä tuntui, että kaikki on ihan ok ja heti uuteen yritykseen vain - toisena hetkenä sitä vollotti vollottamistaan. Eli te, joilla tilanne on päällä antakaa tunteiden tulla ja ottakaa se aika, minkä toipuminen vaatii, kyllä tekin varmasti pääsette vielä raskauden riemut kokemaan - sen verran vakuuttava tuo plussausprosentti alkaa olla!



Neuvolasta minulla ei ole vielä hajuakaan koska sinne tulen pääsemään. Ultra siellä on tosiaan 21.5 ja kaipa omaakin tätiä siinä yhteydessä sen verran näkee, että ajan antaa. Viime raskaudessakin ensimmäinen käynti kyllä oli joskus rv12, mikä johtui tosin kesälomista.



Thelma, älä testaile liikaa - ainakaan joka päivä - jos testata vielä haluat niin katso sitten vaikka viikonloppuna tilanne, silloin varmasti jo tulee vahva plussa! Niistä oireista - minulla vieläkin keskimäärin suht lieviä... Voimakkaimpana edelleen turvotus ja väsymys ja nyt sitten tuo kiusaava selkä! Vatsasta nippaisee aina jokainen "voimanponnistus", yskiminen on ihan pahinta.



Nyt olen tuolla sykemittarilla sitten ottanut tavaksi leikkiä, juuri herättyänikin taas sain sen sykkeen metsästettyä helposti. Sen sijaan eilen ei meinannut millään löytyä... Riippuu varmasti tosi paljon niin vatsanpeitteistä, kohdun kallistuksista kuin pienen kulloisestakin paikasta, onnistuuko niitä näin pienillä viikoilla vielä saamaan esiin. Eihän neuvolassakaan yleensä edes yritetä ennen kymmenen raskausviikon täyttymistä kuunnella ääniä.



Minäkin jossain vaiheessa muistaakseni kirjoittelin tuosta miehen suhtautumisesta, että alkuun ei oikein tullut sanaakaan asiaan liittyen. Ei tuo vieläkään paljon ole kommentoinut, mutta kuitenkin alkanut vähän jo sulattaa, että tässä sitä taas ollaan. Ja näytin hänellekin sykemittarista sen sykkeen, joten nyt kyllä jo alkanee hänkin vähitellen uskoa, että tämä voikin nyt mennä hyvin.



Inna: Minä tunsin kolmosesta ja nelosesta liikkeet jo rv13, joten aivan hyvin sinäkin ne jo voit tuntea! Sen sijaan siihen en usko, kun itse toissa päivänä olin tuntevinani mulahduksen - suolisto teki tepposet, eivät ne sentään yhdeksännellä viikolla tunnu!



Minnis: Tuo meidän koiran Minni-nimi on tytön päättämä, heti kun koiranottamisesta päästiin sopuun niin sieltä tuli kuin tykin suusta, että jos se on tyttö niin se on sitten Minni. Ja hyvä nimihän se on, joten eipä kannata alkaa itse muuta miettimään. Ihanaa lomaa sinulle!



Kaipa minun pitäisi lopetella romaaniani...



Ja ikä ja asuinpaikka 35v ja Pohjois-Pirkanmaa.



Katjalah+Papu5 rv8+6

Ampparille tervetuloa pinoomme! Ja pahoitteluni kokemastasi :( Tänne saa ja pitääkin purkaa niin surut kuin ilotkin. Ja tämä pino on myös ollut nyt keväällä aika plussaavaa sorttia... ;)

Suosittelen myös A-kortin ajamista, on se päristely vaan mahtavaa puuhaa!

Mä ajoin myös viime kesänä moottoripyöräkortin, mikä on ollut pitkäaikainen haaveeni. Olisin ajanut sen heti B-korttia ajaessani mutta kun oli talvi niin se sitten lykkääntyi..

Pyörää mulla ei tällä hetkellä ole (tää on meidän perheessä nyt lähinnä mun harrastus, kimmokkeen sain aikoinani ex-mieheltäni) ja nyt vähän emmin näinköhän sitä uskallan lainkaan tänä keväänä/kesänä päristellä ja pyörän ostosta haaveillakaan, mikäli pikkutyyppi pysyy mukana matkassa. Suojeluvaistoa on sen verran että tuskin enää nytkään uskaltautuisin pyörän selkään. Vähän hölmöä, mut kyllä sitä vaan kummasti jo ajattelee toistakin kyytiläistä.



Cucciolan hemmottelut kuulosti ihanille! Itsekin tarvis käydä kampaajalla. Mulla on vaan ongelma että mun luottokampaaja on toisessa kaupungissa jossa oon tupannut käydä siitä saakka kun sieltä muutettiin. Pitäisi siis löytyä sopiva päivän-parin vapari niin pääsisi siellä piipahtamaan. Mä oon niin tarkka työn jäljestä etten oo uskaltautunut kokeilemaankaan nyt muita vaihtoehtoja.



Inna kyseli mun opinnoista. Ensimmäinen vuosi on vasta vierähtänyt, joten alussa mennään. Vuosia tein kaupan alan hommia mut viime keväänä päätin sitten vaihtaa alaa ja hakea opiskelemaan. Olen kyllä tykännyt mutta nyt tosiaan ehkä sitten tulee pieni breikki opintojen suhteen. Oon kuitenkin aina toivonut olevani ns."nuori äiti" esikoisen syntyessä joten lähdimme liikkeelle ajatuksella "tulee sitten kun on tullakseen". Ja aika nopeastihan se sitten kävi. Joulukuun plussa oli lähes shokki ja nyt tämä toinenkin tärppi suht pian. Onnellinen kyllä olen että näin. Plus siitä että maltoin lukioikäisenä hillitä teiniäitihaaveeni...olin ihan lapsi kyllä silloin!



Mä oon nyt toista päivää kotona. Päänsärky on ihan järkyttävä... Kävin hoitajalta hakemassa s.lomalappusen ja kehoitti perjantaina olemaan yhteydessä neuvolaan mikäli päänsärky vaan jatkuu tai jotenkin voimistuu.

Onko teillä ollut vastaavaa? Ei mulla nyt varsinaisesti mitään flunssan oireita ole. Lämpöilyä oli ja pientä tukkoisutta ajoittain, mut kuten Minnis sanoi, voihan se olla raskausoirekin ja sitä on ollut kyllä välillä muutenkin. Väsy ja tämä päänsärky pitävät minut kyllä vaakatasossa... Googlailin ja kyllä muutkin ovat näillä viikoilla päänsärystä kärsineet, syöneet paracetamolia mikä on toisella auttanut toisilla ei. Mä otin pari viikkoa sitten yhden paracetamolin, päänsärkyyn silloinkin, enkä kyllä huomannut mitään vaikutusta ainakaan silloin. Nyt en ole särkylääkkeisiin koskenut. Ilmeisesti paracetamolia sais ottaa aika isonkin satsin, mutta tuntuu hullulta miksi söisin särkylääkettä nyt kun en normaalistikaan niitä juuri käytä kuin ihan viimeisessä hädässä (korkea kuume tms.)... Pää mulla on normaalisti tosi harvoin kipeä, eli mitään taipumusta ei kyllä ole.

Vettä kuluu kans koko ajan kun tuntuu että suuta kuivaa ja janottaa.



Jos ja kun menen perjantaina takas harjoitteluun, ajattelin kyllä ohjaajalle ehdottaa jos en tekisi ensi viikolla niin pitkää päivää. Joudun ne tunnit korvaamaan, tiedän, mutta ennemmin tekisin sitten lyhyempiä päiviä vielä vaikka syksylläkin... mikäli se on vaan käytännössä mahdollista.



Hermoheikkous on myös täälläkin tuttua. Välillä ärsyttää niin julmetun pienetkin asiat...mieskin ärsyttää, toisinaan pelkällä olemuksellaan.

Itse luulen tuon osin johtuvan myös siitä alituisesta huolesta et "mitä jos...", mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Oon jo kiukutellut mielessäni valmiiksi jo siitä miten ketuttaa sitten syksyllä säätää näiden rästipäivien kanssa jos olenkin syksyllä taas varsin hoikassa kunnossa eikä masusta ole tietoakaan... se olis kamalaa. Pikkumurun tähden oon valmis puolestaan mihin vaan.



Onko teillä muuten jo mahdolliset nimivaihtoehdot jo valmiina? Mulla olis nimet jo vaikka vitosille ;) Mies ei oo vielä ottanut niistä ihan kaikkiin kantaa mut pari molemmille mieleistä tuntuis ainakin olevan. Aika samoilla linjoilla tunnuttais menevän. Mä en oo tosiaan noita nimiä tämän raskauden aikana miettinyt vaan silloin edellisen ja jo ihan ennen plussaa. Laukussa kulkevassa kalenterissa on ihan oma sivo nimi-ideoille, on pitänyt aina laittaa muistiin heti jos kiva nimi on ilmestynyt päähän. Toivon että meillä on joskus lapsia useampi, molempaa sukupuolta, niin saadaan nuo parhaimmat nimet käyttöön :) Ne on mun mielestä niin ihania...



Mulla on muuten ehkä poikaolo. Joku kyseli, joko tässä vaiheessa on jotain veikkailuita. Itseasiassa ensin oli tyttöfiilis ja ajattelin että jollei keskenmennyt raskaus ollut tuulimuna, silloin kyseessä oli poikavauva ja nyt tyttö. Mut mikäli ruokamieltymyksiin on uskomista, mitä oon kuullut, tämän hetkiset mieltymykset sopis paremmin poikaan.

Mun iki-suosikki broileri on tällä hetkellä ihan pannassa...ällöttää pelkkä hajukin (mies paistoi fileitä eilen ja se oli kamalaa!). Salaatti ei myöskään uppoo enää niin hyvin kuin viime odotuksessa (tosin tässäkin odotuksessa maistui hyvin alkuun). Makea ei niinkään maistu, sen sijaan suolainen on pop.



Nyt täällä tuoksuu ihanasti uunikirjolohi! Nam, syömään...

Emmy ja muru 8+5



P.s: Kuuttista ei ole kuulunut pitkään aikaan, miten siellä voidaan?? Samoin minäkin odotan Pyrrrhylan kuulumisia?

Kaikki muutkin, kertoilkaas kuulumisianne. Mä kun notkun täällä kotona (huomaa hyvin tekstin pituudesta!), oikein kaipaan juttujanne :)

Mäkin olisin halunnut A:n... mutten saanut ajaa sitä silloin kun halusin. Pappa betalar toimi vain B-korttiin ja omaa rahaa ei ollut. Sain vanhemmiltani 18v lahjaksi tuon ajokortin ja olen ollut kyllä sangen kiitollinen. Enkä nyt enää uskaltaisikaan tuon A:n pariin... ehkä sitten kun neljänkympin villitys iskee??



Varasin äsken itselleni varhaisultran toukokuun viimeiselle päivälle. Puhelimen suljettuani totesin heti että voi p***a. En ole täällä päin maailmaa silloin. Pitää vielä perua ja vaihtaa.

Silloin minulla olisi täynnä se 7+0 joka oli edellisen raskauteni viimeinen päivä... :(



Meille tulee tänään uusi "perheenjäsen"...mies on vuosia mankunut itselleen iMac:iä... Nyt vanhasta läppäristä on lähdössä viimeisetkin tehot (tää mun mini pelittää loistavasti muttei riitä työkoneeksi)... ja mies on enemmän kuin tyytyväinen. ;)



Toi Emmyn kala saa täälläkin veden kielelle. Ja just söin eilistä tonnikalapastaa hyvän kulhollisen.. :) Ja taas olis nälkä. Ei oo kiva ei! :D Mun pitää hillitä tota syömistä ihan oikeesti jossei kohta ala enempää itsestään heiketä tuo ruokahalu. Iltaisin kuvottaa, mutta päivällä selviän kai lapsen kanssa touhuamalla muuten... Päikkäriaikaan kiskon sitten kahdella kädellä... Vielä ei ole tullut sellaista ruokaa joka aiheuttaisi stopin kuten Emmyn kanafileet. Mä rakastan kanafileitä, söisin varmaan kaks kerralla raejuuston kanssa! :D



Uskaaltaakohan ne laittaa jo ylös tännekin ne...ne..



Mea 4+2...

Siis ihan järjettömän ihana sää tuolla ulkona ja mulla vapaapäivä;) Hetken jo harkitsin läppärin kuljettamista terassille, mutta jospa meen sitten tän viestin jälkeen hetkeksi istuskelemaan tonne lämpöön. Pienten kanssa olin jo vaikka kuinka kauan leikkipuistossa ja syömässä ja jätskiäkin piti saada.. (oli muuten multa niin virhetikki, hirveä närästyshän siitä seurasi, ja pitäishän tuo jo tietää, mutta NIIN teki mieli..). Meinasin jo eilen illalla tänne kirjoitella, mutta onneksi jätin väliin, oli niin itkuinen ja kaamean väsynyt olotila, että teksti olisi ollut aika apaattista luettavaa.. Vähän kyllä ihmetyttää tämä jatkuva väsymys, aiemmin olen vastaavilla viikoilla jo ollut ihan eri nainen. Mutta ei mulla ennen näin alhainen hemppakaan ole ollut, eikä näin rajallinen ruokavalio. Mieskin jo totesi, että miten ihmeessä sä jaksat töitä tehdä sitten syksyllä, kun jo nyt olet lyhyen illan jälkeen tossa jamassa! Niinpä.



Tänne oli JÄLLEEN ilmestynyt plussaa! Isot onnittelut Loviisalle! Täähän on ihan uskomaton pino plussausten suhteen. Niin se vaan taustailu teki sulle ihmeen hyvää;)



Katjalah, ihana Minni-hauva teille tulossa;) Ja sykkeenkin olet sykemittarilla bongannut, mahtavaa. Olen muiltakin sivustoilta vastaavaa lukenut. Mistäs mä nyt sitten tuollaisen sykemittarin saisin.. Mulla kun sitä ei ole, mun lajissa sitä ei ole tapana käyttää. Oliskohan jollain lainata, vaan millä verukkeella sitä tässä vaiheessa lainaksi pyytäisin. Mulla muuten kans ollut selkäkipuilua, mutta ei kyllä tuollaista pahaa noidannuolta kuin sulla. Ja myös noita “puukkoja” nivusiin (ts. repäisykipuja) tulee päivittäin erityisesti äkisti makuulta noustessa (yölliset vessareissut) ja kylkeä kääntäessä.



Mites Cucciolan lääkäri tänään meni, annettiinko lupa uuteen yritykseen? Ja tuo ovistikkupinon ostaminen kuulostaa jo varsin hyvältä toipumisen suhteen, alkaa ajatukset suuntautua pikku hiljaa eteenpäin.



Niisku, voihan nuo km:n jälkeiset menkat tosiaan olla kivuliaammat ja/tai runsaammat, mutta mulla kävi sen suhteen hyvä tuuri, eivät olleet kumpiakaan. Mitkäs olotilat siellä, yhäkö tuntuu siltä, että täti sieltä vääjäämättömästi on tuloillaan? Ja miten lääkärissä meni?



Thelma, mun oli pakko väkisinkin hekottaa tuolle sun muumioituneelle simpanssipoikasjutulle.. Siis traagistahan sinänsä, mutta jotenkin vaan pisti ajatus kuplimaan. Ja mäkin vakaasti uskon, että tuo miehen näennäisen välinpitämätön käytös on tosiaan sitä itsesuojelua ja samalla sunkin suojeluasi (ilmenee vaan meidän naisten mielestä kovin kummalla tavalla). Meillä ei juteltu raskaudesta oikeastaan pahemmin mitään, mitä nyt jotain sivulauseita ennen ultraa. Mutta tämä tuli kyllä ihan munkin suunnalta. En itsekään halunnut siinä vaiheessa jutustella aiheesta ihmeemmin. Oman pään sisällä ja täällä teidän kanssanne sitten tuntojani käsittelin.. Vasta ultran jälkeen on mieheltä tullut helliä sananparsia ja keskusteluakin. Eilen pohdiskeli ääneen vakuutusta, uuden auton ostoa ja paljonko sitä lapsilisää saakaan viidestä lapsesta..;D



Eveys, kyllä me varmaan kysytään rakenneultran yhteydessä sukupuolta. On aiemminkin kyselty. Neljännestä asia ei ultrassa selvinnyt, oli visusti jalat ristissä tai selkä anturiin päin. Neljäs (tyttö) oli siis ja pysyi yllärinä synnytykseen asti.



Emmy, tukkoinen nenä tosiaan on myös yksi raskausoire ja ollut mulla ihan jokaisessa raskaudessa. Nytkin joka yö ja aamu ollaan ihan tukossa, päivisin helpottaa. Huvitutti-sivustolla sanotaan aiheesta näin: “Etenkin öisin odottaja saattaa kärsiä nenän tukkoisuudesta - hormonit ovat syyllisiä tähänkin vaivaan - samat hormonit, jotka huolehtivat kohdunalueen limakalvojen vahvistamisesta, vaikuttavat myös nenän limakalvoihin ja saavat nenän tuntumaan tukkoiselta.” Ja tuota päänsärkyä ollut mullakin raskauksissa. Ja tosi piinaavan sorttisena, johon eivät ole tuntuneet lääkkeetkään oikein tehoavan. Tässä raskaudessa ollut toistaiseksi suht inhimillistä ja vähäistä tuo ja toivotaan, että näin jatkuukin, on tässä väsymyksessä ihan tarpeeksi tällä erää. Niin ja nimet, aina yhtä mielenkiintoinen aihe;) Mullakin olisi nimiä vaikka puolelle kaupunkia! Ja miehen kanssa ollaan aina oltu tosi yksimielisiä nimistä ja niiden tyylistä.



Arktinen ampiainen, tervetuloa pinoomme ja pahoittelut kokemastasi. Täällä on hieno porukka tukemassa ja tsemppaamassa. Ja kuten todettua, plussapuhuri on tuivertanut tässä pinossa sellaisella volyymilla, että antanee toivoa niillekin, jotka vielä tuskailevat toisenlaisten olojen ja tunteiden kanssa. Tsemppiä gradun loppurutistukseen!



Minniksen hyvinvointiloma kuulostaa iiihanalle!



Inna, kyllä sä todellakin voit jo tuntea liikkeitä! Olen monelta vast. viikoilla olevalta uudelleensynnyttäjältä kuullut liikkeiden tuntuneen jo tuossa vaiheessa. Itse tunsin nyt jo rv 12+ ja neuvolassakin ollessani (11+4) terkka kyseli jo silloin, että jokos olen tuntenut liikehdintää.. Joka päivä pariin kertaan tulee sellaisia hentoisia räpistelytuokioita;)



Mea, kyllä tuo raivoamisherkkyyskin kuuluu oireistoon.. Olen ollut mäkin nyt todella räjähtelevä ja ylidramaattinen (jälkimmäinen kyllä kuuluu mun repertuaariin toisinaan muutenkin..). Ja tämä väsymys mielestäni vielä lisää tuota taipumusta. Täälläkin saanut niin naapurin lapset kuin lapsen ystävät kuulla välillä (ja ihan syystä tuolloin kyllä) jos nyt eivät ”kunniaansa” niin ainakin puhinaa ja ärhäköintiä.. Olen kyllä vimmatusti yrittänyt hillitä itseäni, mutta onnistunut vähän heikosti.. Alkoi muuten kiinnostaa, että missäs päin maailmaa sulla on onni olla toukokuun lopulla;)?



Aurinkoa,



Pilvis & Poff rv 14+5 (la 5.11., Varsinais-Suomi, 38)

Thelma, Mea ja Loviisa, suurensuuret onnittelut. Niin ja kovasti onnea matkaan

Thelma, Mea ja Loviisa, suurensuuret onnittelut. Niin ja kovasti onnea matkaan

Pilvis, ihanaa kun tunnet jo liikeitä! Jospas Innallakin alkaisi pian tuntua jo ihan kunnolla. Kyllä se varmasti helpottaa kummasti kun tuntee liikkeet. (No, onhan siinä aina se kolikon kääntöpuoli. Itse ainakin aikoinaan ihan skitsona niitä tutkailin ja jos ei suurinpiirtein pariin tuntiin ollut mitään tuntunut, niin olin jo masua tuuppimassa ja mehua juomassa =D)

Arktinen ampiainen, tervetuloa. Valitettavasti sunkin tie tänne kävi, mutta ihan parasta vertaistukea täältä kyllä löytyy! :)

Omasta olemisestani sitten...

Tein uusintatestin ma-iltana. Kyllähän siihen tuli selvä viiva, haaleampi tosin kyllä kovasti mitä testiviiva, mutta ihan selvä viiva. Silloin tosin oviksesta oli kulunut vasta se 12-14 vrk (ihan tarkaan en tiedä koska se oli) joten ei sen puoleen ehkä sen viivan vielä siinä vaiheessa kummoisempi olisi tarvinnut ollakaan.

Oireita ei sitten pahemmin olekaan. Taaskaan. (Vielä?) Rinnat on ehkä aavistuksen arat. Mulla tissivarustus ei tosin tiedä kierroista mitään, eli eivät koskaan menkkojen aikaan eikä ne, oviksesta nyt puhumattakaan, kipeydy. Edellisen kerran olivat arat viime marraskuussa... Välillä on sellaista lievää etovaa oloa, lähinnä iltapäivisin ja iltaisin, mutta sitäkin mä mietin että kuvittelenko vaan. Väsymystä ei ole, ei oikeastaan mitään itku/raivoherkkyyttäkään. Ei oikeastaan mitään. Repäisykipuja on ylösnoustessa kyllä. Ja niitä mä kyttäänkin ihan tyhmänä. Keskenmenossahan ne loppui samoilla viikoilla jolloin sikiön kehitys oli loppunut.

Ahdistustahan saa itselleen aikaan vaikka mistä. Kuinka kummassa sitä voisi edes yrittää luottaa tähän raskauteen? Mulla on lähipiirissä niin paljon kaikenlaisia kokemuksia, että tuntuu ihan uskomattomalta Välillä saataa tulla ihan hyvä fiilis tästä, mutta jo heti iskee piru huutelmaan tuossa olkapäällä että eäläpäs nuolaise ennen kuin tipahtaa. Huoh.

Tervetuloa Arktinen ampiainen ja pahoittelut menetyksestä. Kuten moni jo kirjottikin, täältä saa parasta mahdollista vertaistukea ja täältä ei taida olla mahdollista tippua mihinkään. Ite ainakin olen saanut ketjusta paljon apua.



Ihana päivä ollut tänään sään puolesta. Melkein kun olis kesä tullut. Muuten tää päivä onkin sitten ollut tosi syvältä (anteeksi omanapaisuuteni, olen vaan semmosissa fiiliksissä, että paras jättää muut kommentoimatta...). Taisi käydä niin kun Thelma sanoi, että tunteet nousee pintaan uudestaan, kun joutuu km:n kanssa missään tekemisissä olemaan. Sinänsä lääkärireissu meni hyvin; paikat todettiin kunnossa oleviksi ja siltä osin kaikki ok. Se lääkäri on tosi ihana silleen, että se selittää koko ajan mitä se tekee ja on oikeasti empaattisen oloinen. Mutta minkäs sille voi, että ne hyvätkin uutiset on vain muistutus niistä huonoista? On kai se hyvä, että seuraavalla kerralla onnistumme varmasti ja että olemme niin helposti raskautuvia. Mutta kun minä en halua mitään seuraavaa kertaa. Minä haluan takaisin siihen pisteeseen missä oltiin ennen km:a, en takaisin siihen pisteeseen missä oltiin ennen raskautumista. Olen siis kiukkuinen, vihainen ja suorastaan raivoissani. Mea taisi miettiä, että voiko ärsyyntyminen olla raskauden oire. Kai se voi ja mikäli tämä olisi sellainen, odottaisin ainakin viitosia... Valitettavasti tämä taitaa vaan kuulua sekä km:n jälkeiseen elämään, että tädin lähestymiseen. On semmonen hassun ristiriitainen olo, että on ihan järkyttävän surullinen ja kiukkuinen olo siitä, ettei sitä matkustajaa enää ole, mutta en osaa ajatella senkään parantavan tilannetta, vaikka sen plussan saisinkin. En tiedä onko kellään muulla käynyt niin (todennäköisesti on...), että koko km saa ihan hirveän suuret mittasuhteet. Tuntuu, että olen epäonnistunut naisena, äitinä ja ihmisenä yleensä ja vaikka kuinka yritän itselleni puhua järkeä, tunne ei taida kuunnella. Totta kai haluan lapsen. Mutta tällä hetkellä en osaa niinkään ajatella sitä lasta, vaan ajattelen koko raskautumista siitä näkökulmasta, että minun on todistettava varsinkin itselleni, että minä voin olla raskaana. Ei siis ehkä paras mahdollinen aika ja hetki koko raskaushaaveille, mutta en ainakaan vielä osaa ajatella myöskään sitä, että lopettaisimme yrityksen tähän.



Periaatteessa kai se täti edelleen olisi vältettävissä, mutta käytännössä luulen sen kuitenkin huristelevan paikalle viikonloppuna.



Anteeksi tämä omanapainen ja negatiivinen avautuminen.



Kiukkuinen Niisku

Tààllà olisi tarjolla yksi virtuaaliolkapàà. Mulla oli eilen viimeksi ihan samanlaisia oloja ja ajatuksia, vaikka kampajaalla yritinkin itseàni lààkità. Joinakin pàivinà lohduttaa se tieto, ettà km on niin yleinen eikà sen tarvitse olla oire mistààn vakavammasta ja toisina pàivinà tekisi mieli vaan àristà lààkàreille ja làheisille, ettà olispa se kuinka yleistà tahansa, niin mulla on ihan àlyttòmàn surullinen ja kiukkuinen olo ja oikeus surra mun menetettyà vauvaa...joten suut kiinni, haluan sen vauvan takas heti nyt! :-/



No, tànààn oli kuitenkin parempi pàivà, onneksi, joten lààkàrissà sain esitettyà vàhàn rakentavampia kommentteja. Ekat menkat kàski gyne odotella ja sitten kehotti paneutumaan tarmokkaasti uuden raskauden yrittàmiseen. Kolme kiertoa yritetààn luomusti ja sitten arvioidaan tilanne uudelleen, koska mulla on valitettavasti endoa ainakin munasarjoissa. Lisàksi hàn suositteli, ettà ottaisin kàyttòòn digitaalisen ovistestin. Harmi kun ehdin tilata niità viiva-testejà ison pinon, mutta enkòhàn saa nekin kulutettua ovista metsàstàessàni, kun mulla on niin pitkàt ja epàsàànnòlliset kierrot.



Nyt on pakko mennà, mies huutelee nàlkàisenà keittiòstà. :-) Kommentoin lisàà illemmalla tai huomenissa.



Cucciola

Tosiaan, mulla tämä taustailu toimi erittäin hyvin! Ja enköhän nyt taas aktivoidu enemmän täälläkin. Tosin mä haluun korostaa, että tää ketju ei ole tarkotettu mitenkään erityisesti meille plussanneille, vaan ihan kaikenlaiset tilanteet ja fiilikset on sallittuja. Toivon ettei tää plussa-aalto säikäytä ketään pois. Tiiän, että vaikka toisten positiiviset uutiset kannustaa, mutta ihan aina ne ei välttämättä tunnu kovin piristäviltä. Kyllä ne voi toisenlaisiakin tunteita herättää.



Tervetuloa amppari mukaan, ja harmi että olet joutunut keskenmenon kokemaan.



Ja Niiskulle piti vielä kommentoida, että jokainen suree ja kokee asiat omalla tavallaan, ja se olkoot jokaiselle sallittua. Kyllä mä muistan hyvin sen tunnemyrskyn, johon kuulu ihan kaikki maholliset tunteet. Raivo, pettymys, suru, ikävä jne. Mä olin omaan kehooni ihan järkyttävän pettyny myös siks, että kannoin yli neljä viikkoo kuollutta sikiötä, ja luulin olevani onnellisesti raskaana. Räyhäsin itekseni, että miks se ei voinu tulla heti ulos... Onhan tää aika yleistä, tiiän kyllä.



Mutta voimia kaikille, ihan mihin tilanteeseen tahansa! Muistakaa, että te olette ihania ja hyviä ihmisiä. Oikeasti.



Loviisa

Kauheasti olette ehtineet tuottaa tekstiä sitten mun viime visiitin, joka siis oli eilen illalla. Mä tein tänään pienen kevätretken ja ajelin muutaman sata kilometriä ystävää tapaamaan. Oli oikein mukava päivä ja nautittiin kesäisestä kelistä.



Katjalah taisi kehottaa mua malttamaan mieleni testaamisen kanssa. Ei mulla mitään hinkua ole enää testata. Sunnuntain viiva oli niin himmeä, että tein eilen aamulla testin. Himmeä oli sekin viiva, mutta tummempi kuin sunnuntainen. Nyt on testit loppu ja uusia en aio ostaa.



Tunnekuohuista oli useampikin teistä kirjoitellut. Mulla oli niitä nimenomaan keskenmenon jälkeen. Olin silloin osana päivistä vaan niin vihainen kohtalolle, että sain pienistäkin asioista melkoisia primitiiviraivareita. Raskausaikana, etenkin viimeksi mut vähän myös nyt, olen enemmänkin itkupilli. Myös Niiskun kuvaamia tuntemuksia mulla on ollut pitkin kevättä. Mullakin on ollut välillä sellainen olo, että en halua uutta yritystä, vaan haluan "vanhan" raskauden ja sen viikot takaisin. Mä vaan niin halusin, että asiat olisivat menneet toisin ja olin vihainen, kun eivät menneet. Onneksi tuollaiset tuntemukset ovat menneet ohi ja nyt on taas toiveikas olo uuden raskauden myötä.



cucciola, pakko udella, missä päin Italiaa asutte? Me on jonkin verran reissattu Italiassa ja tykkään kovasti.



Innan täytyy vaan jatkaa sykemittarilla sykkeen metsästystä ja pienten liikkeiden kuulostelua. :) Kyselit, mihin ollaan lähdössä reissuun. Me suunnataan autolla kohti pohjoista ja mennään mm. Norjaan ihailemaan Lyngenin vuonon maisemia.



Toivottavasti Emmyn olo helpottuu ja saat harjoittelupäiviä tehtyä. Mulla oli edellisessä raskaudessa tosi voimakkaita päänsärkyjä joskus viikoilla 9-10. Mulla on vähän migreenitaipumusta ja noihin mun päänsärkyihin ei Panadol auttanut, joten ei voinut kuin kärvistellä.



Emmy kyseli myös nimivaihtoehdoista. Meillä ei ole mitään listausta tehtynä, mut aina välillä pallotellaan jotain nimiä ja aika samanlainen maku meillä on miehen kanssa nimien suhteen.



Pilvis, ei siinä muumioituneista simpanssivauvoista kertovassa jutussa ollut mitään hauskaa. Itkin kovasti. ;) Toivottavasti sun olo paranee vähitellen. Kyllähän nyt ainakin maalaisjärjellä ajateltuna alhaisella hempalla ja rajoittuneella ruokavaliolla on varmasti osuutensa väsymykseen.



Ahomansikka, ihanaa, että plussa vahvistuu. Toivottavasti olo rentoutuu ja pystyt olemaan luottavaisin mielin odotuksen kanssa. Mä kuvittelin, että olisin aivan hysteerin tän raskauden kanssa, mutta mulla on jotenkin paljon helpompi olo nyt, kuin tuossa edellisessä raskaudessa oli.



Niisku, *iso rutistus*. Nuo tuntemukset kuulostavat niin tutuilta. Tsemppiä tunnemyrskyn kanssa kamppailuun. Muista, että tänne voit aina tulla tilittämään tuntemuksia. Myös omanapaiset avautumiset on sallittuja. Niitä mäkin olen aina välillä harrastanut.



Cucciola, hyvä että olo on parempi. Tuo suositus menkkojen odottamisesta vaihtelee. Toiset lääkärit käskevät odottaa, toiset eivät. Mulle neuvolalääkäri sanoi, että uusi raskaus ei ala, jos kohdun limakalvo ei ole toipunut eli sinänsä ei ole varsinaista syytä odottaa. Tsemppiä teille uuteen yritykseen.



Katjalahilla on kyl käynyt hyvä tuuri, kun löydät sykkeet mittarilla. Arvaa harmittaako, että mun mittari on rikki?



Mealle tsemppiä tunteenpurkausten kanssa. Kiva, kun ollaan käytännössä samoilla viikoilla.



Thelma 4+3

Olette kirjoittaneet noista tunteenpurkauksista. Olen miettinyt pääni puhki tiistaista kohtaustani. En ole varma, oliko se raivoa vai pelkoa. Joka tapauksessa minun sydän löi miljoonaa ja olin ihan käsittämättömän vihainen - ja peloissani.



Kaksi päivää kulunut tuosta nyt. En ole enää räjähdysaltis, mutta ilmeisesti kanavoin kaiken keskenmenosta johtuvan raivoni edelleen samaan kohteeseen: miehen veljeen ja tämän tyttöystävään. Tarina on pitkä ja tylsä ja koskee kesämökkejä, eikä sillä ole väliä. Koen kuitenkin meidän oikeuksia loukatun - niin paljon, että jos sama meininkin jatkuu, en jaksa olla enää ystävällinen. Keskenmenoa en oikein osaa surra ainakaan vielä, kun vuoto ei ole vieläkään alkanut. Muutenkin minulla on taipumusta sellaiseen, että poljen ikävät asiat käsittelemättä jonnekin piiloon. Joskushan ne sieltä palaavat kummittelemaan... huoh. Joka tapauksessa huomisaamuun mennessä, jos mitään ei ole tapahtunut, pitää soitella taas neuvolaan ja miettiä jatkoa.



Niin, ja kiitos kaikille ystävällisyydestä. Vaikka en kai oikealla tavalla osaa surra (onkohan oikeaa tapaa surra?), tuki on tärkeää.



Cucciola, minäkin muistan sinut. Olin surullinen, kun ilmoitit katoavasi joululahjoista.



Viikonloppu edessä. Oli tarkoitus mennä sinne mökille, mutta nyt ei päästäkään. Saa nähdä, saako mies ylipuhuttua minut lähtemään vanhempiensa luo. En ole oikein innokas, kun saatan laukoa suustani jotakin loukkaavaa. Taidan mennä oman äidin lohduteltavaksi, kun molemmat veljetkin tulevat "kotiin".



Jään tänne taustoille tutustumaan teihin paremmin. Ehkä jossain vaiheessa kommentoinkin jotakin.



Ai niin, ilmoittauduin sinne autokouluun. Alkaa 1.6. Jei. Syksyllä mulla on moottoripyöräkortti!

Ompa sitten ihan erilainen päivä kuin eilen. Ilma harmaa ja synkkä... olis pitänyt eilen jaksaa ulkoilla enempi.



Pilvis, silloin toukokuun lopulla oon lähisukulaisen synttäreillä tuolla Satakunnassa. Ei mitään sen eksoottisempaa paikkaa luvassa :D



Amppari, ne sukulaisten mökkikinat on todella inhottavia. Mun ystävällä oli kanssa vähän samanhenkistä harmia. Ja todella ikävää jos materiasta tarvii riidellä... :( Ehkä se epäoikeudenmukaisuus selviää pian. Toivomme niin.

Kiva että moottoripyöräkortin ajo alkaa noinkin pian, saat koko kesäkuun ajella? :) Vai vieläkö ne koulut on heinäkuun suljettuina? Olivat silloin aikanaan kun ajoin b-korttini.



Tein tänään sen digitaalisen Clearbluen viikkotestin, ja jonkun ihmeellisen "sätkimisen" (se ruutu ei ollu kovin vakaan oloinen...) tulos oli ensin raskaana ja sitten vähän päästä näytti viikotkin 2-3. Eli ihan oman laskuni mukaan oikein... Aikaisemmin ihmettelin tuota, mutta kun lukee ohjeet niin ei tarvii enää ihmetellä! :D Se näyttää viikot hedelmöityksestä, eikä laske kuten lääkärit... Mutta tämänhän te jo tiesitte.



Väsymys on jotain infernaalista. Olin jo unohtanut. Keskenmenoon päätynyt raskaus ei ollut ollenkaan näin "väsyttävä"...



Pitäisi ehkä saada ulkovaatteita niskaan, että pääsis tänään vähän vauhtiinkin. Kolmelta hierojalle!! :)



Mea 4+3

Tuli tuosta digitaalisesta testistä mieleen, että viikon epätietoisuuskauden ajan viimeisenä iltana pälkähti päähän, että olisi pitänyt tehdä sellainen viikkonäyttötesti. Kun silloin ekan ultrakuvan perusteella pieni oli kolme viikkoa liian pieni. Jos olisi ollut lyhempi matka apteekkiin, olisin varmaan heti rynnännyt hakemaan. 30 kilometrin ajomatka yhteen suuntaan vähän laimensi ajatuksen toteuttamiskelpoisuutta.



Tuossa mökkijutussa on kaikkein kettumaisinta se, että olen miniän asemassa, eli oikeastaan jo menen sanomaan yhtään mitään, asiasta tulee miniöiden välinen kiista, jolle voi lähinnä naureskella. Pistää vain vihaksi, kun kolme vuotta sitten tilanne oli käytännössä sama, mökki vain miehen perheen uudempi kesämökki, ja miehen veli tyttöystävineen jyräsi meidät 100-0. Me sitten otettiin tuo "huonompi" mökki, josta on mulle tullut kesien mittaan henkireikä, ja nyt ne haluaakin jostain syystä sinne. Äh, ei minun pitänyt tätä ruveta jaarittamaan :D



Enpä oikein vielä tiedä tuosta moottoripyöräkortin suorittamisesta, ilmoittauduin vain. Pitää ens viikolla soitella ja kysellä paremmin. Oishan se aika helmeä jo heti kesäkuussa päästä pyörän selkään. Oon tähän asti ollut vain kyytiläisenä. Tosin mopotyttöhistoriahan mulla on, elikkä en ihan keltanokkana lähde.



Amppari (25 vuotta, Pohjois-Karjala)

et en kyl muista puoliakaan mut Loviisalle onnittelut plussasta :) ja Ampparille tervetuloa ja toivotaan et raskaudut pian uudestaan :)



Ja kaikille muille oikein ihanaa jatkoa :)



Mä sit rohkistauduin ja soitin sinne neuvolaan ja sain ekan ajan 28.5 pe ja mun laskujen mukaan sillon olis sit rv 7+4. Sanoin et toiv.en joudu perumaan tätä aikaa....tai en mä viimekskään sitä perunnu ku vast sen ultra-ajan...

Mä olen kyl niin peloissani koko ajan ja tutkin itteäni ja oireita ym mut ei niistä voi oikein mitään päätellä et tuulimuna on jos on...mä olen miettiny et saisin sen tietoon jo piankin mut mul ei oikeesti ole varaa mennä sinne ultraan :( eli nyt sit vaan kärvistellään....

Sit mä piiloblondi tein sen digitaalisen viikkotestin ja en sit lukenu ohjeita ja siihen tuli heti et raskaana ja 3+ mä sit et voi itku et ko mä olen omasta mielestäni jo yli 5 vkoa et mä en kestä ja sit hain ne ohjeet ja se tarkotti et jos tulee 3+ ni on 5+ et kyl huokasin ja opin et lue ne ohjeet ensin vaik mun mies aina sanoo et tosi mies ei ohjeita lue ja sit lopuks kaivetaan ne ain jostain ha ha :)



oireita mulla olis nyt sit et rinnat on kasvanu ja nännit tummuneet ja sellasia nypylöitä tullu niin ku muissakin onnistuneissa raskauksissa et voi ku olis nyt tääkin. sit vessassa käyn öisin 2-3 kertaa ja välillä aina viiltelee ku nousee tai kääntyy äkkiä et niitäkään kumpaakaan ei ollu tuulimunassa....ja sit semmonen tasanen äklötys ja iltasin enemmän et sillon en oikein voi syödä mutku karkkia et ou jee et tekee kyvää mun kiloille!!!!!

Sänkyyn ku menen iltasin ni närästää ym mut ihan hyvin saan silti unen päästä kiinni mut heräilen yöllä tosi monta kertaa...

Mul on nyt kana ja riisi uunissa ja ei kyl tuoksu hyvälle....mikään ruoka ei tuoksu nyt hyvälle :)



meillä olis tänään vuorossa tivolissa käynti jos ei satais ja sit meinaan mennä happihyppelylle raittiiseen sadeilmaan jos se tuoksuis hyvälle :)



mun rivi olis 36v. satakunta ja tosta lask.ajasta en ny varma ol mut oman laskun mukaan 10.1.2011.....

Taitaa olla sen verran fiilikset laantuneet toissapäivästä, että uskaltaudun piipahtamaan tänne...



Cucciola, kiva kuulla, että lekurireissu meni "rakentavasti". Meillekin lääkäri sanoi, että kroppa ei raskaudu ennen kun on siihen valmis ja olis sitä mieltä, että sen takia ei tarvitse menkkoja odotella. Mutta kannattaa varmaan tehdä niin kuin tuo teitä hoitava lääkäri ohjeistaa. Tsemppiä tähän päivään ja toivottavasti sun elimistö palautuu nopeasti. Niin, ja kiitos virtuaaliolkapäästä ;).



Loviisalle kiitos siitä, että sanoit päivänselviä asioita, jotka kuitenkin meinaa "unohtaa" välillä. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että en uskalla tänne enää tulla, kun kaikki muut plussaa ja mä olen sit se, joka jää rannalle. Tosin tässä pinossa jokaisesta plussasta iloitsee ihan kympillä ja se rohkaisee, että toisetkin on samasta tilanteesta nousseet ja selvinneet.



Arktinen amppari, ei näissä (niinkun ei muissakaan) asioissa taida olla oikeeta tai väärää tapaa surra. Jokaisella se prosessi on varmaan vähän erilainen ja se on vaan elettävä niin kun se eteen tulee. Mikä sulla on olo ja fiilis? Tuo pyöräkortti kuulostaa hyvältä. Itse mietin, että pitäis kai löytää joku muu juttu tämän vauvahaaveilun lisäksi, mihin voisi itsensä, aikansa ja energiansa upottaa, niin voisi selvitä vähän pienemmillä kierroksilla. En vaan ole keksinyt mikä se juttu olis...



Vauvafani sai sitten jo neuvola-ajankin. Hieno juttu! Toivon ja uskon, että sitä ei tarvitse perua, vaan kaikki menee hyvin siihen asti ja siitä eteenpäinkin. Onhan näitä tuulimunijoita ennenkin tässä ketjussa ollut ;)... Toivotaan, että sun pelot ei käy toteen, vaan että siellä oikeasti on pikkunen matkassa.



Mulla oli eilinen jo taas helpompi päivä sen raivostuttavan toissapäivän jälkeen. Olen huomannut, että mulle ei nuo vapaapäivät oikein sovi nykyisin, kun sillon on liikaa aikaa miettiä ja pyöritellä asioita. Mietin jo, että pitäisköhän ne vapaapäivät käyttää tehokkaasti keikkailuun, mutta mies ei asiasta innostunut. Yritän edelleen uskoa ja ajatella, että tädin vierailu on lähellä, mutta vaikeeta se eilen oli. Olen jo useampana päivänä reagoinut hajuihin ja tuoksuihin ja niin kävi eilenkin. Työkaverin valkosipulinen henkäys meinasi saada mahanesteet nousuun. Muutenkin on ollut semmosta "iltapäiväkuvotusta" ja siitä sain nauttia eilenkin oikein kunnolla. Alavatsalla myös pientä nippailua, mutta sen osaan yhdistää kyllä tätiinkin ja lääkärikin silloin toissapäivänä sanoi, että se tod. näk. johtuu menkoista. Mutta onhan näitä oireita ennenkin ollut, jos oikein kuvittelee, joten tuskin tämä muuta on, kuin ihan puhdasta luulosairautta :). Menin tyhmyyksissäni testaamaan ja sain kyllä aikarajan puitteissa ihan selkeän negan. Roskishaamu ilmaantui vähän aikarajan umpeuduttua, mutta ne on kai myös niin yleisiä ja harhaanjohtavia, että ei siitä toivoa kannata nostattaa.



Aurinko paistaa. Nyt nautitaan :).

Tuulimunijoita ha ha mä nauran vieläkin :) toivotaan et en ole semmonen nyt ha ha ja mä olen sitä mieltä et roskishaamu on plussa et nyt jännitetään :) voi kun vahvistuis pian ja saatais sunkin riviin plussa ja lask.aika*hali*



Mä olen aamusin ihan ku krapulassa mut niin mä olin kyl viimeksikin et tästä oireesta en uskalla sanoa mitään.onko muilla vai onko tää vaan mun oire...pitäis lähtee lasten kans kauppaan ja testaamaan rempattu hese :) mies töissä ni pitää jotain ohjelmaa keksiä.eilen oltiin siel tivolis ja kyl rahaa palo!!!! huomenna ollaan vaan ja vaihtelen lakanoita ym ja Toinen tytöistä on kutsuttu lastenkutsuille. su ajattelin mennä uimaan noiden kaikkien kanssa.pojat osaa uida jo et se helpottaa mut noi kaks elohopeeta pitäis saada pysyyn samassa paikassa....



Nyt lähen laittaan itteeni kuntoon ku mä näytänkin siltä et mul olis krapula ha ha



Hyvää aurinkoista pe päivää kaikille!



mäkin ny laitan et vauvafani ja rv 5+4

Siirryn tuolta joulukuun odottajista tänne.

Maanantaina pääsin ruskean vuodon vuoksi ultraan ja todettiin kohdun olevan tyhjä. Tiistaina heti kaavintaan ja nyt yritän toipua menetyksestä.

Olo on niin tyhjä kuin vaan voi.

Ajatukset heittelee ja en kykene keskittymään. Jääkiekkoakin saatan seurata muutaman erän ymmärtämättä mitä katselen :/

Raskaus todettiin menneen kesken viikolla 10+1, mutta todellisuudessa pikkuinen oli poistunut kohdusta aiemmin. Todennäköisesti viikolla 8, koska silloin alkoi vähäinen vuoto.

Nyt vaan pitäisi lähteä uuteen yritykseen, mutta sekin tuntuu niin kaukaiselta. Tätäkin yritettiin vuosi. Päästiin jo lapsettomuushoitojen jonoon, mutta nekin saa unohtaa. Sinnehän pitäisi olla vuosi tuloksetonta yritystä.

Pidän varmaan aluksi hiljais eloa tänne kirjoitteluun. Palaan takaisin, kun voimia riittää ajattelemaan asioita eteenpäin.

...virtuaalihali sinulle. Jos kenenkään on käyminen niin ikäviä asioita läpi mitä keskenmeno tuo, niin täällä saat hyvää vertaistukea.



Käsitteleminen auttaa useimpia, ja jos ei aina jaksa kirjoittaa, kannattaa lukea.



Tyhjyys on kuvaava tunne. Ontto on olo sekä sisäisesti että henkisesti.



Meillä oli pääsiäisenä keskenmeno, odotin kaksosia ja neljän päivän välein tulivat molemmat pois. Ensimmäisen poistuttua en vielä tiennyt kakkosesta.Tämä todettiin ultrassa, ja sykekin löytyi. Neljän päivän päästä toinenkin tuli pois.



Minua lohdutettiin sillä että kun olen jo yhden lapsen äiti ja tulin uudelleen raskaaksi (n.10 kuukauden yrityksen jälkeen), on mahdollista että uusi raskaus voisi alkaa piankin. Sanoivat että keskenmenon jälkeen elimistö on vastaanottavaisempi uudelle raskaudelle. Itselläni tuo km tapahtui varhaisemmilla viikoilla 7+0 todettiin kohtu tyhjäksi, enkä joutunut kaavintaan. Olen saanut nyt uuden toivon, äitienpäivänä tein positiivisen raskaustestin ja olen uudelleen raskaana. Joka päivä joudun tosin itseäni siitä muistuttamaan.



Kerron tätä sinulle siksi, että toivon siitä olevan kannustimeksi.



Ja täällä todella olen saanut tukea ja kannustusta itsekin, kannattaa olla avoimin mielin. Aina kirjallisesti ei osaa kertoa asiaa yhtä lohdullisesti kuin sen voisi kasvotusten tehdä, ja väärinymmärryksenkin riski kasvaa. Silti koen että tälläinen mahdollisuus purkaa omaa oloaan kirjoittamalla on ollut mieletön mahdollisuus kaikkein kamalimman kokemuksen kohdalla mitä elämä voi tuoda tullessaan.



Voimia ja haleja...



Mea

Haaveilija, surullisesti tervetuloa tänne meidän pariin. Osanottoni menetyksestänne. Surullista. Toipuminen vie aikaa ja ainakin omalla kohdallani siihen on mahtunut tunteita ihan laidasta laitaan ja ne kaikki kuuluvat siihen prosessiin. Virtuaalinen halaus sinulle.



Vauvafani, kiva, että nauratti :). Ei tuo sinun krapulasi tuulimunalta kuulosta... :D.



Omaanapaa... Sanokaahan viisaammat ja kokeneemmat, että miten noihin roskishaamuihin ja -plussiin pitäis suhtautua (siis muuten, kun jättää ne kurkkimatta. Olenhan minä ne käyttöohjeet lukenut, mutta mutta....). Aamulla sain hailakan haamun Apteekin omalla testillä ehkä joku 10 min aikarajan umpeuduttua. Tyhmyyksissäni en tietenkään jättänyt sitä siihen, vaan painelin apteekkiin tuomisinani Clearbluen herkkä. Se antoi selvääkin selvemmän negan, mutta jätin sen sit tietty siihen pöydälle ja kun MUUTAMAN TUNNIN päästä sitä vilkaisin, oli se muuttunut ihan selkeäksi plussaksi (se ei siis ollut haamu, vaan just ihan samanlainen plussa, kun edellisessäkin raskaudessa). Googlettamalla näyttää löytyvän monen monituista ketjua aiheesta, joissa löytyy kokemuksia suuntaan jos toiseen: toisilla nuo roskismerkit on muuttuneet plussiksi, toisilla ne ei tarkota mitään. Pitäisi tietty suhtautua niin, ettei ne tarkoita mitään, mutta minkäs sitä itselleen voi. Toivoisin vaan, että se täti tulee heti huomenna jos on tullakseen ja jos ei ole, niin tulis sit semmonen plussa, mihin voisi luottaa. Vaikea sanoa olosta, että kumpaanko suuntaan sen suhteen kallistuisi. Tuntemukset voi olla ihan kumpaa vaan; tätiä tai raskautta. Toisaalta pelottaa, että nuo roskisjutut tarkoittaakin sitä, että mulla kuitenkin on jotain jäänteitä jossain kohdun perukoilla, mikä pitää sitä hormonia koholla, mutta kun sen oviksen olin tikuttavinani, niin voisko se olla mahdollista?



Onneks tää on tämmönen palsta, missä näitä juttuja voi vapaasti kirjotella. Kuulostan nimittäin omiinkin korviini ihan kipeeltä toiveineni ja haaveineni :)...



Niisku yövuorosta