Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Onpa hiljaiseksi käynyt tämä piskuinen pinomme täällä. Nostan sitä nyt kuitenkin vähän ylemmäs.



Cucci, niin ymmärrän tuon menkkojen odottelusi. Toivottavasti alkavat pian ja pääsette odottelemaan niiden poistumista... Ymmärrän myös tuon, että täällä palstalla toisten plussauutisista osaa ja jaksaa iloita, mutta live-kavereiden raskautumiset ottaa jotenkin raskaammin. Yritän tosin nykyisin ajatella jokaisen raskausuutisen kohdalla, että enhän minä voi tietää kuinka kauan sitä lasta on yritetty ja montako km:a ihmisillä on takana ja jotenkin lohdutella itseäni sillä, että ei se välttämättä muillakaan ole ollut helppoa, mutta ei se niin kauheasti lohduta.



Thelma, tuli yhtäkkiä mieleen, että sä suunnittelit yrittäväsi julkiselle puolelle varhaisultraan sillä verukkeella, ettet tiedä koska raskaus on alkanut :). Uteliaisuus heräsi: pääsitkö?



ON: täällä takana ovulaation ja hormonien täyttämä viikonloppu. En ymmärrä miten tuo mies viitsii minua katsella, kun en oikein itsekään itseäni siedä. Kaikki asiat on huonosti. Itken ja parun ihan mitättömistä asioista ja saan kauheita itku-potku-raivareita. Eilenillalla totesin, että jos tämä on tämmöstä vuoristorataa joka kuukausi, niin ei tätä kukaan kestä, johon mies suhteellisen painokkaasti totesi, että "ei niin", joten kai se siis jossain tuntuu :). Itse ehdotin, että heitetään hanskat tiskiin ja unohdetaan koko lapsihaaveet ja siirrytään takaisin pilleripurkille, mutta mies taas oli sitä mieltä, että ei oteta pillereitä käyttöön, mutta keskitytään muihin asioihin ja katotaan, kuinka käy. Miten se voi olla miehille noin helppoa? Minä ainakin olen sen verran holistinen luonne, että se on vähän niin kun kaikki tai ei mitään. Ja kun niitä muita asioita ei ole ajateltavaksi tällä hetkellä. Vapaapäivät on edelleen niitä vaikeimpia, kun ei ole muiden toimesta muita ajatuksia mietittäväksi. Kauhulla odotan kesälomaa, jolloin on monta viikkoa aikaa vaan ajatella... Tästä kierrosta ei tule sitä meidän tärppikiertoa jonkin aikaa sitten olleesta hetkellisestä uskosta ja luottamuksesta huolimatta. Käytännössä se saattaisi olla mahdollista, mutta jotenkin vaan on niin antitärppiolo, että nyt taidan haudata koko vauvakuviot ja keksiä jotain muuta puuhaa. Ihan mitä vaan.



Parempaa alkuviikkoa teille muille.



Niisku

Täällä kärsitään flunssasta oikein kunnolla. Ja en yksinkertaisesti pärjää ilman finrexiniä :( Nyt menossa kp 26/30-34 (km:stä laskettuna)ja ovis bongattu reilu viikko sitten. Pöllönä tein rt:n jo viime lauantaina, mutta vaikka olisikin tärpännyt niin tuskin se siinä olisi vielä edes näkynyt... Viimeksi näkyi haamu kp 33. Pitäisi malttaa nyt odotella viikon verran, mutta itseni tuntien seuraava testi on kehissä jo ens viikonloppuna... inhottaa juoda tuote finrexiniä, jos olisinkin raskanaa...

mieli hyppii edestakas - välillä oon ihan varma, että varmasti on tärpännyt ja välillä taas 100 varma, että ei ole ja ajatus siitä, että ei tärppää vielä moneen kuukauteen ahdistaa ja pistää vihaksi, että miksi edellinen raskaus ei voinut jatkua hyvin :(

Niisku, tsemppiä ja jaksamista sinne!!

Ihanaa, kun on lämmintä ja aurinkoista. Se on kesä nyt :D Toivottavasti myös jatkuisi.

Tänään tuli kaavinnan patologin vastaus. Tässä sitä suomentanut itselleen. Nähtävissä oli raskauden aikainen limakalvo, rappeutuvaa nukkaa. Diagnoosi vahvistui tuulimunaksi.

Töihinkin olen jo palannut. Ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että yksi työkavereistani on jäämässä äitiyslomalle elokuussa. Se ei oikeastaan herättänyt mitään tunteita, mutta sitten tämän uutisen ilmoittaja kysyi perään milloin minä alan tehdä lapsia. Ja kyseli olenko aivan varma, etten olisi jo nyt raskaana. Tuntui tosi pahalta, mutta sain lopulta keskusteluaiheen vaihtumaan. Pomokin kyseli kovin mun vointia. Kai oli sairaslomalapuista päätellyt miksi olen pois. Välillä tuntuu, että musta oikein näkyy miksi olin poissa. Eikä hirveästi tee mieli kertoa kenellekään tapahtuneesta. Ensi viikolla olisi jälkitarkastus ja aletaan odottelemaan tädin kyläilyä. En ainakaan usko, että olisi tärpännyt heti. Jotenkin on sellainen tunne, että meidän talvivauva vaihtuu kesävauvaksi.

Mukavaa kesän jatkoa ja anteeksi omanapainen viestini

Haaveilija

Meillä 2 lasta, km 2/10 viikolla 8. Alkuun tuntui, että hyväksyin keskenmenon ja katsoin eteen päin. Nyt kun en tullutkaan pian raskaaksi, kaivelee asia taas. Mietin, miltä tuntuu syksyllä, kun vauvan piti syntyä, jos en silloinkaan ole vielä raskaana.



Parasta olisi saada ajatukset muualle, eikä koko ajan miettiä raskaaksituloa. Aiemmin olen tullut raskaaksi juuri silloin kun en ole sitä odottanut eli en ole stressannut. Minusta tuntuu, että stressi estää raskautumista.



Nyt kp 2/22-30. Moni sanoi, että keskenmenon jälkeen tulee helposti raskaaksi - en tullut. Jotkut sanovat myös, että kesällä tulee helpommin raskaaksi - jää nähtäväksi. Edelliskerrat olen raskautunut syksyllä tai talvella.

täällähän meitä piisaa jotka ei niin helposti olekkaan raskautuneet keskenmenon jälkeen.



Omassa olotilassa ei mitään ihmeempiä tuntemuksia nyt mennään sitten kp 29/30-35, ovis plussa oli kp19. Johan kerkesin jo yhden raskaustestin tehdä tänä aamuna, enhän mie mitenkään hätänen ole, enhän? Että niitä pitääkin ostaa varastoon ja miinustahan se näytti, nyt pitäs malttaa vielä muutaman päivän ennekuin seuraavan tekee, jos ei menkkoja kuulu



Terv. Lakka

"Sorruin" eilen töiden jälkeen tekemään rt:n. (Sofi One step-liuskatesti, erittäin herkkä) ja ei siis pienintäkään vilahdusta plussasta :( nyt kp 29/30-34 (laskettuna km:stä) Oviksen bongasin kp 18 tienoilla eli 24.5.

Hirveän ahdistuksenmasennuksenluovutus iski taas päälle... Enkä jaksa edes itseäni lohdutella,että vielä on toivoa jäljellä ja saatoin testata liian aikaisin ja ehkä aamupissasta olisi tullut haamu plaa plaa...



Simona, tiedän tunteen; itseäni alkanut mietityttämään, että mitä jos en vielä ensi joulunakaan ole raskaana, vaikka alunperin olin kuvitellut itseni viimeisilläni olemassa (edellinen la 3.1.)



Ja eniten välillä suututtaa, että tämä asia pyörii koko ajan päässä...

Mehän tosiaan mennään ihan samoissa hetkissä eteenpäin... mulla nyt siis kp 30/30-34 ja ovisplussa kp 18-19.

Eli km:n jälkeen ei ole tullut yhtään menkkoja.

Eilen tein siis rt:n ja olisipa taas vain pitänyt yrittää malttaa... No nyt teen kaikkeni, jotta en testaan ennen kuin ensi viikolla seuraavan kerra, jos menkkoja ei kuulu...

Minulla oli lääkinnällinen tyhjennys 4.1 kun ei löytyny sydänääniä ja ensimmäiset menkat oli vasta 22.2, 2.menkat vasta 4.4 ja 3.menkat 7.5.

Eli kyllä on raskaustestejä ostettu aivan urakalla ja miinustahan ne on aina näyttäny edellisessä kierrossa oli ovisplussa kp 20 ja nyt oli kp 19. Minulla olisi ollu 23.7 laskettu aika ja jos en ole raskautunu siihen mennessä voi parku tulla, tosin mielialat ei enään heittele ihan niin paljoa joka nähdystä raskaana olevasta ja pienestä vauvasta kuin esim. kuukausi sitten.



Terv. Lakka

Mä olen ollut viikon reissussa ja poissa koneen äärestä. Muutenkaan en hirveästi jaksa koneella olla, kun pahoinvointi on saanut valtaansa ihan kokonaan.



Simona, tervetuloa tähän pinoon ja pahoittelut, että tänne jouduit.



Niisku, kyseli pääsinkö julkisella puolelle varhaisultraan. Kyllä mä ajan sain ja tiistain olis tarkoitus ultraan mennä, silloin viikkoja on mun oman arvion mukaan 8+2. Täällä pääsee aika helposti varhaisultraan, jos ei ole varmuutta raskauden kestosta. Neuvolan terkka kysyi, koska mulla on viimeksi ollut menkat ja vastaushan siihen on, ettei mulla ole ollut spontaania vuotoa vuodenvaihteessa olleen keskenmenon jälkeen, joten laittoi mut ultraan. Sen jätin kertomatta, että sairaalan km-kontrollissa ennustettiin ovis aika tarkkaan. No, mä olen sen verran julkisen terveydenhuollon takia täs kevään aikana kärsinyt, että en pode huonoa omatuntoa ilmaisen ultran huijaamisesta itselleni.



Eve, kurjaa, että ehdit testata negan. Toivotaan, että se vielä plussaksi muuttuu. Mulla tuli kahdessa ekassa (keskenmenneet) plussa tosi aikaisin, ekassa muistaakseni 3+5 ja tokassa 3+4. Niinpä tätäkin raskautta toiveikkaana testasin noilla päivillä ja sain kyllä niin selkeät negat, ettei epäilystä ollut. 4+0 tuli hyyyyyvin himmeä viiva ja pari päivää myöhemmin hieman tummempi, mutta edelleen himmeä viiva. Varmuuden vuoksi tein yhden tesin vielä joskus reilua viikkoa myöhemmin ja silloin tuli välittömästi todella selkeä plussa.



Mä pidän peukkuja Lakalle ja Evelle, että plussat tulis! Ja toivon kaikille muillekin peukkuja. Pitäkää te peukkuja, ettei tiistain ultra tuo mukanaan sellaisia uutisia, että joudun takaisin tähän pinoon.



Thelma

me pidetään täällä koko porukka peukkuja pystyssä että kaikki on ultrassa hyvin



Terv. Lakka

Ilmottaudunpa mukaan minäkin.

Kaavinnassa olin viime sunnuntaina, eli 24.5 kävin alkuraskauden ultrassa jossa sykettä ei löytynyt ja sikiön koko vastasi vk6+3 vaikka viikkoja piti olla jo 8+1. koska plussa testin olin tehnyt jo ennen vappua niin ei kierron heitostakaan voinnut olla kyse koska testi ei olisi voinut näyttää tuolloin vielä plussaa.

Sain siis lähetteen sairaalaan jossa kävin viime torstaina, sain siellä ottaa mifegynen ja cytotecit kotiin. Lauantai aamuna ne otin ja pari tuntia siitä alkoi vuoto. Vuoto oli tosi runsasta ja sitä ei pitänyt mitkään siteen. KÄytännössä istuin pytyllä tai suihkussa. Illasta alkoi sitten jo huimaamaan ja heikottamaan niin paljon että oli pakko lähteä päivystykseen.

Siellä ultrattiin ja todettiin sikiön olevan edelleen sisällä.

Vuoto onneksi jo tyrehtyi (tosin hemppa oli torstaina 145 ja tuolloin lauantai iltana 104) ja osastolle ottivat. Sain siellä cytoteciä vielä 5 kertaa aina kolmen tunnin välein,mutta mitään ei tapahtunut. Sunnuntai ltana jouduin sitten vielä kaavintaan ja sitä nyt sitten toivutaan.



Olo on jo ihan hyvä ja jälkivuotokin jo ihan todella niukkaa,lähinnä tuhrua.



Onneksi on nuo kaksi lasta (5 ja 3v.) henkisesti tämä keskenmeno oli jotenkin helpompi kuin aikaisempi joka olikin jo tosin ennen esikoista.

Ehkä nuo olemassa olevat lapset sitten jotenkin helpottavat tilannetta,en tiedä. Silloin eka kerralla se keskenmeno tuntui vain aivan maailmanlopulta.

Toki tämäkinkerta tuntui pahalta ja itketti,mutta ei kuitenkaan niin kauheasti kuin silloin ekalla kerralla.

Kirjoittelen pikaisesti olemattomia kuulumisiani. Luen säännöllisesti teidän kuulumisia, mutta en ole kirjoitellut vähään aikaan, kun olen yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä raskausajatuksiin ja oman kropan tarkkailuun.



Tervetuloa Simonelle, mmimmalle ja eve84:lle.pahoittelut km:sta! :-(



Hirmuisesti tsemppiä Thelmalle ultraan!! Tulehan sitten kertomaan uutiset..jotka on ihan varmasti hyviä, mulla on ihan sellainen fiilis. :-)



Mitäs Niiskulle kuuluu? Joko paha mieli alkaa helpottaa?



Omalle navalle ei kuulu oikein mitään mainitsemisen arvoista. Menkkoja ei ole kuulunut ja kaavinnasta tulee tiistaina kuluneeksi jo 6 viikkoa. Mulla on ihan sellainen olo, että tästä on tulossa vuosisadan pisin kierto ja tunnelmat on aika tylsät. Oon taas vaihteeksi niin pettynyt omaan kroppaani sekä km:n takia että tämän kierron sekavuuden takia. Tuntuu, että uudesta raskaudesta haaveilu on ihan turhaa itsensä kidutusta. Tiedän, että negatiivisuus ei varmasti auta asiassa, joten yritän nyt vain nauttia kesästä ja keskittyä töihin ja kuntoiluun yms.



Voi ei, mitä valitusta..sori.



Nauttikaahan kesästä ja auringosta! Hyvää mieltä ja voimia!



Cucciola

eli menkat alkoi tänään! :(

Nyt ainakin muutama viikko taukoa tästä vouhotuksesta, kunnes taas alan kyttämään seuravaa ovulaatiota!



Aurinkoista viikkoa kaikille!

ja laskin, että melkein puolet meistä keskenmenon kokeneista on uudelleen raskaana. Toivottavasti me loputkin ollaan pian onnellisia odottajia.



Onko teillä muillakin ollut kierto sekaisin km:n jälkeen? Mulla on yleensä ollut aika säännölliset, 24-28 kierto, mutta nyt oli ensin 22, sitten 30 ja seur. 27. Toivottavasti alkaa tasaantua - tai jäisivät pois, sitähän tässä odotellaan toiveikkaasti.



Toivotan erityisesti tsemppimieltä kaikille esikoistaan odottaville. Kahden lapsen kotiäitinä ajatukset ovat väkisinkin aika arkisissa asioissa.

ainakin ihan mitä sattuu ja tuhruttelee pari päivää ennen menkkoja ennenkuin alkaa kunnon vuoto sitten ne kestää 3-5 pv jonka jälkeen taas tuhrustaa 2-3pv eli kauan saa sidettä tai pikkuhousun suojia pitää. Ei tainnu tässäkään kierrossa tärppiä käydä ku alko kp 29 jo tuhrustaa, vaikka ovis plussa oli kp 19, edellinen kierto kesti 34pv.



Terv. Lakka

Ihana että tämmöinenkin keskustelu on olemassa, kun tuntuu ettei kenenkään kanssa tästä voi puhua, eikä edes huvittaisi... Viime aikoina olen enemmän lueskellut ja seurannut tuolla odottajien puolella. Mutta kuten arvata saattaa kun tänne ilmoittaudun viime lauantaina siis meni kesken (rv 5+5)ja nyt ei voi muuta kuin yrittää uudelleen. Eli tännekin ilmoittaudun mukaan.



Olen siis 30 vuotias Helsingistä, mies 35 ja esikoinen olisi haaveissa. Pillerit jätetty pois jo lokakuussa -09 mutta eka yritys alkoi vasta huhtikuussa -10 ja se tärppäskin heti, mutta ei vaan se pikkuinen sitten pysynyt matkassa mukana...



Itse km ei ollut kovin dramaattinen, alkoi alavatsakivuilla ja vuorokausi myöhemmin alkoi reilu vuoto jota jatkuu edelleen, tosin nyt enemmän kuin normaalit menkat. Neuvolassa sanottiin että heti voi kokeilla uudestaan, kun näin aikaisin kuitenkin meni kesken, kroppa ehtii palautua ns. itsestään aika nopeasti. Onneksi.



Henkisesti alkaa oikeastaan vasta nyt tuntua pahalta, kun olen ehtinyt sisäistämään tapahtunutta. On kyllä pettymys melkoinen että tässä kävi näin, mutta myös omaan itseeni ja omaan kehoon. Ja samalla suutun itselleni kun tällä hetkellä tuntuu vaikelta iloita raskaana olevien kavereiden puolesta, niitä on siis monta ympärillä. Kauhea tunnevuoristorataa tässä mennään... Mutta kyllä tämä varmaan tästä jotenkin. Ja mukavaa että muitakin löytyy, ei ole ainakaan ihan yksin.



Eli ei kuin yrittämään uudestaan ja toivottavasti taas n. kuukauden päästä tulisi plussaa uudemman kerran ja toivottavasti tämä pysyisi menossa mukana loppuun asti... Eli kaipa tämän sitten olisi toinen yritys. Vaikka ei se raskautuminen km:n jälkeen näköjään niin helppo juttu ole, vaikka monet niin väittävät. Mutta toivoa tietenkin on. :)



Sori, kauheesti omaan napaan tässä nyt tällä kertaa, vähän muuta varmaan ens kerralla.



Voikaa hyvin kaikki, ja plussaa toivon minäkin kaikille ja hyvää kesänalkua! :)



- Heath - kp 2/28-31 (vaikka km:n jälkeen en osaa kierron kestoa arvailla...)

Olen siis 27 vuotias ja mies on muutaman vuoden nuorempi. Viime elokuusta asti on ollut toive esikoisesta, mutta ensimmäisen kerran plussan sain raskaustestiin vasta viime viikolla. Tästä plussasta en kuitenkaan saanut nauttia kuin joitakin päiviä. Perjantaina alkoi tulemaan ruskeaa tuhrua ja lauantaina se muuttui kunnon punaiseksi vuodoksi. Vuotoa ei kuitenkaan ollut enempää kuin normaalisti kuukautisten aikana. Alavatsa oli myös menkkamaisesti kipeä. Lauantaina menin käymään päivystyksessä, josta laitettiin lähete gynen polille. Siellä kävin tänään.



Polilla todettiin, että kesken oli mennyt. Alussahan raskaus vasta oli (lauantaina rv 5), mutta kyllä koville ottaa. Nyt ei auta muuta ko jatkaa yritystä.

Kyseenalaisesti ihanaa, että tämä ketju tuntuu taas vähän elpyneen. Täällä takana hääpäivän juhlinta risteilyn merkeissä ja nyt sit taas yövuoroissa. On siis aikaa selailla näitä juttuja ja kirjottaakin muutama rivi :).



Lakka, voihan tuhru, minkä teki. Onko täti parkkeerannut kokoaikaisesti teille vai onko vaan pelotellut? Niin olisin toivonut ja halunnut sulle sen nyytin, vaan eipä taida tuo asia olla minun vallassani.



Haaveilija, ikäviä tuommoset keskustelut, missä tentataan ajattelemattomasti näitä lapsihaaveita. Tuli ihan paha mieli puolestasi. Ihan kun tässä km:sta toipumisessa ei olisi tarpeeksi tekemistä. Miten muuten voit?



Simona, tervetuloa joukkoon ja osanottoja menetyksestä. Kyllähän siitä puhutaan, että km:n jälkeen on helpompi raskautua, mutta ei se ajatus aina lohduta. Sen sijaan tuo ajatuksesi siitä, miten moni on raskautunut on kovin, kovin lohdullinen. Tosin itse ainakin löydän "sisäisen Ihaani" tuon ajatuksen lähistöltä ja huomaan ajattelevani, että totta kai kaikki muut raskautuvat, mutta minä vaan jään tänne tätä ketjua jatkamaan ihan itsekseni... Sinulle toivon tietysti sitä uutta plussaa heti, kun koet olevasi siihen valmis. Voimia.



Eve84, Osanottoja tädin vierailusta :(. Se on sitten ikävä vierailija. On siinä tietysti se onnellinen puoli, että siitä tietää kropan toipuneen km:sta, mutta eihän se paljon lohduta, kun ei sitä koko km:a olisi halunnut tai toivonut. Tsemppiä sinulle taukoiluun ja tervetuloa takaisin sitten, kun siltä tuntuu. Ja toivotaan, että se plussa tulee yllättäen taukoillessa :).



Thelmalle onnittelut pahoinvoinnista :)!!! Sitä saa mitä tilaa, vai miten se nyt menikään ;)... Hienoa, että sait sen ultran julkisen kautta. Täällä on koko yön peukut pystyssä, että kaikki on hyvin. Tulehan sitten kertoilemaan kuulumisia ultran jälkeen.



Mmimma, tervetuloa ja pahoittelut tähän ketjuun "joutumisesta". Ikävä kuulla, että jouduit noin heikkoon kuntoon. Tsemppiä palautumiseen ja toipumiseen.



Cucciola, kiva, ettet ole täysin hävinnyt. Ymmärrän tuon etäisyyden ottamisen. Välillä tuntuu, että tämä oman kropan tarkkailu käy lähes kokopäivätyöstä. Harmi, kun siitä ei makseta. Voin niin samaistua noihin pettymyksen tunteisiin. Samanlaisia tuntemuksia on tästä osoitteesta löytynyt kovin, kovin usein, mutta ei kai tässä muuta voi, kun mennä eteenpäin. Niin, ja luottaa siihen, että se vielä joskus helpottaa. Sen on pakko. Haleja sinne taustalle.



Heath, tervetuloa ja osanottoja sinullekin. Tämä ketju on aika loistava paikka, vaikka onkin viime aikoina ollut vähän hiljaisempi. Mutta siis ainakin itse olen saanut täältä ihanasti vertaistukea, tsempitystä ja onhan tämä ollut myös paikka, missä olla rehellinen. Ja kyllähän se aina lisää toivoa itselläkin, kun joku täällä saa sen toivotun plussan. Jotenkin täällä siitä on ihan erilaista iloita, kuin live-elämässä. Nuo kuvaamasi tunteet (pettymykset ja kiukut) taitaa kuulua tähän toipumisen "taudinkuvaan". -Ikävä kyllä... Täällä ainakin tuo tunteiden vuoristorata tuntuu välillä loppumattoman pitkältä ja välillä jo mietin, että tuleeko minusta normaalia enää ollenkaan. Mutta ei niiden tunteiden kanssa voi muuta, kun elää ne läpi ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Voimia toipumiseen. Mulla on muuten tosi samanlainen tarina sun kanssa: esikoisesta haaveillaan, ekasta yrityksestä tärppäs ja km oli rv 6+6. Nyt tässä sitten yritellään uudestaan pettymyksen ja toivon välillä taiteillen.



Santra27, tervetuloa ja osanottoja sinullekin. Virtuaalihaleja ja toipumisia.



ON: Täällä elellään lähinnä oireiden mukaisissa tärppifiiliksissä. Kaikenlaista olen onnistunut itselleni kuvittelemaan ja voi hyvin olla, että loppuviikosta tullaan pilvilinnoista alas aikamoisella rytinällä. Muuten tänne ei kai mitään kertomisen arvoista kuulu. Niin, paitsi näitä yövuoroja...



Niisku, kp 23/28-29

Jospa minäkin siirryn toviksi taustalta parrasvaloihin. En ole oikein osannut kirjoittaa, koska en saa suruprosessia käyntiin. Jossain siellä käsittelemätön möykky piilee: sain viime viikolla miehen mummolta kirjeen, joka sai minut purskahtamaan itkuun. Kirje oli sisällöltään niin lämmin, juuri meidän vauva-asiaa koskeva, ja allekirjoituksena oli ”isomummu”. Mutta sitten taas vaihdoin kivikasvovaihteelle, enkä ole uskaltanut lukea kirjettä uudelleen. Kai pitäisi… Olen liikkeessä 24/7: päivät intensiivisesti töitä tietokoneella, illan tullen kaivan rullaluistimet esiin ja menen ulkoilemaan, jossain vaiheessa pitäisi viimeistellä gradu ja lukea viimeiseen tenttiin, moottoripyöräkortin suorittaminen (ääk, tänään ekat ajotunnit!) ja viime viikonloppukin meni lakkiaisia kiertäen. Niin, ja sitten vielä sekin, että vuoto ei ole vielä lakannut, vaikka sairaalareissusta tulee huomenna kolme viikkoa. Ja sekin, että jouduin yllättäen jo nyt pohtimaan, jatkaako opintoja vai lähteäkö syksyllä opettajaksi. En ehdi ja toisaalta en anna itselleni mahdollisuutta surra.



No, se minusta. Minunkin puolesta tervetuloa uusille. Ikävää, että jouduitte tänne. Erityisesti mmimman koettelemukset saivat vilunväreet menemään selkäpiitäni pitkin: minä selvisin ”vain” kolmella lääkesarjalla ja yhdeksällä tunnilla. Sinälläänhän kivut olivat vähäiset, mutta kun joutui vuodon alkamista odotellessa miettimään yhdeksän tuntia itseään ja omaa viallisuuttaan ja sitten vuodon alettua yön ravaamaan tippaletku tassussa wc:n ja pedin väliä… minä sentään vältyin kaavinnalta.



Haaveilijakos se pohti sitä, että kun muut kyselevät lapsenhankinnasta? Se täytyy kyllä tunnustaa, että muutamien puolituttujen fb-hehkutukset ja kuvat hankinnoista ym. vähän ahdistavat. Kai haluaisin iloita heidän kanssaan, mutta se tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta, kun en saanutkaan iloita omasta vauvasta – vielä. Olen siitä helpossa tilanteessa, että ihan lähipiirissä sekä minä että mies olemme molemmat esikoisia, ja lapsi olisi ollut molemmille isovanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi. Jos lähiaikoina tulee muualta vauvauutisia… no, en ajattele sitä etukäteen.



Niiskulle vielä: jospa se pilvilinna ei tällä kertaa rytisekään. Minulle sinun pitkät kirjoituksesi ovat olleet tärkeitä. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka välittävät muista.



No, pitää lähteä tästä pakkaamaan ajokamppeet autoon ja lähteä kohta kiusaamaan poloista ajo-opettajaa.



Amppari

Kauanpa maltoin pysytellä poissa ;) Täällä siis täti kylässä oikein kunnolla.

Tänään aamulla kuitenkin tajusin kuinka hätäinen tämän kaiken kanssa taas olen... eli nythän alkoi vasta oikeastaan kunnolla ensimmäinen kierto km:n jälkeen, koska nämä ovat ekat menkat sen jälkeen. Kai se, että km:n meni "helposti" kuin menkat konsanaan vähän pisti hämäämään... ja kun oviksenkin bongasin sen jälkeen. Täytyy siis yrittää olla positiivinen ja iloita siitä ettei km:n sekoittanut kiertoa ja homma toimii sen suhteen...



Santra27, tervetuloa mukaan ja PAHOITTELUNI! Meillä näyttää siis olevan aika samankaltainen tilanne; itse olen 26v ja esikoista yritetty viime joulukuusta ja tosiaan 1 km takana (6.5. ja rv 5+3) Ja minulla myös itse km oli samanlainen kuin normaalit menkat.

Olen itselleni yrittänyt hokea, että hyvä kun tapahtui niin alussa jne jne. Ei se kuitenkaan kauheasti lohduta. Ja kun tämän asian kanssa on mahdotonta olla kärsivällinen ja tietysti huoli siitä, että koska raskautuu uudestaan ja pelko uusista keskenmenoista kulkee myös mukana.