Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

..mutta menivät kaikki ajatukset taas johonkin muuhun avaruuteen. Ärsyttää kyllä tän toimimattomuus välillä.. En sitten enää jaksanut puoliltaöin uudestaan kaikkea kirjoitella. Josko nyt suostuis pelittämään.



Vauvafani on näköjään löytänyt hienon positiivisten ajatusten vireen, Inna päässyt vuodoista vihdoin - toivon mukaan lopullisesti - eroon (jei) ja Thelmalla ja Minnikselläkin siellä hyvät fiilikset. Toivotaan vaan, että Minniksen massukipuilut ovat hävinneet ja oot saanut hyvin yöunesta kiinni.



Ahomansikalle täältäkin sellaisia terveisiä, että kyllä tuo km-vuoto tosiaankin voi olla viikossa ohi, kuten on muutkin jo kertoilleet. Niin oli täälläkin. Ja oikeastaan mulla kaikki oli hirmuisella rysäyksellä runsaassa kuudessa tunnissa ohi.. (mutta se aika olikin sitten yhtä haipakkaa). Sen jälkeen ihan kevyttä vuotelua, menkkoja vähäisempää.



Täällä ollaan tosi väsyneitä kaikkeen, siis kun ei millään näköjään pääse normaalitilaan palailemaan. Kiitos vaan Inna kysymästä, kyllä ne kehon temppuilut vaan jatkuvat. Niin harmittaa vaan. Eilisen päivän "hitti" oli rintojen arkuus, eivät olis sietäneet sen paremmin suihkua kuin vaatetustakaan (huoh) ja tänään on ollut "teemana" päänsärky (selvästi hormonaalista). Mitäköhän huomenna..



Näytän olevan tän pinon ilta(yö)kirjoittelija.. Toisaalta kotiudun töistäkin vasta silloin, kun te muut ootte jo käymässä nukkumaan:)



Pilvilinna

Hoidin äsken vähän työasioita, joten ihan hengailuksi tää ei ole mennyt. Eilen alkanut päänsärky on yltynyt sen verran, että tänä aamuna en tehnyt mitään lumessa rämpimisretkiä, vaan mies käytti koirat ulkona. Lunta täällä tosiaan riittää ja me kun ulkoillaan lähes pelkästään metsässä, niin kyllä siellä melkoinen kahlaaminen on.



Pilvilinna, et ole ainoa yökukkuja täällä. Mulla on nyt saikulla mennyt rytmi ihan sekaisin. Nukun puoli kymmeneen, kymmeneen joka aamu ja sit nukkumaan tulee mentyä joskus selvästi puolen yön jälkeen. Tarttis vissiin vähän ruveta muuttamaan rytmiä, kun maanantaina pitäis mennä töihin palaveeraamaan ja kello soi silloin vähän jälkeen 6. Mä en näin pimeään aikaan mitenkään rakasta aamuheräämisiä, mutta onneks mulla on nyt keväällä sellaiset opetusajat, että on vaan yksi aikainen aamu viikossa.



Toivotaan, että Minniksellä kaikki menee hyvin! Oletko jo tehnyt päätöstä ultra-ajan suhteen?



Totta on tuo, mitä Inna ultrasta totesi, ettei se sitä pikkuista siellä pidä, mutta mä aion kyllä seuraavassa raskaudessa käydä ylimääräisissä ultrissa. Ehkäpä hankin kanta-asiakaskortin johonkin yksityiselle... Saiskohan sillä periaatteella, että joka 10. ultra on ilmainen? ;) Alkuun on ihan kiva käydä varmistamassa, ettei ole tuulimuna ja että alkio on oikeassa paikassa ja sydän lyö. Sen jälkeen olis ihan kiva käydä varmistamassa, että kehitys jatkuu, ettei tarvis viikkokaupalla kantaa mukana kehityksen lopettanutta pikkuista. Enhän mä nytkään tiedä, missä vaiheessa pikkuisen sydän on lakannut lyömästä. Veikkaisin tosin, että ei kovin kauaa ennen keskenmenoa. Mulla oli keskenmenoa edeltävällä viikolla kummallisen heikko olo ja olenkin miettinyt, olisiko se liittynyt keskenmenoon. Samoin mun mahan kasvu viittais siihen, että joku kyllä siellä kasvoi sen kuuden viikon ultran jälkeenkin. Mulla ei ollut juurikaan mitään turvotusta, mutta viimeisellä parilla viikolla alavatsa pömpötti selvästi. Tuo lienee ollut vauvamahaa, kun keskenmenon yhteydessä tehdyssä ultrassa lääkäri totesi, että mulla on voimakkaasti eteenpäin kallistunut kohtu. Eipä sillä sinällään ole mitään merkitystä, milloin sydän on lakannut lyömästä ja miksi näin kävi. Mutta kyllä sitä silti yrittää selityksiä löytää. Olen myös miettinyt, oliko possurokotteella osuutta asiaan. Mutta toisaalta sain sen jo 8 viikkoa ennen keskenmenoa ja sydän on sykkinyt ainakin pari viikkoa rokotteen ottamisen jälkeenkin.



Kävin eilen lukemassa odottajien puolella kesäkuisten ketjua, kun siellä olin vähän aikaa mukana ensimmäisessä raskaudessa. Kovasti odottelevat jo rakenneultria. Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että jos asiat olis menneet toisin, mäkin voisin olla jo niin pitkällä. Nyt ollaan vaan takaisin lähtöruudussa ja toisaalta toivotaan pikaista raskautumista, toisaalta toivon, että menis pari kiertoa, kun ainakin näissä kahdessa raskaudessa pahoinvointi on alkanut viikko oviksen jälkeen, eikä se nyt ihan hirveästi houkuta. Toisaalta mä olen myös ajatellut sitä, että seuraavassa raskaudessa on kaksi vaihtoehtoa: joko lopputulos on toivottu tai jos sekin menee kesken, pääsen ainakin tarkempiin tutkimuksiin.



Kyl vaan meitä naisia piinataan, kun kroppa ja mieli menee enemmän tai vähemmän sekaisin. Yksi vuotaa viikkokaupalla ja toinen selviää lyhyellä vuodolla, mutta sit on kaikenlaisia oireita, vaikka muille jakaa. Toivotaan nyt, että kaikkien vuotavien vuodot loppuisivat, Pilviksen ihmeoireet katoaisivat, Minniksen raskaus jatkuisi, me kaikki raskauduttaisiin ja saatais vielä tarpeeksi tarrasukkai matkaan! Olikohan liikaa toivottu... Toivottavasti ei.



Musta on nyt tullut oikea romaanikirjailija. Sitä se teettää tää kotona notkuminen. Mä lupaan, etten raportoi jokaista mielen liikettä enää ensi viikolla, kun mulla on päivisin jotain järkevää tekemistäkin...



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!



Thelma

eli olen Lakka ja olin myös tuolla heikäkuisissa. Meillä tämä raskaus ns. yllätys raskaus ja seitsämättä odotin. Eli aluksi oli vaikea uskoa että oli ylipäätään raskaana kun olin syöny minipillereitä kun raskausoireet alkoi, mutta syksyllä ollut mahatauti avitti sitä kuulemma. Otin rv7 sikarotteen ja rv 8 oli ensimmäinen neuvola. Ensimmäiseen ultraan menin 11+4 jonka teki kätilö ja ilmoitti että siellä on 8vk vastaava sikiö mutta sydän ei lyö. Joten passitti minut passitti minut naistentautien polille jossa oli lyhksempi jono lääkärille. Lääkäri totesi saman ja sanoi hoitajan antavan ohjeet tyhjennyksestä ja lääkkeet. Panacodi reseptin kirjoitti mutta ei sairaslomaa enkä hoksannu kysyä. Hoitaja sitten selitti kaikkea juurtajaksaen ja antoi jonkun esilääkitys tapletin joku m alkava joka piti ottaa siellä ja 6-72h sisään mieluiten seuraavana aamuna 4 cytotec tablettia pitä laittaa emättimeen. Minä laitoin ne kuitenkin yötä vasten ja keskellä yötä rupes sitten vuotamaan ja menin vessaan ja tuli semmonen plups kun luultavsti sikiö tuli ulos, mutta en sitten viitiny ruveta vessanpönttöä kaivamaan että minkänäkönen, onneksi olin illalla ottanu särkylääkkeet valmiiksi ja yöllä toisen kivut muistutti aivan synnytyksen avautumisvaihetta ja parit vaatteet sotkin yöllä ja parikertaa jouduin käymään suihkussa asti. Tämä oli 4.1 ja vielä sinä viikonloppuna vuosin reilusti että olin ihan kalpea ja heikotti, suunnittelin jo hemoglobiinin mittausta. Mutta tällä viikolla vuoto on vähentyny ja väri naamaan palutunu. Ja mielikin ruvennu oleen parempi. Meillä ei onneksi minun raskaudesta tienny kuin mies ja neuvolassa, kakaroille ja muille meinasin vasta joskus ultran jälkeen kertoa. Olo vähänkuin petetyllä kun ensin on raskaana ja sitten ähäkutti etpäs olekkaan kuin se olisi ollu unta. Minulla olisi 25.1 labraan lähte hcg-arvon mittaukseen ja jos se on yli 100 soittaa lääkäri 27.1 jatkotoimenpiteistä. tosin sitä voi labrsta kysyä jo seuraavana päivänä itse. Kaikkee kun päässä liikuttelee niin ajattelin että moniko heinäkuinen otti tuon sika piikin ja monellako niistä on menny kesken tai tyhjennetty. Vaikka sitä sanotaan että alle8rv ei ulkopuolinen vaikuta. mutta kuitenkin. Minulla ei aikaisemmin ole ollut keskenmenoja. ja nyt en tiedä jatkosta mitään en ole arvannu ottaa asiaa puheeksi ehkästäänkö meillä vai ei, mie epäilen että mies on sitä mieltä että yhtään ei tuu lisää, mutta jos se jotenkin unohtais sen ehkäsyn jos ei alota mitään puhumaan. sehän ei ole tykänny koskaan kumin käytöstä. Toivottavasti saatte selvää näistä kirjoitusviheistä.



Terv. Lakka

Heips kaikille.



Minäkin rohkaistun jo mukaan vaikka meillä km on oikestaan vasta käsiteltävänä. Tapahtui viime sunnuntaina ja vuotoakin on vielä. Tänään siis neljäs varsinainen vuotopäivä tuhruttelua lukuunottamatta. Tämä ensimmäinen raskauteni oli 9.viikolla menossa ja sekä eka neuvola että varhaisultra olisivat olleet tällä viikolla. Eli tämä km jäi nyt vähän arvoitukseksi oliko varsinainen km vai tuulimuna... joka tapauksessa pikkuinen olisi ollut todella tervetullut meidän "perheeseen" ja pettymys ja suru on nyt käsittämättömän suuri! :( Ihmeellinen side syntyi jo pieneen vaikken häntä vielä edes kuvaruudulta ehtinyt näkemään...

Varasin itselleni ensi viikolle gynen jotta saan varmistuksen että kaikki tarvittava on tullut pihalle niin kuin pitääkin, eikä tulehdusvaaraa tai mahd. haittaa mahdolliselle uudelle raskaudelle ole. Neuvolan kautta kun en enää mitään apua tai tarkastuksia saanut...edes hCG-arvoista ei ollut enää mitään puhetta, kehoitti kylläkin tekemään vielä raskaustestin ensi viikolla.

Samalla kun suren ja käsittelen tapahtunutta, ajattelen tosiaan jo uutta raskautta...

Se on ehkä ainut asia mistä saan tällä hetkellä voimaa uskoa et asioilla on tarkoituksensa ja samalla voimaa yrittää eteen päin ja toivoa että uusi raskaus olisi vielä mahdollinen ja onnellisempi, loppuun saakka.

Haluan koettaa uskoa että kroppa on nyt raskauteen kahta valmiimpi. Onhan se joidenkin lääkäreidenkin mukaan tällöin helpompaa, mut toki yksilöllistä!

Nyt siis odottelen että vuoto loppuisi ja tulisi tuo ensi viikon gynen tarkastus. Sen jälkeen ollaan varmaan taas viisaampia missä mennään ja kuinka pian uuden yrittäminen on mahdollista/suotavaa.

Mieheni kanssa emme uudesta yrityksestä ole vielä juuri puhuneet...hän vain totesi että nyt on vain sitten jatkettava siitä mihin jäätiin. Toivottavasti tarkoitti myöskin sitä mitä toivon ja on valmis mahdollisesti vielä tämän kuun aikana yritykseen. Vai pitäisikö ne yhdet menkat sitten vielä odottaa... tuntuu vaan surkeelle ajatella että tässä pitäisi vielä alkaa ehkäisyn kanssa pelaamaan. Mene ja tiedä sitten, ehkä gyne kertoo siis ensi viikolla vielä mielipiteensä myös.



Tosi kiva kun tämmöinen keskustelu löytyy! Tää on parasta vertaistukea kyllä tällä hetkellä. Tuntuu että on muuten niin "yksin" kun ei jotenkin halua kaikkien kanssa asiasta jutella ja kuunnella niitä lohdutuksen sanoja mitkä helposti tahtomattaankin vain satuttavat.

Tervetuloa mukaan Lakka ja emmy! Ja ikävää, että jouduitte tänne meidän pinoon.



Täällä on melkein joka toinen viesti mun kirjoittama, mutta mulla taitaa lapsettomana saikkuilijana olla enemmän aikaa roikkua koneella kuin työssäkäyvillä perheellisillä.



emmy, tosi ikävää, että et neuvolan kautta enää mitään saanut. Vaikka ei ultraa julkisella puolella saisikaan, niin luulis, että hcg-mittaus ei olis liikaa. Kannattaa varmaan harkita tk-lääkärille soittamista ja labralähetteen pyytämistä hcg-kontrolliin. Mulla oli niin, että ekassa keskenmenossa kävin neuvolalääkärillä tarkistuksessa ja se laittoi lähetteen kontrolliultraan ja hcg-mittaukseen. Nyt kävin keskenmenon yhteydessä päivystyksessä, jossa ultrattiin (raskausmateriaalia yhä kohdussa) ja annettiin labralähete hcg-kontrolliin, johon menen 3 viikkoa keskenmenon jälkeen.



Tuntuu, että tuota yhden kierron väliin jättämistä suositellaan vaihtelevasti. Osa lääkäreistä kehottaa jättämään väliin, osa ei. Me ei ensimmäisen keskenmenon jälkeen jätetty kiertoa väliin ja raskauduinkin saman tien. Varmistin myös lääkäriltä, että jälkimmäinen keskenmeno ei voinut johtua siitä, että kiertoa ei jätetty väliin. Jos kohtu ei olisi valmis uuteen raskauteen heti, ongelmia olisi hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisessä, mut ei sit enää myöhemmin. Nytkään ei ole aikomuksena jättää kiertoa tarkoituksella väliin.



Täältä tosiaan saa tuota vertaistukea ja esim. Minniksen raskautuminen antaa toivoa. emmy, sun ajatukset tuosta "yksin" asian kanssa olemisesta ovat niin tuttuja. Mun on aika vaikea puhua asiasta, kun jotenkin en tiedä, mitä sanois, kun sellaiset, jotka eivät ole samaa kokeneet, eivät voi tietää, miltä tämä tuntuu. Mutta lohdutuksen sanana, että kummasti sitä vaan selviää. Mulla oli toinen keskenmeno 1,5 viikkoa sitten ja aika hyvin olen kasassa, vaikka toki suru nousee pintaan ajoittan. Tsemppiä!



Thelma

...oikein suuri joukko romaanien kirjoittajia :) . Itse en tällä kertaa siihen ryhdy. Juuri iltavuorosta tulin ja täytyy suunnata pian pesulle. Mutta tervetuloa vaan uudet! Emmy ja Lakka - ja Thelman sanoin ikävää kun jouduitte tänne meidän pinoon. Mutta täältä löytää hyvää vertaistukea raskaan asian käsittelyyn.



...ja sitten . Tänään on taas vähän vuotanut :/ :/ :/ . Aamulla kävin juoksee ja menin salille niin silloin ja sit tuossa ip ihan vähän. En nyt tiedä sitten mitä teen tämän homman kanssa. Vuoto niin vähäistä, että ei sen takia huolta, mutta onko tämä nyt enää oikeaa juttua... Kohta 6 viikkoa täynnä vuotoa. Ja mielikuvitus lentää jo vaikka minkä tautien kimpussa... Täytyy taas seurata miksi tuo menee. Är-syt-tää. Palataan Inna

tervetuloa mukaan Lakka ja Emmy! Olen pahoillani, että teillekin kävi näin. Kirjoituksenne tuntuvat tutuilta. Niin kuin Lakka taisi sanoa olo on jotenkin huijattu keskenmenon jälkeen. Suru on suuri, mutta ajatukset ovat jo uudessa raskaudessa...



Mulle kaavinnan tehnyt lääkäri sanoi, että uutta yritystä voi aloittaa heti eikä tarvitse odottaa kuukautisia välissä. Joskus 15 vuotta sitten niin vielä suositeltiin, muittei enää. Ite pidin kuukautiset välissä, kun yritän ottaa nyt niin varman päälle ja oman mieleni takia myös. Toisaalta tämä alkanut raskaus oli "hiukan" yllätys, koska ennen km mulla oli pidempi kierto kuin nyt. Laskujeni mukaan odotin ovulaatiota uudeksivuodeksi, mutta se olikin jo jouluviikolla. Kai se keskenmeno aina kroppaa sekoittaa.



Kiva vaan kun, Thelma, kirjoittelet tänne tuntemuksiasi! Toivottavasti ehdit kirjoittaa myös kun työt taas alkavat. Ihailen kyllä tyyneyttäsi kun olit käynyt kesäkuisia odottajiakin lukemassa. Mulla ensimmäisen raskauden LA oli 12.5. En oikein pysty lukemaan toukokuun toukkia, kun tulee niin kurja olo. Mulla on myös kaksi kaveria, joilla on lasketut ajat kesäkuun alussa. Olen tosi onnellinen heidän puolestaan, mutta kyllä sydäntä vihlasi kun näin joulun alla heidän pyöristyneet mahansa. Ja mun kun piti olla vielä pitemmällä.



Kovasti yritän tsempata itseäni, että tämä raskaus on nyt se, joka menee hyvin ja tuo meille esikoisen syyskuussa!:) Varhaisultran kanssa arvon vielä, haluaisin kanssa selvittää onko raskaus lähtenyt käyntiin mahd pian, mutta ultrata myös myöhemmin esimerkiksi 10 viikolla. Olen töissä, mutta kirjoitan vielä gradua ja olen siten oikeutettu opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Erikoislääkärien vastaanotot ovat todella edullisia eli rahallisesti 2 varhaisultraa on pikkujuttu. Ehkä soitan huomenna sekä neuvolaan että gyneajan.



Mahakivut loppuivat jo illalla ja olivat seurausta tästä hidastuneesta aineenvaihdunnasta. Maha ei varsinaisesti ole mikään littana, mutta onneksi aamulla suht normaalin kokoinen. Iltaa kohden alkaa turvotus ja tuntuu kuin olisin jo pitemmälläkin.



Rauhallista iltaa kaikille!



Minnis rv 5+2

kaikille lämpimästä vastaanotosta! Tuli heti kun teidän juttuja lueskeli, semmoinen olo et tää palsta on se jonne "kuulun"...

Thelma tuolla taisit kirjoittaa että kun jossain olet mukana, olet siinä sitten vähintään 110 prosenttisesti... Täällä sama homma! Yritin alkuun jarrutella vähän avokkiakin, että ollaan vasta niin alussa että mitä vaan voi tapahtua (avopuoliso oli kertonut jo heti alussa parille hyvälle kaverilleen tästä mun raskautumisesta) mut eipä aikaakaan kun huomasin miettiväni kevättä ja kesää pitkällekin vauvamasun kanssa, mietin jopa makuuhuoneen järjestystä uusiksi ja mielessäni hyödynsin jo eteisen hukkatilankin juuri vaunuille sopivaksi. Hain raskaus-monivitamiinit apteekista, tilasin Vauva-lehden näytenumeron (mitä muuten ei vieläkään ole tullut...) ja loppujen lopuksi ehdin itsekin kertoa raskaudesta vanhempieni ja siskoni lisäksi parille ystävälle ja muutamalle sukulaisellekin jouluna, kun en ollut varma milloin heitä seuraavan kerran näkisin... että näin. Se siitä jarruttelusta... mielessäni pelkäsin alusta asti pahinta mutta päivä päivältä aloin uskoa aina enemmän siihen että meillä todellakin elokuussa on pienenpieni nyytti. Mutta kuinkas sitten kävikään :(

Ystäväni kehoitti alkaa pitämään päiväkirjaa odotusajasta. Olin itsekin sitä jo miettinyt, mutta ajattelin että se on vielä liian varhaista JOS jotain sattuukin. Sitä en siis vielä alkanut kirjoittaa, mutta kopion eräälle toiselle foorumilleni kirjoittamat tekstini koneelleni, ikään kuin muistoksi.

Mut ehkä tälläkin oli sitten tarkoituksensa, tää oli meinaan aika ylläriraskaus ja nyt kun ollaan tätä miehen kanssa puitu ja puhuttu, sanoin suoraan etten pillereitä enää mielelläni haluais aloittaa ja se oli hänellekin ok.

Varsin silmiä avaava kokemus siis, nyt ei ole ainakaan epäselvyyttä etteikö tässä osoitteessa oltaisi valmiita vauvan tuloon. Toivottavasti meille semmoinen mahdollisuus myös suodaan, kuten teille muillekin!

Minnis on tosiaan täällä ihana elävä esimerkki siitä että toivoa on!

Mun ajatukset pyörii vielä niin vallan tämän menetyksen ympärillä et oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt etten ole ollut kovin katkera esim.kaupassa näkemilleni perheille tai perheellisille ystävilleni. Ironista on se että kun olen yrittänyt saada ajatuksia vähän muualle esim. katsomalla telkkarista vähän hömppää, maanantain Sinkkuelämää-jatkossa Charlotte sai keskenmenon, tämän päivän Salkkareissa muisteltiin Nooran ja Karin km:a, samoin nelosen Sairaala-sarjan teholla olevat vauvat ovat itkettäneet minua tällä viikolla joka ilta. Tosin itkettivät myös viime ja edellisviikolla, kiitos hormoneiden ;) ja mä nyt oon muutenkin herkkä...



Thelma, mä muuten ajattelin tänään itsekin että soitan huomenna terveyskeskukseen ja kysyn olisko mun mahdollista saada puhelimitse lähetettä labraan hCG:n mittaukseen...mä vaan luulen et ne vaatii sitten vastaanoton ja jotenkin mua ei oikein houkuta joku yleislääkärin tekemä sisätutkimus. Vaikka kai sitä täytyis olla tyytyväinen jos semmoseen edes pääsis. Katsotaan kuinka huomenna käy.

Oletteko muuten syöneet rautaa km:n aikana/jälkeen? Itteeni kiinnostais et mikähän mahtaa olla hemoglobiinikin tällä hetkellä. Veren hukka on kuitenkin melkoista... eikä naamavärkissä ihan kauheesti väriä ole. Onneks vuoto näyttäis olevaan nyt vähenemään päin, toivottavasti! *kopkop*



Mulla ei vielä pari parasta ystävää tienneet tästä raskaudesta mitään. Asuvat toisella paikkakunnalla ja muutaman viikon päästä tapaamme joten ajatukseni oli kertoa heille ilouutiset sitten. Olisi toisaalta helpottavaa jakaa tämä suru nyt heidän kanssaan, niin monet itkut ollaan yhdessä vuosien varrella itketty. Mutta koska kumpikaan heistä ei ole kokenut km:a, ei se kuitenkaan tunnu vielä hyvälle ajatukselle... se on vaan kumma mitenkä ihmiset menee tämän asian kanssa lukkoon. Toinen kaverini, joka raskaudesta ja km:sta tiesi, kyseli tänään kuulumisiani tekstarilla (on itsekin kokenut km:n mutta jo raskutunutkin sen jälkeen) mutta toisesta uutiset kuulleesta ei ole kuulunut mitään. Edellisessä viestissä hän totesi että "otan häneen varmaan yhteyttä jos siltä tuntuu", mut musta olis kiva jos minulta kysyttäisiin edes miten täällä voidaan... :(

Mieheni vanhemmille kerroimme tänään, mahtaa olla vaikeaa tavata heidätkin seuraavan kerran.



Mulla jatkuis opinnot sitten ensi viikolla...huoh. Tällä hetkellä tuntuu ettei kiinnosta sitten mikään. Ihan pelottaa kuinka jaksan ensi viikolla paluun arkeen. Opiskelen alaa joka ei tee km:n käsittelyä ainakaan helpommaksi...nämä asiat tulevat varmasti monessa asiayhteydessä koulupäivien aikana eteen. Pelottaa... Koko opiskeluryhmälle en kuitenkaan haluaisi kokemaani jakaa, mutta itkuherkässä mielentilassa voi oppitunneilla skarppaaminen olla varmasti aika tiukkaa. Kyyneleet tuli jo silmään ja rintaa puristi, kun katsoin tänään ensi viikon tuntisuunnitelmaa ja mietin "kuinka ikinä tulen selviämään tuosta viikosta..."

Ei kai auta kuin mennä kouluterveydenhoitoon juttelemaan mikäli kovin vaikeaa tekee.



Tällaista ajatusten virtaa. Tänne tätä tekstiä sitten tuleekin kun ei kenelle tahansa pääse "arkielämässä" tuntojansa jakamaan! Ihanaa kun olette olemassa :)

Mulla taas ollu muutaman päivän tauko kirjottelussa. Mies on iltavuorossa ja mä oon lasten kanssa illat yksin. Pienin valvoo kymmeneen asti kunnes isi tulee kotia, vaikka kuinka yritän nukuttaa. Isin syliin nukahtaa sit heti. Sit aamulla on herätys taas puol kuus ni voin kertoo et oon sit ollu hiukan poikki tällä viikolla, kun ne rautalääkkeet ei vielä oo auttanut uupumukseen.



Mä oon tässä parin päivän ajan saanu juosta pissalla vähän väliä ja rupesin pohtimaan et voisinko olla raskaana, mutta vaikka oisinkin ni eiköhän se ois niin tuore tapaus että tuskin mulla vierä mitään oireita ois? Ehkä mä vaan annan taas mielikuvitukselle liikaa valtaa :)

Myös mahakivut on vaivannu niin kuin minnistä ja mulla se johtuu varmasti myös siitä kun aineenvaihdunta on tosi hidasta ollu sen jälkeen kun aloitin raudan syömisen.



Voi Inna.. loppuis jo se vuoto! Outoa kun se vaan kun se ei nyt meinaa loppua lainkaan.



Nyt mun täytyy mennä. Pikkunen konttaili keittiöön tekemään tuhmia..



Eveys

Jep, eipä seurata täällä noita hCG-arvoja... tänään yhteensä kolmen terveyden-/sairaanhoitajan mielipide oli ettei tartte tulla labraan/vastaanotolle. Enkä siis soittanut kolmeen eri paikkaan, vaan mua siirrettiin ja siirrettiin linjalla eteenpäin kun kukaan ei ensin osanut sanoa mitään ilman toisen konsultointia... uskomatonta.

Vuoto jatkuu mut on nyt onneksi jo niukempaa kuin alkuviikosta, elättelen toiveita et loppuis vielä loppuviikon aikana.

Mut joo, jään odottelemaan ens viikon gynen jälkitarkastusta. Uskon ja toivon että hän on asiansa osaava ja saan vihdoin asianmukaisia vastauksia ja pisteen tälle fyysiselle puolelle, tässä ikävässä menetyksessä.

Käytännöt vaan näyttää vaihtelevan ihan ääripäästä toiseen jälkihoidon suhteen, ympäri Suomen...

Täytyy varmaan vaan käydä apteekista hakemassa rautaa niin jospa se olo tästä vähän voimistuisi.



Mukavaa päivää kaikille!

Emmy84 kyselit että onko kukaan syönyt rautaa km:n jälkeen. Mulla on nyt rautakuurin päällä ainakin puolen vuoden ajan. Mullahan tilanne oli se että mulla on ollut monta kuukautta anemia, mutta sain kuulla tulokset vasta viikko sitten. Tyhmä minä olin jättäny soittamatta labran tuloksista lokakuussa ja nyt sit selvis tällanen. Eihän tää keskenmenoon liity mitenkään kun se oli joulukuussa, mutta siitä piti kertoa että ne arvot huononi entisestään km:n jälkeen, joten jos olet uuvuksissa niin voihan se tosiaan johtua raudan puutteesta.

Palaillaan taas! :)

Eveys

No nyt tääl on negatiivinen vauvafani ;) mä mietin et sain olla 3kk ilman vuotoja ja nyt mä sit saan ne ilmeisesti korkojen kera takasin :( olen jo mont kertaa luullu et nyt loppuu ja eikö taas vaan yltyy :( mul on nyt sit viikko ja 3 päivää ku alko et ei viel paljon mut tuskin tää viel vähän aikaan loppuu!

Harmittaa ko ei pääs edes uuteen yritykseen...

Kiitos että sain taas valittaa :) helpotti kovasti.



Mä nauroin Thelma tota sun ultran kanta-asiakaskorttia et mulle kans semmonen ;)



Ja Emmy84 mul kävi ihan samanlaisesti ku sulle et olin jo kaikki suunnitellut liian täydellisesti valmiiksi ja mietin et sainko nyt "rangaistuksen" siitä :( mäkin tilasin sen vauvalehden ja ei ollu yhtään tullut viel ku keskenmeno alko ja soitin heti ja peruin mut sano et eka lehti lähti jo ja siellä se lootassa seuraavana päivänä et mä ajattelin et on tää ny kohtalon ivaa...nii ja kummitkin mä jo mietin,hyvä ko en sentä viel kysyny...nyt päätin että siitä lähdetään et mittä ei suunnitella enkä kellään ennen sano ko alku-ultra on käyty!

Nii mä syön noita samoja raskausajanvitamiineja edelleen ko siinä on rautaa ja lukee et käytetään ku suunnitteleekin raskautta vaikka mä en muka "suunnittelekkaa" nyt mitään ;)

Toivottavasti Eveys olis raskaana ja kohta moni moni muukin :)

Voi kun Inna4 vuoto nyt jo loppuis!

Mä olen muuten itestäni huomannut et mul on niit oirei ko viikko ennen menkkoja! ei kai ny viel voi..taidan olla muuten vaan raivotar ja hormoonit sekasin :)

Toivotaan hyviä viikonloppuja kaikille ja vuodot älyisivät jo jättää meitä et päästäis tonne kammarin puolelle peuhaamaa ;)

Voi kökkö noita Innan vuotoja. Ei mullakaan vuotojen suhteen ihan niin hyvin mene kuin hehkuttelin tuossa vissiin eilen. Heti kun pääsin sanomasta, ettei enää mitään tule, niin eiköhän sitä taas tule vuotoa.



Emmy, tosi kurjaa, ettei teidän tk:ssa nähdä hcg-mittausta tai vastaanotolle menoa tarpeellisena. Ja oli varmaan todella turhauttavaa olla puhelimessa pompoteltavana, kun saat aina vaan uudestaan tippa silmässä selittää, että sulle tuli keskenmeno ja haluaisit päästä hcg-mittaukseen. *hali* Kun tuosta luki, osaa taas arvostaa meidän tk:n omalääkäriä (kun soitti viimeksi keskenmenon jälkeen hcg-tuloksista, kyseli vielä samalla, miten jaksan psyykkiseltä kannalta) ja meidän neuvolaa, niin terkkaa kuin lääkäriä. Terkka jopa lupas, että neuvolan psykiatrinen sairaanhoitaja varmasti ottaa mut vastaan, vaikka en raskaana olekaan, jos olo käy ylitse pääsemättömän pahaksi.



Kiva kuulla Eveysistä. Eipä sitä varmaan paljon koneella ehdi roikkua, kun on yksin lasten kanssa. Toivotaan, että olisit raskaana. :) Milloin sulla loppu vuodot? Kyllähän niitä oireita voi aika aikaisin tulla. Mulla tuli tuossa jälkimmäisessä oireita vajaa viikko oletetun oviksen jälkeen. Ekassa meni muutama päivä pidempään, kun en osannut tunnistaa oireita.

Ompa kiva kun täällä on niinahkeraa väkeä kirjoittelemassa.Itse lueskelen enemmän kuin kirjoitan.

Ikäviä nuo vuodot joista niin moni joutuu kärsimään =(. Itsellä ei kovin voimakkaita ole ollut, mutta se tiputtelukin on ärsyttävää kun se jatkuvasti taas muistuttaa menetyksestä. Nyt taisi kyllä alkaa kuukautiset kun vuoto voimistui. Synnyksestä on nyt se kuukausi. Me ei ole pahemmin ehkäisty eikä kait aiotakkaan. Toivottavasti ei ihan tyrmätä mun raskautumishaluja sielä jälkitarkastuksessa. Mutta jos raskaudun siitä ei kukaan miehen ja neuvolan lisäksi tule tietämään ( paitsi te gollegat täällä palstalla =) )

Kukas sitä puhuikaan miten oli jo suunnitellut vauvalle kaikkea , niin minäkin tein ja laitoin jo vaatteitakin laatikkoon, oli tosi kurja ottaa ne pois sieltä. siihen meni kolme viikkoa että pystyin siihen. Laatikko vielä on hyllyssä, saa vielä ollakin. Onneksi ei ehditty ostaa niitä vaunuja.......seuraavassa (jos tulee) en uskalla mitään laittaa valmiiksi vaikken taikauskoinen olekaan.

Voi kun toivon kaikille täällä toipumista ja nopeaa uudelleen raskautumista. Plussaillaan!

täällä pitää kyllä moneen kertaan päivässä käydä katsomassa oisko joku kirjottanu jotain.. :)



Thelma: Mulla loppui vuoto pari viikkoa sitten. Ovulaation ajankohtaa en tiedä, kun mulla ei oo koskaan ollu kovin selkeitä ovis oireita. Ehkä mä vaan oon kuvitellu kaiken kun haluisin niin kovasti olla raskaana :) Että tuskin tässä mitään on.. Sitä vaan jotenkin aina tarkkailee oikeen omaa kroppaansa ja löytää ties mitä oireita kun toivoo plussaa :D



Innasta ei oo vielä kuulunu tänään.. Jokohan se vuoto rupeis loppumaan? Olis jo korkee aika loppua.



nyt täytyy taas mennä, mutta palailen vielä tänään ainakin lukemaan näitä juttuja..kunhan saan lapset unille kerkeen lukee vähän paremmin noita tekstejä.

... väliaikatietoja vain pikaisesti vain laittelen. Elis tänään taas tuli vähän oikeaa verivuotoa TAAS ja sit pulpahti pyttyyn joku klöntti :/ . Ja nyt varasin sit lääkärin en enää jää arpoo loppuuko tämä vuoto vai ei ja aivan sama vaikka loppuu niin yritän silti päästä jälkikontrolli ultraan kahtomaan mikä tilanne on. Tiedä mitä krökäleitä siellä sitten vielä on. Huomenna tulee vuotaneeksi enemmän ja vähemmän 6 viikoa . Huoh. Mutta jospa tää nyt tästä :) .



Kyllä Thelma ehdottomasti sun on se "kausikortti" vai millä nimellä sitä kutsuitkin niin itsellesi hommata :) - tulee muuten liian tyyriiksi. KÄyn tässä vielä ajan kanssa lukemassa - nyt lapset nukkuu ... ja sitten mentalist.... Inna

kaikille. Taas työpäivä takana ja vielä huomenna 23:een asti työmaalla sekoilemassa ennen ku pääsee vkonlopun viettoon.:)



Toi vuotaminen on kyllä hanurista!!! Ootteko soitellut tk:seen sen suhteen ja mitä ne on sieltä sanonut? Sori jos joku on jo siitä jotain kertonut ku en lukenut koko ketjua läpi...



Onkohan tuo Vauva lehti jotenkin kirottu kun mäkin tilasin sen maanantaina ja sitten tiistaina alkoi vuoto... :o



Mulla ei ainakaan enää jälkitarkastuksen yhteydessä enää hormoonipitoisuuksia mittailtu vaan sillon vuodon alkamispvnä sairaalassa ja sitten siitä kahden pvn jälkeen ja kun oli roimasti tipahtanut ne sanoi että kaikki ok. Asun siis Hgissä.



Asiasta seinään onko kukaan tilannut mammaksi.fi sivuilta raskaustestejä jotka on "superherkkiä" eli testaus onnistuisi jo ennen ku menkkojen pitäs alkaa? Ei silleen että mä mitenkään hätähousu olisin... :D



Nyt alan kattomaan Martinan ja Eskon sekoiluja kohti vanhemmuutta! ;)



Tattaraa kp 19/28

Sillä mä tilasin sen näytenueron ja se tuli suurinpiirtein samoihin aikoihin kun sikiö oli kuollut... Tuli vaan just mieleen. Karmivaa :D



Joo, on se merkillistä kun toiset tuskailee kun vuotaa ja toiset taas ihmettelee (minä) kun ei vuoda tarpeeksi. Hanurista koko homma. Kirjaimellisesti;)!

Toivottavasti saat nyt Inna jonkinlaisen selvyyden ja pisteen tuolle vuoto-asialle!



Ja mäkin kyllä olisin valmis hommaamaan sellaisen kanta-asiakaskortin ultraan. Saiskohan niistäkin paljousalennusta jos tekisi kimppatilauksen ja ottais useamman kerralla. ;-D



Mulla ei varsinaisesti tosiaan vuoda, mutta sidettä ei uskalla jättää pois. Kaksi kertaa olen sen tehnyt ja kuin kohtalon ivana juuri melko pian sen jälkeen on tullut jotain ruskeaa sotka. Ei tosin pikkareihin saakka, mutta kuitenkin. Nyt tosin ei tarvitsisi enää alkaakaan vuotamaa kun näin kauan on menty iman. Jälkitarkastus on vajaan parin viikon päästä. Kukaan ei mullekaan ole puhunut mitään HCG:n mittauksesta. Täytyy kysellä lääkäriltä kunhan sinne menen.



Lakka taisi pohtia sikainfluenssarokotteen mahdollista yhteyttä. Se on käynyt munkin mielessäni. Vaikka en toisaalta etsi mitään syitä enkä syyllisiä. Se mikä tapahtui, se tapahtui, oli syy sitten mikä hyvänsä. Ja se ei selviä koskaan. Jokatapauksessa mä otin sikapiikin n. viikkoa ennen kuin sikiö oli kuollut. Toisaalta moni muukin on ottanut rokotteen eikä keskenmenoa ole tullut! Silti mietin, etä voisiko kuitenkin vaikuttaa. Oli miten oli. Ajattelen toisaalta, että jos se oli rokotteesta, niin se olisi tietyllä tavalla järjellä selitettävä syy. Ja silloin mahdollisuus siihen, että se uusisi samasta syystä on olematon:). Mutta mene ja tiedä. Rokotetta en kadu yhtään. Ja kuten sanottua, syytä ei saada koskaan selville, joten ei voi kuin katsoa eteenpäin:).



Martinasta&Eskosta sen verran, että kuin 1. jakso tuli, en voinut olla itkemättä. En toki heidän takiaan:D, vaan itseni. Sillä muistan kuinka syksyllä kun kuulin että tällainen ohjelma on tulossa ajattelin, että on sitten kiva katsoa heidän odotustaan kun on itsekin raskaana...



Mutta jokatapauksessa mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille:)!

niin en kerro kenellekkään ennenkuin olen käyny yksityisellä tarkistamassa että siellä on todella jotain ja että myös sydän lyö tai ehkä nyt neuvolaan, aatteli että hyvä aika olisi varmaan tuo rv 8-9, sit vois pikkasen huokasta, ja sen jälkeen normaali ultra äitipollla rv11-12 sit vois pikku hiljaa alkaa kertoilla.



Olo on jo parempi ja tarvis ruveta tuota painoa pudotamaan edes muutama kilo eikä kymmenkään pahaa tekis ja sen jälkeenkin vielä painoa olis reippaasti, kun tuota painoa on sen 15-20kg liikaa, mutta joka tippuvasta kilosta olen tyytyväinen ja sen kun saa sitten pidettyä.



terv. Lakka

Täällähän on vilkasta keskustelua.



Mä kävin aamusta labrassa niissä sokeri- ja kilppariverikokeissa, jonne neuvolalääkäri mut lähetti. Tarkempia tutkimuksiahan tehdään vasta kolmen keskenmenon jälkeen, mutta laittoi mulle noihin lähetteen, kun voivat olla syynä toistuviin keskenmenoihin, mut kuten aiemmin kirjoittelin, en usko, että niissä on vikaa.



Inna, toivotaan, että lääkärikäynti tuo nyt sit selkeyden tohon sun piinaan.



Tuo seuranta tuntuu vaihtelevan. Mut tuskinpa sitä tarvii hcg:tä mitata, jos on varsinainen lääkärikäynti tai kontrolliultra. Tarkoitushan on vaan selvittää, että kaikki raskausmateriaali on tullut ulos.



Tattaraa kyseli noista testeistä. Inna ja minä ollaan erikoistuttu Clearbluen viikkotestien kanssa sekoilemiseen, tarkempaa tarinaa voi lukea heinäkuisista noin marraskuun puolivälin paikkeilla kirjoitettuna. Mut mulla oli muistaakseni myös just noita mammaksin testejä. En osaa sanoa sitä, miten herkkä on, mutta viime raskaudessa testasin keskiviikkona (reilu 3,5 viikkoa keskenmenosta) Clearbluen viikkotestillä positiivisen ja sit lauantaina aamupissasta mammaksin testillä selkeän plussan, silloin oli 4 viikkoa keskenmenosta.



Mä luulen kanssa, että mahdollisesta seuraavasta raskaudesta en kerro kuin pakon edessä ennen 12 viikon ultraa ja senkin jälkeen harkiten. Paitsi täällä voi varovaisen toiveikkaasti iloita asiasta. Tämä toinen raskaus opetti, että vaikka varhaisultrassa näkyis syke, niin se ei vielä tarkoita mitään.



En halua kertoa senkään takia, että huomaa, että tää on hankala asia käsiteltäväksi myös niille, jotka tiesivät raskaudesta ja nyt myös keskenmenosta. Osa sanoo tahtomattaan asioita, jotka tuntuu pahalta ja siksi välttelen esim. vanhempieni puhelinsoittoja. Osa puolestaan ei ole ollut yhteydessä sen jälkeen, kun on kuullut asiasta. Ei varmaan tiedä, mitä sanoisi. Kovin monihan ei tästä raskaudesta tiennyt, onneksi, kun asia tuntuu vaivaannuttavan ihmisiä. Tuntuu, että ihmisillä on kauhea tarve selittää niin itselleen ja mulle, että tää nyt vaan oli tarkoitus ja tällaista tapahtuu. En mä kaipaa selityksiä tai muuta, riittää, että sanoo olevansa pahoillaan, halaa tms.



Mä olen viettänyt tällä viikolla "minä"-viikkoa ja yrittänyt panostaa omaan oloon. Olen yrittänyt ulkoilla ja käydä jumpassa, syödä hyvin (terveellisesti) ja nukkua, jotta olo olisi parempi ensi viikolla, kun menen töihin. Työasioita olen valmistellut varsin minimaalisesti, juuri sen verran, että selviän ensi viikosta töissä. Väsymys ja päänsärky kuitenkin piinaavat hyvistä yrityksistä huolimatta. Se ei sinänsä ole mitään uutta. Silloin kun mulla on stressiä tai paha mieli, niin periaatteessa nukun kyllä, mutta aamulla en ole lainkaan virkeä, ja päätä särkee päivittäin. Toivotaan, että olo kohenis noiltakin osin.



Mä oon muuten samaa mieltä tuosta Vauva-lehden kirouksesta. Ekassa raskaudessa ostin irtonumeron ja pian sen jälkeen alkoi vuoto. Nyt toisessa en sit ostanut, vaan kaivoin tuon laatikkoon haudatun Vauva-lehden esille ja luin sitä keskenmenoa edeltäneellä viikolla.



Mä taidan täs vähän lepäillä nyt. Päätä särkee sen verran, että en lähtenyt miehen mukaan salille. Toivotaan, että helpottais kun illansuussa on tarkoitus mennä naapuriin kyläilemään.



Thelma