Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Kiitos terveisista, lämmittää aina kovasti mieltä :) Sullahan näyttää tuo piinaviikko lähestyvän! Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että se toisi mukanaan iloisia uutisia!



Yritän nyt lisääntymisen sijasta kanavoida aktiivisuuteni terveellisempään ruokavalioon ja liikuntaan!

Uusille tervetuloa ja pahoittelut tänne joutumisesta!



Mulla oli tänään varhaisultra ja siellä mötkötti Toivo, joka vastasi viikkoja 8+3 eli ultrassa tuli yksi päivä lisää. Kiitos peukutuksista!



Tuolla aikaisemminkin jo kyselin, perustaisiko joku teistä täällä aktiivisemmin olevista teille uuden pinon ja päivittäis esittelyjä. Nyt kyselen samaa. En ihan hirveän usein käy tätä pinoa lukemassa ja siten uusien tietojen päivittäminen on hidasta. Olis myös kiva, jos joku täällä enemmän kirjoittelevista pitäis yllä pinoa. Tämä pino on kuukausikaupalla ollut mulle melkoinen henkireikä, mutta nyt haluaisin suunnata katsetta enemmän eteenpäin alkaneeseen raskauteen ja sen etenemiseen. Toivonkin, että pinon ylläpitäjäksi löytyy joku muu, joka puolestaan raskauduttuaan voi jättää pinon taas jonkun muun hoitoon.



Thelma & Toivo 8+3

... joukkoonne pitkällisen taustaseurailun jälkeen, kun ”edellinen poppoo” on väistynyt uuteen odotusryhmään.

Olen 3kymppinen ja esikoista yritetty viime marraskuusta saakka. Silloin tärppäsikin raskaus heti ensimmäisestä kierrosta, mutta meni sitten 01/10 kesken rv7+0. Pari ystävääni tietää yrityksestä, mutta muuten ollaan pidetty tämä omana projektinamme. Olisi kiva saada täällä puolella sitten vaihtaa ajatuksia enemmän.



Tammikuusta lähtien olen pinoa lueskellut ja on ollut tosi ihanaa nähdä, miten niin suuri joukkio on jo uudelleen raskaana! Käyttehän, Thelma, Pilvis, Minnis, Emmy ja muut aina välillä luomaan meihin uskoa! Olisi tosi kiva kuulla silloin tällöin teidän menostanne, oli tosi tylsää kun poistuitte joukosta, vaikkakin erittäin ymmärrettävää =)

Ja Thelma: onnittelut, upea uutinen, että Toivolla on kaikki kunnossa!



Itsellä alkaa usko loppua tähän vauvan saamiseen. Keskenmenon jälkeen pärjäsin eteenpäin ajatuksella, että raskautuminen on helpompaa km:n jälkeen... Nyt on kuitenkin tammikuusta jo tovi vierähtänyt eikä mitään tapahdu. Tällä hetkellä on alkanut päätä nostaa typerä jossittelu: jos pieni olisikin pysynyt mukana, niin se syntyisi jo kolmen kuukauden päästä ja maha olisi niin&näin iso... Tyhmää. Nyt vielä kuvioon on saatu mukaan keltarauhashormonin vajaatoiminta (ilmeni välivuotoa noin viikko ennen menkkojen alkuja), niin häntä ei ole kovinkaan pystyssä tällä hetkellä.



Arktinen amppari: samat fiilikset täällä - tuttujen vauvauutiset ovat kovia paikkoja, vaikka niistä yrittääkin iloita kovasti. Tuntuu pahalta, ettei pysty niiiin aidon onnellinen kuitenkaan olemaan hyvien ystävien puolesta. Eihän muiden vauvat ole minulta pois, mutta kun se tuo oman menetyksen niin kovin konkreettiseksi...



Haaveilija pohti myös tuttujen/tuntemattomien vauvauteluita. Itse olen törmännyt samaan useasti: milloin yritetään ”tartuttaa” vauvakuumetta, milloin udellaan olikos mulla niitä lapsia, suositellaan tekemään kun kertoo, ettei ole, kysellään, että koskas teille tulee ja tuliko vauvakuume, kun näit esim. työkaverin vauvan... Ne ovat kovia paikkoja ja mielessäni olen jo useasti huutanut, että ON vauvakuume ja yritetty viime vuodesta ja keskenmenokin takana! Hiljentäisiköhän se kyselyt;) No, mutta eipähän ne ihmiset sitä pahalla kysele. Ajattelemattomia kuitenkin ovat.



Niisku: olisitko sinä halunnut perustaa meille oman pinon, jota Thelma ehdotteli jo pariin otteeseen?



Aurinkoista tiistaipäivää toivottelee,



Nipa, kp 7/27-31

Amppari, kiva kuulla sinusta. Ihania tuommoset isovanhemmat. Ihan tuli omaa mummiani ikävä, kun kerroit "isomummin" kirjeestä. Eihän sitä suruprosessia voi kai mitenkään itse aikaansaada. Toisaalta, se taitaa edellyttää siihen heittäytymistä, silloin kun on sen aika. Jokainen suree kuitenkin omalla tavallaan, joten varmasti sinunkin aikasi vielä tulee. Osanottoja myös noista pitkään kestävistä vuodoista. Ei kiva. Ja voisin kuvitella (vastoin parempaa, tai ylipäänsä minkäänlaista, tietoa...), että niin kauan, kun joka päivä joutuu muistutetuksi km:sta, on vaikea tehdä sovintoa edes oman kroppansa kanssa. Hyvä, että olet löytänyt mielekästä tekemistä. Muista kuitenkin levätäkin välillä, vaikka se vaikeaa olisikin (kuulostan ihan joltain hoitajalta - yöäk!!!). Kiitos kauniista sanoistasi. Sait mut liikuttumaan :D.



Eve, tervetuloa takaisin :D :D :D. Kiva, ettei taustailu ainakaan tässä vaiheessa kestänyt tuon pidempään. Kuulostat positiivisemmalta. Ei muuta, kun uuteen nousuun taas.



Nipa, tervetuloa. Kiva, kun rohkenit liittyä joukkoomme. Osanotot menetyksestä ja pahoittelut, ettei uutta plussaa ole ilmaantunut. Varmasti turhauttavaa ja oikeutetusti niin. Huomaan itsekin edelleen miettiväni viikkoja ja masun kokoa ja muita yhtä raastavia asioita. Näin unta viikonloppuna, että kerroin jollekin meidän "jouluvauvasta". Siitä sit taas herättiin julmaan todellisuuteen. Mutta ei kai tässä ole paljon vaihtoehtoja; eteenpäin on vaan mentävä. Tsemppiä ja voimia päivääsi.



Thelmalla oli aivan ihania ultra-uutisia - onnea!!! Olen niin iloinen sun puolesta ja toivon, että Toivo on siellä tarrannut kiinni kaikin voimin, eikä millään enää irtoa ennen, kuin aika on oikea. Tosi hieno juttu!



Mä voisin päästää Thelman uusiin haasteisiin ja perustaa sen uuden ketjun meille. Olen vähän tumpelo, mutta yrittää kai saa silti :D. Tämä kuitenkin ihan vaan siltä varalta, että tarvitsen kovastikin armollisuutta...



Lisäilen sinne uuteen sitten sitä mukaa, kun porukkaa siellä alkaa käydä, joten käykäähän ilmottautumassa ;D. Niin, ja kiitos Thelmalle uraauurtavasta työstään tän ketjun perustajana - olet edelleen ihan mun sankari!!!

Saisinko liittyä joukkoonne? Olen kirjoitellut myös esikoishaaveilijoihin, mutta käynyt lukemassa teidän kirjoituksia usein. Jotenkin tuntuu että täällä kaikki ymmärtää toisiaan ja ovat tukena!



Eli esikoista yritetään. Yritys alkanut 03/09. Lokakuussa oli alkuraskauden keskenmeno n. vkolla 6-7. Oli kova pala. ja nyt viime kierrossa oli kemiallinen raskaus. Plussa tuli jo tikkuun, mutta menkat alkoi 5 pvää myöhemmin. Tää on tosi kurjaa ja rankkaa! Nyt odotellaan kovasti että ovis tulisi, että pääsee taas yritykseen! :)

Minä 28 ja mies 27. Pääkaupunkiseudulla asutaan. Tosiaan yritystä on jo monen monta kuukautta takana.



Pupuliini

ja pahoittelut keskenmenosta. Tààllà on keskustelu hiljentynyt, koska Niiskurouva aloitti meille uuden ketjun, kun tàmà vanha on niin àlyttòmàn pitkà ja Thelma siirtyi onnellisiin odottajiin.



Eli uusi ketju on nimeltààn Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen kesà 2010



Jatketaan siellà tutustumista!



Cucciola

..pinon perustamisesta. Päästään nyt aloittamaan uusi vuosi ihan ihka uudessa pinossa. Jes.



Mitäs mun esittelyriville sitten pistettäisiinkään.., no ainakin:

Pilvilinna, viides toiveissa, ennestään yksi poika ja kolme tyttöä, km 10/09 (rv 11+).



En nyt taida tästä tämänviikkoisesta episodista mitään tuohon laittaa. Saattoi olla ihan alkurask. km tai kemiallinen tai.. kun ei ihan varmuutta, niin olkoon vaan noin.



Ihanaa, kun aurinko paistaa ja ulkona niin kauniin lumista. Tulee parempi mielikin, vaikka tuolla alamassussa välillä kivisteleekin.



Pilvilinna

km:n jälkeinen yritys käynnissä. Km 12/09, rv 11+. Esikoista yritetään saada alulle. Viimeiset 1½ vkoa ällötystä mutta testi vaan näyttää negaa... Ota siitä sitten selvää! :)



Tattaraa

Tattaraa, kiva saada uusia mukaan. Meillä oli tuolla heinäkuisissa pienimuotoinen porukka keskenmenon läpikäyneitä, siellä mm. Pilvilinnan kanssa jo ajatuksia vaihdettiin. Saanko udella, olitko käynyt varhaisultrassa tuossa keskenmenneessä? Mulla oli sellainen tilanne, että olin käynt ultrassa ja sykekin näkyi, kaiken piti olla kunnossa, mut niin vaan meni kesken.



Thelma

Mä en vielä ollut kerennyt ultrassa käymään vaan se olisi ollut perjantaina kun tiistai iltana alkoi vuoto... Ja kun sitten aamulla pääsin lääkärin pakeille kohtu ammotti jo tyhjyyttään... Eli ei osaa sitten sanoa minkä kokoinen sintti siellä on sitten ollut ja koska pikkanen oli kasvunsa lopettanut.



Siitä ihmeellinen km (tai tiedä nyt sitten kuinka ihmeellinen..) koska mitään kipuja ei aikasemmin ollut, tiistai iltana alkoi alaselkä jomottamaan mutta mitn suuria kipukohtauksia ei ollut.

sieltä heinäkuisista odottajista. Niin ja mukavaa perjantai päivää kaikille ja kiitos Thelma tämän uuden pinon avaamisesta.



Harmitus sentään Pilvilinna sun puolessta - voi että :( - on tämä elämä vaan joskus....



Mulla on fiilis kanssa ollu ihan pyllystä tänään - olen lopen kyllästynyt tähän vuotamiseen , joka vain jatkuu jatkuu jatkuu ja kiihtyy! Jos ei maanantaihin mennessä lopu niin sitten soitan TK:hon. Yli kuukauden olen nyt sitten vuotanut hyvinkin...



Elikkäs jos sitten niitä tietoja niin : Inna, 5. toiveissa (2 tyttöä, 2 poikaa ennestään) km 10/09 rv 6+ , km (tuulimuna) 12/09 rv 9 .



Toivotaan hyviä keskusteluja ja paljon plussia tähän pinoon. Mukavaa viikonloppua kaikkille, meille tupsahtaa tänään tupa täyteen kun ystäväperhe tulee kylään ja heilläkin 3 lasta. Vauhdikas viikonloppu siis tiedossa.



Palataan Inna

..tuli kirjotettua pitkät tekstit heinäkuisiin kun en huomannu tätä.



Elikkäs 3. toiveissa(2 tyttöä ennestään) Mulla oli tuulimuna raskaus 12/09 rv 9



Vuoto loppui viikko sitten, joten tässä jo alkaa pikku hiljaa ajatukset siirtymään uuteen yritykseen. :)

Eveys

Käväisin Eveys lukemassa sun tarinoinnit heinäkuisista. Onneks syy sun uupumukseen löytyi ja toivotaan, että olo kohenis pikaisesti. Tuohon plussa-asiaan en osaa sanoa. Koska sulla olikaan se hcg-kontrolli? Mulle laitettiin 3 viikon päähän km:sta.



En yhtään Inna ihmettele, että olet kyllästynyt tuohon vuotamiseen. Aika kurjalta tuo kuulostaa. Mulla on nyt vasta viikko takana ja vois jo loppua, mutta katotaan, kauanko kestää, kun eilen tuli kivut takaisin ja vuoto runsastui.



Tattaraa, mulla on molemmissa km:ssa käynyt niin, että ensin on alkanut vuoto ja vasta vuodon runsastuttua ovat alkaneet menkkakipumaiset kivut. Tosin tässä jälkimmäisessä kivut olivat kaikkia menkkakipuja pahempia.



Meillä on luvassa vähän rauhallisempi ilta kuin Innalla. Tultiin juuri treenaamasta. Tai mies kävi salilla ja mä olin venyttelytunnilla. Teki kyllä hyvää. Nyt on patongit uunissa ja punkkupullo odottaa korkkaajaa. Mä en ole käytännössä juonut pisaraakaan alkoholia sitten syyskuun, joten ehkäpä pari lasia punkkua näin raskaan viikon päätteeksi, on ihan hyvä ratkaisu.



Thelma

.... että saattaa pysyä useitakin viikkoja plussalla ne testit. Ja mulla esimerkiksi viiden viikon päästä on vasta sitten kontrolli näytteen vienti. Niin kävin eveys sun jutun lukee siellä heinäkuisissa.



Edellisestä tosiaan näytti jo viikon päästä negaa... riippuuko sitten siitä kuinka pitkälle raskaus edennyt.



Tää vuoto on ollut tänään ihan hullua ja "Jäämistöä" on edelleen tullut ??! Voiko olla mahdollista...saas nähdä kuin kauan jatkuu...



Hiljalleen täällä talo hiljenee.... viimeisiä pieniä nukutetaan ja Thelman tavoin punkkua nautitaan :) mukavaa lauantai iltaa ... Inna

Tervehdys kaikille! Olen lukenut viime syksyn vauva.fi:n keskusteluja ja vihdoin uskaltauduin mukaan kun tämä pino tuntui niin omalta.



Tarinani on sellainen, että meillä on miehen kanssa esikoinen toiveissa. Pillerit jätin pois alkukesästä ja mietimme silloin, että kiirettä ei ole, joten ei oteta asiasta stressiä. Syyskuun alussa kuukautiset olivat myöhässä ja olin alkaneesta raskaudesta yhtä aikaa superonnellinen ja jännittynyt. Kävin varhaisultrassa raskausviikolla 8 ja silloin kohdusta löytyi pieni ihmisenalku ja vahva syke. Kaikki piti olla hienosti, kunnes rv:lla 13 ensimmäisessä "virallisessa" ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno eikä pieni sydän enää sykkinyt. Tämä oli aika järkytys, koska mitään vuotoa ei ollut ollut. Raskaus oli ilmeisesti mennyt kesken ennen rv:a 10, ehkä rv:lla 9.



Kohtu tyhjennettiin kaavinnalla marraskuussa (valitsin sen tuulimunaraskauden kokeneen ystäväni suosituksesta) ja toivuin siitä aika nopeasti ja hyvin. Yhdet kuukautiset on nyt takana - en halunnut aloittaa uutta yritystä ennen niitä, itseni takia. Tänään on menossa kp 26/30-32 ja olo on ollut jo viikon todella raskas :)... Huomenna tai sunnuntaina ajattelin jo testata, kun oireet vaan lisääntyy.



Viime viikonloppuna, ensimmäisten raskausoireiden ilmestyttyä, aloin lukemaan kuukauden tauon jälkeen vauvakuume-keskusteluja ja luin koko heinäkuiset lähes yhdellä istumalla alusta saakka. Myötäelin täällä taustalla teidän tuntemukset ja pettymykset. Paljon oli surullista luettavaa... Monet ajatuksenne ovat tuntuneet enemmän kuin tutuilta.



Tässä esittelyni :). Lyhyesti: Minnis, esikoinen haaveissa, kkm 10/09 rv 9, nyt kp 26/30-32 ja olo paksu

Siitä kontrollista. Mun pitäis tammikuun lopussa viedä näytettä labraan eli siinä ois sitten viisi viikkoa mennyt.



Hyvä se on Inna ja Thelma vähän punkun kera rentoutua. Itellä ois haaveissa illan vietto tyttöjen kesken joskus lähiaikoina niin sais oikein kunnolla rentoutua :)



Niin ja tervetuloa Minnis7 mukaan! Sullahan alkaa olee jännät paikat. :)

Niin, olenkin jo tuolla suurperhekuumeilijoissa, mutta tämäkin pino on lähellä sydäntä.

Itse olen 39- vuotias ja meillä on jo kuusi ihanaa lasta, mutta yksi pikkuinen mahtuisi joukkoon.

Vuosi sitten viikolla 15 meni ykskaks lapsivedet, lapsi voi hyvin mutta mitään toivoa ei selviytymisestä annettu ja muutaman päivän seurannan jälkeen myönnyin ottamaan pillerit synnytyksen käynnistymiseksi. Se oli kamalaa. Heinäkuussa raskauduin uudelleen ja kaikki oli hyvin viikolle 21 asti kunnes taas meni vedet. Aluksi lirahtamalla mutta muutaman päivän kuluttua tuli kaikki. Olin vuodelevossa sairaalaassa kolme viikkoa ja kaikki näytti jo lupaavalta kunnes sain tulehduksen ja sitä ei pienemme sydän kestänyt vaan vauvamme menehtyi viikolla 24. Tämä tapahtui joulukuussa kohta kuukausi sitten.

Ekalla kerralla oli synä streptokokki nyt tästä viimeisestä en tiedä miksi vedet meni, jälkitarkastus kertoo toivottavasti jotain.

Onko kellään ollut vastaavaa, miten seuraava raskaus on onnistunut? Uskaltaako vielä yrittää ettei taas joudu pettymään?

Tämä oli nyt tälläinen vuodatus, mutta hyvä kun jonnekkin saa purkautua, täällä ainakin ymmärretään kun eletään samojen asioiden kanssa.



Kaikille plussatuulia toivottelee Ellada!

...Valitettavasti.

Meillä on kaksi lasta ja tämä kolmas meni kesken. Taustaa sen verran, että mulla oli kierukka 5 vuotta tuossa välillä. Kierukan poiston jälkeen oli yksi kierto ja tärppäsi seuraavasta. Olo oli yllättynyt mutta äärimmäisen onnellinen kun se kävi niin helposti. Oltiin varauduttu odottelemaan paljon pitempään. Ikääkin kun on jo reilut 6 vuotta enemmän kuin edellisellä kerralla...



Mutta tämä raskaus päätti loppua yhtä äkisti kuin oli alkanutkin. Tähdenlento siis:(.



Np-ultrassa rv 12+4 huomattiin kuollut sikiö, jonka kehitys oli loppunut 7-8 viikolla. Ja mitään oireita ei ollut. Ei kyllä pahemmin raskausoireitakan, mutta ei siis mitään vuotoja, ei vatsakipuja, ei siis mitään joka olisi kertonut siitä että olin kantanut viikkotolkulla kuollutta vauvanalkua matkassani.



Lääkkeellinen tyhjennys oli viime viikon alussa. Tosin todennäköisesti tuli pois jo Mifegynellä. Cytotecit eivät tehneet mitään... Vuoto tosin alkoi jo np-ultran jälkeen, ilmeisesti ronkkimisesta johtuen. Kipuja alkoi olla siitä parin päivän päästä ja kovimmat kivut Mifegyne-iltana sekä seuraavana päivänä.



Olin tosin yllättynyt koska oletin vuotoa olevan enemmän. Mulla on reilun parin viikon päästä jälkitarkastus, joten jos ei sitä ennen tule mitään erikoista, niin odotellaan sinne. Vuoto loppui melkein kuin seinään sen jälkeen kun "se jokin" lumpsahti vessanpönttöön. (Tämä tapahtui siis 4 päivää sitten ja pariin päivään ei ole vuotanut oikeastaan ollenkaan. Tästä syystä olen vähän skeptinen, että voiko tässä onnettomuudessa olla mukana jotain onneakin? Että kaikki olisi tullut niin helposti pois. En usko.)



Olo on vähän sekava. Jotenkin tuntuu kuin koko episodi olisi jotain unta, kuin en olisi raskaana ollutkaan. Mieli on kuitenkin jo tulevassa ja uudessa yrityksessä. Miestä pelottaa enemmän, hän on vähän epävarma. Yhdet kuukautiset olisi tarkoitus odottaa, tosin niiäkin saa varmaan odotella kun mulla on muutenkin pitkähkö kierto.



Mulla on kuitenkin olo, että haluan uskataa yrittää uudelleen. Tosin pelottaa ajats siitä, kuinka epävarmaa aikaa mahdollinen tuleva raskaus, varsinkin alkuraskaus on.

Siksi halusin liittyä teidän joukkoonne:).



Eli kolmas olisi toiveissa, kkm 12/09 rv 12+

Tännehän on tämän päivän aikana löytänyt mukaan uutta porukkaa. Kiva, että keskustelijoita löytyy, vaikka ikäväähän se on, että tähän pinoon joutuu. Tervetuloa mukaan!



Minnis: Sä oletkin hyvin perillä Innan, Pilvilinnan, Eveysin ja mun kuvioista, kun olet heinäkuisten ketjun lukenut. Koska meinaat testata?



Mä olen viettänyt tämän päivän yhdellä harrastuksiin liittyvällä luennolla. Oli ihan terapeuttista olla ihmisten ilmoilla ja suunnata ajatuksia johonkin muuhun kuin viikon takaiseen keskenmenoon. Toisaalta ahdistaa ajatuskin siitä, että ensi viikko pitäisi olla itsekseen kotona saikulla omien ajatusten kanssa. Jos olis sellainen työ, että sais tehdä sitä itsekseen, eikä haittais, vaikka välillä tuliskin itku, niin menisin mielelläni töihin. Mun työssä se ei vaan ole mahdollista.



Huomenna pitäis mennä anoppilaan syömään. Mua vähän hirvittää. Kun kerrottiin heille raskaudesta, he olivat kovin iloisia ja totesivat, että ovathan he vauvauutisia odottaneetkin. Mieheni on ainoa lapsi, joten olemme ainoa toivo lastenlasten suhteen. Tietävät keskenmenosta ja kyllähän se varmasti puheeksi huomenna tulee. Ja mä en oikeasti haluaisi puhua asiasta. Mun on tosi vaikea puhua siitä ja mulle on parempi kirjoittaa siitä tänne nettikeskusteluun ja jutella miehen kanssa, mut en halua enkä pysty puhumaan siitä muiden kanssa. Siitä tulee vaan yks iso itku. Ahdistaa ajatuskin. Appivanhemmat eivät tiedä, että tää oli jo toinen kerta ja tää toinen kerta on aiheuttanut enemmän pelkoa siitä, että mitä jos me ei ikinä saada lasta. Jotenkin on hirveän ristiriitainen olo: toisaalta haluaa yrittää heti vaan uudestaan, toisaalta pelottaa ihan hirveästi, jos aina käy näin.



Mä olen vähän sellainen tyyppi, että kun panostan/keskityn johonkin asiaan elämässä, panostan siihen 110 %:sesti. Olin jotenkin niin täysillä mukana raskaudessa (ja toisaalta se oli pahoinvointeineen ja väsymyksineen niin kokonaisvaltaista), että nyt kaikki muu tuntuu vähäpätöiseltä.



Toivotaan, että meillä rupeaa tähän pinoon plussia satelemaan ja niin, että raskaudet jatkuisivat, niin tulis itsellekin sellainen olo, että oikeasti on vielä toivoa. Kuulostanpa mä taas masentuneelta. Toivottavasti muilla on paremmat fiilikset tänään.



Thelma

eli mulla ennestään 2 poikaa 98 ja 00 ja tytöt 04 ja 06 ja nyt 5,s oli tuulimuna rv 10+2 alko vuoto ja ke sain ekan tabun ja eilen pe otin ne 2 tabua suun kautta eikä tapahtunu mitään ihmeellistä ku tavallista kuukautisvuotoa jos ei niukempaa...to tuli aamulla vuotoa enemmän ja musta joku "klöntti" mut ei mitään sellasta kipua ja vuotoa mitä muilta olen lukenut joten nyt ajattelen et siellä ne sisällä edelleen ku selkää edelleen jomottaa ja ihme tunne alavattassa vaikka ei kipuja olekkaan...on tääkin :( harmittaa vaikka en todellakaan voi kuvitella tilannetta jos ei olisi lapsia lainkaan ennestään mutta silti on niin huijattu olo ku luuli olevansa 10vkoa raskaana ja sit ei ollukkaan :(.

mä todella toivon meille kaikille parempaa onnea seuraavalla kerralla.

mulla oli vielä niin inhottava lääkärinkin kun ke sin päivystykseen menin.siis täällä paikkakunnalla ei syn.sairaalaa ja taksilla menin toiseen kaupunkiin ja siellä sitten kävi ilmi että tuulimuna ja lääkäri kohteli mua kun koiraa :( sanoi et hän ei kirjota mulle taksilappua takasin ku en mä sairas ole ym ja mä sit aloin itkemään :( maailma kaatui jo siihen kun näki tyhjän mustan ruudun ultrassa ja mietin et miten mä täältä kotiin pääsen kun loppiainen ja mies kotona 4 lapsen kanssa ja olis pitäny mua lähteä hakemaan mut sit IHANA hoitaja sanoi et etkö voisi kirjottaa sitä vaikka psyykkisistä syistä ja antoi sit periksi ja sano mulle sit ennen ku lähti ku jänis makuulta huoneesta et toiv.nähdään seur.paremmissa merkeissä ni harmittaa ku en saanu sanotuks et "sua mä en halua nähdä enää ikinä" :( hoitaja oli maailman ihanin vähän vanhempi naishenkilö joka selitti mulle kaikki kun pienelle lapselle ja sen mä tarvitsinkin ku kaikki oli mulle kuitenkin uutta.

olen nyt jo päässyt asian yli ja jatkan normaalia elämää kiitos 4 ihanan lapseni :) ja viidennen vielä haluaisin mutta sen tämä jätti että vaikka raskaustesti näyttäisi plussaa en missään nimessä oleta olevani raskaana ennen kun toisin todistetaan ja meinaan todellakin mennä ultraan jo rv 7 tai 8!



kiitos että sain purkaa itteäni tänne :) varmaan kirjotusvirheitäkin tarpeeksi mut en jaks a tarkistaa ;)

hyvää jatkoa kailille :)