Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen
Kommentit (792)
Voi ellada, olen pahoillani puolestasi! Olet joutunut kokemaan kamalia. Toivottavasti vesienmenon syy selviäisi myös viimeisen raskauden osalta, jos se hiukan helpottaisi odotusta ja hälventäisi pelkoja kun tulet uudestaan raskaaksi.
Ahomansikan kokemukset keskenmenosta ovat hyvin samanlaiset kun mulla. Sitä kun luulee, että kaikki on hyvin… Eräs ystäväni tuli samaan aikaan raskaaksi ja hänellä oli paljon alkuraskauden aikaista vuotoa, kun mulla taas ei mitään. Ja kuinkas kävikään, meidän raskaus meni kesken, kaverin masuasukki voi ja kasvaa hienosti.
Heti keskenmenon jälkeen toipumistani auttoi eniten ystävä, jonka vuoden yrittämisen jälkeen ensimmäinen raskaus oli tuulimuna ja sen jälkeen onnistunut raskaus (hänellä on nyt aivan ihana tytär 9kk). Hän ja hänen miehensä osasivat jakaa meidän pettymyksen ja surun. Monet ystäväni olivat todella pahoillaan puolestamme, mutta tahtomattaan satuttivat ”enkelivauva” ja ”teidän pienelle oli joku paha kehityshäiriö, hyvä, kun ei edennyt pitemmälle” tyylisillä kommenteillaan. Meillä kun lähes kaikki tiesivät raskaudestani, ollaan miehen kanssa sen verran liikkuvia, että ystävät arvasivat ja vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin. Miehen äiti meni tapauksessa jotenkin lukkoon eikä ollut pariin päivään missään yhteyksissä. Tunsin, että olen tuottanut hänellekin hirveän pettymyksen. Onneksi omat vanhempani olivat tukena. Nämä asiat tulivat mieleen, kun Thelma kerroit, ettet mielellään menisi anoppilaan puhumaan asiasta.
Olen aika miesvaltaisella alalla töissä eikä tunteita voi siellä niin näyttää. Onneksi mulla on oma työhuone, jossa pystyin kyynelehtimään muiden huomaamatta. Se suru tulee kuitenkin sellaisina ryöppyinä. Hyvä kuitenkin, että sulla on sairaslomaa, Thelma, niin ei tarvitse mennä heti töihin.
Vauvafani, harmittaa, että jouduit tollaisen pompottelun kohteeksi terveyskeskuksessa! Tuli kokemuksestasi mieleen, että meidän pitäisi kaikkien löytää itsellemme hyvät luottogynekologit, jotka auttaisivat eteenpäin keskenmenojen jälkeen. Omani on ihan ok mies, aika kova vitsailemaan tosin. Gynikseni kutsui keskenmenoani ”harjoituskappaleeksi” ja sanoi, että todennäköisyys on kuin noppaa heittäisi, silmäluvulla 6 raskaus menee kesken, vaikka varhaisultrassa kaikki olisi hyvin. Kaksi peräkkäistä keskenmenoa menee vielä sattuman piikkiin, kolmannen kutosen kohdalla todennäköisyys on jo pienempää ja siksi silloin aletaan tutkimukset.
Niin ja sitten siitä testistä… Mies oli poissa pe-la ja lauantaiaamuna ajattelin, että teen testin vasta sunnuntaina kun hänkin on paikalla. Siivoilin ja touhusin kotona, mutta koska ajatukset olivat vaan testissä, tein sen sitten päivällä. Vahva plussa tuli eli oikeessa olin tuntemuksieni kanssa. Kumpa tästä nyt tulisi totta!! Edellisessä raskaudessa oireet ja pahoinvointi alkoivat pikkuhiljaa, vasta 6.viikolla. Nyt olen oireillut (selkä- ja alavatsakivut, turvotus, närästys, finnit, voimakkaat hajut…) jo viikon 3 lopusta. Toivottavasti tämä tarkoittaa, että sikiön kehitys on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Voi tietty olla, että nyt tunnistan oireet vain paremmin…
Yritän ottaa tämän jotenkin todella rauhassa. Vähän jo murehdin syömiäni ulkolaisia juustoja, mutta ei kai se listeria joka palassa piile. Mitään riskejä en uskalla ottaa ja haluaisin pitää tämän omana tietona mahdollisimman pitkään. Meillä oli eilen kaverit kylässä ja pyörähdettiin kaupungillakin, en oikein tiedä menikö tipaton tammikuuni ihan läpi. Ens viikonloppuna on hyvän kaverin polttarit eli jotain sinne tarvitsee keksiä (tipatonta en kehtaa siellä esittää).
Pilvilinna, voisitko olla sittenkin raskaana? Tuli mieleen, kun toisillahan saattaa olla alkuraskaudesta paljonkin vuotoa.
Tälläisiä sunnuntaiaamun mietteitä täällä.
Minnis, rv 4+6
Ja Minnis7: Olen niin onnellinen sun puolesta ja toivon paljon tarrasukkia mukaasi tähän raskauteen :)
Ja kaikille ketkä vielä vuodamme ni toivottavsti pian loppuu ja päästäis uuteen yritykseen vaik se nyt jännittääkin ja en kyl kerro jos viel tärppää ni ku muutamalle hyvälle ystävälle ku jollain on pakko puhua oli tilanne sitten mikä vaan.Mä olen semmonen ihminen et ku saan puhua ni helpottaa :) siks tälläset palstatkin on jo terapiaa parhaimmillaan ja ku tuntuu et ei jaksais ystävillekään koko ajan näistä asioista selittää mut ku se on nyt itellä koko ajan mielessä....
Mulla on jälkitarkastus neuvolassa ma 25.1 et jos sit uskaltais kokeilla uudestaan jos ei vuotoa enää ole...täytyy kondomeja ostaa! on sekin niin hullua mut ei täs muutakaan voi...
mulla on ylipainoakin et jos nyt sit vaiks sitä vähän koettais pois tän vuodon aikana :) pakko ajatella positiivisesti vaik välillä taas on sit niin negatiivinen et ei enempää voi ;)
hyvää sunnuntaita kaikille :)
edellisen viestin sain kirjotettua ja nousin ni kauhee veritulva ja housutkin veressä mut onneks lapset ei huomannu ku mul punaset housut! mikä sattuma...no kummiskin mä tiesin et sieltä ei ollu kaik tullu ja toiv nyt sit tulis tän päivän aikana ku huomenna aamulla töihin!
tietty se jälkivuoto kestää viikkoja mut et tää isoin loppuis...kipuja mulla ei ol kyl yhtään et jotta hyvääkin vai onko tyyntä myrskyn edellä.nyt taas vessaan.....
Olipa kiva, että täällä oli plussauutisia odottamassa. Minnis, toivottavasti osaat iloita plussasta, vaikka tässä meidän ketjussa plussa taitaa aiheuttaa lähinnä huolta, vaikka toivottu onkin. Toivotaan, että kaikki menis hyvin. Mulla alkoi kans raskausoireet tuossa edellisessä jo viikko oviksen jälkeen, joten silloin olinkin aivan varma plussasta jo viikon ennen testaamista.
Eilinen ilta meni itkuisissa ja aika kivuliaissa merkeissä ja aika lailla on mieli maassa tänäänkin. Mä olen aika lailla eristäytynyt. Mulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, joille näitä tuntoja vois purkaa, enkä itse asiassa osaa purkaa näitä sanoiksi. Sellaisten, jotka eivät tienneet raskaudesta ja siten eivät tiedä keskenmenostakaan, puheluihin vastaan, kun on jotenkin helpottavaa, kun ei tarvi asiaa selittää. En tosin ole kauheasti juttutuulella. Kummankaan vanhempani puheluihin en ole vastanut, enkä tiedä, koska vastaan. Olen aika varma, että ne puhelut olisivat sellaisia, ettei niistä ainakaan mieliala paranisi. Sen verran hyvin vanhempani tunnen. Ainakin siskolleni äitini oli ladellut varsin epäempaattisia kommentteja keskenmenostani ja siitä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mä en nyt vaan jaksa sitä, että joku kertoo mulle, miltä musta pitäisi tuntua ja miten mun pitäisi ajatella. Eilen tuli miehenkin kanssa pieni konflikti asiasta, kun hänen on vaikea ymmärtää sitä, että suru ja paha olo tulee aaltoina.
Inna, olen ihan samaa mieltä Pilvilinnan kanssa, että tuo vuoto kuulostaa huolestuttavalta. Mulle sanoivat, että jos vuoto loppuu ja alkaa uudelleen, on syytä mennä lääkäriin. Toivotaan, että asia selviäis ja vuodot loppuis.
Pilvilinnankaan tilanne ei kuulosta kauhean mukavalta, jos siis tosiaan on niin, että et ole raskaana. Ei raskausoireet niin kivoja ole, että niitä haluais kärsiä ihan muuten vaan.
Kyllä vaan tuntuu, että keskenmeno pistää niin kropan kuin mielen sekaisin. Mä olen mielessäni miettinyt, että parempi vaihtoehto olis se plussan odottaminen pidempäänkin kuin tämä. Mua ahdistaa ja pelottaa jo valmiiksi ajatus uudesta raskaudesta ja sen tuomasta huolesta ja murheesta, mutta mitään muuta vaihtoehtoa sen oman lapsen saamiseen kun ei ole kuin että asettaa itsensä alttiiksi tällaiselle.
Thelma
Kiitos paljon onnitteluista! Olen varovaisen onnellinen asiasta :), tosin ihan erilailla kuin viimeksi.
Kurja kuulla, että moni palstalainen niin vuotaa. Ja Thelmalla kivut vielä päällä :(. Mulla kun vuoto ei alkanut spontaanisti, yksi syy kaavinnan valintaa oli se, ettei olis niin kauan jälkivuotoa. Molemmissa tyhjennyksissä on tietty hyvät(?) ja huonot puolensa...
Kyllähän se niin taitaa olla, ettei kukaan osaa lohduttaa ellei ole itse samaa kokenut. Tai käy niin, että muiden lohdutus- ja tsemppausyritykset vie asiaa vaan ojasta allikkoon. Toivottavasti sua, Thelma, auttaa tämä kirjoittaminen. Vastaat sitten puheluihin kun oot valmis. Mua lohdutti yhden ystävän kommentti siitä, etten vaan tule liian pian uudestaan raskaaksi ja että jäisi pikkujoulut väliin. Tässä heitossa oli vilpittömästi mukana ajatus, että tulen uudestaan raskaaksi ja silloin kaikki menee hyvin. Tuntui hyvältä, että joku uskoi niin.
Heti keskenmenon jälkeen luin paljon keskenmenon kokeneiden blogeja. Luin ja itkin. Se oli jotenkin terapeuttista, koska itkin sekä muiden menetyksiä että omaani. Vähän hölmöä ehkä.
Minnis
... kirjoittelin tänne pitkän pätkän ja lapsi tuli ja painoi jotakin näppäintä ja kaikki katosi :( .
Nyt siis eritäin erittäin paljon lyhennettynä. Elikkäs kaikki uudet tervetuloa joukkoon, meitä on täällä melkoisen vahva ja kovia kokenut naisjoukko kasassa - erityisesti Elladan kokemukset jäi mieleen. Toivottavasti tällä joukolla saadaan hyvää jutustelua aikaan ja tullaan toisillemme tutuksi.
Onnittelut sinulle Minnis plussasta ! Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin loppuun saakka -täällä on suuri joukko naisia pitämässä peukkuja pystyssä sinulle.
Thelma, toivottavasti sun vierailu appivanhempien luona meni hyvin - pilvilinnan ajatus kuulosti hyvälle ja itse samanmoista mietin kun sinun juttua lueskelin. Tsemppiä sinulle - kyllä se siitä ajan kanssa...
TÄällä on vuoto jatkunut hillittömänä. Sellaisena että eilen jo mietin päivystykseen lähtöä, kun tuntui etten enää mitenkään pärjää sen vuodon kanssa! Tulvi tulvi tulvi ja lorisi pyttyyn kuin pissa. Mitään kipuja tai kuumetta ei ole. Muutamia hyytymä klönttejä tuli eilen vielä ??! Päätin että katson tämän päivän ja nyt näyttää sille, että voi olla että vuoto jopa rauhoittuu, mutta jos vielä kovana säilyy tänä iltana tai yöllä jään huomenna pois töistä selvittämään vuodon syytä. Kun ei tämä normaalia ole minusta. Viisi viikkoa olen vuotanut - vähän reilu. Pari päivää välissä lähes vuodotonta kunnes niagara avautui uudestaan ja tämä viikonloppu on ollut huipennus. Ahdistavaa.
Voimia kaikille vuodon kanssa kamppaileville. Onnea niille jotka jo uuden yrityksen "kimpussa". Halit kaikille meille :) , on me ne ansaittu. Tällainen vertairyhmä on hyvä juttu. Nyt sunnuntaisauna kutsuu . Inna
Onpas paljon kirjoituksia heti kun on pari päivää poissa koneen ääreltä.
Itse taisin olla onnellisessa asemassa ton jälkivuodon kanssa kun se ei juurikaan viikkoa kauempaa kauheen runsaana jatkutnut.
Minnikselle suuret rutistukset ja sormia ristissä että pikkanen tarttuu kyytiin koko matkaksi, toivottavasti pystyt kuiteskin jossain vaiheessa nauttimaan raskaudesta!!!!
Ite oon jo suunnitellut ostavani sitten kun uudestaan tärppää sellasen kotidopplerin netistä että saan pään pysymään kasassa ennen kuin liikkeet alkaa tuntumaan. Ja varhaisultraan aion pinkoa myöskin samantien kun se on mahdollista.
Itellä nyt kp 13, km:n jälkeiset menkat alkoi 29.12. eli jos se kierto lasketaan alkavaksi 2.12. kun kmvuoto alkoi niin kierto olisi ollut suht normaali 27pv. Koskaan en oo ovista itelläni mitenkään huomannut joten saas kattoo kuin tässä kierrossa käy... :)
Samaa mieltä Innan kanssa että vertaistuki on mitä parasta lääkettä haavoihin, kukaan kuka ei ole mitään tällaista kokenut ei myöskään hirmuisesti pysty auttamaan asian käsittelyssä. Ja täällä saa kaiketa kysellä kaikkea tyhmää ja kertoilla omia tuntemuksiaan ym.
Nyt alkaa menemään myöskin romaanin puolelle joten taidan häippäistä sohvalle ukon kainaloon rankan ulkoilupäivän päätteeksi ja valmistautumaan huomiseen työpäivään!
Tattaraa
..Minnikselle ja todellakin toivon, että tällä kertaa pieni tarttuu niin mojovalla otteella kiinni, että pysyy matkassa leikiten tuonne syksylle saakka!! Olipas ihania uutisia heti ketjumme alkumetreille.
Rutistus kaikille teille kovasti vuotaville, ainakin Vauvafani, Thelma ja Inna niistä kertoivat kärsivänsä. Ja Inna, nyt kyllä hopi hopi näytille, ei tuo voi normaalia olla! Ma ei mitään työntekoa, vaan sinne lääkäriin mars.
Miten Thelma tuo kyläily anoppilassa lopulta meni?
Hyvää (ja osalle edellistä parempaa) alkavaa viikkoa,
Pilvilinna
Mä täällä kulutan aikaa saikulla. Vaikka saikulla olenkin, tarkoitus on tehdä tällä viikolla valmistelutöitä kotona niin, että voisin mennä ensi viikolla töihin. Ajattelin ottaa tänään kyllä pehmeän laskun. Jos jonkun kurssin aikataulun sais suunniteltua, niin se saa riittää. Vielä en ole saanut mitään aikaiseksi koirien ulkoilutuksen, aamupalan ja lehden lukemisen lisäksi. Neljältä olis jumppa ja sitä enemmän kai pitäis koirat käyttää päivälenkillä ja lounastaa, joten siinähän tää päivä menee.
Anoppilan vierailu meni ihan hyvin. Heti kun päästiin ovesta sisälle ja sain takin pois, anoppi ryntäsi keittiöstä todeten, että haluaa halata mua. Mä sanoin heti, että "älä sano mitään", kun tuli jo siinä itku silmään. No, anoppi ei sit sanonut mitään, halas vaan. Eipä siinä mitään sanoa tarvinnut, kun halaus viestitti sen, että anoppi on pahoillaan jne. Kyllä mä tiesin, ettei se rupea mitään ohjeita antamaan siitä, mitä pitäis ajatella jne. (kuten oma äitini), mut ajattelin, että saattaa kysellä vointia jne. ja sithän mä olisin purskahtanut itkuun. Anoppi nyt muutenkin on tosi mukava, mutta on ilmeisesti itse kokenut saman tai ainakin ymmärtää, että lasten saaminen ei ole niin yksinkertaista, kun on useampaan otteeseen tullut ilmi, että olisivat halunneet enemmän lapsia, mutta eivät saaneet kuin yhden. Niin osas sit suhtautua asiaan.
Mulla on olo kaiken kaikkiaan tänään vähän parempi. Kipuja ei ole edellisyön jälkeen ollut ja vuotokin on tosi niukkaa, ainakin tällä hetkellä. En vielä luota siihen, että olis lopullisesti helpottamaan päin, kun tähänkin asti on mennyt parin päivän sykleissä, niin että välillä helpottaa välillä pahenee. Vaikka ei fiilikset katossa olekaan, niin henkisesti on parempi olo, ei enää ole niin itkuiset ahdistuneet fiilikset kuin viikonloppuna.
Inna, mikä tilanne?
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Thelma
.. kurkkimassa josko Innalta olis tullut jotain uutisia missä mennään ja onko lääkärissä käyty ja mitä tuloksia sieltä?
Tulipas mukava olo, kun Thelma tuossa kerroit vointisi olevan parempi ja että tuolla anoppilassa oli mennyt noin hienosti kaikki.
Pilvis
... elikkäs aamulla töihin lähdin kun yön aikana ei vuotoa ollut tullut eikä sitä aamullakaan näkynyt - ajattelin sen olevan siis ohitse. No iltapäivällä sitten alkoi taas pieni vuoto ja soitin heti neuvolaan, sovittiin, että katson huomisaamuun eli tämän illan ja yön ja sitten jos vuoto jatkuu niin aamulla soitan heti terkkarille ja yritetään saada aika lääkkäriin ja sit varmaan yliopistolliseen sairaalaan tarkempaan ultraan katsomaan mitä kohdussa näkyy.... eli ei mitään uutta tälle rintamalle.
Kiva Thelma että vierailu anoppilaan meni noin kivasti. Mukavalta tuo sinun päiväohjelma kuulostaa muutoinkin jumppineen kaikkineen. Pidä oikein hyvä latausviikko.
Jatkuuko Pilvilinnan kehontemppuilut ? Entäs muille ? Inna
Täällä ihan hyvä päivä ja toivotaan et Inna sais selvyyden miksi niin pitkään vuotaa ja me muutkin vuotajat saatais kiertomme käyntiin :)
Mulla tänään ollu suht niukkaa vuotoa mut jotenkin ei uskalla viel nuolasta ku niin mä luulin jo lauantainakin kunnes sunnuntaina holahti!!!
Mun vuoto on ihan kun mun mieliala...välillä olen asian kanssa sujut ja valmiina yritykseen ja välillä niin huijattu olo ja mieli maassa mut elämä voittaa ja asioilla on tapana järjestyä joten nyt vaan positiivista ajattelua peliin niin ku mä eilen harrastin ja sain tälläsiä ajatuksia...
-Että mulla on nyt toissä tosi rankka jakso ja olis ollu raskaana todella vaikeaa..
-Sit ylipainoa mulla on 10-15 kg ja sekin olis ollu tosi taakka valmiiksi jo et yritän täs vähän pudottaa
-Ja jos olis ollu vauva masussa ni olis syntynyt elokuun alussa ja jos olisin ollut kotona 3v.ni olisin juuri joutunut töihin kun nyt kuopus olis menny kouluun et jos nyt tulis vauva koska vaan ni saisin olla kotona kuopuksen koulun alotuksen :)
Eiks ollu positiivista ajattelua :) vaik mä siltin olisin halunnu vauvan Heti eikä mikään noista olis loppu kädessä ollut ongelma mut koetan itteäni piristää...
Hyvät viikon jatkot teille kaikille ja jaksuja :)
eli sama löysäilymeininki jatkuu tänäänkin. Eilen oli kyl kaiken kaikkiaan ihan hyvä päivä. Sain vähän työasioita valmisteltua ja jumpassakin sain oikein kunnolla itsestäni irti. Tänään oon vaan puuhastellut kaikenlaista. Tai oonhan mä tehnyt tärkeitäkin asioita, kävin nimittäin vapauttamassa puita metsässä. :) Aamulla urakoitiin tunnin lenkki koirien kanssa metsässä ja mentiin sellaiseen paikkaan, jossa ei paljon porukkaa liiku, eikä siellä paljon polkua ollutkaan, joten sai rämpiä oikein hiki päässä. Niin kauniita kuin lumiset puut ovatkin, mä rupesin vapauttamaan niitä lumen alta, kun olivat ihan taipuneita lumen painosta. Päivän ympäristöteko siis tehty.
Vuotokin alkaa olla vähenemään päin ja kyllä mä vaan olen kallistunut sille kannalle, että ei tässä mitään ehkäisyä käytetä ja selibaattiinkaan ei ruveta, joten jos uusi raskaus on alkaakseen, niin sitten se alkaa. Niin äkkiä sitä vaan mieli toipuu ajattelemaan tulevaa murheellisista hetkistä huolimatta.
Mua hymyilytti noi Vauvafanin positiivisen ajattelun listat, niin sitä ihminen pyrkii löytämään valoisia puolia asioista ikävien tapahtumien sattuessa. Hyvä niin!
Mulla kun tää keskenmeno sekoitti työkuvioita niin, että joudun ruveta stressaamaan, mitä sitä tekee syksyllä, kun en pääsekään määräaikaisen työsuhteen ollessa lopuillaan äitiyslomalle. Ehkä mun pitää nyt sit yrittää saada vakituinen paikka, jotta on työ, mihin palata, jos joskus äitiyslomalle pääsee jäämään.
Mites Inna? Entä miltä Eveysille kuuluu?
Thelma
Mäkin lueskelin sitä teidän heinäkuisten pinoa. Aivan käsittämätöntä (kuten joku siellä kirjoittikin) että niin pienestä porukasta niin monta surullista loputulosta:(.
Heinäkuisten odotuspinoa kävin lueskelemassa joskus silloin kun vielä kuvittelin olevani raskaana. Ei kuitenkaan tullut tunnetta kirjoittaa mitään. Muutenkin mulla oli tosi epäuskoinen olo koko ajan. Oireitakaan ei ollut. Toki jotain pieniä rskauteen liittyviä juttuja kun oikein tutkaili. Mutta ei mitään selvää. Ja ne vähätkin loppuivat näin jälkeenpäin ajatellen niihin aikoihin kun kehitys oli loppunut. Paitsi 2,5vk sikiön kuoleman jälkeen tein raskaustestin johon pärähti heti tummat viivat. Neuvolassa puhuin nimittäin keskeytyneen keskenmenon mahdollisuudesta (en tajua mistä sekin ajatus tuli) ja TH kehotti tekemään testin. "Että ei se kovin pitään pysyisi positiivisena jos niin olisi käynyt ja kyllä sulle tulisi kipja tai vuotoja". Ja HAH sanon minä...!
Tsemppiä kaikille vuotojen kanssa taisteleville! Mulla asia on pikemminkin päinvastoin ja olen huolissani, että voiko oikeasti selvitä viikon vuodolla? Kun kaikki toitotti vaan mullein, että se kestää 2-3 viikkoa.
Mullahan keskenmeno käynnistyi lopulta melko spontaanisti. Np-ultran sisätutkimuksessa kohdunsuu oli punoittava ja verestävä, ilmeisesti jo kypsymään päin. Silloin illala tuli vähän jotain limavuotoa, seuraavana päivänä vaaleanpunaista- ja siitä seuraavana päivänä jo ruskeaa vuotoa. (Ja ihan siteeseen) Siten alkoi ihan verinen vuoto ja jotain riekaleita ja pieniä hyytymiä tulemaan. Ja samalla alkoivat kivut. Ja tämä siis jo ennen kuin olin saanut mitään lääkkeitä.
Mifegynen jälkeen alkoi kovemmat kivut ja tuli enemmän riekaleita ja pieniä hyytymiä. Mifegynestä seuraavana päivänä oli suurin vuoto ja supistuskivut, jotka eivät menneet täysin ohi lääkkeillä. Sitten tasan viikko sitten, aamuna jolloin piti laittaa cytotecit, tunsin kuinka "se jokin" tulee ja molskahti vessanpönttöön. Laitoin kuuliaisesti cytotecit, odotin tunin makuullani, että alkaisi tapahtua. Lääkitsin itseäni ja ihmettelin kun ei enää vuoda eikä satu. Kivut loppuivat kuin seinään ja vuoto väheni. Nyt neljään päivään ei ole tullut oikeastan mitään. Pikkuhousunsuojalla olisin pärjännyt, mutta en uskalla siteistä luopua sillä alitajuisesti odotan että koska vuoto alkaa... Olin varautnut niin palon pahempaan. Ei nimittäin tuo vuoto ollut paljoakaan normikuukautisia runsaampaa. Hyytymiä lukuunottamatta. Sekä kipuja, joita mulla ei kuukautisten aikaan ole. Tosin mulla on aika runsaat menkat, joten vuotoon olen kyllä tottunut. Silti mietin voiko siitä oikeasti selvitä viikon vuotamisella?
Vointi on melko hyvä, ajatukset on jo tulevassa yrityksessä. Mitään ehkäisyä ei käytetä, mutta luulenpa että kovin kummoisia halujakaan ei tässä kummallakaan hetkeen ole.
Silti välillä tulee älyttömän suuri pettymyksen tunne. En mieti kuinka pitkällä olisin, mutta aina tulee eteen jotain joka muistuttaa raskaudesta. Tulee jotain tapahtumia tai perhejuhlia, joissa kuvittelin olevani raskaana.
Myös mulla työkuviot on täysin auki. Olisi sopinut niin hyvin tähän elämäntilanteeseen kesäväuva. Kuten Thelmalla. Mutta minkäs teet. Yritän ajatella positiivisesti ja etsiä hyviä puolia (hah!). Siinä mielessä Vauvafanin lista kuulosti kyllä tutulta:).
Ahomansikka, ei kannata olla huolissaan, jos selviää viikon vuodolla. Mulle neuvolalääkäri sanoi, että vuoto voi kestää mitä tahansa parista päivästä viikkoihin. Ekassa keskenmenossa oli yks päivä tuhruttelua, 2-3 päivää runsasta vuotoa ja pari päivää tuhruttelua. Kokonaisuudessaan kesti muistaakseni hieman alle viikon. Nytkin näyttäisi siltä, että pääsen kohtuullisen helpolla. Aluksi oli 2 vrk niukempaa vuotoa ja sit alkoi runsaampi vuoto. Siitä runsaamman vuodon alusta on nyt vajaa 10 vuorokautta. Tänään ei ole tullut mitään. Su ja ma hyvin vähän.
Nuo Ahomansikan kuvaamat fiilikset on niin tuttuja. Pääasiassa ajatukset on tulevassa, mutta välillä tulee suru ja pettymyksen tunne.
Aika väsynytkin sitä on. Huomasi eilen, kun tein päivällä vähän töitä ja kävin jumpassa, niin olin illan aivan puhki. Nytkään en ole tunnin aamulenkin jälkeen tehnyt juuri mitään, kun on ihan uupunut olo. No, ehkä mä en teekään mitään, paitsi menen illalla pilates-tunnille. Ei mun tällä viikolla ole pakko joka päivä töitä tehdä, että pystyn aloittamaan työt ma. Taidan juoda kahvit loppuun ja mennä sängylle miehen kainaloon lukemaan joulupukin tuomaa Dan Brownia. Miehen työrytmi on näin talvella aika rento, joten mies on pääasiassa mun seurana kotosalla.
Ja mulla on nyt aikaa naputella tänne kaikkea, mitä päässä liikkuu ja raportoida fiiliksiä tiuhaan, kun täällä kotosalla roikun. Töistä en paljon pääsekään kirjoittamaan sitten, joten täytyy kirjoittaa nyt urakalla. :)
Thelma
Olipas mukava lukea Vauvafanin ja Thelman positiivisia ajatuksia! :) Hyvä lista kanssa! Pyrin kanssa ajattelemaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta näiden keskenmenojen kanssa en oikein ole päässyt pitkälle... Mutta hyvä pitää ajatukset tulevassa, ite oon kova haaveilemaan ja tuntuukin, että siinä on jo puolet hauskuudesta kun miettii uusia juttuja.
Mulla edelleen samaa eli merkkien perusteella olen raskaana. Alavatsa on aika turvoksissa ja istun töissä iltapäivällä napit auki. Päätin, että soitan neuvolaan ensi viikon alussa, mikäli kaikki jatkuu normaalisti. Varhaisultraan menen ehdottomasti, mutten nyt tiedä mille viikolle sen varaisi. Toisaalta haluaisi tietää jo pian onko kaikki hyvin ja toisaalta haluaisin käydä ultrassa mahdollisimman lähellä 12-13 viikon ultraa kun ollaan jo hiukan varmemmilla vesillä. Käy jotenkin miestä sääliksi, jos tulee taas odottavin mielin ultraan mukaan, mutta saa vain huonoja uutisia. Mies kun on meillä kuumeillut kauemmin kuin minä. Yritän kyllä ajatella, että ei se mitään auta, vaikka ultrattaisiin joka päivä, täytyy vain odottaa. Lastenhankinta ei oikein ole näin kärsimättömien hommaa :).
Kiva lukea kirjoituksianne! Toivotaan nyt, että vuodot loppuvat, että kukin pääsee miettimään uutta yritystä!
Minnis
ääneen, mutta nyt näyttää sille että vuoto on selätetty. Mutta mene ja tiedä sitten. Aamulla tuli ihan ihan vähän, mutta nyt tosiaan ei mitään. Ja toivon, että tämä on totta :) . Ja hormoonitkin tuntuu ruenneen hyrräämään ;) ....
Ahomansikka, minulla meni se edellinen vuoto viikossa ohi. Tasan viikko. "könttiä ulos" ja kun jälkimmäinen oli tullut niin vuoto loppu lähes kuin seinään. Eli voi mennä siis niinkin . Nyt oli tämä toinen ääripää epänormaali (?) vuoto sitten, jota on kestänyt yli 5 viikkoa tai sit oli jo ne menkat noin älyttömän runsaana kun vuodossa oli kuitenkin se parin päivän tauko. No mene ja tiedä ja toivottavasti se nyt on ohi.
Samanlaisia ajatuksia mulla Thelma - selibaattiin en halua rueta enkä ehkäisyä käyttää :) ... niillä mennään ja toivotaan parasta... Toivon, etten heti tule raskaaksi, mutta toivon, että pian kuitenkin (parin kierron päästä) ja että sitten se pysyisi matkassakin loppuun asti. Se on toive. En tiedä miten toteutuu, mutta ainahan saa toivoa :) .
Itse en tiedä aionko mennä sitten kun raskaaksi tulen niin alkuraskauden ultraan - kun ei se kuitenkaan auta jos on ulos tullakseen niin se tosiaan tulee eikä se ultra sitä siellä pidä. Mutta toisaalta saisi kuitenkin varmistuksen siihen, ettei ole tuulimuna. Jos ultran saisi kunnan kautta varmaan menisin muuten mietin... mutta onneksi ei vielä tartte sitä miettiä - ei ihan ajankohtaista vielä.
Kyllä vauvafani tappionkin voi kääntää voitoksi - eli oikein hyviä positiivisia ajatuksia. Minä ajattelen kanssa, että kaikella on tarkoituksensa yleensä elämässä - joskus se tarkoitus on vain vaikea nähdä, mutta voi selvitä sitten joskus jossain vaiheessa.
Mukava Thelma, että olet tehnyt hyvää luonnonpelastus työtä tänään :) - ihana. Harvoin siellä etelässä taitaa niin paljon lunta olla kun tällä hetkellä on , voisinpa sanoa, jotta taitaa olla enemmän kun meillä täällä Pohjois-Pohjanmaalla rannikon tuntumassa. Ainakin Vantaalta kun muutamia kuvia näin niin siellä oli hirmuisesti lunta.
Mitkä viikot sulla nyt Minnis menossa ?
Pakko vielä Thelmalle lisätä, että oikeesti on ihana jos saa sellaisen paikan valmiiksi mihin palata äippälomalta - voi olla sitten ressaamatta silloin, jotta mistä sitä töitä löytää ja nauttia vaan 100:lla vauvan kanssa olosta.....
Palataanpa asialle, täytyy tuota pesuetta rueta järjestää iltapuulle, jotta aamulla jaksa taas ylös nousta. Inna
Tulin vielä vastaamaan Innan viestiin. Hienoa, että vuoto on loppunut! Aika kauan saitkin sitä kestää. Mukavaa myös lukea, että olet hyvillä fiiliksillä ja ajatukset kanssa tulevassa.
Mulla on nyt rv 5+1 eli kuudennelle viikolla menen. Ihan alussa vielä siis. Vatsa on ollut koko illan tosi kipeä, mutta tuntuu, että se johtuu ruuasta enkä ole sen vuoksi huolestunut. Aineenvaihduntakin on hidastunut, vaikka pissalla saa juosta vähän väliä. Toivotaan, et kivut nyt loppuu ja saan nukuttua. Hyviä öitä kaikille!
Minnis7
monella on hyviä uutisia ja iloinen mieli :)
Mulla itsellä taas tullut tänään enemmän vuotoa ja hyytymiä vaik jo luulin et olis vähenemään päin mut luulo ei ol tiedon väärti ja kyl sen tiesinkin ku töissä mahassa oli painontunnetta et kyl siel vieläkin ylimääräistä on...
Mä muuten mietin kans et en mää mittä kumeja osta! katotaan mitä tulemaan pitää...koska nyt sit pääsee ees ne hommat alottelemaan vaiks täytyy sanoa et mullakin hormoonit hyrrää!!!!
Mä en tiedä et millanen jälkitarkastus mulla on ku sano et verikoe,siis siel lääkärillä viikko sitte ja kun neuvolasta sen tilasin ni sano et lääkäriaika et kai se sit ultraakin... no sen näkee sitte.nyt nukkumaan ku 5 soi taas kello.
..eli Tattaraa, Minnis, Ellada, Ahomansikka ja Vauvafani teretulemast keskustelemaan porukkaamme! Pari nikkiä onkin tuttuja, kun täällä on muitakin ketjuja tullut lueskeltua.. Nyt vaan täytyy tulla tutuiksi teidänkin kanssanne, että tulee yhtä tiivis tunnelma tähänkin pinoon kuin tuolla aiemmassa heinäkuisissa meillä oli. Minnis olikin lukenut jo heinäkuiset läpi ja päässyt siis aikas mainiosti ”juonesta” kiinni. Tosin, juonihan on hyvin ”yksinkertainen”: toivotaan raskautumista ja kun se jossain vaiheessa tapahtuu, toivotaan vimmaisesti sen tilan pysyvyyttä..! Ja koska erityisesti tämä jälkimmäinen kohta on tuottanut hankaluuksia täällä itse kullekin, jutun juoneen kuuluu hervoton määrä huolta, tuskaa, pelkoa ja spekulaatiota..
Tattaraan tunnelmat kuulostavat jokseenkin tutuilta. Siis tarkoitan tuota ”ällötystä puoltoista viikkoa ja testi negaa”. Mulla vaan sillä erotuksella, että RUNSAIN mitoin raskausoireiksi sopivia on ollut jo aika tarkkaan seitsemän viikkoa!! Siis miettikää, seitsemän. Ei mitään järkeä. Ja tässä välissä yksi nega ja kahdet menkat. Niin ja yksi ovisplussa toisten menkkojen alkamispäivänä.. Mutta oireillaan vaan, vaikka menkat päällä tai just ohi tai.. Kuten huomaatte alan olla aika väsynyt tähän temppuiluun. Miten hurjan sekaisin se km mun kehoni on saanut:( Mikäs kiertovaihe Tattaraa sulla sit nyt on meneillään?
Minnis, sulla onkin jännät hetket siellä.. Jokos su aamulla uskaltaudut testaamaan? Jännittää ihan sun puolesta. Toivottavasti ois tärpännyt.
Ellada, sulla onkin kammottavat kokemukset takana! Olet kyllä vahva tapaus, kun jo KAHDESTA noinkin myöhäisillä viikoilla tapahtuneista km olet jollain tavalla selvinnyt. Mutta toisaalta, onko sitä ikään kuin vaihtoehtoja, pakko vaan jotenkin jaksaa eteenpäin.. Mulla toisessa raskaudessa sama kokemus siltä osin, että vedet meni liian aikaisin, mutta onneksi sen verran myöhään kuitenkin, että tyttö selvisi. Viikkoja oli tuolloin 31. Syy vesien menoon ei koskaan selvinnyt. Epäilivät vaan kalvojen heikkoutta. Tytöllä oli aluksi tosi suuria vaikeuksia erit. hengityksen kanssa, vaikka viikkoja jo noinkin hyvin kasassa. Menehtyminen oli lääkärien mukaan tosi lähellä. Mutta sellainen sisupussi vain oli, että selvisi. Seur. raskautta ei uskallettu vähään aikaan ajatella, kun pelättiin tilanteen uusivan (niin kuin sulle sitten valitett. oli käynytkin). Neljän vuoden päästä tuosta sitten uskallettiin yrittää ja koko raskausaika menikin kuin unessa; yritin ikään kuin unohtaa olevani raskaana, niin paljon vaan pelotti! Mutta tuo raskaus sitten lopulta meni suht hyvin (jos lopulta vaikeaksi äitynyttä toksemiaa ei lasketa..). Valtavasti voimia sinulle!
Thelma, yritä vaan nyt jotenkin selvitä siitä kyläilystä anoppilassa (hali). Voisiko vaikka miehesi sanoa vaivihkaa siellä, että et haluaisi asiasta puhua, kun tekee niin kipeää. Jos vaikka itse käyt heti aluksi esim vessassa ja miehesi juttelee vanhemmilleen.. Itse voisin vast. tilanteessa yrittää jotain tuollaista, ettei tarvis jutella aiheesta ja sitten väkisinkin pillahtaa itkuun..
Inna, mua kyllä nyt on alkanut enenemässä määrin huolettaa sun tilanne. Siis tuo vuotojen jatkuminen ja jatkuminen ja vielä lisääntyminenkin. Ja varsinkin kun jotain hyytymiä ilmeisesti vielä tulee. Ja eikös siinä ollut jo jokin taukokin välissä? Kuulemma jos vuoto on jo selvästi lakannut ja sitten alkaa uudelleen tai tulee kipuja tai lämpö nousee, niin olis syytä mennä tarkastuttamaan tilanne, ettei vaan materiaalia olis jäänyt kohtuun ja tulehdusvaara. Sinuna menisin kyllä näytille, mutta niin kait suunnittelit ma tekeväsikin.
Huih, tästä tuli aikas novelli. Pitänee lopettaa, ettei mene romaanin puolelle:) Ja taitaa tuo kellokin - jälleen kerran - olla aikas paljon..
Pilvilinna