Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, oikeastiko vauvalle jää ikuisia traumoja, jos aloittaa hoidon alle 1v?
31.12.2009 |
Minulla on kaksoset, jotka ovat nyt 7kk, mutta joudun palaamaan töihin heidän ollessa 10-11kk. Olen yksinhuoltaja ja lasten isästä ei ole apua, ei rahallista tai muutakaan, jätti minut kun sain tietää raskaudestani, ei kuulemma ole valmis isäksi.
Lähipiirissä lapset on pääsääntöisesti aloittaneet hoidon siinä 2-3v iässä ja kukaan näiden lasten vanhemmista ei ole yh. Tähän asti nämä tuttavani ovat olleet mukavia, mutta kun nyt on välillä ollut puhetta, että lapseni aloittavat hoidon alle vuoden iässä niin tästä olen saanut kuulla, miten lapseni traumatisoituvat kun joutuvat niin aikaisin hoitoon. Noh, eipä kuitenkaan ole herunut vinkkejä, että miten voisin olla pidempään kotona, siis että pärjäisin taloudellisesti.
Hoitopäivät ei mielestäni mitään älyttömän pitkiä tule olemaan, päivässä hoitoaika on 5-7tuntia, joskus voi olla 8tuntia, mutta tuo todella harvoin. Minä teen kyllä pidempää päivää kun tuon 5tuntia, mutta äitini pystyy hakemaan kaksoset hoidosta aiemmin. Ja hoitopäiviä on viikossa neljä.
Kommentit (104)
ei osata kun syyllistää ym. yhtä inhottavaa. Lapset ei todellakaan traumatisoidu, jos aloittavat hoidon alle 1v iässä ja jos vielä olet laittamassa tutulle pph:lle, jonka tiedät olevan hyvä niin ei siinä ole mitään ongelmaa.
Ja sinulle, joka sanoit, että yh saa perhetyöntekijän auttamaan jaksamisessa niin se ei todellakaan nykypäivänä ole niin helppoa. Aika hyvät perusteet sille on oltava ja sillonkin sitä saa vaatia. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumma kun sekä minä että mieheni teemme myös kutsumus-tutkimustyötä ei-rahakkaalla alalla, ja pystymme molemmat olemaan ainakin esikoisen kanssa 1,5 vuotta kotona (siis yhteensä 3 vuotta). Ja meillä on siis todella pienet tulot ja mekin ostimme asunnon varsin kalliiseen aikaan. Mutta asunto ohn pieni lähiökerrostalokolmio, mukavalla alueella tosin :)
Ap: harkitsisin sinuna asumiskustannusten pienentämistä ja hoitovapaalle jäämistä joksikin aikaa. Jos mahdollista, ottaisin vaikka lainaa. Tämä ei ole syyllistämistä vaan ajattelen asiaa sinun etusi kannalta. Itseä nimittäin raastoi lähteä töihin kun lapsi vasta 1,5 v vaikka mies jäi kotiin. Ne on niin kivoja tuossa iässä! Mutta ymmärrän täysin, että tämä on aika mahdotonta tilanteessasi. Kukaan ei oikeasti tiedä, miten varhainen hoidon aloittaminen vaikuttaa, mutta jos jotain kielteisiä vaikutuksia on niin onhan selvää että kyse ei ole mistään kirvesmurhaaja/narkkaritason ongelmista (muutenhan suuri/suurin osa lämsimaisista olisi tällaisia). Ja Kaksosilla on onneksi turvaa toisistaan.
Ai että isä ei hylännyt lapsiaan, kun se tapahtui jo niin varhain???
Käytkö ihan täysillä?
Kyllä ne lapset on hylätty ja ISOSTI, uskottelet sinä itsellesi mitä vaan. Ja kyllä tuo hylkääminen altistaa heitä eri tavalla uudelle hylkäämiselle ja sen vaikutuksille kuin jos heillä ei mitään hylkäämistä olisi. Ja se tapahtuu uskottelet sinä itsellesi edelleen mitä vaan.
Jotenkin jutuistasi on vaikea uskoa, että olet 35 v.
ettei lapset vielä tuossa iässä ymmärrä isänsä hylänneen eivätkä siihen vielä reagoi, asia erikseen myöhemmin. Siis eihän alle 1v vielä ymmärrä, että kuuluisi olla 2vanhempaa, jos aina on ollut yksi. Minä ainakin ajattelen näin, vaikka ei se sitä muuta, että ap:n mies hylkäsi lapsensa ja jossain vaiheessa se varmasti vaikuttaa lapsiin, muttei vielä.
Ai että isä ei hylännyt lapsiaan, kun se tapahtui jo niin varhain???
Käytkö ihan täysillä?Kyllä ne lapset on hylätty ja ISOSTI, uskottelet sinä itsellesi mitä vaan. Ja kyllä tuo hylkääminen altistaa heitä eri tavalla uudelle hylkäämiselle ja sen vaikutuksille kuin jos heillä ei mitään hylkäämistä olisi. Ja se tapahtuu uskottelet sinä itsellesi edelleen mitä vaan.
Jotenkin jutuistasi on vaikea uskoa, että olet 35 v.
kun tuli kirjoitettua niin jyrkästi, että tarkoitukseni ei ollut lytätä.
Jotenkin vaan harmittaa totuuden kieltäminen. Ei sille voi mitään perustaa, jos kieltää sen ettei isä ole hylännyt lapsiaan.
Olen pahoillani tilanteestasi, mutta miettisin ihan oikeasti pystyisikö kotona oloa edes vähän venyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin se vauvana hoitoon joutuminen kolahtaa myöhemmin.
Eikä välttämättä ole hyvä juttu, jos niitä hylkäämisiä tulee tuohon tahtiin alle vuoden ikäisenä...
jo raskausaikana ja ihan varmasti ainakin osa näistä on menneet hoitoon tuossa alle vuoden iässä ja uskon, ettei heistä (ainakaan suurimmasta osasta) ole sen huonompia kansalaisia tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha on hyssytellä ja kaunistella.
Se että vanhempi hylkää on isoin trauma, joka lasta voi kohdata.
Ehkä ihmiset voisivat ottaa esiin pari lapsipsykologian teosta ja lukea niitä ajankulukseen, jos kerran asia kiinnostaa. Voipi sitten tehdä ihan omat johtopäätöksensä siitä miten vaikuttaa lapsen kehitykseen minkäkinlainen ratkaisu, ja miten haluaa itse toimia.
Vaan näissä asioissahan on useilla tapana katsoa ulos ikkunasta ja nähdä, että naapuri tekee näin, ja toinen naapuri myös, joten minäkin teen. Ja sitten kysyä vielä asiasta tietoa omalta äidiltä, joka on syntynyt 50-luvulla, ja jonka nuoruusvuosina lapset ruokittiin 3 tunnin välein, välteltiin vauvojen turhaa lellimistä ja annettiin huutaa, koska se vahvistaa keuhkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30- vuotias ja isä lähti toisen naisen mukaan kun olin pieni.
En ole traumatisoitunut. Se oli parasta mitä he tekivät!
kumma kun sekä minä että mieheni teemme myös kutsumus-tutkimustyötä ei-rahakkaalla alalla, ja pystymme molemmat olemaan ainakin esikoisen kanssa 1,5 vuotta kotona (siis yhteensä 3 vuotta). Ja meillä on siis todella pienet tulot ja mekin ostimme asunnon varsin kalliiseen aikaan.
Vaikka pienetkin, kahden ihmisen tulot on silti eri asia kuin yhden ihmisen tulot. Yksin eläminen kun on muutenkin kallista lystiä kun itsekseen maksaa kaikki asumiset, vakuutukset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän siis nimenomaan häipyi raskauden takia, ei toisen naisen.
lapsesi traumoja ja millaiseksi heidän kiintymyssuhdetyylinsä muodostuu.
Riippuu ihan siitä, millainen temperamentti ja henkiset kyvyt lapsillasi on sekä muistakin ympäristötekijöistä - millaisen suhteen olet rakentanut lastesi kanssa, onko se turvallinen. Kiintymyssuhteeseen vaikuttaa myös tulevaisuuden tapahtumat, joista sinulla ei ole vielä tietoa.
Kokonaisuus ratkaisee ja jotkut lapset sietävät enemmän riskitekijöitä ilman että perusturvallisuuden tunne vaurioituu. Isättömyys on jo yksi iso riskitekijä, varhainen hoitoon vienti toinen. Toisaalta jos äiti pystyy olemaan jaksava, turvallinen äiti, joka jaksaa olla läsnä ja läheinen ja pitää rajat vielä silloinkin kun lapset ovat teinejä, niin eiköhän lapsien tunne-elämän kehitys suju ihan hyvin ilman isääkin, eikä varhainen hoitoon vieminen aiheuta suurempaa vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se on valintoja täynnä. Tottakai jokainen vanhempi tekee myös ratkaisuja, jotka eivät ole 100% mahtavia ja parhaita lapselle, mutta tärkeintä on tiedostaa se asia, tukea lasta sen verran kuin on tarpeen ja ymmärtää itseään.
Siis esim. ap tottakai sun lapsille on stressi mennä hoitoon, mutta ei se sitä tarkoita, että lapset olisivat sen takia "vääjäämättömästi pilalla" tms. On hyvä, että hoitopäivistä tulee pääsääntöisesti lyhyitä. Ja on hyvä valmistautua henkisesti etukäteen siihen, että varsinkin alussa lapset roikkuvat ja kitisevät enemmän. Sitten vain syliä.
galluppina keskustelufoorumista on se, ettei halutakaan mitään "oikeaa" tietoa. Halutaan saada kannustusta ja edes jokunen omaa päätöstä tukeva viesti.
Ihan hyvä kuitenkin, että ap on jopa miettinyt asiaa tältäkin kannalta.
terveisin itsekäs, empatiakyvytön huippuluuseri äiti
Mikä ihme sinulla on?
Olen selvinnyt elämässä ihan hienosti, vaikka isä jätti perheen.
Se kun OLI oikea teko: ei se että jäädään nyhjöttämään ja leikkimään kotia!! :D
Vai väitätkö muka vastaan? Minun kokemusta vastaan? Jollain taitaa olla tylsä päivä ja tarttee aukoa vaan päätään.
Kyllä minä pystyn aikuisena käsittelemään vanhempieni tilannetta. Olen jutellut heidän kanssaankin.
Vuosikymmeniä sitten asia oli heillä kipeä, mutta nyt se on taakse jäänyttä.
Mitä epäkypsää minun omassa mielipiteessä -omasta elämästäni ja vanhempieni erosta tässä on? Koska olen sitä mieltä että hyvä kun erosivat? Sekö?
Voihan se ero tulla ihan siitä että toinen tapaa uuden kumppanin tai ei vaan halua alkaa vanhemmaksi.
Ihan sama minusta kuin se että vaan "kasvetaan" erilleen. Halutaan vaan eri asioita.
Sama lopputulos. Ero ja selvitään itse arjesta. No jokkut pystyy elämään sovinnossa tai ainakin päättämään rauhassa lapsien asioista.
Oma kokemus on omani. Vaikka 72 kuinka väittää muuta.
Ei vanhempani enää palaa yhteen, molemmilla on omat elämät ja se siitä.
70
että kiitos vaan määritelmästä 60
tää luuseri äiti
Olen jälkeenpäin ollut tyytyväinen, että lapseni sai paikan päiväkodista eikä pphlta.
Miksi aina väitetään, että pphlla on enemmän aikaa pienelle? Pph tekee yksin ne hommat, joissa päiväkodissa on apuna keittiöhenkilökunta, siivoojat ja usein harjottelijoita.
Lasteni päiväkodissa pienten ryhmän ikähaitari on alle 1 vuotiaista 3 vuotiaisiin. Isommat leikkivät jo paljon ja niille pienemmille näytti olevan aina vähitnään yksi syliä tarjolla (kävin usein hakemassa lapsen keskellä päivää, ja näin sitä oleiluakin). Joskus siitten lattialla istuvan hoitajan sylissä oli kaksi pientä yhtä aikaa, mutta syliin mahtuivat.
eikä isä ole maisemissa, hän saa kyllä lastensuojelun perhetyöntekijän auttamaan jaksamisessa.
Eikä kotona tarvitse kökkiä loputtomiin. Ensi syksyynkin jos venyttää niin se riittää.