Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, oikeastiko vauvalle jää ikuisia traumoja, jos aloittaa hoidon alle 1v?
31.12.2009 |
Minulla on kaksoset, jotka ovat nyt 7kk, mutta joudun palaamaan töihin heidän ollessa 10-11kk. Olen yksinhuoltaja ja lasten isästä ei ole apua, ei rahallista tai muutakaan, jätti minut kun sain tietää raskaudestani, ei kuulemma ole valmis isäksi.
Lähipiirissä lapset on pääsääntöisesti aloittaneet hoidon siinä 2-3v iässä ja kukaan näiden lasten vanhemmista ei ole yh. Tähän asti nämä tuttavani ovat olleet mukavia, mutta kun nyt on välillä ollut puhetta, että lapseni aloittavat hoidon alle vuoden iässä niin tästä olen saanut kuulla, miten lapseni traumatisoituvat kun joutuvat niin aikaisin hoitoon. Noh, eipä kuitenkaan ole herunut vinkkejä, että miten voisin olla pidempään kotona, siis että pärjäisin taloudellisesti.
Hoitopäivät ei mielestäni mitään älyttömän pitkiä tule olemaan, päivässä hoitoaika on 5-7tuntia, joskus voi olla 8tuntia, mutta tuo todella harvoin. Minä teen kyllä pidempää päivää kun tuon 5tuntia, mutta äitini pystyy hakemaan kaksoset hoidosta aiemmin. Ja hoitopäiviä on viikossa neljä.
Kommentit (104)
Ja ihan tiedoksi kivittäjilleni, että olen kyllä kotona kunnes nuorin 3v, koska sattuu olemamaan hyvät taloud. edellytykset siihen ja haluan nauttia lapsistani. Jos ei olisi asiat näin hyvin, niin varmasti lapsistani tulisi aivan yhtä tasapainoisia ja ihanampia (kukaties ihanempia ja vahvempiakin). Älä huoli ap. Elämä on monen asian summa, ja jo se että mietit tällaista kertoo että lapsillasi on välittävä ja rakastava äiti. Lapsillasi ei sitten mitään hätää.
Kaikki ihmiset traumatisoituvat jostain. Ei voi kasvattaa lasta sellaisessa pumpulisäkissä, ettei joku psykiatri jonain päivänä voisi kaivaa taustalta jotain traumaa. Kokonaisuus ratkaisee: se millaiseksi lapsen lapsuus muodostuu kokonaisuudessaan. Eihän lapsikaan ole särkyvä esine tai 99,9% maailman lapsista olisi narkkareita ja sarjamurhaajia. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on viety päivähoitoon pienenä ja suurin osa tuntemistani ihmisistä on ihan tavallisia ja normaaleja ihmisiä. Jokaisella on varmasti "heikkoutensa" eli joku saattaa olla äkkipikainen, joku ei tykkää suutelusta ja joku taas helposti alakuloinen. Meissä on eroja ja elämä on elämistä varten. Ei jokaista asiaa voida johtaa johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siitä mitenkään traumoja saavat. Meillä on kolme lasta, joista nuorin on viety hoitoon (perhepäivähoitajalle) juuri alle vuoden ikäisenä. Nyt hän on reipas, sosiaalinen ja erittäin hyväntuulinen tokaluokkalainen. Eikä kaksi muuta sen parempia tai huonompia ole vaikka ovat menneet hoitoon "vasta" 1,5v ikäisinä.
Minä olin 9kk ikäisestä koulun alkuun päiväkodissa ja se oli ihan tavallista rutiininomaista elämää. Iskä vei aamulla hoitoon ja haki kun pääsi töistä (äidillä ei autoa).En todellakaan koe saaneeni mitään traumoja tai ajattele että äitini välittäisi minusta yhtään sen vähempää vaikka olisi itse hoitanut. Suhde vanhempii on erittäin läheinen ja yhteyksissä ollaan päivittäin. Moniko 24/7 tississä roikkunut voi sanoa samaa?
Ainoa kenelle tällaisista tulee traumoja on äiti joka on niin läheisriippuvainen vauvastaan ettei pysty olemaan erossa.
Meillä kaikki kome lasta ovat menneet myös noin vuoden ikäisenä hoitoon perhepäivähoitajalle.
Ja ihan normaaleja lapsia ovat.
Perhepäivähoito on kuitenkin hyvin kodinomainen hoitomuoto ja lapsia enintään 5 kpl.
Vaikka kukia mitä sanoo, niin se ei ole aina mahdollista jäädä kotiin lasten kanssa 3 vuodeksi. Ei ainakaan minulle.
ettet tulisi taloudellisesti toimeen hoitovapaan aikana? Saisit kuitenkin kuukaudessa
- Hoitoraha 314,28 + hoitoraha 94,09 + hoitolisä 168,19 = 576,56
- Mahdolliset kuntalisät, esim meidän kunnassa 2 x 120,00 = 240,00
- Lapsilisät 100,00 + 46,60 + 110,50 + 46,60 = 303,70
- Lisäksi saat myös asumistukea. Myös omistusasuntoon voi saada tukea.
- Sossustakin voi jotain herua, jos ja kun säästöt käyetty.
Sinuna yrittäisin olla edes sen muutaman kuukauden pidempään kotona. Vaikka ensi syksynä vasta menisit töihin, jos vaan mitenkään mahdollista. Saisitte vielä nauttia ensi kesästä lasten kanssa kotosalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa on pakko tehdä valintoja: kukaan lapsi ei aina ja joka paikassa voi saada parasta.
Jos sun ja lasten taloudellinen hyvinvointi edellyttää työhön menoa, sä menet töihin ja lapset päivähoitoon.
Päiväkoti ei ole mikään helvetin esikartano, vaikka täällä kotiäitimafia (jolla ei ole edes kokemusta hoidosta) mielellään sellaisen kuvan antaa.
Tuttavista ei tarvitse välittää: he elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi. Parhaiten vältyt ikäviltä kommenteilta, kun et kerro ratkaisujasi kenellekään, sillä aina löytyy joku, jonka mielestä teet väärin.
Olisin minäkin pidempään kuin vuoden kotona, mutta yhden henkilön palkalla ei paljon taloa maksella. Äidin saaamat tulot hoitovapaan aikana kun ovat mitä ovat - mitäänsanomattomat. En kuitenkaan usko mihinkään typeriin traumatisointeihin. En minäkään ole traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätköhän lapsesi pärjää ihan mainiosta, vaikka joutuisitkin laittamaan heidät pieninä hoitoon! Tuo hoitojärjestely kuulostaa ihan mahdolliselta.
Mutta jos yhtään emmit, niin suosittelisin tarkkaan miettimään sen vaihtoehdon, että olisit heidän kanssaan kotona siihen vuoden ikään saakka. Tuossa 2 kk aikana tapahtuu lapsen kehityksessä kuitenkin paljon. 1-vuotias osaa usein jo kävellä, ainakin kontata, ja opettelee syömään itse. Monelle 10-kuisella on myös pahin eroahdistusaika päällä juuri silloin.
Voisitko esim. pitää vuosilomia, sekä ennen äitiyslomaa ansaittua että tulossa olevia, niin ettet jäisi kokonaan ilman tuloja? Tai ainakin laske tarkkaan veroprosenttisi ensi vuodelle, ettet maksa turhaan veroja tuolta ajalta?
Entäpä onko sinulla lainaa? Voisitko hakea lyhennysvapaata tuolle parille kuukaudelle?
Tai voisiko äitisi hoitaa vauvoja ensi alkuun?
tällä mentaliteetilla me 70-80-luvulla syntyneetkin olisimme traumatisoituneita ihmisiä, ei äippäloma silloin ollut vuotta. Asun Ranskassa, meillä äitiysloma kestää sen 2.5kk syntymästä, eli parikuiset menevät jo joko tarhaan tai pph:lle. Paremmin (tai keski-eruoopan parhaiten) asiat on Belgiassa, jossa äiti saa olla 6kk kotona vauvan kanssa. Ja tämä on jo ihan luksusta. Eli kyllä Suomi tai pohjoismaat on koko maailman ainoita maita, joissa äitiysloma kestää sen vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vein oman lapseni päiväkotiin tasan 1-vuotiaana. Päiväkodin 0-2 vuotiatten ryhmä on lämminhenkinen ja aina riittää sylejä jne. Teen itsekin vain 6-tuntista päivää, joten päiväkotipäivä on 6.5h lapsella. Nyt lapseni täytti juuri 2 vuotta. Iloinen ja reipas tyttö, verbaalisesti erittäin lahjakas. Ja kyllä minä äitinä lapselleni olen se maailman tärkein ihminen, ei päiväkodin täti.
Vie palsesi hoitoon. Töissäkäyntikin voi olla terapeuttista sinulle, jotta voit paremmin eikä seinät kaadu päälle, kun olisit vain ja ainoastaan lastesi kanssa.
Kuten yllä on jo todettu, kaikki ihmiset saa elämänsä aikana traumoja asiasta jos toisestakin. Se, että lapsen vie hoitoon jossakin tietyssä iässä ei varmasti ole pahin traumatisoija!! Ja mitä kiintymyssuhteeseen tulee, niin se ehtii kyllä muodostua niiden 19 tunnin aikana, jolloin lapsesi ei ole hoitopaikassa. Kyllä 1-vuotias osaa erottaa "muun hoitajan" äidistä, ja eikös useampi kiintymyssuhde ole pikemminkin rikkaus kuin paha asia?
Oma 1-vuotiaani aloittaa perhepäivähoidossa ensi viikolla ja vien hänet sinne levollisin mielin. Lapsi saa hoidossa taatusti riittävästi syliä ja huolenpitoa. Ja luotan omaan vanhemmuuteeni sen verran, etten "pelkää" hoitotädin vievän paikkaani lapsen sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuosta ajastahan alle 1-vuotias nukkuu enimmän osan. Panetko jonkun unikasetin rakentamaan sitä kiintymyssuhdetta...
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että alle kolmivuotiaan paikka on kotona, MUTTA aina tämä ei ole perheen kokonaistilannetta silmällä pitäen mahdollista. Työelämä lisää paitsi taloudellista turvaanne, auttanee sinua myös jaksamaan vaativaa yksinhuoltajaelämää kaksoslasten kanssa. Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla voit turvata lapsillesi turvallisen hoitotaipaleen:
- vältä päiväkotia, suosi perhepäivähoitajaa. Vaikka päiväkodissa on päteviä aikuisia, ei päiväkoti ympäristönä ole pienten paikka. En halua pelotella, mutta sylejä ei todellakaan siellä riitä, kun perushoitoon menee valtaosa päivästä... Perhepäivähoitajan etsintään kannattaa todella satsata aikaa; ryhmä on pienempi ja aikuisia vain yksi, jolloin tämän hoitomuoto on kotihoidon jälkeen paras vaihtoehto noin pienille:)
- pidä huoli siitä, että teet pehmeän laskun hoitoon; varaa tähän aikaa jopa pari viikkoa. Totuttautukaa uuteen aikuiseen yhdessä. Näin myös sinun luottamuksesi häntä kohtaan kasvaa ja kun lapset vaistoavat, että äiti luottaa aikuiseen, myös he voivat luottaa aikuiseen. Pehmeä lasku etenisi niin, että ensin vierailette tunnin pari pph:lla ja sitten aikaa lisätään, lopulta syödään ja nukutaan päikkäritkin, äiti piipahtaa vaikka kaupassa ja lapset jäävät pph:lle siksi aikaa jne..
- älä tunne syyllisyyttä!! Voit vaikuttaa näillä pienillä toimilla paljon siihen, että lapsillasi on hyvä olla myös hoitopäivän ajan. Muista, että olet yh, etkä voi vaatia itseltäsi liikaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran miehen kanssa yhteiseloakin oli jo 18 vuotta kun hän lähti.
Eikö keski-ikäisellä ihmisellä ole mitään omaisuutta? Onko sulla kaikki mennyt läpi käsien mikä on tullutkin?
Olen itse 40 v enkä voi käsittää, että tämänikäisellä ei olisi mitään sukanvarressa. Jos mieheni lähtisi, voisin olla ilman töitä useamman vuoden ihan itse tienatuilla rahoilla.
Jotenkin tuntuu, että jos olet oikea ihminen olet sössinyt homman jo paljon aikaisemmin.
Ja jos joku netissä sanoo keski-ikäiselle naiselle :älä huoli, sinun lapsesi eivät traumatisoidu - niin sitten olet varma etteivät he traumatisoidu? Oletko mieleltäsi ihan teini? En vaan ymmärrä sua, mitä muutenkaan täällä kyselet aikaihminen jotain lastesi traumatisoitumisista?
Ja tuosta ajastahan alle 1-vuotias nukkuu enimmän osan. Panetko jonkun unikasetin rakentamaan sitä kiintymyssuhdetta...
Meillä 1-vuotias nukkuu viekussa. En tiedä, millä sirkustempuilla teillä kiintymyssuhdetta rakennetaan. Tiedätkö edes mitä koko käsite tarkoittaa?
ja hienosti meni! lapsi on luonteeltaan vilkas ja sopeutuu nopeasti uusiin ihmisiin. vierasti toki aluksi, mutta tarha oli ilmeisesti niin kiva paikka että vierastus meni ohi aina kahdessa minuutissa :) toki jos nyt myöhemmin saisin päättää, niin veisin lapseni hoitoon vasta 1-vuotiaana.
_nukkuu_ yhtä kaikki, vaikka kuinka lepertäisit ja kujertaisit.
Ymmärrätkö sinä, että äitiys on muutakin kuin lässyttämistä?
Jos kerran miehen kanssa yhteiseloakin oli jo 18 vuotta kun hän lähti.
Eikö keski-ikäisellä ihmisellä ole mitään omaisuutta? Onko sulla kaikki mennyt läpi käsien mikä on tullutkin?
Olen itse 40 v enkä voi käsittää, että tämänikäisellä ei olisi mitään sukanvarressa. Jos mieheni lähtisi, voisin olla ilman töitä useamman vuoden ihan itse tienatuilla rahoilla.Olen itse lähes 45v kymmenen vuotta sitten eronnut, jos en olisi eronnut kai minulla olisi vähän enemmän omaisuutta, nyt on pläntti maata ja auto, velkaa ei ole, rahat jotka erossa yhteisen omaisuuden myynnistä tuli menivät uuden ammatin opiskeluun ja lasten elättämiseen. En usko että koskaan saan mitään omaisuutta kasaan kun valitsin uudeksikin ammatiksi pieni palkkaisen työn.
Ja mitä tulee lapsen traumatisoitumiseen, tuskin meistä kukaan on traumatisoitumaton, johtuu se sitten liian aikaisesta hoitoon viennistä tai liian myöhäisestä, mutta se on elämää.
Jotenkin tuntuu, että jos olet oikea ihminen olet sössinyt homman jo paljon aikaisemmin.
Ja jos joku netissä sanoo keski-ikäiselle naiselle :älä huoli, sinun lapsesi eivät traumatisoidu - niin sitten olet varma etteivät he traumatisoidu? Oletko mieleltäsi ihan teini? En vaan ymmärrä sua, mitä muutenkaan täällä kyselet aikaihminen jotain lastesi traumatisoitumisista?
Molemmat menivät hoitoon alle vuoden vanhoina ja todella hyvin on mennyt. Ovat tykänneet olla hoidossa ja nyt ovat 5 ja 7 eikä näy trauman merkkejä. :) Aina on muilla omat mielipiteensä, älä välitä niistä. Ja sinulla nyt harmikisesi sattuu olla lähipiiri jossa kaikkien lapset menneet myöhemmin hoitoon itsellä just lähes kaikkien lähipiirilapset menneet alle 1v hoitoon.
Moni sanoo että on jopa helpompaa kun lapsi menee pienenmpänä hoitoon kuin että hoito alkaisi vasta 3 v tai myöhemmin, koska silloin sopeutuminen vie kauemmin aikaa.
Tee juuri niin kuin itse olet ajatellut, älä välitä muista. mullekin moni asiakas sanoi töissä että miten maltoit tulla töihin, mä vastasin että asiat ei ole aina malttamisesta kiinni, laskut ja muu eläminen on maksettava ja aina ei ole mahdollista olla kotona.
Tsemppiä ap, toivottavasti kaikki menee hyvin ja saisit vähän apuakin jostain etkä vain arvosteluja.