Käväisimme viime viikolla Suomessa ja oli jossain määrin järkyttävä kokemus.

siis aiban järkkyä. Asuin siellä vuoden ja missään en ole saanut niin töykeää kohtelua.

Sen jälkeen asuin Ruotsissa ja se oli aivan toinen maailma: ihmiset auttoivat, hymyilivät ja olivat muutenkin ystävällisiä.

siksi naisia ei auteta, koska ne ei kiitä avusta. Toki bussiin ja ratikkaan autetaan rattaiden kanssa, mutta ei sen varaan voi oikein jättää että muut auttaa vaan on sitä itsekin pärjättävä.

ja miten kävi?

en oikein usko, että kukaan tahallaan kävelee päin. Aatelkaa nyt. Johan siinä päinkävelijällekin melkoin riski kaatua. Törmäyksen syynä on varmasti se, että kiireisesti kävelevä aikuinen ei ole vain havainnut pientä lasta. Varsinkin jos katselee jonnekin kaukaisuuteen tai vaikkapa käyttää moniteholaseja.

Itse olen huomannut, että monet vanhemmat antavat pienen taaperon vaellella miten sattuu esim. vilkkaan kauppakeskuksen käytävillä. Kävellessä kannatta pitää pieni lapsi lähellä itseään ja mielellään kädestä kiinni. Ei muuta.

ja oikeasti maailmaa matkanneena niin enpä ole tuommoista havainnut.

olen matkustellut ja elänyt uissa maissa, ei Suomessa sen ihmeempää. Suomessa ei ehkä kuin vanhukset tule lapsellesi lässyttämään kuinka ihana se on, ei muuallakaan ole laukkuja kanneltu. japani on kyllä poikkeus, todella lapsiystävällinen maa.

AP auttaa varmasti myös muita apua tarvitsevia.

ja oikeasti maailmaa matkanneena niin enpä ole tuommoista havainnut.

Vai ihanko sinkkuna reissasit?

En ole jaksanut lukea koko ketjua lävitse, mutta on ihan pakko kommentoida tuota ap:n aloitusta. Minulla on ihan samoja kokemuksia lentokenttäbusseista lapsen kanssa matkustaessa. Suomessa ja suomalaisten kanssa määränpäässä aina sama juttu. Suomalaiset aikuiset ryntäävät bussiin ikään kuin peläten sen jättävän keskelle plattaa. On ihan varma, että pienen lapsen kanssa jäät jalkoihin ja sitten seisot keskellä bussin käytävää lapsi sylissä. Kukaan ei oma-aloitteisesti anna paikkaa sinulle tai lapselle. Pahimpia ovat keski-ikäiset, joilla omat lapset ovat jo isoja! Toinen hyvä esimerkki on kaupungilla, jossa aikuiset tylysti kävelevät lasta päin. Meillä mies on muutaman kerran knekannut tälläisen täti-ihmisen siististi kyynärpäällä sivuun ja pyytänyt vielä kauniisti anteeksi törmäystä. Eipähän täti kävele enää lasta päin :D No täytyy muistaa, että Suomessa on sitten monta muuta hyvää puolta lapsille kutens se, että uskaltaa jättää useimmissa paikoissa lapsen esimerkiksi päikkäreille rattaisiin ulos. Hyvää joulua kaikille! Kyllä Suomi on kaikesta huolimatta hyvä maa suomalaisille. Kunhan vähän vielä opitaan lisää käytöstapoja tästä tulee entistä parempi ;)

Ja on lottovoitto syntyä Suomeen!

Suostuisiko kukaan muu asumaan maassa, jossa on pimeää, kylmää, nyrpeitä ihmisiä, älyttömät verot, sosiaaliturva joka tukee pontevasti ei-lapsiperheitä, sairaanhoito joka on muka-ilmaista, ilmapiiri joka ei kannusta yrittämiseen...

Mutta kyllä se suomalaisille kelpaa. Eihän sitä sen paremmasta tiedetä.

EI TARVI AUTTAA!!! Persoona. Hänestä on häpeällistä jos keskellä pakkasta kun auto on ojassa ja pimeäkin laskeutunut ylle, ei pyydetä apua, saati peukalokyytiä yritettäisi. Mieluummin jäärytään pakkasehen perkele.. Monesti on mennyt hermot ukkoon. Hänen mielestä apua ei saa pyytää jos on eksynyt kaupungissa. Mieluummin vaihtaa kadun puolta ja ei ole tuntevinaan minua kun pyydän apua. Siis oikeesti. Minä en ilemisesti ole tyypillinen suomalainen kuten mieheni on.

mä asun A-junan varrella ja käytän junaa lähes päivittäin. Tosi usein on näitä vanhoja junia ja voin sanoa että keskimäärin kerran kuussa itse nostan vaunut yksin junaan tai junasta. Pitämäen asema on ainoa poikkeus, vaikka asemalla on tuhat ihmistä, kukaan ei kysy, ei auta. Muuten apua saa lähes tulkoon aina.

Yhden kerran menin Espoon perukolle ja vahingossa menin toisesta ovesta, vaunut jäivät lähes jumiin ja eikös penkiltä noussut alaikäinen poika ja kysyi voiko auttaa. Ja kiitollisena otin avun vastaan.

VR.n henkilökunnasta ei ole mitään muuta kuin pelkkää positiivista sanomista, monen monta kertaa mua on autettu.



Mulla ei tulis mieleenkään mennä ruuhka-aikana vaunujen kanssa Stockalle, saati sitten tuplavaunujen kanssa, eli ap saa siinä kohdassa katsoa vaan peiliin. Ok, onhan se kaikille asiakkaille tervetullut kauppa, mutta oikeesti, voi vähän miettiä.



Joku kommentoi Espanjasta. Kuinkahan paljon just Espanjassa on käynyt näitä, kun joku on tullut lällättelemään vauvalle ja heippa ja vauva on kidnapattu. Milloin Suomessa on vastaavaa tapahtunut ?

Briteissä on komeat ja lihaksikkaat miehet kantaneet mun laukkua monen monta kertaa, mutta niin suomalainen olen että mun mielestä todellakin jos mä en tavarat ostan, kyllä ne on mun velvollisuus myös kantaa, eli ei tulis mieleenkään arvostella siitä muita ihmisiä.



Kävin viime kesänä Valkeakoskella ja ehkä asuntomessut toivat paljon juntteja kaupunkiin mutta enpä muista että olisin saanut vuosikausiin missään niin huonoa palvelua kun siellä sain joka kadunkulmassa.

Ja taas en muista milloin Helsingissä olisi saanut edes välttävää palvelua ja kuitenkin olen lapseni kanssa vaunuineen n 3 krt viikossa kaupungilla.



En voi sanoa kuin että sulla on käynyt helkkarin huono tuuri.



Olimme viime kesänä autolla ympäri Eurooppaa ja esim Unkari, Saksa, Itävältä, eivät mitenkään poikenneet lapsen kanssa matkailusta. Saksassa oli huippuhetkiä, mutta muuten ihan perus-samaakamaa mitä täälläkin, eli en ole kyllä mitään Suomi on huono maa lapsien kanssa -asennetta tavannut.



Ja olen kyllä sitä mieltä, mitä joku yllä kirjoitti lapsien kanssa ravintolasta. Mulla on tällä hetkellä ravintolassa syöminen aikamoista luksusta ja täytyy sanoa jos naapuripöydässä olis punaisena huutava pentu, kyllä mäkin olisin että hitto, menkää muualle jos lapsi ei pidä suutaan kiinni. Ei ravintolat ole sitä varten että opiskellaan käyttäytymistä.

mä asun A-junan varrella ja käytän junaa lähes päivittäin. Tosi usein on näitä vanhoja junia ja voin sanoa että keskimäärin kerran kuussa itse nostan vaunut yksin junaan tai junasta. Pitämäen asema on ainoa poikkeus, vaikka asemalla on tuhat ihmistä, kukaan ei kysy, ei auta. Muuten apua saa lähes tulkoon aina. Yhden kerran menin Espoon perukolle ja vahingossa menin toisesta ovesta, vaunut jäivät lähes jumiin ja eikös penkiltä noussut alaikäinen poika ja kysyi voiko auttaa. Ja kiitollisena otin avun vastaan. VR.n henkilökunnasta ei ole mitään muuta kuin pelkkää positiivista sanomista, monen monta kertaa mua on autettu. Mulla ei tulis mieleenkään mennä ruuhka-aikana vaunujen kanssa Stockalle, saati sitten tuplavaunujen kanssa, eli ap saa siinä kohdassa katsoa vaan peiliin. Ok, onhan se kaikille asiakkaille tervetullut kauppa, mutta oikeesti, voi vähän miettiä. Joku kommentoi Espanjasta. Kuinkahan paljon just Espanjassa on käynyt näitä, kun joku on tullut lällättelemään vauvalle ja heippa ja vauva on kidnapattu. Milloin Suomessa on vastaavaa tapahtunut ? Briteissä on komeat ja lihaksikkaat miehet kantaneet mun laukkua monen monta kertaa, mutta niin suomalainen olen että mun mielestä todellakin jos mä en tavarat ostan, kyllä ne on mun velvollisuus myös kantaa, eli ei tulis mieleenkään arvostella siitä muita ihmisiä. Kävin viime kesänä Valkeakoskella ja ehkä asuntomessut toivat paljon juntteja kaupunkiin mutta enpä muista että olisin saanut vuosikausiin missään niin huonoa palvelua kun siellä sain joka kadunkulmassa. Ja taas en muista milloin Helsingissä olisi saanut edes välttävää palvelua ja kuitenkin olen lapseni kanssa vaunuineen n 3 krt viikossa kaupungilla. En voi sanoa kuin että sulla on käynyt helkkarin huono tuuri. Olimme viime kesänä autolla ympäri Eurooppaa ja esim Unkari, Saksa, Itävältä, eivät mitenkään poikenneet lapsen kanssa matkailusta. Saksassa oli huippuhetkiä, mutta muuten ihan perus-samaakamaa mitä täälläkin, eli en ole kyllä mitään Suomi on huono maa lapsien kanssa -asennetta tavannut. Ja olen kyllä sitä mieltä, mitä joku yllä kirjoitti lapsien kanssa ravintolasta. Mulla on tällä hetkellä ravintolassa syöminen aikamoista luksusta ja täytyy sanoa jos naapuripöydässä olis punaisena huutava pentu, kyllä mäkin olisin että hitto, menkää muualle jos lapsi ei pidä suutaan kiinni. Ei ravintolat ole sitä varten että opiskellaan käyttäytymistä.

New Yorkin asukasluku on huomattavasti suurempi kuin Helsingin. Ruuhkatkin ovat omaa luokkaansa. Mitäs teet, kun vauvanruoka on loppu ja pitää lähteä metsästämään? Lapset tuplarattaisiin ja ruokakauppaan. Kiireiset, epäkohteliaisuudestaan kuulut Manhattanilaiset pysähtyivät vielä lapsille lepertelemään ja huiskuttelemaan. Olisin mielelläni keikan välttänyt, mutta piti lapset sentään syöttää.

Ap oli käymässä Suomessa. Olen itsekin ollut ja on pitänyt mennä tuplarattaiden kanssa sinne ja tänne. Kun kerran ollaan lomalla ja kaikenlaista tarvitaan. Missään ei ole niin sika-epäkohteliaita ihmisiä kuin "suurissa" kaupungeissa. Helsingin maalaisjuntit kyräilivät alta kulmain. Ainoa poikkeus oli muuten svenska talande bättre folk. Heillä oli tapoja ja kärsivällisyyttä. Taitavat olla jonkin tutkimuksen mukaan myös onnellisempia kuin suomenkieliset.

lennellään useasti suomen ja kotimaan väliä ja todellakin olen huomannut samaa. Lentokentäbussissa en saa kahden pienen lapsen kanssa istumapaikkaa ja ketään Tärkeää keski-ikäistä miestä tai naista ei edes nolota se että itse istuu penkillä ja minä lapsineni ja kassineni yritän pysyä edes jotenkin pystyssä ja tavarat kasassa (lapset 1 ja 3). Päästään bussiin usein viimeisinä, kun näillä Tärkeillä keski-ikäisillä suomalaismiehillä ja naisilla on tarve seisoa portilla jo ennen portin avaamista, että varmasti pääsee koneeseen ekojen joukossa. Huoh. Onneksi ne paikat ei olekaan numeroitu. Jq tätä käytöstä (tollona portilla seisomista ennen portin avaamista ja myöskin sitä "nyt on minun vuoro" näkee ainoastaan suomalaisilla. Muut ihmiset odottavat jopa istuen paikoillaan niin ettei jonoa edes muodostu, näin siis ei-helsingin lennoilla.



Yleensä lähtökentällä meidät myös haetaaan jonon hänniltä turvatarkastukseen ettei tarvitse odottaa pitkiä aikoja vilkkaiden lasten kanssa. Toista on helsingissä tosin jonotkin ovat lyhyemmät.



Jos joku keski-ikäinen, Tärkeä henkilö lukee tämän, niin toivon että seuraavalla kerralla päästät lapsiperheen tai yksin lasten kanssa matkustavan aikuisen ennen sinua istumaan, sillä yksin lasten kanssa matkustaminen on tosi haastavaa.

hävettää aina suomalaisten juntti käytös (ja tässä merkityksessä juntteja asuu myös täällä Helsingissä).. Tai itseasiassa etenkin Helsingissä... Esim: kukaan et tervehdi rappukäytävässä, mulkoillaan pahasti ja puhutaan vaan kun on jotain valitettavaa. Miten kukaan voi olla niin ylpeä ja täynnä itseään?

töihin bussilla TURUSSA 2 vuotta joka päivä mennen tullen ja kahtena kertana kävi niin että kukaan ei auttanut bussiin jos apua tarvitsin. Aina siis joku tuli kysymään tarvitsenko apua vaikka ois ollut matalalattiabussi. oiskohan nää epäkohteliaat sitten pääkaupunkiseutulaisia? Turussa ollaan mun mielestä hyvin ystävällisiä.

töihin bussilla TURUSSA 2 vuotta joka päivä mennen tullen ja kahtena kertana kävi niin että kukaan ei auttanut bussiin jos apua tarvitsin. Aina siis joku tuli kysymään tarvitsenko apua vaikka ois ollut matalalattiabussi. oiskohan nää epäkohteliaat sitten pääkaupunkiseutulaisia? Turussa ollaan mun mielestä hyvin ystävällisiä.

Kun pitää olla niin stadilaista, niin stadilaista että! Maailman metropoliksi on matkaa.

kun oltiin jollain perusturistilennolla saavuttu Turkkiin. Matkassa mukana oli silloin noin 75-vuotias, reippaasti ylipainoinen (joo joo, oma moga, tiedetään) ja tosi huonojalkainen ja sydänvikainen mummomme. Me päästiin tietenkin viimeisinä siihen koneesta terminaaliin kuljettavaan jo täpötäyteen bussiin, koska mummoa oli vaikeaa saada koneen rappuset alas. Koko bussillinen siinä oli tapahtumaa töllistellyt, ja kun vihdoin saatiin läähättävä ja puuskuttava, nitropurkkiaan tapaileva mummomme bussiin, ei yksikään ystävällinen kanssamatkustaja tarjonnut hänelle istumapaikkaa.



Olin itse silloin jotain 10-vuotias, ja muistan miten mua hävetti niitten tollojen puolesta. Ja samalla oikeasti pelotti, että mummo kuolee siihen perkeleen moukkien keskelle. Bussi lähti liikkeelle, ja mummo ei tosissaan meinannut pysyä tolpillaan, jolloin mun äiti lopulta pyysi, voisiko joku ystävällisesti luovuttaa paikkansa sairaalle ikäihmiselle. (Meillä oli myös veljeni kaksi taaperoikäistä mukana, mutta se ei ollut se suurin ongelma) Vastapäätä penkeillä röhnötti (kirjaimellisesti) suomalainen perhe, jossa vanhemmat + 12-15-vuotiaat lapset. Se äijä vaan haistatti vitut mun äidille ("saatanan ämmä") ja sanoi että "Ei olla poliisivaltiossa." Se oli ehkä mun elämäni kamalimpia tilanteita, ensinnä tajuta, että aikuiset ihmiset voi oikeasti joskus olla niin tolloja ja huonotapaisia juntteja, plus se, että joku kehtasi sanoa niin ilkeästi mun äidilleni. Tuon jälkeen en ole kyllä turistilentoremmeiltä mitään odottanutkaan, pelännyt vaan aina pahinta ja myöhemmin parhaani mukaan vältellyt kokonaan mokomia.



Olisi monta muutakin esimerkkiä ja nimenomaan lentokentiltä/koneista, mutta en nyt jaksa enempää avautua.

noloa kansaa

Reissaan paljon lasten kanssa (3-6 reissua vuodessa) lähinnä euroopan alueella ja aina on lapsiperheet kuulutettu ekana koneeseen. Itse en koskaan käytä tuota "etua", menemme viimeisten jouokossa koneeseen. Miksi turhaan mennä sinne ensimmäisten joukossa istumaan? Itse siis mieluiten minimoin koneessa vietetyn ajan.



Toisekseen täytyy sanoa, että olen aina saanut apua niin suomessa kuin ulkomaillakin.

Itse olet päättänyt matkustaa lapsinesi ilman apua. Kyllä, minäkin olen päättänyt matkustaa YKSIN, siihen ei kuulu matkaseura tai sinun lastesi kaitsenta.

Pyydä henkilökuntaa apuun jos et selviä.



t. viiden lapsen äiti

ja siksi kai useimmilla lennoilla lapsiperheet kuulutetaankin ensin.



Matkustan siis 1v ja 3v lapsieni kanssa ja kun koneen käytävä on täynnä ihmisiä, olet menossa sinne viimeiseen penkkiriviin ja kymmenet ja taas kymmenet ihmiset asettelevat hitaasti matkatavaroitaan ja takkejaan sinne ylös, niin on se vaan helpompaa päästä istumaan heti omalle paikalle pienten kanssa. Mulla nuorin on vielä kantorepussa ja niskat huutaa hoosiannaa. Lisäksi pyydän usein lämmittämään heti kuopuksen vauvan ruoan, sillä muuten lentoemännät kerkeävät sen lämmittää vasta sen jälkeen kun me aikuiset olemme syöneet (lennämme lähes aina puolen päivän lenolla ja kuopus ei jaksa odottaa sinne puoli kahteen syömisineen). Eli näin.