Lue keskustelun säännöt.
Käväisimme viime viikolla Suomessa ja oli jossain määrin järkyttävä kokemus.
23.12.2009 |
Kerron esimerkin:
Lensin yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Jouduimme vaihtamaan tällä reissulla konetta kaksi kertaa, mikä ei ollut mitenkään ideaalia, mutta vaihtoehtoja ei nyt ollut.
Kaksi ensimmäistä lentoa sujuivat kuin unelma: ihmiset suorastaan rynnivät auttamaan lasten kanssa matkustavaa, jopa selkävaivainen mummo ryysi viereeni pitämään vauvaa hetken sylissä. ; ) Etenkin keski-ikäiset naiset tunkivat puoliväkisin laukkujani vetämään, vaunuja kasaamaan ja auttamaan vauvan kanssa.
Palvelu oli muutenkin kaikin tavoin loistavaa sekä koneessa että kentillä. Pääsin jonojen ohi passintarkastukseen, vartija vain nappsi meidät mukaansa, ettei "rouvan tarvitse turhaan lasten kanssa jonottaa".
Sitten saavuimme Helsingin lennon portille Lontoon Gatwickissä. Portilla odottelijoista oli arvioni mukaan noin 80% suomalaisia. Arvaatte varmaan loput. Yksikään ei tarjoutunut auttamaan missään vaiheessa minua tai lapsiani.
Mutta ei siinä vielä mitään, pärjäsin kyllä ihan ok yksinkin kamoineni ja lapsineni. Järkytys ja myötähäpeä iskivät tajuntaan oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun meitä koneelle kuljettanut bussikuski piti seuraavanlaisen puheen ennen ovien avaamista (vapaa käännös, myös sarkastinen äänensävy puuttuu): "Ennen kuin avaan nämä bussin ovet, pyytäisin teitä ystävällisesti TÄLLÄ KERTAA ottamaan bussissa olevat pikkulapset huomioon. Yrittäkää TÄLLÄ KERTAA olla tönimättä ja kaatamatta heitä koneeseen rynniessänne. Mikäli voitte, voisitte jopa päästää heidät koneeseen ensimmäisinä TÄLLÄ KERTAA."
Kunnon suomalaiset tietenkin jättivät lapsiperheet viimeisiksi. Kuski katsoi minua peilin kautta silmiin ja ravisteli päätään myötätuntoisesti.
Kommentit (214)
olen täsmälleen samaa mieltä
- tosin nimenomaan pääkaupunkiseudulla lapsikielteisyys on totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä Ruotsin laivalla---
t. paljon lasten kanssa yksin matkustavainen äiti joka komppaa ap:tä täysin
Suomessa on motto: "Yksin pitää pärjätä."
kuka tuo hullu jurottaja on, sitä on pakko auttaa, että selviytyy noiden lasten perille. Kenties samalla selvittävät oletko vielä syyntakeinen.
Toisaalta Suomessa olet vain yksi hapannaama muiden joukossa, eikä kenenkään tarvitse sormeaan nostaa.
Viestiesi perusteella et nimittäin vaikuta kovin positiiviselta ihmiseltä.
Tsemppiä! :D
Jaan ehdottomasti aloittajan fiilikset. Itse huomasin vastaavan kun matkustimme aikanaan 7kk poikamme kanssa Japaniin ja Australiaan. Siellä lähes poikkeuksetta mm. hississä hotellissa bisnesmiehet alkoivat jutella vauvalle ja tehdä hauskoja ääniä. Samoin teini-ikäiset pojat Singaporessa ja yhtälailla moni australialainen. Kun tulimme takaisin Suomeen kuukauden päästä lapsi jo odotti ihmisiltä positiivista kontaktia. Eka päivä ja visiitti Anttilaan oli kuin märkä rätti päin naamaa. Ei hymyä edes kassalta, kenestäkään muusta puhumattakaan. Meinasin pakata kamat samantien ja muuttaa muualle.
Onhan täällä paljon hyvin, mutta totta on, että ihmiset ovat juroja ja lapset riesa lähes kaikille. Työpaikallakin on parempi, mitä vähemmän haluat olla perheesi kanssa...
Sen jälkeen voit vapaasti harkita viimeistä kommenttia uudelleen.
Jaan ehdottomasti aloittajan fiilikset. Itse huomasin vastaavan kun matkustimme aikanaan 7kk poikamme kanssa Japaniin ja Australiaan. Siellä lähes poikkeuksetta mm. hississä hotellissa bisnesmiehet alkoivat jutella vauvalle ja tehdä hauskoja ääniä. Samoin teini-ikäiset pojat Singaporessa ja yhtälailla moni australialainen. Kun tulimme takaisin Suomeen kuukauden päästä lapsi jo odotti ihmisiltä positiivista kontaktia. Eka päivä ja visiitti Anttilaan oli kuin märkä rätti päin naamaa. Ei hymyä edes kassalta, kenestäkään muusta puhumattakaan. Meinasin pakata kamat samantien ja muuttaa muualle.
Onhan täällä paljon hyvin, mutta totta on, että ihmiset ovat juroja ja lapset riesa lähes kaikille. Työpaikallakin on parempi, mitä vähemmän haluat olla perheesi kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaadi sitä että meidän pitää hyväksyä kaikki ja olla hiljaa. Ei tää mikään Pohjois-Korea ole, jossa kaikki on paremmin kun missään muualla.
Kyllä Suomea voi rakastaa, vaikkei kaikkea hyväksyisikään. Rakastanhan lastani yli kaiken, mutta silti tiedän, että hän voi tehdä asioita väärin. Silloin puutun hänen käyttökseensä. Ei siihen auta sanoa, että "tietäispä mitä tuhma naapurin Pekka on, tai Jussi, joka on täysi riiviö. Kyllä mä oletan, että lapsi petraa käytöstään.
Matkustamme reippaan 2-vuotiaani kanssa joka arkiaamu metrolla ja viime viikolla JOKU SAATANAN VIISIKYMPPINEN ÄMMÄ KÄVELI PÄIN LASTANI!! Miten kukaan kehtaa; lapsi on ihan normaalipituinen (eli lähemmäs metrin), kirkkaissa vaatteissa liikkuva tapaus?? Ei varmasti ollut kyse ainakaan siitä, ettei olisi huomannut..! Ja ei, lapsi ei ollut kenenkään tiellä vaan odotimme ovien avautumista kun jäimme pois ja sieltä se ämmä pyyhälsi odottavien ihmisten ohi suoraan sisälle ja päin lasta...teki mieli käydä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskimäärij suomalaiset eivät ole välttämättä kovin kohteliasta porukkaa. MUTTA, minusta se johtuu enemmänkin oman ja toisen reviirin kunnioittamsesta ja siitä, että toisten asioihin ei helposti puututa. Jos täällä jaeltaisiin lapsille tikkareita, aika harva pitäisi siitä (monella karkkipäivä, opetetaan ettei ventovierailta saa ottaa mitään jne.) On totta, että apua tarjotaan aika harvoin ja kohteliaat ilmaukset (kiito, ole hyvä) puhekielessä eivät ole liioin yleisiä. Toisaalta oma kokemukseni on, että apua saa pyydettäessä yleensä ihan hyvin.
On selvää, että maassa jonka nettipalstan äidit ovat sitä mieltä, että lisääntyminen ja lasten hankkiminen on epäekologista ja itsekästä, ei anneta lapsiperheille mitään etuoikeuksia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halua huomata /huomioida toista ihmista. AP:n kaikki kokemukset ovat tuttuja. Tietaa aina tulleensa Suomen koneeseen kun kone on taynna puhumattomia, vailla kaytostapoja olevia ihmisia.
Tuntemattomalle puhuminen on kauhuistus. Kun saavuin Suomeen viime kesana tuntui kuin yhtakkia olisin muuttunut nakymattomaksi. Ainoat (tuntemattomat) jotka tervehti olivat... yllatys yllatys, ulkomaalaisia.
t. toinen ulkosuomalainen
en lapsiperheen.
Kyllä lapsiperheen pitää selviytyä itsenäisesti tilanteista. Lapsimäärä ja tavaramäärä ovat itse valittuja.
Miksi jonkun toisen täytyy nostaa lapsesi kassi lentokoneen raput ylös. Porukkaa varmaan lähinnä ärsytti, kun lapsesi hidasteli portaissa.
Jos on yksi nainen kolmine pienine lapsineen, niin se on liikaa. Ei siitä kunnolla selviydy. Älä matkusta yksiksesi ennen kuin lapsesi ovat itsenäisempiä.
Ja vielä ruuhkaan jonnekin tavarataloon tuplarattaiden kanssa. Vähempikin ärsyttää muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on lapsiperheet päässeet ensimmäisenä. Myös Suomen sisäisillä lennoilla. Kuulostaa oudolta tuo sinun tapauksesi.
kun olen saanut suuni auki ja lähestynyt vieressä olevaa.
Suomalaiset pitävät etäisyyttä niin hyvin, että apua ei ole yleisesti tapana tarjota.
Etkö voinut siis pyytää jotakuta auttamaan poikasi kassin kanssa? Jos senkään jälkeen ette olisi saaneet apua, olisit voinut hyvällä omallatunnolla viestisi kirjoittaa. Nyt tää on vaan tällaista: miksi suomalaiset eivät ole samanlaisia kuin ulkomaalaiset -ruikutusta. Kun me ei nyt vaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä oletat että jotaki tuntematonta kiinnostaa auttaa sua äpäröittes kans? Jätä ne penikat hankkimatta jos on niin vaikeaa!
Liikenteessä kaduilla joskus. Esim jos lunta ei ollut aurattu kaduilta, tai jalkakäytävänja suojatien välissä oli 50 cm jäinen aurausvalli. Tai neuvola toimi vanhassa talossa, jonne oli useita korkeita kiviportaita ja kapea ovi. Tai apteekkin oli kanssa portaat, kirjastosta puhumattakaan. Myös maistraattiin yms.
Ai niin, itsehän tyhmä asuin väärässä paikassa:-).
kun olin lukioikäisenä vuoden vaihdossa ja pääsin järkyttymään jo matkalla Suomeen. Mulla oli Saksassa vaihtolento, ja kentällä portti vaihtuo viime hetlkellä. Lähdin juoksemaan yhden suomalisen kundin kanssa toiselle puolelle tosi isoa kenttää. Mulla oli käsitavaraan pakattu kaikkein painavimmat asiat (siinä maassa jossa olin vaihdossa käsimatkatavaraa ei ainakaan tuolloin punnittu), enkä meinannut jaksaa kantaa sitä, piti aina välillä vaihtaa kättä. Mulle oli ihan kulttuurishokki, kun tää kys. nuori mies ei tarjoutunut kantamaan sitä puolestani (toisaalta kyllä tajusin jo silloin, että monet sellaiset maat, jossa miehet ovat tosi kohteliaita naisia kohtaan eivät ole mitään sukupuoltenvälisen tasa-arvon mallimaita).
Toisen kulttuurishokin sain, kun kävin Helsingissä ruokakaupassa ja ihmiset jyräsivät ostoskärryillään sivuilleen vilkuilematta. kukaan ei pyytänyt anteeksi, jos vaikkapa törmäsi toiseen.
Pidän kyllä Suomessa siitä, että saa olla rauhassa, mutta mun mielestä suomalaiset saisivat olla hieman kohteliaampia. Yritän itse puhua etenkin vieraille ihmisille kohteliaasti, avata ovia, auttaa apua tarvitsevia. Mun mielestä se tekee omankin elämän helpommaksi. Esim. kaupassa voi asioida sillä asenteella, että ei ole kiire mihinkään, voi rauhassa tehdä ostokset ja sitten lähteä. Hirveä hoppuileminen vaan lisää stressiä, eikä todennäköisesti juurikaan nopeuta prosessia. Säästetty pieni aika kuluu stressaamiseen.
Niin, siis täällä Englannissa.
Toisen kulttuurishokin sain, kun kävin Helsingissä ruokakaupassa ja ihmiset jyräsivät ostoskärryillään sivuilleen vilkuilematta. kukaan ei pyytänyt anteeksi, jos vaikkapa törmäsi toiseen.
ettet jaksa kantaa, ei se muiden tehtävä ole! Ja et ole sen tärkeämpi lapsinesi kuin kukaan muukaan, vaikka niin kuvitteletki.
Se on kyllä totta että täällä suomessa on ikävää kun ei pyydetä tönieesä anteeksi tms!
Ja sinä oletat että jotaki tuntematonta kiinnostaa auttaa sua äpäröittes kans? Jätä ne penikat hankkimatta jos on niin vaikeaa!
karseimman asenteen, jota suomalaisista löytyy (ei siis tietenkään kaikista suomalaisista).
Voisitko, viestin kirjoittaja, hieman kommentoida tunnelmiasi sieltä ruudun toiselta puolen? Oletko siviilissäkin noin vittumainen ihminen? Miksi ajattelet, että juuri tämän ketjun avaaja ansaitsee sinun kiukuttelusi niskaan, vai vastailetko kaikkiin ketjuihin tällaisilla hienoilla, mietityillä ja perustelluilla kommenteilla?
Olis hienoa kuulla sun elämästä vähän enemmän!
Asun pk-seudulla. Naapureilta saa apua. Kaikki tervehtivät. Lastenvaunujen kanssa junaan noustessani auttajia on aina ollut jonossa. Useinkin joku avaa oven, kertaakaan en ole nähnyt, että sairaskohtauksen saanut tai sammunut olisi maannut niin, ettei kukaan auta (olen aina ollut sillä ajatuksella, että menen auttamaan, mutta en ole ehtinyt...)
Voisiko oikeasti olla siitä omasta asenteesta myös, en kulje tuolla sillä mielellä, että perkeleen suomalaiset, ei nää kukaan auta, vaan hymyillen kuljen ja nätisti pyytelen jos joudun pyytämään toisia väistämään jne. Ehkäpä suomalaiset on vähän varautuneita, eikä oma-aloitteisesti tarjoa apua tai ota kontaktia, mutta vastaavat kyllä!
No joo, tottakai niitä huonompiakin kokemuksia toisista ihmisistä, mutta yleistäen, mun mielestä täällä liikkuminen ihan mukavaa. Olen myös paljon matkustellut, enkä voi valittaa muistakaan, eri kulttuureissa vähän eri asiat painottuu, en vaan osaa ollenkaan nähdä tuota asetelmaa muu maailma hyvä - Suomi paha.
Juu, enkä ole sinisilmäinenkään, vaan työssäni nähnyt ihmiselämän kaikki puolet, hyvin läheltä myös ne syrjäytyneet, rikolliset jne. enkä sitten niitäkään osaa pitää kamalina...