Lue keskustelun säännöt.
Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?
Kommentit (230)
ja olen niin iloinen mun lapsistani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ehdin mainiosti sitä ennen mennä ja nauttia lapsettoman vapaudesta.
Toisin olisi ehkä, jos lapsen saaminen ei olisi ollut vakaa päätös ja pitkän yrittämisen takana. Ja jos olisi jäänyt ammatti ja ura hankkimatta tms.
Mutta nyt koen keränneeni rusinat pullasta ;-)
En kadehdi,lähinnä naurattaa useimman lapsettoman naisen suppea maailma ja mitä nuorempi lapseton niin sitä mustavalkoisemmassa maailmassa elävät...ja se ehdottomuus kaikkea kohtaan.....
mutta kadehdin yksityiskohtia siitä lapsettomasta elämäntyylistä. En siis missään nimessä luopuisi omista lapsistani, mutta olisi ihanaa kun voisi joskus hetkeksi astua lapsettoman saappaisiin ja tehdä mitä tykkää.
Itsekin ehdin kyllä mennä ja nauttia lapsettoman vapaudesta aika kauan ennen kuin omat lapseni syntyivät, mutta siitä huolimatta edelleen nauttisin siitä elämäntyylistä. (Ellei tulisi niin ikävä lapsia...)
olis kiva ehtiä joskus lukea kirjoja, menä elokuviin tai matkustaa miehen kanssa kahdestaan ilman suurempia hoitojärjestelyitä - mutta mielummin kuitenkin valitsen kokonaisuutena tämän lapsiperheen elämän ja unelmoin eläkepäivistä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kadehdin yksityiskohtia siitä lapsettomasta elämäntyylistä. En siis missään nimessä luopuisi omista lapsistani, mutta olisi ihanaa kun voisi joskus hetkeksi astua lapsettoman saappaisiin ja tehdä mitä tykkää. Itsekin ehdin kyllä mennä ja nauttia lapsettoman vapaudesta aika kauan ennen kuin omat lapseni syntyivät, mutta siitä huolimatta edelleen nauttisin siitä elämäntyylistä. (Ellei tulisi niin ikävä lapsia...)
Mutta onneksi siinä aika auttaa. Minulla lapset ovat jo koulussa ja äidin "oma aika" lisääntyy koko ajan kovaa vauhtia. Joten koko ajan on vähemmän syytä haikailla lapsettoman vapautta.
-4-
siihen, miten erilaista elämää lapseton ikäiseni nainen viettää, ja tuntee hetkellistä kaipausta sitä vapautta kohtaan.
Muuten olen varsin onnellinen lapsistani, musta on ihanaa, kun kotona on elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi lapsi, joka on jo murrosiässä. Ja vähän vaikea nyt. Oli myös piiiiitkä uhmaikä mutta se lapsi on kuitenkin antanut niin paljon sisältöä ja iloa mun elämääni, etten mitenkään voisi olla kateellinen sellaiselle, joka ei tätä kaikkea ole saanut kokea.
Lapseton elämä näyttäytyy minulle sisällöttämänä ja turhiin asioihin keskittymisenä, kuten työjuttujen vatvomisena elämän suurimpana sisältönä. Luojan kiitos minulla on jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kadehdin sitä elämäntyyliä, mikä lapsettomilla ystävillä on. Ja sitä tunnetta, etteivät he ole vastuussa kuin itsestään, eikä koskaan tarvitse pelätä mitä omille lapsille voi sattua kun niitä lapsia ei ole. Itsellä kolme lasta, arvokkaimmat asiat elämässäni, enkä koskaan vaihtaisi osaani lapsettoman elämään, mutta silti nautin esim. työmatkoilla siitä vapauden tunteesta, kun iltaisin pääsee vaikka kaupungille tai johonkin ravintolaan lasilliselle tuosta vain. Ja yksinolo hiljaisessa hotellihuoneessa on ihan luksusta, tätä eivät lapsettomat ystäväni taas tajua. ;)
Olen kärsinyt lapsettomuudesta monta vuotta ja lapseni ovat elämäni valo!
Se mikä ärsyttää, on omahyväiset äidit, jotka luulevat, että vain lapsettomilla naisilla on suppea maailma. On niin paljon idiootteja äitejä että oksat pois. Tälläkin palstalla muutama ;). Lapsien myötä ei tule automaattisesti mitään supervaltavaa käsityskykyä koko universumista. Esim seuraava kommentoija vähän saa niskakarvat pystyyn:
En kadehdi,lähinnä naurattaa useimman lapsettoman naisen suppea maailma ja mitä nuorempi lapseton niin sitä mustavalkoisemmassa maailmassa elävät...ja se ehdottomuus kaikkea kohtaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikaa ja resursseja eli voimavaroja heillä on yhtä paljon kuin minulla ennen lapsia
- mutta lapset ovat sen arvoisia
ps. mutta-
kadehdin niitä äitejä, joilla on vahvat tukiverkot
Lapsettomana AIKUISENA naisena joskus todella ketuttaan eräiden äiti-ihmisten kommentit, joiden mukaan lapsettomana naisena olen keskenkasvuinen suppean maailmankuvan omaava tytönheitukka, jolla ei ole mitään käsitystä oikeasta elämästä. Sain maistaa sitä oikeaa elämää jo 17-vuotiaana kun jäin orvoksi. Sen jälkeen tuli nimittäin kyllä kiire kasvaa aikuiseksi...
Olen kärsinyt lapsettomuudesta monta vuotta ja lapseni ovat elämäni valo!
Se mikä ärsyttää, on omahyväiset äidit, jotka luulevat, että vain lapsettomilla naisilla on suppea maailma. On niin paljon idiootteja äitejä että oksat pois. Tälläkin palstalla muutama ;). Lapsien myötä ei tule automaattisesti mitään supervaltavaa käsityskykyä koko universumista. Esim seuraava kommentoija vähän saa niskakarvat pystyyn:
En kadehdi,lähinnä naurattaa useimman lapsettoman naisen suppea maailma ja mitä nuorempi lapseton niin sitä mustavalkoisemmassa maailmassa elävät...ja se ehdottomuus kaikkea kohtaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä eläen hyvinkin köyhästi!
Sain esikoiseni 30 vuotiaana ja siitä asti olen kokenut, että aikani ennen lapsia oli aika turhaa ja typerää! Toki osaan nykyisin nauttia myös omasta vapaasta ajasta aivan eritavalla:)
Kolme lasta.
sut korkeampiin sfääreihin ja alentaa kaikki lapsettomat, mutta kovia kokeneet naiset pelkiksi turhaa ja typerää elämää eläviksi tyttösiksi. Äiti Teresakin muuten oli lapseton. Oliko hänen elämänsä turhaa ja typerää?
Välillä eläen hyvinkin köyhästi!
Sain esikoiseni 30 vuotiaana ja siitä asti olen kokenut, että aikani ennen lapsia oli aika turhaa ja typerää! Toki osaan nykyisin nauttia myös omasta vapaasta ajasta aivan eritavalla:)
Kolme lasta.
kadehdin. Tekisin mita vaan etta voisin perua nama lapset mun elamasta. Isoin virhe ikina. Olen huono aiti, enka kesta tata.
jolloin olin muutaman vuoden tahkonnut töissä sata matkapäivää vuodessa. Paljon on nähty ja koettu, olin valmis lapsiperhe-arkeen. Vauva-aika oli tiivistä, mutta nyt kun lapset ovat koulussa, on taas aika helppoa elämää.
ylipitkän nuoruuden ennen kuin tulin äidiksi. Kaikki ystäväni ovat äitejä, suurin osa työkavereista (ikätoverit) äitejä, olisi varmaan aika ulkopuolinen olo jos olisi vielä tässä iässä (35) lapseton!
kadehdin sitä elämäntyyliä, mikä lapsettomilla ystävillä on. Ja sitä tunnetta, etteivät he ole vastuussa kuin itsestään, eikä koskaan tarvitse pelätä mitä omille lapsille voi sattua kun niitä lapsia ei ole.
en tietenkään antaisi lapsia pois.
Mutta voitte uskoa että esimerkiksi huomenaamulla klo 6 olen aivan sairaan kateellinen lapsettomille ystäville :)
pikemminkin säälin sitä, mistä ovat jääneet paitsi