Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?

Vanhempiaan muuten oppii täysin ymmärtämään vasta kun on niitä omia lapsia. Siihen asti heitä välineellistää.

Ja joo, kohta tulee joku kertomaan, kuinka hän ei vieläkään tajua alkkisvanhempiaan ja plaa plaa plaa...

Sanotaan, että normaalien vanhempien inhimillisyys, virheet ja valinnat alkavat näyttää ihan erilaisilta, kun itse alkaa tehdä niitä samoja asioita. Myös oma vanhemmuus on loistava peili omalle lapsuudelle: miten minua kohdeltiin, ja miten minä tahdon omiani kohdella. ON hienoa pohtia asioita, jotka on itse kokenut kenties vääryyksinä, ja toisaalta olla tarkkana, ettei tee lapselleen toisenlaista vääryyttä korjatessaan sitä omaa lapsuuden kokemusta. Siis ihan esimerkkinä: Itse olen ollut poikatyttö, ja mua on siitä pilkattu, ja yritetty vääntää perinteiseen tytön rooliin, ja olen kärsinyt siitä. Oman tyttären kanssa taas pitää varoa sitä, että en yritä tehdä hänesta väkisin poikatyttöä, vaan hyväksyn sen, että hän kenties haluaakin olla oikein viimeisen päälle prinsessa.

Ei sellaisia asioita, joita vanhempana joutuu käsittelemään, joudu missään muussa ihmissuhteessa kohtaamaan. Kukaan ei ole koskaan niin kiinnostunut sinusta, kuin omat ( pienet) lapsesi. Ja kenenkään elämään et voi jättää niin lähtemättömiä vaikutuksia kuin omien lastesi.

olen minä monesti ajatellut tehdessäni jotain asiaa, että tätäkään en voisi tehdä jos olisi lapsia. Tai jos olisin vankilassa. Tai kuollut. Että osaan kyllä nauttia itsestäänselvistä asioista ihan mielikuvituksen avullakin. Mutta olen oikeasti sitä mieltä, että toisin kuin monet muut vastaajat tässä ketjussa, OSA on sellaisia, joiden elämä lasten kanssa onkin kurjempaa kuin mitä he odottivat, jolloin on hyökättävä sellaisia kohtaan, joilla ei näitä lastensaannin huonoja puolia (ainakaan toistaiseksi) ole. Mutta lapsettomilla voi olla vaikka mitä muita murheita elämässään joten on turha kadehtia. Kannattaa ehkä vain sisäistää ne jutut, mitä itse on lapsen saannin puolesta puhunut.

ketjua lueskellessa muistan taas myös, miksi en koskaan ole halunnut istuskella mammojen kanssa hiekkalaatikolla, käydä kaiken maailman perhekerhoissa jne. Se on just niin tätä =D

Olen monesti sanonut, että useimmat lapselliset ovat varmasti onnellisia valintoihinsa ja elämäänsä, mutta en usko että sellaiset ovat, joilla on kova tarve yrittää saada lapseton uskomaan, että tämän elämä on täyttä kurjuutta.

Minulla ei ainakaan (sillä runokommentilla) ollut tarkoitus saada ketään uskomaan omaa elämäänsä kurjaksi. Vastasin vain aloituskysymykseen kieltävästi yrittäen perustella kantani.

Lähinnä tuntuu, että ei uskota, että ei kadehdita. Mutta kun... ei ole mitään kadehdittavaa. Muutoin samaa elämää tässä eletään. Ei kenenkään tarvitse kadehtia ketään mistään. Vaan tehdä vain omat päätöksensä ja elää niiden kanssa sovussa.

työn tekeminen olekaan vastuullista? Eikö voi tuntea vastuutta muista ihmisistä kuin omista lapsistaan? Ja monesti sen Minän jatkoksi tulee lasten saatua Minä ja Minun lapset, ei ketkään muut ihmiset. Ei kaikilla edelleenkään.

Työnteko ei ole lapsisidonnaista, eikä lähimmäisenrakkaus. Mutta vastuuta ei tarvitse ottaa kenestäkään muusta itsensä lisäksi kuin lapsistaan. Ja se on valtava vastuu - oikeuksia ei saa ilmaiseksi.

mä ainakin uskon, ettei lapselliset keskimäärin kadehdi lapsetonta elämää muuten kuin ehkä sen verran kuin mitä nyt muita ihmisiä yleensäkään kadehtii, ei tässä kai kukaan ole yrittänyt tuputtaa lapsettomuuden ihanuutta kellekään, sen sijaan on kommentoitu alentuvasti mistä kaikesta lapseton jääkään paitsi ja miten lapseton ei tiedä mistään mitään. Se on melko ärsyttävää, eikä saa mua tai tuskin ketään muutakaan kyllä haluamaan lapsia yhtään sen enempää. Vähän samanlaista kuin jonkun uskonnon pakkotuputus, olen ihan varma että moni muslimi olisi puolestanne ihan kauhuissaan kun miettii minne hänen mielestään tulette kuoltuanne päätymään ja mistä kaikesta jäätte ei-muslimeina paitsi.

oma vanhemmuus on loistava peili omalle lapsuudelle

...Ja kenenkään elämään et voi jättää niin lähtemättömiä vaikutuksia kuin omien lastesi.

Tässä on se ihmiskunnan (hitaan, hyvin hitaan) kehityksen idea.

sovitaan sitten niin, että lapsettomat eivät tiedä mistään mitään eivätkä edes tiedä, etteivät tiedä. Ja ovat yhtä hyödyttömiä ihmiskunnalle kuin valurautapannu. Ei kai sen pitäisi ketään haitata, jos joku ei tajua olevansa onneton, antakaa meidän imbesillien sitten nauttia siitä vähästä mitä meillä ontossa elämässämme on, puhtaat lattiat ja tyttöjen viini-illat.

Mutta olen oikeasti sitä mieltä, että toisin kuin monet muut vastaajat tässä ketjussa, OSA on sellaisia, joiden elämä lasten kanssa onkin kurjempaa kuin mitä he odottivat, jolloin on hyökättävä sellaisia kohtaan, joilla ei näitä lastensaannin huonoja puolia (ainakaan toistaiseksi) ole.

he eivät ole päässeet yli siitä minäkeskeisyydestä ja vapaudenkaipuusta. Ehkäpä valjennut vastuu on tuntunut liian raskaalta kantaa, kun tarkoitus oli hankkia "kiva lapsi minulle, söpöksi puettavaksi ja toisten ihasteltavaksi". Jospa kaikki siis eivät osaa nähdä rooliaan vanhempana etuoikeutena. Jotain heille ei aukene. Miksi, sitä en tiedä. Meitä on moneen junaan. Mutta eihän sitä voi etukäteen tietää mihin itse kuuluu ja jäädä "varmuuden vuoksi" pois elämänsä kyydistä...? Eivät ne lapset ikuisesti ota, mutta ikuisesti antavat, jos sen niin kokee.

he eivät ole päässeet yli siitä minäkeskeisyydestä ja vapaudenkaipuusta. Ehkäpä valjennut vastuu on tuntunut liian raskaalta kantaa, kun tarkoitus oli hankkia "kiva lapsi minulle, söpöksi puettavaksi ja toisten ihasteltavaksi". Jospa kaikki siis eivät osaa nähdä rooliaan vanhempana etuoikeutena. Jotain heille ei aukene. Miksi, sitä en tiedä. Meitä on moneen junaan. Mutta eihän sitä voi etukäteen tietää mihin itse kuuluu ja jäädä "varmuuden vuoksi" pois elämänsä kyydistä...? Eivät ne lapset ikuisesti ota, mutta ikuisesti antavat, jos sen niin kokee.

niiden tulevien lasten kannalta on ehdottomasti parempi, etteivät edes synny, jos vanhempi ei ole ihan varma siitä, että niitä haluaa. Ei lapsia nyt voi tehdä vain kokeeksi että kattoo sitten tykkääkö niistä vai ei. Jos lapseton kärsii lapsettomuudesta, niin siitä kärsii kuitenkin vain yksi ihminen, huonoista vanhemmista sen sijaan kärsii ties kuinka monta seuraavaa sukupolvea.

sovitaan sitten niin, että lapsettomat eivät tiedä mistään mitään eivätkä edes tiedä, etteivät tiedä. Ja ovat yhtä hyödyttömiä ihmiskunnalle kuin valurautapannu. Ei kai sen pitäisi ketään haitata, jos joku ei tajua olevansa onneton, antakaa meidän imbesillien sitten nauttia siitä vähästä mitä meillä ontossa elämässämme on, puhtaat lattiat ja tyttöjen viini-illat.

Siis oikeasti, ilman pirunsarvia. Hieno tiivistelmä. Kyllä teillä lapsettomat siskot paljon trafiikkia siellä yläkerassa on (ainakin taas osalla). Eikä sitä oteta pois täälläkään puolella - tervetuloa, jos joskus kuitenkin siltä tuntuu :).

sovitaan sitten niin, että lapsettomat eivät tiedä mistään mitään eivätkä edes tiedä, etteivät tiedä. Ja ovat yhtä hyödyttömiä ihmiskunnalle kuin valurautapannu. Ei kai sen pitäisi ketään haitata, jos joku ei tajua olevansa onneton, antakaa meidän imbesillien sitten nauttia siitä vähästä mitä meillä ontossa elämässämme on, puhtaat lattiat ja tyttöjen viini-illat.

Valurautapannut on tärkeitä. Niillä saa maailman parhaat munakkaat ja letut tehtyä. Sekä leipäressu on parempaa valurautapannulta kuin teflonilta. Myös monet tuntemani kokit suosivat valurautaa.

POINTTI: vertaus ontui ja pahasti.

niiden tulevien lasten kannalta on ehdottomasti parempi, etteivät edes synny, jos vanhempi ei ole ihan varma siitä, että niitä haluaa.

Ehkäpä kommentoin niin, koska todellisuudessa uskon, että pääosa nousee siihen junaan, jolta saa elämänsä kyydit. Vain pieni, jonkinlaisesta narsismista kärsivä, osa kokee matkan turhaksi.

En minäkään tiennyt lapsia haluavani (ennen ensimmäistä).

En minäkään tiennyt lapsia haluavani (ennen ensimmäistä).

haluaisin kuitenkin kysyä sinulta, että jos et halunnut lapsia niin miksi kuitenkin sen ensimmäisen päädyit hankkimaan?

Ehkäpä kommentoin niin, koska todellisuudessa uskon, että pääosa nousee siihen junaan, jolta saa elämänsä kyydit. Vain pieni, jonkinlaisesta narsismista kärsivä, osa kokee matkan turhaksi.

En minäkään tiennyt lapsia haluavani (ennen ensimmäistä).

voihan se niinkin olla. En vain tajua, mitä se ketään äitiä haittaa, jos joku toinen ei äidiksi halua. Eihän se siltä ole mitenkään pois. Kun ei se, että on itse tyytyväinen lapsettomuuteensa, tarkoita, että KAIKILLE olisi parempi olla lapseton, koska ei tietenkään ole. Ja useimmat lapsettomat ymmärtävät, miksi MUUT ihmiset lapsia tekevät. Jos kysytään, että mistä lapseton nauttii elämässä ja tämä mainitsee vaikka jonkin vapaudentunteen, niin ei se ole tarkoitettu retosteluksi lapsettoman elämän ihanuudesta, koska huoh, jos lapsia kerran on halunnut tehdä niin eiköhän sitä silloin toivottavasti ole valintaansa tyytyväinen. En siis tajua miksi OMAA valintaa pitää tuputtaa muille yhtään missään asiassa, jos kukaan ei ole yrittänyt sitä mitenkään edes pilkata tai väittää huonoksi.

haluaisin kuitenkin kysyä sinulta, että jos et halunnut lapsia niin miksi kuitenkin sen ensimmäisen päädyit hankkimaan?

Koska se on olennainen osa elämää. Tiesin, että niin kuuluu tehdä, en vain tiennyt miksi. Nyt tiedän.

En vain tajua, mitä se ketään äitiä haittaa, jos joku toinen ei äidiksi halua.

Ei missään nimessä. Sitten sen kuuluu olla niin, jos ei tunnu siltä, että lapsia kuuluu tehdä.

Meitä on täällä ihan tarpeeksi :).

Mutta jos on tunne, että "ptäisi" (tiedän, kuulostaa ankealta), niin ehkä sitten pitäisi. Vaikkei tietäisi miksi. Se selviää sitten.

kyllähän yleensäkin monet asiat elämässä tehdään pohjimmiltaan ihan vain intuition varassa eikä millään plus ja miinus-listoilla, ja senpä vuoksi olen sitä mieltä, että jos sitä "pitäisi"- tunnetta ei tule, niin sitten niitä lapsia ei ole vain kuulunut tehdä, eikä sen pitäisi olla kellekään ongelma. Ehkä sitten sillä lapsettomalla, kuten minulla, on niin huonot geenit että alitajuisesti välttelee lisääntymistä. Ja eihän nyt pelkkä lapsettomuus ketään tee autuaaksi, joten en minä ainakaan haluaisi että kukaan vanhempi minua siitä kadehtisi. Voihan se olla että moni nyt lapseton 20 vuoden päästä katuu ettei ole tehnyt lapsia, mutta minusta se on silti parempi vaihtoehto kuin tehdä lapsia vastentahtoisesti kaiken varalta, lapsiin kun voi tehdä lähtemättömän jäljen myös negatiivisessa mielessä.

senpä vuoksi olen sitä mieltä, että jos sitä "pitäisi"- tunnetta ei tule, niin sitten niitä lapsia ei ole vain kuulunut tehdä

Löytyi yhteinen sävel :). Hyvää elämää sinulle (jälleen kerran oikeasti ilman pirunsarvia, joita täällä tuntuu joillain kasvavan). Ja vielä ajankohtaisemmin: Hyvää yötä :)

Muuten tuosta pystyi lukemaan läpi vain sanan Minä. Ja vapaus. Ne kaipaavat vastapainoksi vastuuta.

työn tekeminen olekaan vastuullista? Eikö voi tuntea vastuutta muista ihmisistä kuin omista lapsistaan? Ja monesti sen Minän jatkoksi tulee lasten saatua Minä ja Minun lapset, ei ketkään muut ihmiset. Ei kaikilla edelleenkään.

Ja ei, en voi verrata vastuullisuudessa työntekemistä kuin lasten vastuullista ja kunnollista kasvattajista, on eri asia vastata itsestään kuin lapsistaan.

JA totta, minä en ole vastuussa vieraista ihmisistä (toki olen ollut pitkään lahjoittajana Intiaan että siellä tytöt saisivat koulutusta), omista lapsistani kyllä. (lahjoitan kyllä katastrofialueille rahaa isojakin summia) Siltikään en ole vastuussa vieraista ihmisistä.