Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?

Jospa tarkoituksenmukaisuus = elämän tarkoitus. Onko se millään elävällä olennolla muu kuin jatkaa elämää? Ja evoluution/oppimisen kautta saada aikaa itseään hieman parempia jälkeläisiä.

mielestäsi homoseksuaalien elämällä ei voi olla mitään tarkoitusta heille itselleenkään?

ihminen on pelkkä eläin, jonka tehtävä on vain toteuttaa viettejään, niin sitten ihmettelen yksiavioisuuden suosiota, kun kuitenkin biologisesti miesten on tarkoitus siittää niin monta naista kuin mahdollista, ja alkuhuuma hälvenee parin vuoden sisään siksi, että silloin äiti pystyy varsin hyvin tulemaan lasten kanssa toimeen itsekin, ja mies voi siirtyä seuraavaan naiseen. Myöskään ei ole luonnollista käyttää ehkäisyä vaan tehtailla niin monta lasta kuin mahdollista. Tähän kai se lestadiolaisuuskin perustuu, vaikka sielläkään ei toteuteta sitä, että miesten pitäisi päästä muihin naisiin eikä vain käkkiä sen yhden ja saman kanssa.

kokonaisuutta en.



Mä olin aika tuuliajolla ennen kuin sain ensimmäisen lapseni, jonka jälkeen elämästä on ollut parempi ote. En siis silloin keksinyt syytä miksi en olisi kokeillut huumeita, tehnyt muita hulluja juttuja... lasten takia en tietenkään ikinä noin enää tee.



Jos puhutaan siitä, miten ihminen kasvaa lapsen myötä, niin kyllä siinä on vinha perä, ainakin omalla kohdallani. Jotta voi olla hyvä vanhempi, täytyy ihan oikeasti OIKEASTI kuunnella sitä toista ihmistä, opetella tuntemaan hänet läpikotaisin, ymmärtää toisen sielunmaisemaa tavalla, jota ei kenenkään muun kanssa tarvitse.



Samoin lapsen kanssa laajenee yleinen ymmärrys ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan, sellainen pieni ihmistaimi on aikamoinen peili omalle vanhemmalle, hänestä voi heijastaa sen, millainen itse on ihmisenä. Myös pinna kasvaa aivan uusiin ulottuvuuksiin lasten kanssa, ja siitä on eittämättä hyötyä kaikilla elämän alueilla.



Lapsettomia ja äitejä on niin monenlaisia. Kyllä jotkut lapsettomat on ihan uskomattomia tyhjännarisijoita, äideillä yleensä on edes joku syy narista. Ja aivan yhtä vastenmielisiä on äidit, joiden identiteetti on se äitiys. Kyllä minä ainakin olen aina ollut, lapsettomana ja nyt lapsellisena ensisijaisesti "Mari", eli minä itse, sen jälkeen äiti, puoliso, työntekijä jne.



Minä olisin varmaan elänyt loppujen lopuksi ihan hienon elämän ilman lapsiakin, mutta kyllä lapset on sellainen lahja, että en koskaan vaihtaisi tätä elämää "puhtaisiin seiniin ja hiljaisuuteen"...



Ja vielä ihan vähän on pakko jatkaa, mua aina huvittaa lapsettomien kirjoituksissa pari juttua:



- ensinnäkin se, että jotenkin tuntuu, että lapsettomat ajattelee lasten olevan aina vaan räkää ja paskaa valuvia tokuttomasti huutavia uhmaikäisiä. Kun totuus on se, että jo 2-3-vuotias on yleensä "sisäsiisti", ja 4-vuotias ihan "ihminen", jonka kanssa voi asioista keskustella, ja jonka kanssa voi kulkea joka paikassa ilman sitä "jatkuvaa huutoa ja riehumista"



-toisekseen monet heistä selittävät ensin lasten räästä ja huudosta, ja perään toteavat, kuinka heillä on ihania kissoja/koiria ja ne riittää... no eikös noiden kanssa nyt saa pikkasen pidempään sen paskan kanssa touhuta? Kissan laatikkoa siivota ja koiran torttuja tien poskesta poimia. Puhumattakaan muusta eläinten aiheuttamasta sotkusta. Eli perusteluna vähän kummallinen tuo lapset kuolaa ja sotkee jne.

Jospa tarkoituksenmukaisuus = elämän tarkoitus. Onko se millään elävällä olennolla muu kuin jatkaa elämää? Ja evoluution/oppimisen kautta saada aikaa itseään hieman parempia jälkeläisiä.

mielestäsi homoseksuaalien elämällä ei voi olla mitään tarkoitusta heille itselleenkään?

ilmeisesti mielestäni homoseksuaalisuus on biologinen virhe (tarkennukseksi, että ihminen sinällään on yhtä täydellinen ja arvokas kuin kuka tahansa), jota ei ole tarkoitettu jatkettavaksi elämän virrassa. Luulisin, että moni homoseksuaalinen saattaisi valita syntyvänsä biologisesti "normaaliksi", jos tällainen valinta olisi mahdollinen. Ainakin elämä tässä yhteiskunnassa olisi helpompaa. Joku nimitti homoseksuaaleja radiokeskustelussa "elämänpuun kuolleeksi oksaksi". Tavallaan kovuudessaan totta. Vaikka en kiistä, etteikö homoseksuaalin elämä voisi hänen mielestään ja olla rikasta ja etteikö hän voisi tehdä elämässään paljon hyvää muille. Hyvän jakaminen on tärkeää, jatkaminen tarkoituksenmukaista.

että saman elämänkokemuksen voi saada monella tavalla, en ole ainakaan huomannut että lapselliset tuttavani olisivat jotenkin kypsempiä kuin lapsettomat. Minusta se riippuu täysin ihmisestä mikä asia kasvattaa ja mikä ei.

ihminen on pelkkä eläin, jonka tehtävä on vain toteuttaa viettejään, niin sitten ihmettelen yksiavioisuuden suosiota, kun kuitenkin biologisesti miesten on tarkoitus siittää niin monta naista kuin mahdollista, ja alkuhuuma hälvenee parin vuoden sisään siksi, että silloin äiti pystyy varsin hyvin tulemaan lasten kanssa toimeen itsekin, ja mies voi siirtyä seuraavaan naiseen. Myöskään ei ole luonnollista käyttää ehkäisyä vaan tehtailla niin monta lasta kuin mahdollista. Tähän kai se lestadiolaisuuskin perustuu, vaikka sielläkään ei toteuteta sitä, että miesten pitäisi päästä muihin naisiin eikä vain käkkiä sen yhden ja saman kanssa.

Ihminen tosin ei ole "vain" eläin, vaan kykenee moralisoimaan. Miehen kanssa olemme tuosta ihmisen yksiavioisuudesta puhuneetkin, tavallaanhan se on luonnonvastaista huomioon ottaen miehen ja naisen biologiset toiminnot. Ilmanko siinä yksiavioisuudessa on niin paljon ongelmia... Mutta toisaalta uskon, että ihmisen tapauksessa olennaista on myös se oppiminen ja tiedon jakaminen, ns. jälkeläisten kasvattaminen. Tämä on tarkoitus itse lisääntymisen jälkeen.

ei nyt identtisesti samaa, mutta erilaisilla elämänkokemuksilla voi päätyä samaan lopputulokseen. Lapsi varmaan kasvattaa kärsivällisyyttä, mutta niin kyllä myös esim. krooninen sairaus tai huippu-urheilu tai vaativa opiskelu. Lasta pitää kuunnella, mutta niin pitää myös parisuhteen toista osapuolta mikäli haluaa pitää parisuhteen hyvänä, samoin kuin monessa ammatissa pitää oppia kuuntelemaan potilasta tai asiakasta. Jne jne.

eli se ainoa lapsettomia monissa asioissa kadehtiva jatkaa...



Mulla on myös monia lapsettomia ystäviä ja tykkään käydä heidän kanssa ulkona ennemmin kuin lapsellisten kanssa. Heidän kanssaan ei ole koskaan tarvinnut keskustella kakkavaipoista, vatsavaivoista jne. Enkä minä kyllästytä heitä puhelemalla lapsistani koko iltaa. Eikä heillä mitenkään pinnalliset jutut ole muutenkaan, fiksuja ihmisiä eikä toisaalta mitään teinejä enää.



No mutta ehkä minun näkökanta sitten tuntuu teistä niin vieraalta juuri siksikin, että en näe lapsettomissa myöskään mitään vikaa...

että saman elämänkokemuksen voi saada monella tavalla, en ole ainakaan huomannut että lapselliset tuttavani olisivat jotenkin kypsempiä kuin lapsettomat. Minusta se riippuu täysin ihmisestä mikä asia kasvattaa ja mikä ei.

ei samaa elämänkatsomusta.

ei samaa elämänkatsomusta.

kaikilla vanhemmilla on täsmälleen sama elämänkatsomus? Miksi niitä lapsia sitten pahoinpidellään, raiskataan ja tapetaan vaikka kuinka paljon?

ei nyt identtisesti samaa, mutta erilaisilla elämänkokemuksilla voi päätyä samaan lopputulokseen. Lapsi varmaan kasvattaa kärsivällisyyttä, mutta niin kyllä myös esim. krooninen sairaus tai huippu-urheilu tai vaativa opiskelu. Lasta pitää kuunnella, mutta niin pitää myös parisuhteen toista osapuolta mikäli haluaa pitää parisuhteen hyvänä, samoin kuin monessa ammatissa pitää oppia kuuntelemaan potilasta tai asiakasta. Jne jne.

lapsia, olen lasten saannin jälkeen ja aikanakin tehnyt suht vaativaa uraa, parisuhde joo, totta kai pitää siinä toista kuunnella, mutta SILTI olen sitä mieltä, että niitä asioita, joita olen lapsiltani saanut, ja ne asiat, joissa olen lasteni myötä ihmisenä kasvanut, eivät olisi ilman heitä tulleet.

Mä en todellakaan väheksy lapsettomia mitenkään tai pidä heitä ihmisinä vajavaisina, tyhminä, epäkypsinä tms. Mun työkavereistani suurin osa on lapsettomia, ja omassa kaveripiirissänikin olin ensimmäinen äidiksi tullut, joten aika yksin olisin ollut, jos ei seura jommalle kummalle osapuolelle olisi enää kelvannut.

Äitiys ja vanhemmuus on kuitenkin vain yksi elämän osa-alue, eikä sen poissa oleminen tee kenestäkään vajaata. EIkä äitiys todellakaan kaikkia jalosta millään tavoin. Mutta ehkä se onkin juuri oikea ilmaus, että lapset ovat rikkaus. Ei siis jotain, mitä ilman ei voisi elää tyydyttävää ja onnellista elämää, vaan jotain, mikä tuo elämään niin paljon lisää sävyjä, hyvässä ja pahassakin.

Tuohon voi nyt todeta, että kaikki sinkut on sitten varmaan massamurhaajia, kun Breivik kerran oli ja ihan sinkku.



Kyllä se lasten saanti, vanhemmuus, kasvattaminen, perheyheisö jne kuitenkin on yhteinen, jaettu kokemus kaikilla vanhemmilla. Sitä ei lapsettomilla vain kertakaikkiaan ole.

valitettavasti ei ne lapset rikasta kaikkien elämää, muuten kellään ei olisi onnetonta lapsuutta. Luulen, että sellaisten elämää ne rikastavat, jotka lapsia ovat halunneet, mutta jos lapsi on vahinko tai se tehdään vain siksi kun niin kuuluu tehdä, niin niitä ikäviä sävyjä on tod näk enemmän kuin hyviä.

Tuohon voi nyt todeta, että kaikki sinkut on sitten varmaan massamurhaajia, kun Breivik kerran oli ja ihan sinkku.

Kyllä se lasten saanti, vanhemmuus, kasvattaminen, perheyheisö jne kuitenkin on yhteinen, jaettu kokemus kaikilla vanhemmilla. Sitä ei lapsettomilla vain kertakaikkiaan ole.

ei voi muuta sanoa, kuin että itse en ainakaan tuota kokemusta kaipaakaan. Varmasti maailmassa on monta asiaa, joka rikastuttaisi elämääni, mutta eivät nekään kiinnosta (esim. maailmanympärimatkustus, jonkin lajin maailmanmestariksi pääseminen, elokuvatähteys).

miksi vaivaudun vänkäämään tästä (koska minulle on aivan sama tekevätkö ihmiset lapsia vai eivät ja toivon että useimmat vanhemmat kokevat lapsensa tärkeimpänä asiana elämässään) on se, että on melko ylimielistä väittää, että jonkun toisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta, kun ei ole lapsia. Jonain päivänä tämä maapallo lakkaa olemasta ja ihmiskunta kuolee sukupuuttoon, mitä tarkoitusta sillä suvunjatkamisellakaan loppujen lopuksi sitten oli?

voin vaan todeta, että olen kauhistunut monesti ajatusta, että en olisi tajunnut ryhtyä lapsia hankkimaan. Kaikki muu on kyllä kalvennut tämän rikkauden rinnalla.

Lapseton siskoni kyllä itkee sitä minulle melkein joka viikko.

voin vaan todeta, että olen kauhistunut monesti ajatusta, että en olisi tajunnut ryhtyä lapsia hankkimaan. Kaikki muu on kyllä kalvennut tämän rikkauden rinnalla.

ja siksi onkin hyvä, että sulla on lapsia, ja mulla ei ole.

ei samaa elämänkatsomusta.

kaikilla vanhemmilla on täsmälleen sama elämänkatsomus? Miksi niitä lapsia sitten pahoinpidellään, raiskataan ja tapetaan vaikka kuinka paljon?

Joku jo sanoikin, että tämä on saivartelua.

Mutta eikö meidän henkisesti suht tasapainoisten juurikin ihmiskunnan nimissä sitten pitäisi lisääntyä?

Lapseton siskoni kyllä itkee sitä minulle melkein joka viikko.

jos hän kerran lapsia haluaa. Katsos kun ihmiset ovat yksilöitä, toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ja epäilemättä jos jotain kovasti haluaa, eikä sitä saa, niin siitä on vaikea päästä yli.