Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?

Nyt on liian vanha ja katuu omaa päätöstään!

ei voi muuta sanoa, kuin että itse en ainakaan tuota kokemusta kaipaakaan. Varmasti maailmassa on monta asiaa, joka rikastuttaisi elämääni, mutta eivät nekään kiinnosta (esim. maailmanympärimatkustus, jonkin lajin maailmanmestariksi pääseminen, elokuvatähteys).

ei voi muuta sanoa, kuin että ei voi tietää mitä ei kaipaa. Armottoman pinnallisia ovat nuo "verrannolliset" asiat. Kuten itsestään koko elämän tarkoituksen löytäminenkin.

Joku jo sanoikin, että tämä on saivartelua.

Mutta eikö meidän henkisesti suht tasapainoisten juurikin ihmiskunnan nimissä sitten pitäisi lisääntyä?

miksi ihmiskunnan pitäisi lisääntyä?

ei voi muuta sanoa, kuin että ei voi tietää mitä ei kaipaa. Armottoman pinnallisia ovat nuo "verrannolliset" asiat. Kuten itsestään koko elämän tarkoituksen löytäminenkin.

ehkä minä sitten jään vaille jotain suurta myllertävää elämänkokemuksesta mutta enpä tosiaan sellaista kaipaakaan. Ja minusta kaikki asiat ovat yhtä pinnallisia ja yhtä syvällisiä eikä niitä pitäisi arvottaa. Joko kaikki on tärkeää tai mikään ei ole.

se vain sitten paljastaa vertaajan elämänkokemuksen puutteen.

miksi vaivaudun vänkäämään tästä (koska minulle on aivan sama tekevätkö ihmiset lapsia vai eivät ja toivon että useimmat vanhemmat kokevat lapsensa tärkeimpänä asiana elämässään) on se, että on melko ylimielistä väittää, että jonkun toisen elämällä ei ole mitään tarkoitusta, kun ei ole lapsia. Jonain päivänä tämä maapallo lakkaa olemasta ja ihmiskunta kuolee sukupuuttoon, mitä tarkoitusta sillä suvunjatkamisellakaan loppujen lopuksi sitten oli?

Ehkä kehittyä johonkin pisteeseen? Se selviää sitten aikanaan. Jossain vanhassa kirkkoteksissä luki:

"Ja olkoonpa se sinulle selvä tai ei,

maailmakaikkeus joka tapauksessa

kehkeytyy niin kuin sen tuleekin..."

Jokin tarkoitus täällä ololla on. Se ei selviä jatkamatta "tappiin asti". Mutta hyvä, että sinä koet asian niin, että koska maapallon taru joskus kuitenkin päättyy, Sinun on nyt hyvä vain nauttia... Niin mistä?

se vain sitten paljastaa vertaajan elämänkokemuksen puutteen.

ei se mitään, olen onnnellinen siitä huolimatta. Kuten varmaan itsekin.

vai miten vanha viisaus meneekään...



My point exactly.

Ehkä kehittyä johonkin pisteeseen? Se selviää sitten aikanaan. Jossain vanhassa kirkkoteksissä luki:

"Ja olkoonpa se sinulle selvä tai ei,

maailmakaikkeus joka tapauksessa

kehkeytyy niin kuin sen tuleekin..."

Jokin tarkoitus täällä ololla on. Se ei selviä jatkamatta "tappiin asti". Mutta hyvä, että sinä koet asian niin, että koska maapallon taru joskus kuitenkin päättyy, Sinun on nyt hyvä vain nauttia... Niin mistä?

no esim. siitä, että voin vapaapäivinä herätä milloin haluan, voin mennä nukkumaan milloin haluan, kotona on hiljaista kun menen sinne, voin tavata ihmisiä milloin haluan, toisin sanoen nautin vapaudesta. Lisäksi liikunnasta, luonnosta, ajattelusta, keskustelemisesta, mielenrauhan ja hetkessä elämisen harjoittelusta, kirjoittamisesta, lukemisesta, hyvästä ruoasta ja juomasta, siitä kun on saavuttanut jonkin tavoitteen tehtyään paljon työtä sen eteen, jos joku tulee hyvälle mielelle jostain mitä sanon tai teen, tällä hetkellä tuulettimesta..

miksi ihmiskunnan pitäisi lisääntyä?

ylempää.

On hienoa katsoa miten lapsi kasvaa ja oppii asioita.

Vaikka välillä on vaikeita päiviä, niin silti en kadu lapsiani.

Kuitenkin ne onnenhetket voittavat ne vaikeudet.



Samalla myös se, että monet lapsettomat kaverit/ystävät elävät aika holtitonta elämää (kuten minäkin ennen lapsia), niin on jollain tavoin hienoa että ei tunne enää tarvetta lähteä baariin joka ikinen viikonloppu. Olen siis 24-vuotias ja monet ikäiseni elävät aika pinnallista elämää. Siis ainakin kaveripiirissäni.

80 vuotta, hän ehtii nauttia kaikesta tuosta 60 vuotta, vaikka lapsen/lapsia hankkisikin.



Ja muuten sen 20 vuoden aikanakin aika monen monituista kertaa.

vai miten vanha viisaus meneekään...

My point exactly.

en ymmärrä miksi elämäänsä tyytyäväisellä ihmisellä olisi kova tarve käännyttää toisia ajattelemaan samalla tavalla, ellei sitten häntä kaihertaisi sisimmässä jokin epämiellyttävä tunne.

ehkä minä sitten jään vaille jotain suurta myllertävää elämänkokemuksesta mutta enpä tosiaan sellaista kaipaakaan.

Niin kun ei tiedä mitä kaipaa (kaikuuko täällä?).

Mutta kuten joku jo sanoikin, autuaita ovat tietämättömät. Kunhan ei niiden omien vanhempien (miten he muuten saattoivataan pilata elämänsä sinulla) poismeno saa ajattelemaan toisin. Koska silloin on luultavasti liian myöhäistä.

Vanhempiaan muuten oppii täysin ymmärtämään vasta kun on niitä omia lapsia. Siihen asti heitä välineellistää.

täällä joillakin kova tarve saada lapsettomat uskomaan, että heidän elämänsä on turhaa, merkityksetöntä ja tuomittu kärsimykseen (kunhan heräävät krapulasta 678.tyttöjen illan jälkeen), enkä todellakaan keksi tälle muuta selitystä kuin tyytymättömyyden omaan elämään. Joka ei välttämättä johdu nimenomaan lapsista. Ei mulla ole tarvetta uskotella lapsellisille, että heidän elämänsä onkin ihan kamalaa, eivät vain ole vielä sitä itse tajunneet..

Ja minun isäni on kuollut vuonna 1976, joten tiedän kyllä, miltä vanhemman menettäminen sinällään tuntuu - jos se nyt tähän jotenkin liittyy.



Enkä tajua äitiäni edelleenkään pätkän vertaa.

on sanonut, että lapset pilaavat elämän? Olen monesti sanonut, että useimmat lapselliset ovat varmasti onnellisia valintoihinsa ja elämäänsä, mutta en usko että sellaiset ovat, joilla on kova tarve yrittää saada lapseton uskomaan, että tämän elämä on täyttä kurjuutta. Ja silloin luetaan rivien välistä jotain mitä siellä ei ole. Jos sanon, miksi minä en halua lapsia, niin ei se tarkoita, että haluaisin saada kaikki muutkin ajattelemaan samalla tavalla. Jos omat vanhempani tekivät minut vapaaehtoisesti, kuten tod näk tapahtui, niin en ole vastuussa heidän elämänsä mahdollisesta pilaantumisesta.

miten musta alkaa tuntumaan, etten mä aidosti olekaan ainoa lapsettomia kadehtiva ;) T: se 139 tai mikä se nyt viimeks olikaan...

no esim. siitä, että voin vapaapäivinä herätä milloin haluan, voin mennä nukkumaan milloin haluan, kotona on hiljaista kun menen sinne, voin tavata ihmisiä milloin haluan, toisin sanoen nautin vapaudesta. Lisäksi liikunnasta, luonnosta, ajattelusta, keskustelemisesta, mielenrauhan ja hetkessä elämisen harjoittelusta, kirjoittamisesta, lukemisesta, hyvästä ruoasta ja juomasta, siitä kun on saavuttanut jonkin tavoitteen tehtyään paljon työtä sen eteen, jos joku tulee hyvälle mielelle jostain mitä sanon tai teen, tällä hetkellä tuulettimesta..

Kaikesta noista voi nauttia elämässään kuka tahansa, mutta todella niitä oppii arvostamaan vasta, kun ne eivät ole itsestäänselvyys. Sanoin ei voi selitää, kuinka pelkkä kahvikupillinen yksin terassilla aamunkoitteessa voi olla huimaava nautinto.

Muuten tuosta pystyi lukemaan läpi vain sanan Minä. Ja vapaus. Ne kaipaavat vastapainoksi vastuuta.

Muuten tuosta pystyi lukemaan läpi vain sanan Minä. Ja vapaus. Ne kaipaavat vastapainoksi vastuuta.

työn tekeminen olekaan vastuullista? Eikö voi tuntea vastuutta muista ihmisistä kuin omista lapsistaan? Ja monesti sen Minän jatkoksi tulee lasten saatua Minä ja Minun lapset, ei ketkään muut ihmiset. Ei kaikilla edelleenkään.