Lue keskustelun säännöt.
Äidit, kadehditteko lapsettomia naisia?
Kommentit (230)
mutta joskus kadehdin yksittäisiä tilanteita joissa olisi kivaa kun ei tarvitsisi huolehtia lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kadehtisin? En myöskään kadehdi minua lyhyempiä, kauniimpia, rikkaampia, viisaampia, tunnollisempia, rumempia...
Täysin typerä kysymys. En ymmärrä, mikä saa sinut kysymään noin tyhmää.
Jos alla olevalla on lapsia, en kahdehdi hänen elämäänsä. Meilläkin on, mutta vaikka pyykkikone juuri huriseekin, en koe, että olisin "aina siivoamassa, ruokaa laittamassa ja pyykkäämässä". Siinäkin mielessä komppaan häntä, joka epälee kirjoittajan olevan tosiasiassa lapseton (luultavasti yksi niistä omasta vapaasta tahdostaan sellainen), joka yrittää selittää lapsettomuusvalintaasi sillä, että niin on mukavampi elää.
Siitä vaan.
Mutta mitä tulee siivoamiseen, siivosin ennen perheen perustamista kerran viikossa ja siivoan nytkin kerran viikossa, pyykkäsin aiemmin pienemmässä koneessa pienemmät pyykkimäärät mutta tasa tarkkaan yhtä usein, valmistin itselleni ja miehelleni ruokaa ihan joka ikisenä päivänä - mutta pienemmät annokset.
Eli missä mielessä elämäni olisi nyt muuttunut? Paitsi että elämää on ympärillämme enemmän. Mistä me nautimme. Mutta jos joku toinen ei siitä nauti, niin ihan vapaasti eläkää omaa elämäämme.
mutta tämän kirjoittaja vaikuttaa kyllä olevan yksi noista lapsettomista. Eipä silti, on minustakin typerää haukkua lapsettomia.
minäpä taidan olla lähes ainoa, joka sitten lapsettomia kadehtii. Tai en tietenkään heitä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia, toki toivon että jokainen lapsia haluava niitä saa. Mutta joo, olisihan se elämä paljon helpompaa ilman lapsia. Voisi mennä minne vaan milloin vaan. Omaa aikaa olisi vaikka muille jakaa. Ei tarvitsisi olla jatkuvasti siivoamassa, ruokaa laittamassa ja pyykkäämässä. Ei tarvitsisi huolehtia eikä aina olisi kiire. Ei tarvitsisi stressata joka asiasta ja muistaa tuhatta ja sataa asiaa. Kaikki rahat ei menisi lasten tarpeisiin. Niin, kyllä minä lapsiani rakastan yli kaiken enkä heistä enää luopuisi, mutta voisihan se elämä helpompaakin olla. Enkä mä ollenkaan ymmärrä, miksi tässäkin asiassa täällä ollaan noin uskomattoman ilkeitä puolin ja toisin. Oli sitten lapseton tai lapsellinen...Inhottavaa.
Joskus olen saattanut kadehtia lapsettoman ystäväni hoikkaa kroppaa, kun muistan olleeni ennen lapsia aivan yhtä hoikka itsekin...
olen toistaiseksi lapseton varmaan eniten sen vuoksi (koska lapsista kuitenkin pidän), että pidän vapaudesta tehdä mitä tahansa asioita milloin tahansa haluan (vapaa-ajalla) ja tarvitsen paljon rauhaa ja hiljaisuutta. Näitä kahta asiaa ei varmaan lasten kanssa voi mitenkään olla, tai näin ainakin kuvittelen, ja luultavasti lapselliset eivät näitä edes kaipaa niin paljon kuin minä, koska lapsia ovat hankkineet. Kaikki muut lapsiin liittyvät negatiiviset jututhan voi kai jotenkin hoitaa esim. palkkaamalla siivoojan jne. No tietysti lapselle voisi palkata ympärivuorokautisen lapsenvahdin mutta miksi sitten edes olisin lapsia hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihana mies ja lapset.En vaihtaisi elämääni ikinä siihen että olisimme taas kahden.Tottakai onhan siinä etuja mutta ei! En vois edes kuvitella itseäni ja miestäni ilman 4ihanaa lastamme!:)Silloin kun me elimme kahdestaan,minulla oli koko ajan semmonen tunne että jotain puuttu ja enään ei ole!:) Olen aina rakastanut lapsia ja halunnut saada lapsia joten kyllä koen kaikista eduista ja vapauksista huolimatta että näin on parhain!:)
Kaikki lapselliset sen sijaan ovat olleet lapsettomia, joten he tietävät molemmat puolet.
Ja mikään eikä kukaan ei ole kyllä alentuvampi kuin lapseton, joka jakaa lapsenhoito- ja kasvatusohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapselliset sen sijaan ovat olleet lapsettomia, joten he tietävät molemmat puolet.
Ja mikään eikä kukaan ei ole kyllä alentuvampi kuin lapseton, joka jakaa lapsenhoito- ja kasvatusohjeita.
... että jos he saivat lapsensa vaikka 25-vuotiaana tietyssä kehitystasossa, että kaikki samanikäiset lapsettomat ovat siinä samalla tasolla edelleen. Vaikka kyllä lapsettomatkin kasvavat henkisesti ja elämä opettaa. Ihmiset muuttuu. Lapselliset kuitenkin ajattelevat, ettei tällaista tapahdu kuin lasten myötä, mikä on tietty luonnollista koska heille se kasvu on tullut sitä kautta.
Toki joskus haluaisin olla itsekseni, nukkua yöni rauhassa jne mutta noin vakituisena elämänmuotona tuntuisi aika tyhjältä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai no joo, ehkä silloin tällöin voisi olla tunnin rauhassa. Mutta tämäkin "ongelma" poistuu lasten kasvaessa.
Hyvä huomio, edellisellä kirjoittajalla, että näitä suppea-aivoisia äitejä löytyy täältä keskustelupalstoilta varsin paljon... Lapsettomat naiset ovat mielestäni kuitenkin hieman lapsellisempia kuin äiti-ihmiset. Ei tietty kaikki, mutta useimmat tuntemani, ikään katsomatta.
ja se johtuu varmasti siitä että olin 100% valmis äidiksi. olin ehtinyt bilettää, matkustella ja hankkia ammatin jossa on hyvät tulot jne. olen aina rakastanut elämääni sellaisena kuin se on enkä ole koskaan ollut kateellinen saatikka säälinyt ketään. jokainen elää kuten haluaa ja itsekin elän omien halujeni ja tavoitteideni mukaan. en ole koskaan kuvitellut myöskään että joku pitäisi minun tekemiä valintoja omituisina eikä muiden mielipiteet itseasiassa edes kiinnosta. Itse olen onnellinen ja tuntuu typerältä edes sitä tässä todistella. nyt rakastan äidin rooliani ja se on tuonut uutta sisältöä elämääni ja sopivan hengähdystauon kiireiseen työelämään. olen halunnut kokea elämässäni erilaisia asioita ja äitiys on tärkein niistä. bilettämiseen, matkusteluun, miehen kanssa kyhnäämiseen ja työntekoonkin leipääntyy...ihan niinkuin siihenkin että pitää jatkuvasti imettää. ja jos on jatkuvasti vapaata niin ei sitäkään arvosta enää.
elämässä pitää olla erilaisia vaiheita. asioita myös arvostaa enemmän jos niiden eteen on joutunut tekemään töitä.
terv. lapsettomuudesta aikoinaan kärsinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin ainoastaan äitejä, jotka ovat tehneet lapsensa parikymppisinä. Itse olen tällainen mummoäiti :(
Aikaisemmin olisin varmasti jaksanut paremmin ja olisin palautunut paremmin. Nyt peilistä katsoo kummitus ja väkisinkin kadehdin nuoria äitejä..
sisältöä ja tapahtumaa että ei ole tarvetta elää muiden kautta?
:D
T. täysillä elävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska olen aina haaveillut lapsista. Lapsettomuus olisi ollut minulle henkilökohtaisesti kauhea kohtalo. Toisaalta en säälikään heitä, koska uskon, että monet valitsevat lapsettomuuden ja kukin taplaa tyylillään.
En ole huomannut lapsettomien kaverieni elämän olevan jotenkin tyhjempää ja heidän juttujensa olevan lapsellisempia. Puhutaan aina yleispätevistä ja kaikkia kiinnostavista aiheista kun ollaan yhdessä oli porukassa sitten pelkkiä äitejä tai ei.
Itse en kokenut suurta valaistumista tai henkistä kasvua lasten myötä, vaikka rakkautta tulikin perheeseemme monin verroin lisää. En osaisi enää kuvitella elämää ilman muksuja. Toisaalta ennen niitä en osannut kuvitella elämää muksujen kanssa. Pikkulasten kanssa kaikki on raskasta ja monesta pitää luopua, mutta ajattelen aina, että ei tätä enää monta vuotta kestä ja sitten ne ovat jo isoja.
Tottakai joskus toivoisi, ettei juuri sillä hetkellä tarvitsisi nukuttaa, pyyhkiä lattialta ruokaa jne., mutta minulla on 2 pientä lasta ja enempää en aio hankkia. Tulevaisuudessa minulla on siis valtavasti "vapaita" vuosia MUTTA minulla on myös ihanat lapset. Itse asiassa ihan itkettää ajatus tulevaisuudesta 15 vuoden päästä, kun vaikka halaan isoja lapsiani, enkä koskaan enää saa takaisin näitä pieniä. Pikkulapsivaihe on ollut minulle ehdottomasti yksi elämän parhaista ja merkityksellisimmistä vaiheista. Ja olen tehnyt lapset vasta 30-33v, joten olen nauttinut vapaudesta koko nuoruuteni.
Ote Aale Tynnin runosta kertoo vastauksen...
Nyökytteletkö yleensä myös "ymmärtäväisesti" kun joku lapseton kertoo omia näkemyksiään elämästä samalla kun hiljaa mielessäsi mietit, että eipä tuokaan ihan oikeasti tiedä kun ei ole kokenut Äitiyttä..?
Ei ole kyse tuosta. Kuten joku ystävällinen oli jo vastannut; ei lapseton oikeasti tiedä. En minäkään tiennyt. Eikä kyse ole mistään henkisestä kasvusta tms., vaan jonkinlaisesta kokonaiskuvasta. Ei äitiydessä ole mitään pyhää. Noille kolmelle karjun joskus naama punaisena ja unelmoin omasta rauhasta. Arki on helpompaa ilman lapsia, mutta elämän ei kuulu olla helppoa, vaan tarkoituksenmukaista. Silloin se on täyttä.
En osaa selittää.
kukaan muu selittää? Ja mitä eroa on sillä, kokeeko elämän tarkoituksenmukaiseksi lasten takia vai vaikka siksi, että uskoo Jumalaan? Siis onko jompikumpi parempi mielestänne? En yritä vittuilla vaan kiiinnostaa tämä tarkoituksenmukaisuuden käsite. Jos lapseton kokee elämänsä tarkoituksenmukaiseksi, niin onko se sitten vain harhaa?
kukaan muu selittää? Ja mitä eroa on sillä, kokeeko elämän tarkoituksenmukaiseksi lasten takia vai vaikka siksi, että uskoo Jumalaan? Siis onko jompikumpi parempi mielestänne? En yritä vittuilla vaan kiiinnostaa tämä tarkoituksenmukaisuuden käsite. Jos lapseton kokee elämänsä tarkoituksenmukaiseksi, niin onko se sitten vain harhaa?
Jospa tarkoituksenmukaisuus = elämän tarkoitus. Onko se millään elävällä olennolla muu kuin jatkaa elämää? Ja evoluution/oppimisen kautta saada aikaa itseään hieman parempia jälkeläisiä.
Jos alla olevalla on lapsia, en kahdehdi hänen elämäänsä. Meilläkin on, mutta vaikka pyykkikone juuri huriseekin, en koe, että olisin "aina siivoamassa, ruokaa laittamassa ja pyykkäämässä". Siinäkin mielessä komppaan häntä, joka epälee kirjoittajan olevan tosiasiassa lapseton (luultavasti yksi niistä omasta vapaasta tahdostaan sellainen), joka yrittää selittää lapsettomuusvalintaasi sillä, että niin on mukavampi elää. Siitä vaan. Mutta mitä tulee siivoamiseen, siivosin ennen perheen perustamista kerran viikossa ja siivoan nytkin kerran viikossa, pyykkäsin aiemmin pienemmässä koneessa pienemmät pyykkimäärät mutta tasa tarkkaan yhtä usein, valmistin itselleni ja miehelleni ruokaa ihan joka ikisenä päivänä - mutta pienemmät annokset. Eli missä mielessä elämäni olisi nyt muuttunut? Paitsi että elämää on ympärillämme enemmän. Mistä me nautimme. Mutta jos joku toinen ei siitä nauti, niin ihan vapaasti eläkää omaa elämäämme.
mutta tämän kirjoittaja vaikuttaa kyllä olevan yksi noista lapsettomista. Eipä silti, on minustakin typerää haukkua lapsettomia.
minäpä taidan olla lähes ainoa, joka sitten lapsettomia kadehtii. Tai en tietenkään heitä, jotka ovat tahattomasti lapsettomia, toki toivon että jokainen lapsia haluava niitä saa. Mutta joo, olisihan se elämä paljon helpompaa ilman lapsia. Voisi mennä minne vaan milloin vaan. Omaa aikaa olisi vaikka muille jakaa. Ei tarvitsisi olla jatkuvasti siivoamassa, ruokaa laittamassa ja pyykkäämässä. Ei tarvitsisi huolehtia eikä aina olisi kiire. Ei tarvitsisi stressata joka asiasta ja muistaa tuhatta ja sataa asiaa. Kaikki rahat ei menisi lasten tarpeisiin. Niin, kyllä minä lapsiani rakastan yli kaiken enkä heistä enää luopuisi, mutta voisihan se elämä helpompaakin olla. Enkä mä ollenkaan ymmärrä, miksi tässäkin asiassa täällä ollaan noin uskomattoman ilkeitä puolin ja toisin. Oli sitten lapseton tai lapsellinen...Inhottavaa.
No se on oikeasti kiva, jos teillä pysyy huusholli niin kunnossa, ettei tarvitse kuin kerran viikossa siivota. No minun tarvitsee, koska niitä lapsia on kolme ja lemmikkejä lisäksi eikä miestä apuna. Kyllä tää homma näin lomalla menee ihan leppoisasti, mutta kun arki taas alkaa, niin töiden jälkeen on ihan kivasti hommaa loppuillaksi.
No toisaalta aina mietin, että mitä ihmettä mä kaikella vapaa-ajalla teen sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois.
Ai, ja ei mun arkea tarvitsekaan kadehtia, en minäkään kadehdi, kuten jo kerroin :)
Nyökytteletkö yleensä myös "ymmärtäväisesti" kun joku lapseton kertoo omia näkemyksiään elämästä samalla kun hiljaa mielessäsi mietit, että eipä tuokaan ihan oikeasti tiedä kun ei ole kokenut Äitiyttä..?