Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja itkettää tämä yksinäisyys!
14.12.2009 |
Jäin yksinhuoltajaksi 2,5 vuotta sitten, mutta en omasta vapaasta tahdostani. Menin vain naimisiin ja tein lapsia miehen kanssa, joka sitten romutti luottamukseni täydellisesti ihmisiin, erityisesti miehiin... Taustalla jatkuvaa pettämistä, valehtelua, päihteiden käyttöä, rahaongelmia, jne.
Olen etsinyt seuraa netistä ja käynyt treffeillä mukavien miesten kanssa. Olen ollut kerran ihastunutkin ja minuun on oltu ihastuneita. En vain silti ole löytänyt miestä, jolle uskaltaisin antautua, heittäytyä suhteeseen ja rakastua päätä pahkaa!
Tarjonnasta ei siis ole pulaa, olen näyttävä nainen, mutta kauniin ulkokuoren alla tunnen itseni ihan hirvittävän epävarmaksi ja ennen kaikkea mielettömän yksinäiseksi! Edes ystäväni eivät tiedä, miten rankkaa tämä yksinhuoltajuus ja yksineläminen minulle on. Joku heistä jopa ihailee sitä, kun olen kuulemma niin itsenäisen ja riippumaton nainen.
Oi kun olisi ihanaa käpertyä turvalliseen kainaloon illalla peiton alla ja herätä aamulla kahvin tuoksuun...
Kommentit (2)
Ole avoin ja kerro esim. ystävillesi tunteistasi. Se auttaa myös uuden suhteen muodostamisessa.
Ehkä se oikea ei ole vielä osunut kohdallesi, mutta voin sanoa että sen tietää kun se kolahtaa. Minulle kävi niin vuosien yksinolon jälkeen. Nyt olen erittäin tyytyväinen elämääni ja myös siihen että maltoin odottaa tarpeeksi kauan, vaikka minullakin oli joskus kysyntää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et vain ole vielä kohdannut miestä, johon voisit todella rakastua. Kannattaa kuitenkin antaa ns. kunnon miehille mahdollisuus - yrittää vain jaksaa aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin.