Paha mieli miehen lahjojen puolesta
Mulla on kamala stressi miehen lahjoista.
Hän ei omilta vanhemmiltaan tai suvultaan saa mitään kovin ihmeellisiä lahjoja. Joskus on esim. äidiltään saanut vaan suklaarasian. Ja nyt hänen isoäitinsä ajatteli ostaa hänelle kerraston, jollaisia mies ei edes käytä (sanoin kyllä isoäidilleen siitä). Usein ostavat jotain astioita tms. kyllä tarpeellista, mutta vähän tylsää.
Mun ostamaan lahjaan kasaantuu siis kaikki paineet. Sen pitäisi jotenkin sitten olla se lahja, joka on yllätys ja se joulun paras juttu. Ja en enää keksi, mitä se voisi olla.
Ongelmana on se, että mies on tosi vaativa. Esim. kun yhtenä vuonna ostin hänelle 150 euroa maksaneen Suunto-rannetietokonekellon, niin siitä tuli sitten sellainen rupukello. Hän osti pian joulun jälkeen itselleen 300 euron arvoisen vastaavan laitteen ja nyt ihastelee kaupan ikkunassa 600 euron hintaista Suuntoa.
Eli mitään pyjamaa tms. ei voi ajatellakaan. Olen tähän mennessä hankkinut mm. autoradan, kauko-ohjattavan auton, linkkuveitsen, monitoimityökalun, cocktailvälineet (sis. soodasifonin), viinitarvikkeita kuten vacuvin-tyhjiöpumpun ja viinin ilmaamiseen tarkoitetun vehkeen.
Nyt tänä jouluna en yhtään tiedä, mitä voisi ostaa. Paitsi sen sikakalliin Suunto-kellon, jonka ominaisuuksia hän ei kuitenkaan todellisuudessa käytä. 1000 euron viinikaappi ilahduttaisi varmasti myös, vaikka hänellä jo sellainen onkin. Navigointilaitteen ja uuden puhelimen hän osti 2 viikkoa sitten.
Maksimissaan olisin valmis käyttämään lahjaan 200 euroa.
Tilannetta hankaloittaa se, että itse saan vanhemmiltani paljon kivoja (joskaan ei aina kalliita) lahjoja. Miehellä varmaan paha mieli, kun katselee sitä vierestä. Ostavathan vanhempani hänellekin jotkin lahjat, mutta hänelle vaikea keksiä kohtuuhinnalla mieleistä.
Olen yrittänyt kysyä lahjatoivieta. Hän ei kuulemma halua mitään toivomaansa lahjaa vaan yllätyksen.
Huoh.
Kommentit (103)
Ja joo, ihan kakara. Eikä ole omia lapsia vielä.
On ne lahjat mullekin tärkeitä. :) Mutta mulle kyllä kelpaa lahjaksi ihan mikä vaan mukava. Mies kyllä usein ostanut esim. kauniin korun. Mutta kerran tuli iso kattila (oli kai joku vitsi) ja kerran kehonkoostumusmittari, josta olen edelleen loukkaantunut.
Joulussa itselleni on läheisten ihmisten kanssa oleminen.
Anopini on samanlainen. Rouva on 65 v. ja murjottaa naama väärinpäin ja kiukuttelee koko joulun jos ei saa riittävästi hienoja (=kalliita) lahjoja.
Seurasin yhtenä jouluna huvikseni kun anopin naama muuttui nyrpeämmäksi jokaisen avaamansa paketin kohdalla. Sitten rouva osoitti mieltään koko joulun. Mieheni on ertonut, että oli lapsena tosi vaikeaa pienillä rahoilla keksiä äidille lahjaa josta tämä ei olisi pahoittanut mieltään ja näyttänyt sitä kaikille myös.
tosin mies ehkä sanoisi, että ostin lahjan itselleni...
ja sittenkin pitäis olla varma, että se on markkinoiden hienoin ja kallein rasvakeitin, jossa on eniten nappuloita.
Kahvikonekin miehelle kelpaisi. Mutta vain se kaikkein kallein n. 2000 euroa maksava sveitsiläinen malli, jota ei kai edes saa Suomesta, pitäisi netistä tilata.
mutta olin kyllä itsekin hämmästynyt, kun mun mies kertoi että hän haluaisi lahjaksi lahjakortin
-kasvohoitoon ja
-jalkahoitoon
Aina en ole ostanut mitään ja joku vuosi olen ostanut hierontalahjakortteja, niistä on kyllä pitänyt.
Viime jouluna ostin Singstar setin kun tykkää mieluusti laulaa karaokea mutta siitä ei tykännyt, valitteli vaan että oon mennyt tuhlaamaan rahoja turhaan. Joku vuosi olen ostanut kalsareita yms, mutta onhan se vähän noloa avata kalsareita muiden nähden, että eivät ne mikään kiva jouluyllätyslahja ole.
isot lahjat yhdessä ja ostetaan mitä tarvitaan, esim tänä vuonna kotiteatteri. Sit jotkut pienet yllärit ehkä. Mutta ei todellakaan väkisin mitään isoa kun kumpikaan ei tarvitse!
Mies olisi tosi pettynyt johonkin pahvipalaan, jossa luvataan hieronta. Ei hän välitä hemmotteluhoidoista, ei varmaan edes menisi sellaiseen.
Ja kylpyläreissu yhdessä ois aika kallis, Naantalin kylpylässä taitaa halvin huone olla 160 euroa. Ja siellä ollaa pari kertaa jo oltu.
Mitäpä miehesi tuumisi toisenlaisesta lahjasta: vaikka laadukas vuohi kehitysmaahan?
Eli lakkaa yrittämästä. Aivan järjettömän hemmoteltu pikku pentu (huolimatta iästään).
Meille ostettiin juuri uusi n. 3000 euroa maksanut sänky. Yritin ehdottaa, että se vois olla yhteinen joululahja, ettei kumpikaan osais toiselle mitään. Tai ostaisi jonkun pienen n. 20 euron jutun, esim. kirjan tai elokuvan. Mutta miehelle se oli kauhistus.
Ehkä kelpaisi, jos ostettaisiin uusi LED-telkkari. Mutta mä en itse juuri katso telkkaria joten ei se olis mulle mikään lahja. ENkä haluaisi laittaa johonkin telkkariin montaa tonnia.
Tosi törkeää että on mennyt ostamaan sinun lahjastasi kalliimman version itselleen heti joulun jälkeen :-(
Mulla ei onneksi ihan tuollaista ongelmaa. Mun ja miehen toisillemme ostamat lahjat maksaa yleensä alle 100€/hlö. Ostetaan yleensä 2-3 pikkulahjaa ja 1 mieluisampi lahja toisillemme. Pikkulahjoina ihan suklaatia, joku kiva lasi tai muki tai vaikka alusvaatesetti. Isompana sitten vaihtelevasti mitä milloinkin.
Sinuna unohtaisin nyt kaikki tekniset laitteet, mies selvästikin haluaa itse hommata ne. Osta vaikka Stockalta tai Sokokselta joku kalliimpi pusero. Burberryä tai jotain muuta tyyriimpää. Josko se kelpaisi.
Kuulostaa tosiaan siltä että hän ei ole kuitenkaan tyytyväinen mihinkään. Mutta ymmärrän, vaikea tilanne sinulle!
...olisi miehestä rahaa hukkaan. Hän ei tue mitään avustusjuttuja vaan pikemminkin vihaa niitä.
Yritin ehdottaa, että voitais hänen sukulaispojalle ostaa tuollainen hyväntekeväisyyslahja. Poika on rikkaan perheen ainoa lapsi, pilalle hemmoteltu, ei ilahdu mistään (ihan kuin mieheni, joka tosin ei ole rikkaasta perheestä). Pojalle koko suku ostaa aina kamalasti lahjoja ja kaikki yrittää niillä lahjoillaan peitota toisten lahjat. Ja mikään ei ole pojalle kyllin hyvää. Miehen mielestä kehitysmaalahjoitus lahjaksi oli ääliö ehdotus. Ja kyseessä oikeasti teini, joka ei edes välitä avata kaikkia lahjojaan, kun niitä niin paljon! Hänellä vieläkin kaapissa tallella viime joulun avaamattomia paketteja.
Mies ei pelaa tietokone- tai pelikonsolipelejä.
esim. tekniset urheilusukat, 200 euron nahkahanskat tai vyö tms. Onko miehellä handsfree-laitteet. Tuolla rahalla saisi hyvän sellaisen.
Miehelle tulee paha mieli, mikään ei kuitenkaan kelpaa :)
Siis jos tämä ei ole provo, niin sukat ostaisin minäkin, ja sanoisin miksi en vaivautunut kummempaan. Ai niin, kauko-ohjattavia ja autoratoja.. Ehkä sille pitää ostaa hello kitty-talo.
Hän pyysi minulta kerran tuliaisiksi Etonin puseroa (n. 150 euroa) tai solmiota (käyttää vain n. 200 euron krakoja). Kun sanoin, etten tuo viikonlopun Ruotsinreissulta noin kalliita tuliaisa, mutta että voin ostaa synttäri- tai joululahjaksi, niin naama venähti.
Huvittavinta on, että mies ei työssään voi käyttää mitään pukuja tai solmioita. Hänellä kaappi täynnä kalliita, tyylikkäitä pukuja, solmioita ja paitoja, joita käyttää ehkä kerran vuodessa, jos mennään bilettämään tai jos on häät tms. Edes jouluna ei laita niitä ylleen.
...mutta ei tälle miehelle. Ostin hänelle kerran kalliin lompakon synttäriksi, kun miehen vanha lompakko oli sellainen keinonahkainen teinilompakko, totaalisen hajonnut ja yli 10 vuotta vanha.
Mies ei käyttänyt uutta lompakkoa ikinä. Oli vaan tylsä lahja. Tuolla on yhä kaapissa.
Ja oiskin provo. Mutta kun tämä painajainen on täyttä totta. Aina 2 viikkoa ennen joulua muhun iskee kamala paniikki, kun en taskaan keksi mitään kivaa lahjaa miehelle.
Yleensä ne stressissä väkisin ostetut lahjat eivät osu nappiin.
Osta lahjakortti johonkin hierontaan tai muuhun hemmotteluun. Tai kylpyläreissu kahden kesken.
Omat ajatukseni miehelleni ovat:
rasvakeitin (ranskalaiset ovat suunnilleen ainoaa ruokaa mitä hän valmistaa itse)
rentoutusmatto (ellei osta itse)
lahjakortti hierontaan
seksikaupasta jotain kivaa...