Paha mieli miehen lahjojen puolesta

Mulla on kamala stressi miehen lahjoista.



Hän ei omilta vanhemmiltaan tai suvultaan saa mitään kovin ihmeellisiä lahjoja. Joskus on esim. äidiltään saanut vaan suklaarasian. Ja nyt hänen isoäitinsä ajatteli ostaa hänelle kerraston, jollaisia mies ei edes käytä (sanoin kyllä isoäidilleen siitä). Usein ostavat jotain astioita tms. kyllä tarpeellista, mutta vähän tylsää.



Mun ostamaan lahjaan kasaantuu siis kaikki paineet. Sen pitäisi jotenkin sitten olla se lahja, joka on yllätys ja se joulun paras juttu. Ja en enää keksi, mitä se voisi olla.



Ongelmana on se, että mies on tosi vaativa. Esim. kun yhtenä vuonna ostin hänelle 150 euroa maksaneen Suunto-rannetietokonekellon, niin siitä tuli sitten sellainen rupukello. Hän osti pian joulun jälkeen itselleen 300 euron arvoisen vastaavan laitteen ja nyt ihastelee kaupan ikkunassa 600 euron hintaista Suuntoa.



Eli mitään pyjamaa tms. ei voi ajatellakaan. Olen tähän mennessä hankkinut mm. autoradan, kauko-ohjattavan auton, linkkuveitsen, monitoimityökalun, cocktailvälineet (sis. soodasifonin), viinitarvikkeita kuten vacuvin-tyhjiöpumpun ja viinin ilmaamiseen tarkoitetun vehkeen.



Nyt tänä jouluna en yhtään tiedä, mitä voisi ostaa. Paitsi sen sikakalliin Suunto-kellon, jonka ominaisuuksia hän ei kuitenkaan todellisuudessa käytä. 1000 euron viinikaappi ilahduttaisi varmasti myös, vaikka hänellä jo sellainen onkin. Navigointilaitteen ja uuden puhelimen hän osti 2 viikkoa sitten.



Maksimissaan olisin valmis käyttämään lahjaan 200 euroa.



Tilannetta hankaloittaa se, että itse saan vanhemmiltani paljon kivoja (joskaan ei aina kalliita) lahjoja. Miehellä varmaan paha mieli, kun katselee sitä vierestä. Ostavathan vanhempani hänellekin jotkin lahjat, mutta hänelle vaikea keksiä kohtuuhinnalla mieleistä.



Olen yrittänyt kysyä lahjatoivieta. Hän ei kuulemma halua mitään toivomaansa lahjaa vaan yllätyksen.



Huoh.