Isoäidistä ei apua vauvaperheelle-normaalia?
Onko normaalia ja tavallista, että isoäiti ei millään tavalla tue eikä pyri auttamaan tuoreen vauvaperheen elämää. Tulee kylään tunniksi silloin kun hänelle sopii, odottaa silloin palvelua itselleen, seurustelee hetken vauvan kanssa ja siinä se sitten onkin. Ei puhettakaan että esim keittäisi itse kahvit, korjaisi kupit pöydästä, vaihtaisi vauvan vaipan tai tarjoutuisi hoitoavuksi. Kerma vain kakun päältä ja taas tyytyväisenä omaan kotiin.
Kommentit (78)
se on luonnon laki ja eettinen velvollisuus. Nykyajan isovanhemmat ovat itsekkäitä paskiaisia, jotka ajattelevat vaan omaa hyvinvointiaan.
Itse en jaksa ruikuttaa apua, kun ei sitä saa pyytämälläkään. Jos jurppii tosi paljon, kun mun siskoon ja sen muksuihin panostetaan paljon enemmän. Tänään taas ei saatu edes kutsua kyläilemään, mutta muut sisareni lapsineen oli kyllä kutsuttu.
Ehkä meistä luullaan, että tulemme toimeen itseksemme, kun emme jaksa valitella surkeaa elämää. Oikeasti on jaksamisessa ja taloudessa ollut todella hankalia tilanteita. On edelleen. Mutta olemme asennoituneet, että selviämme kyllä tästä.
Harmittaa, kun huomaa, ettei minua ja perhettäni arvosteta samoin kuin sisrauksieni perheitä. Lapsillenikin se on sääli, sillä jäävät ilman syvempiä suhteita isovanhempiin.
höpö höpö!!!
luonnon lakia eikä eettistä velvoitetta ei todellakaan ole hoitaa lapsen lapsia!!!
meillä mummuilla myös monta monta muuta lapsen lasta ja lisäksi mummut käyvät itse töissä tekemässä vuorotyötä ja vieläpä harrastavat ja seurustelevat uusien kivojen kumppanien kanssa!!
heille se ihana elämä suotakoon ja me elämme omaa ihanaa elämää, nauttien sillon tällön mummujen vierailusta ja lasten hoitoavusta, jos he itse sitä ehdottavat!
osaan pyytää toki apua, sen olen tehnytkin, mutta en totta vieköön OLETA että he olisivat aina valmiit jelppiin!!!
ajattele itsesi 55-65vuotiaaksi, työssäkäyväksi, harrastavaksi, seurustelevaksi ja aktiiviseksi ihmiseksi..olisitko koko ajan valmis menemään omasta aloitteestasi hoitamaan lapsesi lapsiasi (ja kenties jättämään jonkun sinulle toisen tärkeän asia tekemättä)....
ennne vanhaan mummut asuivat saman katon alla, työt tehtiin yhdessä ja perhe oli sama...
tänä päivänä mikään noista ei enää ole samaa, eikä ehkä missään vaiheessa tule toimimaan. minkä takia niitä mummuja pidetään lastenhoitajina!
antakaa niiden olla niitä hemmottelevia mummuja mitä lapsennen tarvii! lastenhoitajat palkataan muualta!!!
meillä ei isovanhemmista ole juuri apua. äitini ei suostu edes käymään meillä kylässä, vaikkei mitään tarvisi auttaakaan. isäni on kuollut.
samoin appeni on kuollut. anoppikaan ei oma-aloitteisesti meille välitä tulla, muutaman kerran vuodessa saattaa käydä ja joskus pari tuntia hoitaa lapsiakin jos kauniisti pyydämme.
pääasiassa hoidamme lapsemme itse.
ja en tiedä miksi isovanhemmat eivät halua meille tulla, olemme ihan tavallisia mukavia ja ystävällisiä ihmisiä eikä toivota isovanhemmilta kuin että olisivat läsnä lastenlastensa elämässä.
Minun lasteni kummatkin mummut ovat kovin itsekeskeisiä ja apua tulee niin vähän, ettei edes kehtaa ääneen sanoa. Olen kyllä ymmärtänyt, että eri sukupolvien tulisi auttaa toisiaan. Kun lasteni isovanhemmat tarvitsevat joskus aikanaan apua, en minä sitä anna, ellei se sovi aikatauluuni. Maksan tasan tarkkaan potut pottuina.
Kun puolestaan omat lapseni tarvitsevat minun apuani aikoinaan lastenhoidossa, teen kaikkeni heidän eteensä. Sitähän se vanhemmuus on, autetaan ja tuetaan kaikessa, ei se lopu, lapsi täyttää 18 vuotta.
"mummuilla myös monta monta muuta lapsen lasta ja lisäksi mummut käyvät itse töissä tekemässä vuorotyötä ja vieläpä harrastavat ja seurustelevat uusien kivojen kumppanien kanssa!!"
Mutta kun mummu ei käy töissä, harrastaa kylläkin kaiken vapaa-aikansa. Ja lapsenlapsiakaan ei ole muita. Silti ei edes pyynnöstä keitä kahvia kylässä käydessään. No, eipä tartte kyläillä meillä sitten.
käy ehkä 2x vuodessa, ilmoittaa tästä paria tuntia aikaisemmin ja sanoo vaan että keitäppäs kahvit.
Ja yksi mikä tosiaan risoo, on se, että itse nämä isovanhemmat aikoinaan ottivat auliisti lastenhoitoapua vastaan. Meillä kävi mummot ja papat 2-4 kertaa viikossa 4 tuntia kerrallaan hoitamassa meitä lapsia. Kesäisin lisäksi olimme hoidossa yhteensä 4 viikkoa isovanhemmilla.
Ja nyt nämä aikoinaan itse apua saaneet ja sitä vastaanottaneet vanhemmat, eivät isovanhempina paljoa auta. Ei edes puoliakaan siitä, mitä itse apua saivat. Että turha sanoa "ovat omat lapsensa hoitaneet". Meidät hoiti päiväkodin tädit + isovanhemmat. Toisaalta, en ihmettele, etteivät auta. Kun eivät aikoinaan omia lapsiaankaan hoitaneet, niin miksi sitten lapsenlapsia hoitaisivat.
Suoraansanottuna en ole aivan varma haluanko yrittää kiintyä tulevaan lapsenlapseeni lainkaan. En nimittäin usko että hän on elämässäni kovinkaan kauaa.
Olen 39v, opiskelija, pikkulapsen äiti. Minulla on poika (19v, ammattikoulussa), joka asuu 400 km päässä meistä. Hänen tyttöystävänsä (17v, lukiossa), on raskaana, viikkoja n. 30. Olen nähnyt tämän tytön yhden kerran. Raskaudesta kerrottiin minulle kaksi viikkoa sitten. Poikani ja tyttöystävä eivät asu yhdessä. Aikovat muuttaa yhteen kun lapsi on syntynyt.
Minusta tuntuu että suhteen luonti lapsenlapseen on melkein mahdotonta. Ja vaikka sen saisi jotenkin luotua, en usko että poikani ja tyttöystävä ovat kauaa yhdessä. Siinä se menee sitten kosketus lapsenlapseenkin samalla. Eikä minulla ole kyllä varaa käydä kylässäkään kuin n. 3 kertaa vuodessa. Ja pojalla tuskin on rahaa käydä meillä. Ehkä sitten kun on valmistuttu ja päästy töihin.
Tavallaan haluaisin auttaa, mutta minulla ei ole rahaa, enkä voi olla koulustakaan pois milloin vaan jos apua tarvitaan. En ala tässä iässä viivästyttämään opintojani lapsenlapsen hoitamisen takia.
Jos haluaa lapsia, kyllä ne pitää itse hoitaa. Olen ymmärtänyt että ap:n lapsi on ihan pieni ja heti pitäis tarjoutua hoitoavuksi? Eihän se nyt ihan niin mene. Ja harva niitä vaippoja vapaa-ehtoisesti alkaa vaihtamaan, olisit aukaissut suusi ja pyytäny apua.
No, ehkä tässä on hieman kateuttakin - meidän isovanhemmat asuu niin kaukana, että eivät ole pystyneet auttamaan, vaikka oltais joskus haluttukin. Mutta en todellakaan oleta automaattisesti, että heidän pitäis hoitaa mun lasta aina kun haluaisin. Onhan heilläkin oma elämä ja se heille suotakoon!
tullut keneltäkään isovanhemmalta. Samassa kaupungissa asutaan kaikki. Olen yksin saanut hoitaa(miestä ei ole) kaikki lapset. Eivät edes kylässä käy kuin ehkä kerran vuodessa.
Tänä viikonloppuna ei tullut ollenkaan kyläilemään, kun oli pesemässä naapurin mummon ikkunat, ei hyvää päivää, täällä sitä apua tarvittaisiin.
ap
Minkä ihmeen takia menit lapsen tekemään, jos et osaa/halua/jaksa sitä itse hoitaa? En lainkaan ihmettele, ettei äitisi halua kyläillä teillä, kun sinulla on luultavasti koko vierailun ajan naama norsun veellä. Ei ole äitisi velvollisuus hoitaa sinun lastasi! Mitä ihmeen apua olet noin paljon vailla, aikuinen ihminen ja äiti???
Ihmettelee kolmen äiti, joka ei ole ikinä olettanut, että jonkun toisen pitäisi hoitaa hänen lapsensa.
Ei meilläkään ole voinut isovanhempien varaan mitään laskea, ollaankin hankittu toisenlaiset tukiverkot. En syyllistä, lähinnä olen surullinen siitä että eivät osaa nauttia lastenlasten seurasta osallistumalla meidän elämään. Itse en voisi kuvitellakaan toimivani samoin sitten kun olen mummi.
Tänä viikonloppuna ei tullut ollenkaan kyläilemään, kun oli pesemässä naapurin mummon ikkunat, ei hyvää päivää, täällä sitä apua tarvittaisiin. ap
Minkä ihmeen takia menit lapsen tekemään, jos et osaa/halua/jaksa sitä itse hoitaa? En lainkaan ihmettele, ettei äitisi halua kyläillä teillä, kun sinulla on luultavasti koko vierailun ajan naama norsun veellä. Ei ole äitisi velvollisuus hoitaa sinun lastasi! Mitä ihmeen apua olet noin paljon vailla, aikuinen ihminen ja äiti??? Ihmettelee kolmen äiti, joka ei ole ikinä olettanut, että jonkun toisen pitäisi hoitaa hänen lapsensa.
Peesi tälle! Miksi ihmeessä edes hankit lapsia, jos mielestäsi mummolla on kuitenkin velvollisuus hoitaa lastasi aina kun vain haluat?
Minusta ap vaikuttaa provolta. Kyllähän mummolla saa olla omakin elämä. Jos mummo on luvannut mennä pesemään naapurin ikkunoita tänä viikonloppuna niin miksei hän saisi mennä? Kerkeää se mummo vierailemaan ensiviikollakin tai ensiviikonloppuna?
Eihän nyt herranen aika sentään isovanhemman tehtävä ole automaattisesti toimia lapsenhoitajana. Toki apu on välillä ihan tervetullutta varmasti jokaiselle, mutta ap:n tekstistä saan käsityksen että mummon pitäisi olla käytettävissä aina ja jatkuvasti.
no en mäkään tajunnut oikein tätä aloitusta. Eikö tärkeintä ole, että isovanhemmat ovat lapsen elämässä mukana eli esimerkiksi vierailevat teillä?
Mun mielestä on paljon tärkeämpää, että isovanhempi pitää lasta sylissä kuin keittää kahvia tai tekee ruokaa meillä.
Auttavat minkä ehtivät tosi mielellään. Tulevat kylään ja tekevät ruokaa pakkaseen, käyvät kaupassa yms. Lapset rakastavat heitä. Ovat aivan korvaamattomia...toivoisin etteivät niin vanhoja, että saisimme pitää heidät kauan luonamme. Pidän tarkasti huolta, että emme "rasita" heitä liikaa ja eivät rehki meidän eteen turhaan. Aivan ihania ihmisiä.
Minua on auttanut sekä omat vanhemmat, että anoppikin jonkin verran. Lasten hoidossa ja muissakin asioissa.
Silloin kun isovanhemmat eivät enää pysty itse hoitamaan asioitaan, on minun vuoroni. Olen valmis vaikka ottamaan meille asumaan tai mitä ikinä sitten tarvitaankaan.
Siskoni kanssa ollaan aina autettu toisiamme ja ystäville olen ollut lastenvahtina jne
Minusta ihminen, joka ei näe toisen avuntarvetta on jotenkin vajaa.
Isoäiti, joka ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan, on mielestäni tunnekylmä ja ap on ihan oikeassa ihmetellessään isovanhemman käytöstä.
Minusta on mielenkiintoista nähdä millasia miniöitä meille aikanaan tulee.
Ja alkaako sitä siivoamaan toisen emännän nurkkia, jos ei moinen osaa edes puhua.
En käsitä miksi avunpyytäminen on niin vaikeaa, joten kai kommunikointi on muutenkin vailinaista.
Mutta helppo haukkua anoppia! :D