Isoäidistä ei apua vauvaperheelle-normaalia?

Minun äiti on tuollainen ja anoppi taas kuolisi lapsemme puolesta ja auttaa ennenku pyytää ehtii.



Oma elämänfilosofiani on, että me olemme täällä tukeaksemme toisiamme. Ei se auttaminen edellytä yhteisiä geenejä vaan asennetta ja valintoja. Ei kenenkään ajatusmaailmaa voi muuttaa eikä siitä ehkä kannattaisi liikaa katkeroituakaan. Ehkä ap itse voi joskus tulevaisuudessa vaikka auttaa naapurin äitiä, joka saa vauvan ja on vailla tukiverkkoja. Minä uskon vakaasti, että maailma on parempi paikka, kun välitämme toisistamme. Kukin voi tehdä sitä omien voimavarojen mukaan.

Mun mielestä on kuitenkin ihan hirveän paljon tärkeämpää, että isovanhemmat ovat lapsen elämässä mukana kuin että keittelisit kahvia tai tiskaisivat. Läsnäolo on korvaamatonta. Apua arkiaskareisiin kuten kahvinkeittoon on mahdollista saada muutenkin.



Ymmärsin siis, että ap:n ongelma on se, että isovanhemmat eivät tee kotitöitä ap:lla vieraillessaan.



Mä en odota, että meillä käyvät ihmiset alkavat tekemään kotitöitä normaalitilanteissa. Jos sitten perheessä on surua tai sairautta, niin silloin apu ihan arkiaskareissakin on todella tarpeen.

Jos apua haluat, niin pyydä. Jos isovanhempi ei halua, niin luulisi kertovan.



Isovanhemmat voivat olla myös hienotunteisia tai eivät yksinkertaisesti osaa hoitaa lasta tai puuttua toisen talouteen.



Ei se helppoa ole kymmenien vuosien tauon jälkeen hoitaa vauvaa. Lisäksi jotkut äidit haluavat itse hoitaa sen vauvansa. Eikä isovanhemmat muista enää millaista oli vauvaperheen arki.



Minä en edes odottaisi että isovanhempi auttaisi. Ihan normaalilta tuo kuvio teillä kuulostaa.

ja teitä kaksi vanhempaa. ihan rauhassa saa äitisi käydä auttamassa naapurin mummoa jos haluaa -äitisi on jo lapsensa hoitanut...

Tietenkään ei isovanhemmilla ole mitään VELVOLLISUUTTA auttaa omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Mutta niin makaa kuin petaa.



Itse aion panostaa täysillä oman lihani ja vereni auttamiseen, muu ei tulisi pieneen mieleenkään. Yhteisöllisyys rulettaa, ei itsekän "oman elämän eläminen". Mitä varten sitä elämää edes eletään, jos ei ehdi nauttimaan läheistensä seurasta ja auttamaan heitä?



Pari kertaa kuussa vaikka hoitoapua tai jotain ja syntyy mukava suhde lapsenlapsiin. Ei varmaan ole terveeltä mummolta paljon vaadittu.

kumpikaan mummuista ei ole koskaan tullut lapsia hoitamaan ja ovat jo 6v ja 8v. Kumpikaan ei edes soita ja kysy kuulumisia, vaikka vanhemmalla lapsella on kännykkä. Meillä mummut huolehtivat muiden sisarusten lapsista.

Meillä anoppi tämmönen. Mulle on ok jos ei haluu/jaksa/ehdi hoitaa lastani, mutta se ei ole ok, että vaatii minulta pienen vauvan/lapsen äidiltä passaamista vierailujensa aikana (jos tulee vauvaa tervehtiin niin ois sit sen kanssa eikä vaatis multa seittemän sortin kahvipöytää ja tunti tolkulla seurustelua), vaatii luokseen lasta näyttämään vähintään kerran viikossa, mutta silloinkin viettää aikansa lähinnä keittiössä niitä pirun kahvituksiaan laittamassa eikä sen vauvan kanssa, jota oli muka niin ikävä. Yöt valvoneena äitinä oisin arvostanu miljoona kertaa enemmän, sitä että olisin saanut nukkua vauvan päiväuniaikaan, kuin tuntien seurustelua anopin kanssa. Yhden kerran 2,5v aikana olen pyytänyt anoppia hetkeksi (alta tunti) lapsenvahdiksi, sillon lupasi kyllä tulla mutta ei vaan ilmestynytkään paikalle.

kyllä se harmittaa todella paljon, että oma äiti on kuollut ja anopiksi sattui semmoinen nainen, joka osoittaa mieltään jos erehtyy pyytämään apua joskus harvoin (muutaman kerran monen vuoden aikana).



Enään emme apua pyydäkään, mutta on ikävää kuulla myös pahan puhumista toisesta miniästä joka erehtyy apua joskus pyytämään. Muutoin isoäiti kyllä antaa lahjoja ja tykkää käydä silloin tällöin pikku visiiteillä. Hän on siis hyväkuntoinen ja eläkkeellä. En usko, että kummoiset välit hänelle kehittyy lapsenlapsiinsa.

mikä helvetin velvollisuus isovanhemmalla on hoitaa sinun pentua? hommaa nyt se ehkäisy kuntoon......ettet ainakaan lisää tee.

ET-lehti on tehnyt tässä maassa uraauurtavaa työtä vieroittaakseen isovanhemmat lastensa perheistä. Se on jo 20 vuotta paasannut, miten isovanhempien pitää satsata harrastuksiin ja ystäviin, jos työelämä on jo takana. Lapsien elämään osallistutaan vain palkkatyövoimana.

Ihmiset, jotka ikänään eivät ole tehneet talkoohommia tai muutenkaan auttaneet muita, eivät osaa sitä vanhoinakaan. Nykyisten suurten ikäluokkien apuna olivat omat vanhemmat ja ostettu apu - vielä 70-luvulla ns. tavallisillakin ihmisillä oli varaa kotiapulaisiin. Ei todellakaan vaatisi ihmeitä, että jos lapsiperheessä käväisee niin keittää ne kaffet sillä aikaa kun vauvan äiti vaihtaa vauvalle vaippaa tai imettää, ja kotiaskareissa auttaminen olisi varmaan myös korvaamaton apu tekijälle aiheuttamaansa vaivaan nähden. Mutta ei auteta.

Minä kyllä autan lapsiani, jos siihen vain pystyn ja auttajaksi kelpaan. Toivon että lapsenlapset viihtyisivät mummolassa.

Ystävällisyyskin on itseään ruokkiva kierre ja varmasti sataa omaan laariin.

Jos haluaa lapsia, kyllä ne pitää itse hoitaa. Olen ymmärtänyt että ap:n lapsi on ihan pieni ja heti pitäis tarjoutua hoitoavuksi? Eihän se nyt ihan niin mene. Ja harva niitä vaippoja vapaa-ehtoisesti alkaa vaihtamaan, olisit aukaissut suusi ja pyytäny apua.

No, ehkä tässä on hieman kateuttakin - meidän isovanhemmat asuu niin kaukana, että eivät ole pystyneet auttamaan, vaikka oltais joskus haluttukin. Mutta en todellakaan oleta automaattisesti, että heidän pitäis hoitaa mun lasta aina kun haluaisin. Onhan heilläkin oma elämä ja se heille suotakoon!

Minut ja mieheni on vauvana lykätty naapurintädille hoitoon. Lomilla ja sairaana hoiti mummot ja vaarit. Mitenkäs on nyt kun meillä on lapsia, arvatkaapa hoitavatko isovanhemmat? Joskus epäilen, että he eivät edes välitä lapsista kun omatkin aina lykättiin muualle hoitoon...

Ja yksi mikä tosiaan risoo, on se, että itse nämä isovanhemmat aikoinaan ottivat auliisti lastenhoitoapua vastaan. Meillä kävi mummot ja papat 2-4 kertaa viikossa 4 tuntia kerrallaan hoitamassa meitä lapsia. Kesäisin lisäksi olimme hoidossa yhteensä 4 viikkoa isovanhemmilla.

Ja nyt nämä aikoinaan itse apua saaneet ja sitä vastaanottaneet vanhemmat, eivät isovanhempina paljoa auta. Ei edes puoliakaan siitä, mitä itse apua saivat. Että turha sanoa "ovat omat lapsensa hoitaneet". Meidät hoiti päiväkodin tädit + isovanhemmat. Toisaalta, en ihmettele, etteivät auta. Kun eivät aikoinaan omia lapsiaankaan hoitaneet, niin miksi sitten lapsenlapsia hoitaisivat.

Meillä asui mummoni puolet vuodesta auttamassa äitiäni,. Rakastimme mummoamme, turvallista ja lämmintä aikuista, todella paljon, ja äidilleni kelpasi apua vallan mainiosti.



Mut mä en vois kuvitellakaan, että äitini tekisi ikinä mitään noin uhrautuvaista kenenkään hyväksi. Kun mummoni sukupolven elämänsisältö oli toisten ihmisten elämän turvaaminen sotien jälkeen, on suurten ikäluokkien elämänsisältö ollut "pakko saada omakotitalo ja kesämökki"-linjalla. Omasta sukupolvestani en viitsi edes mainita, koska meidän on muutaman kuukauden ikäisestä jo lykätty laitokseen itsenäistymään jotta vanhemmat on päässeet töihin tienaamaan, ja moni on itsenäistynyt niin hienosti, ettei tunne tarvitsevansa muita ihmisiä enää yhtään mihinkään.



Joten mä en oleta saavani apua yhtään keneltäkään. Siksi lykkäsimmekin perheen perustamista aina vaan kauemmas ja kauemmas, koska oli selvää että meitä ei kukaan tule auttamana jos me emme jaksa, ja se pelotti.

sisarustensa kanssa kaikki kesät mummolassa, kun vanhemmat kävivät töissä tai esimerkiksi autolomalla Eurooppaa kiertelemässä.

kun minusta on NORMAALIA auttaa läheisiä ihmisiä? Oli kyse sitten lastenhoidosta tai muusta. Toki, rajansa kaikella mutta kuitenkin...

en vain ymmärrä,eikö ne isovanhemmat ole jo oman osansa hoitaneet;kasvattaneet teidät. sitten te lisäännytte ja oletatte,että ´vanhempanne hoitavat teidänkin lapsenne??

eiköhän heillä ole myös oikeus omaan elämään ja omaan aikaan.

itsellä ei tulisi mielenkään vinkua tuollaisesta.

-5

Naulan kantaan! Samoin ajattelen nykyään minäkin. Esikoisen aikaan tosin luulin vilpittömästi saavani isovanhemmilta apuja, mutta ei sitä oikein herunut, paitsi rahaa joskus vähän.

Silloin katsoin kateellisena kun muilla mummit otti yökylään, osti rattaita, maksoin harrastuksia jne., mutta nyt olen päässyt asian yli ja hoidan itse ylpeänä ja arvokkaasti neljä lastamme YKSIN. Tai siis toki miehen kanssa :)

valitettavasti

mummot hoiti kesät, muillakin lomilla ja niin edelleen. Eipä ihme ettei lastenlapset kiinnosta. Melko itsekästä joukkoa ainakin nämä meidän 50 + mummot.

Ja yksi mikä tosiaan risoo, on se, että itse nämä isovanhemmat aikoinaan ottivat auliisti lastenhoitoapua vastaan. Meillä kävi mummot ja papat 2-4 kertaa viikossa 4 tuntia kerrallaan hoitamassa meitä lapsia. Kesäisin lisäksi olimme hoidossa yhteensä 4 viikkoa isovanhemmilla.

Ja nyt nämä aikoinaan itse apua saaneet ja sitä vastaanottaneet vanhemmat, eivät isovanhempina paljoa auta. Ei edes puoliakaan siitä, mitä itse apua saivat. Että turha sanoa "ovat omat lapsensa hoitaneet". Meidät hoiti päiväkodin tädit + isovanhemmat. Toisaalta, en ihmettele, etteivät auta. Kun eivät aikoinaan omia lapsiaankaan hoitaneet, niin miksi sitten lapsenlapsia hoitaisivat.

Meidän lasten neljästä isovanhemmasta ainoastaan yksi on kiinnostunut lapsenlapsistaan.



Ja mä oon jopa nöyrtynyt joskus pyytämään apua näiltä muilta- virhe, joka ei tule toistumaan!



Itse olen päättänyt, että tulevaisuudessa isovanhemmista tänä ainoa osallistuva saa minulta apua ja tukea kun oma terveys ja jaksaminen alkaa hiipua. En aio jakaa aikaani ja energiaani moneen suuntaan. Saapa vain nähdä miten päätökseni pitää tosipaikan tullen... Ainoa varma asia on, että me olemme ainoat mahdolliset tukija iäkkäille isovanhemmille, kun he joskus sitten tarvitsevat apua ja seuraa - muu suku asuu kaukana.