Isoäidistä ei apua vauvaperheelle-normaalia?

luulisi, että äidillä olisi kiinnostusta paneutua lapsenlapsensa elämään, mutta ei. Työelämä oleva viriili ihminen vielä ja monenlaisessa järjestötoiminnassa mukana, joten siitäkään ei jää kiinni. En tiedä olisinko surullinen vai vihainen, vituttaa nyt kuitenkin enemmän. Tänä viikonloppuna ei tullut ollenkaan kyläilemään, kun oli pesemässä naapurin mummon ikkunat, ei hyvää päivää, täällä sitä apua tarvittaisiin.



ap

en vain ymmärrä,eikö ne isovanhemmat ole jo oman osansa hoitaneet;kasvattaneet teidät. sitten te lisäännytte ja oletatte,että ´vanhempanne hoitavat teidänkin lapsenne??



eiköhän heillä ole myös oikeus omaan elämään ja omaan aikaan.



itsellä ei tulisi mielenkään vinkua tuollaisesta.



-5

Vaikka esim. heidän jälkeläistensä hoidossa.

Jos ei tuota halua tehdä, olkoon hankkimatta lapsia ylipäänsä. Ja jos sattuu vahinko, niin voivoi, niitä nyt aina tapahtuu ja muistakin vahingoista täytyy hoitaa seuraukset.

itse piti kaikesta selvitä. Johtuikohan siitä, ettätoinen on satojen kilometrien päässä ja huonokuntoinen. Sinnepäin enemmän odotetaankin apua. Toinen mummo sitten kuolikin jo jokunen vuosi sitten. Kun lapsia siis alettiin tehdä, kuului suunnitelmiimme ihan itse niistä vastata.

ettei isovanhempi halua olla tukemassa lapsenlapsensa kasvua, mikä tarkoittaa vauvavaiheessa sitä, että tukee perhettä. Miten ihmeessä voi sivuuttaa pienen lapsen, joka on omaa lihaa ja verta?! En ymmärrä, kuten en ymmärrä myöskään alkoholistivanhempia, samasta syystä (miten VOI pullo olla omaa lasta tärkeämpi?). No, mä olenkin kahden alkoholistin lapsi itse, eikä varmaan yllätä, ettei mun vanhemmista ole koskaan ollut mulle apua tai tukea, ei ennen lapsia eikä niiden syntymän jälkeen. Eivät ole edes tavanneet lapsiani, kun mieluummin läträävät viinalla.



Tietenkään ei ole isovanhemman tehtävä kasvattaa lasta eikä hoitaa häntä vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä. Mutta miten voi olla liikaa vaadittu, että tunnin tai kaksi silloin tällöin viettäisi lapsenlapsensa kanssa, etenkin jos sillä voisi esim. antaa vanhemmille kahden keskistä aikaa ja sitä kautta vaikuttaa positiivisesti lapsenlapsensa elämään? Jos nykyajan nuoret on itsekkäitä, niin tuntuvat olevan kyllä nykyajan isovanhemmatkin. Mä (ja sisareni) olisin ollut ihan heitteillä, jos mun mummoni olisi suhtautunut muhun niin, että "no katotaan, jos ehdin hoitaa". Ei tarvi nykymummojen ihmetellä, miksei lapset ja lapsenlapset vieraile sitten vanhainkodissa. Ketä nyt kiinnostaa mennä katsomaan sairasta vanhusta, jota ei edes tunne?

Entäs jos pyytäisitte häntä kokeilemaan vaipanvaihtoa tai sitten keittämään ne kahvit?



Anoppini toimii noin, oma äitini ei edes kyläile meillä.

eipä siinä mitään, pärjäsin ilman apuakin, mutta sainpa vielä haukut päälle siitä, kuin väärin hoidin vauvelia. Puin väärin, ruokin väärin, hemmottelin, reagoin joka parkaisuun jne. Arvostelu otti päähän, varsinkin kun sen esitti ihminen joka ei kertaakaan vaippaa vaihtanut, ottanut itkevää vauvaa syliin (tyytyväinen paketti kelpasi kyllä, silloin oli "mummin kulta"), istui valmiiseen ruokapöytään, liian laiska hakemaan vesilasillista itselleen, leikki marttyyriä kun isi pisti äitinsä kerran tiskaamaan. Mutta joo, ei apua pidä olettaa tulevan kuin automaatista.

että isovanhemmat ryntäilis apuun! On heillä omakin elämä! Toki jos itse olet ryntäilly aiemmin heille ja auttanut kysymättä pihatöissä ja siivouksissa ja kaikessa, niin sitten vastapalvelusta voi odotella. Meillä meidän lapset on omia, mutta jos apua tarvitaan, niin pyydetään, mutta en oleta että heille aina sopisi kun vaan ME tahdomme!

Oma äitini on juuri tuommoinen. Anoppi ja appi onneksi toista maata ja auttavat AINA, jos kehdataan vaan pyytää (asuvat kaukana). Oma äiti asuu pari kilsan päässä.. Mutta ei ehdi, ei.

Minusta on perin kummallista että kehdataan seläntakana vollottaa -vaikka mummo on töissä, harrastaa ja siivoaa jonkun toisenkin apuna-

kun se PYYNTÖ pitää itse tehdä!!!



Tuskin se sun äiti/anoppi on kenenkään toisen kotona vaan alkanut siivoamaan!



Minulla on neljä alle kouluikästä lasta eikä puhettakaan että kaipaan jotain "kahvinkeitto apua".

Eikä mummona tulisi ihan heti mieleen että tarttee toisella alkaa keittämään kahvia.

Pyytämällä saa apua. Et ole avannut edes suutasi, niin älä solvaa!



Ei kenenkään tartte alkaa hyysäämään toisten kotona, sekin voidaan kokea ärsyttävänä.

Minä ainakin pyydän mummoja tekemään jos jotain tarttee tehdä, ei kukaan osaa lukea ajatuksia!

kaikki vanhemmat eivät halua kasvattaa teidän lisäksi teidän lapsianne, vaan nimenomaan käydä nauttimasta siitä hetken ja poistua hymyillen: onneksi en enään ole itse tuossa tilanteessa, vapaus, jeee :)

ja voin kertoa.

Meillä vanhin lapsi 9 vuotta, seuraava 7 ja nuorin 4, ja tämän 9 vuoden aikana ollaan kerran, aivan kerran päästy miehen kanssa kahdestaan käymään ulkona, ja sekin 4 h illalla syömässä, oih mitä laatuaikaa ja näin usein ;)

Anteeksi valehtelen, ollaanhan oltu kahdestaan synnyttämässä keskimmäinen ja kuopus.

Ja eikö kaivata omaa aikaa? kaivataa ja aivan kamalasti, mutta kun ei isovanhemmat vahdi tai jos vahtivat niin ottavat vain yhden yökylään ;)

Välillä saatu yksi lapsi isovanhemmille ja toinen kummille ja kolmaskin ollut menossa, mutta viime hetkellä peruuntunut.

Eli ihan suoraan sanottuna, en jaksa teidän säälittävien itkuja siitä kun en pääse kampaajalle rauhassa silloin kun haluan tai ostoksille, kun mummi ei vahdi vauvaa kuin 2h jne..!

Mulla lapset aina mukana esim: gynellä, repikää siitä huumoria. Miehellä päivätyö niin eipä hirveesti siitäkään ole vahtijaksi päivällä, mutta onneks illalla maailman paras isä :)

Olen siis kateellinen teille jotka saatte vaikka kerran kuussa omaa aikaa tai lastenhoitoa ja silti kehtaatte valittaa että saatte liian vähän apua, naurettavia olette, teidän lapsia ne on.

Itseäni vaikka välillä harmittaa ettemme pääse, niin lapset on rakkainta ja parasta maan päällä. Ja onneksi osaamme iltaisin nauttia miehen kanssa toisista ilman hotellin seiniä jne...

Rakastan perhettäni *

Me ollaankin otettu Mll:n lastenhoitajia että päästään kaksin viettämään aikaa. Meillä kaikki kolme ovat alle kouluikäisiä ja luulisi että teille löytyis vielä helpommalla hoitaja kun lapset jo noin isoja. Itse en luota helpolla pientä vauvaa kokemattomalle hoitajalle. Mekin rakastamme lapsiamme mutta kieltämättä joskus on ihana päästä kahdeksi tunniksi vaikka kaksin syömään tai kahville.

Ei se vielä osallistuvaa isovanhempaa tee, mutta helpottaa ainakin niitä vierailuja jos saat ap sillä hetkellä sanottua että "olisitko kiltti ja keittäisit kahvit sillä aikaa kun mä pesen vauvan pyllyn" tms.

luulisi, että äidillä olisi kiinnostusta paneutua lapsenlapsensa elämään, mutta ei. Työelämä oleva viriili ihminen vielä ja monenlaisessa järjestötoiminnassa mukana, joten siitäkään ei jää kiinni. En tiedä olisinko surullinen vai vihainen, vituttaa nyt kuitenkin enemmän. Tänä viikonloppuna ei tullut ollenkaan kyläilemään, kun oli pesemässä naapurin mummon ikkunat, ei hyvää päivää, täällä sitä apua tarvittaisiin. ap

mitäs jos antaisitte sen isoäidin ihan rauhassa jutustella sen vauvan kanssa ja ajan kanssa luoda haluamansa suhde siihen vauvaan.

Ehkäpä tuollaista ei kannattaisi edes odottaa.

vai oletteko kenties itse ajatelleet hoitaa isovanhempia, kun ovat jo siihen itse kykenemättömiä?



-Niinpä.Vähissä ovat nekin ihmiset nykyään.





Ehkä jokaisen tulisi kartoittaa mahdolliset turvaverkkonsa jo ennen kuin lapsia hankitaan. Jos ne turvaverkot nyt noin tärkeitä ovat, että täytyy täällä purkaa pahaa mieltään, kun eivät kaikki haluakaan elämäänsä uhrata teidän pikku kullannupullenne.

Mukavaahan se tietysti olisi, jos saisi apua aina halutessaan. Mutta hei, kuka on sanonut teille että lapsia hankitaan mukavan elämän toivossa...?

.... Kyllä meillä molemmat huolehtii lapsista, onhan ne meidän yhteisiä

minun vanhempani ovat auttaneet niin paljon kuin ovat kyenneet ja ehtineet (asuvat parin sadan kilometrin päässä). Iso kiitos heille!



Mutta mieheni vanhemmat (jotka asuvat 10 km päässä) käyvät kylässä parin kuukauden välein, kun heidät kutsuu. Vierailut kestävät maksimissaan sen pari tuntia. Tylsää.

auttaa lasten hoidossa, kivaa jos joku auttaa mutta saa ollaihan ok myös jos ei auta. Minä olen kaksi muksuamme hoitanut ilman isovanhempien apua ja on ihan ok. En voi olettaa jo suht iäkkäiltä ihmisiltä hoitovastuuta pienistä lapsista. Nyt kun omat on isompia, en minäkään kyllä viitisi yhtään vahtia ystävien pieniä lapsia, ei kiinnosta ollenkaan...

Ovat sellaisia kahvittelijoita, joista ei juuri apua arkeen ole herunut. Molemmat mummot vielä suhteellisen nuoria ja hyväkuntoisia.

Vähän olen pettynyt, kun vertaan siihen, miten minua mummot hoitivat, mutta toisaalta ihan sama. Selviämme itsekin.

Oma äitini on hyväkuntoinen ja nuori. Kun saimme lapsen, niin kävi täällä siivoamassa, laittoi ruokaa, hoiti vauvaa, jne. Sen sijaan anoppi on sairas ja vanha, joten mitään apua häneltä en odottaisikaan.