G: Mitä kirjaa olet lukemassa? Suositteletko sitä muillekin?
Itse olen lukemassa Laura Honkasalo: Eropaperit.
(HKI: Otava 2009)- uskomattoman hyvä!!!
Kommentit (77)
Olin hiukan pettynyt, mielestäni Missä kuljimme kerran oli paljon paremmin. En tykännyt kesken kaiken siirtymisestä minä-muotoon ja tulevaisuus viittauksista. Mutta hyvä kirja silti.
En voi suositella,toisin kuin claes anderssonin uusinta suosittelen lämpimästi.
tulee sellainen tunne, että haluaa olla joku wannabe-filosofi. Suoltaa noita kirjoja sitä tahtia maailmalle, että laatu kärsii. Ensimmäinen Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin nyt oli melko hyvä.
Charlotte Bronten teosta Villette, alkuperäiskielellä. Edellinen teos oli saman kirjailijan Jane Eyre.
Voin suositella niille, jotka haluavat harjoittaa englantiaan, ja saahan kirjoista mukavaa ajankuvaakin irti, ja toki sopii romantiikkaankin taipuvaisille, mutta en nyt tiedä onko mitenkään erityisen loistavaa kirjallisuutta
Tiedän, kaikki muut ovat lukeneet sen jo ajan sitten. Pääsin alkuun mutta ukko riisti sen käsistäni ja luki muutamassa päivässä.
En ole vielä päättänyt kantaani sen suhteen. Melko miehistä toimintaviihdettä, mutta luistavasti kirjoitettua ja viittaukset Pyhään Naiseuteen kiinnostavat. Salaliittoteoriat ovat lähes huvittavia, mutta väkisinkin sitä miettii, missä on perää ja missä ei. Opus Dei tietääkseni ainakin on olemassa.
Muumit ja olemisen arvoitus -kirjaa. Ei vaikuta niin hyvältä kuin odotin.
Puppe saa pikkusiskon ja Pupu Tupunan aakkoset. Puppea voin kyllä suositella, mutta pupu tupunassa on turhan paljon lukemista ja ne lorut jää päähän soimaan. Niin ja Ainon kanssa on myös nyt lukukierrossa. Se on ihan mukava kirja.
Oma aivokapasiteetti ei tällä hetkellä riitä yhdenkään romaanin lukemiseen, joten tyydyn lukemaan vain lehtiä. MeNaiset on just hyvä, kun se on sen verran hömppä.
Ei kovin syvällistä, mutta tykkään kirjan huumorista. Pidin myös toisesta lukemastani Hornbysta, Alas on pitkä matka.
Edellinen lukemani oli Taavi Soininvaaran Vihan enkeli. Dekkarien lukijat varmaan tykkää, minä en niin välittänyt (sain kirjan "kiertopalkintona" kaverilta).
En suosittele.
Pidän erittäin paljon Kingin kerrontatavasta ja henkilöhahmoista, mutta valitettavasti hyvän kirjan "pilasi" kammottava kauhulla mässäilevä yliluonnollinen loppu. Kuin suoraan jostain jo viisi kertaa tehdystä elokuvasta.
Mikä jottei kannattaisi lukea, ei niin "normaalia" kerrontaa.
Suosittelen. Kirja on tositarina naisesta, joka päätyy myymään itseään kadulla, käyttämään huumeita ja ajautuu mukaan saatananpalvontaan. Oli mielestäni vaikuttava kertomus siitä, miten saatananpalvonta voi tuhota ihmisen elämän ja kuinka pimeyden voimat ovat todellisia, mutta kuinka syvällä synkkyydessä elävän ihmisen elämä voi muuttua kohdatessaan todellisen Jumalan.
Minä olen saanut niistä paljonkin uusia ajatuksia. Tosin olen lukenut vasta kaksi: "11 minuuttia" ja "Paholainen ja neiti Prym."
lukea Coelhoa, mutta sehän oli ihan lällyä diibadaabaa, joten kesken jäi...
kirjaston hyllystä. Haluaisiko joku vielä jakaa lukukokemuksensa?
kirja sitten ovat niin suosittuja? En ole itse vielä keksinyt..
Yllättävän hyvä ja mielenkiintoinen kirja naisen asemasta Afghanistanissa.
Seikkaulua kerrakseen, kannattaa lukea.
Libanonilais-ranskalainen kirjailija Amin Maalouf, kirja suomennettu tänä vuonna, vaikka onkin kirjoitettu jo 80-luvulla.
lukea Coelhoa, mutta sehän oli ihan lällyä diibadaabaa, joten kesken jäi...
Suosittelen! Ajattelemisen aihetta. Vasta toinen lukemani Coelho, alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi hänen kirjansa ovat niin suosittuja.
Mutta mä en kyllä suosittele sitä. En oikein tykkää muistakaan Coelhon kirjoista. Se laittaa aina itsensä niihin jotenkin niin läpinäkyvästi. Tottakai jokaisen kirjailijan tuotokseen vaikuttaa se kirjailijan oma persoona ja elämänkokemus, mutta tuntuu, että Coelho kirjoittaa yleensä vain itsestään.
Sitten se tekee sellaisia kummia yleistyksiä, että kaikki ihmiset vain elävät elämäänsä ennalta asetettujen normien mukaisesti. Ja jos haluaa tehdä "oikeita" päätöksiä täytyy tehdä aina jotain kummallista. Kuten tuossa Veronikassa on tarina Nasrudinista: Nasrudin oli suuri mestari ja häntä oli saapunut kuulemaan iso joukko ihmisiä. Nasrudinin piti olla paikalla kahdelta, mutta häntä ei näkynyt. Osa ihmisistä häipyi, kun häntä ei vaan kuulunut. Kuudelta jäljellä oli enää vähän ihmisiä, kun Nasrudin lopulta saapui. Nasrudin näytti olevan ympäripäissään, lirkutteli paikalla oleville naisille ja lopulta rojahti lattialle. Nyt lähtivät kaikki loput lukuunottamatta yhdeksää ihmistä. Yhtäkkiä Nasrudin olikin vesiselvä ja julisti näille yhdeksälle, että he olivat läpäisseet kaksi koetta. Ensimmäinen oli, että heillä oli ollut kärsivällisyyttä odottaa oikeaa hetkeä ja toinen, että heillä oli ollut rohkeutta olla pettymättä. Just. Periaatteessa kärsivällisyys ja pettymyksensietokyky on hyviä asioita, mutta odotaa tuntikausia juoppoa ja jäädä silti kuuntelemaan sitä on mun mielestä typeryttä. Vielä suurempaa typeryyttä on esittää sellaista ja kuvitella, että se kuvastaa joitain hienoja arvoja. Tän tyyppisiä tarinoita Coelhon kirjat on pullollaan.
Ehkä tuo uppoaa johonkin muuhun. Mä haluaisin toisaalta kuulla mitä noista kirjoista on jollekin avautunut. Mä en ole saanut niistä mitään.