Lue keskustelun säännöt.
Alle 1-vuotiaan vienti päiväkotiin on julmaa - kyse on valinnoista ja arvoista EI taloudesta!
Kommentit (95)
ja joutui olemaan pitkänä sairaalassa ja käymään läpi laukuisia rankkoja ja kalliita hoitoja. Lapsi oli tuolloin 7 kk. Vaikka vakuutukset oli kunnossa, tuli hoidoista niin kallis lasku että kaverini oli pakko mennä töihin kun lapsi oli 11 kk, ettei laskut menisi ulosottoon. Ei asuntoa tai autoa jota myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin vakavassa onnettomuudessa tammikuussa ja kyllä minulla vakuutus korvasi kaiken. Kaikki hoito- ja leikkauskulut, sairauspäivärahat, sairaalamaksut, lääkärinpalkkiot, fysioterapia...
Olikohan tullut hutiloitua kodin vakuutuksissa?
Ja vaikkei olisikaan korvannut, meidän perhe elää hätätilassa vain toisen palkalla - ja minun sairaspäivärahani olisi kyllä rittänyt noihin sairauskuluihin.
Plus kyllä lapsiperheellä pitää aina olla parin kuukauden palkan verran puskurirahastoa. Se on ikivanha velkaneuvojien ohje.
67
Toki se on silti AINA Valinta, kuten lähes mikä tahansa muukin asia tämän maan päällä. Vain tietyt sairaudet ja kuolema eivät ole valintoja.
Oli ylipäänsä ihme etät mies selvisi hengissä, luuletko etät käyn sellaisen jälkeen kyselemänä että ei tainnete olla vakuutukset sittenkään kunnossa?
Ja millä toisen palkalla? Kaverini oli minimiäitiysrahalla (ei vakityötä, vaan pätkiä niin kuin nykyisin niin monella), mies oli silloin opiskelija joka teki osapäivätöitä.
Lapsi syntyi kun kierukka petti. Eivät halunneet aborttia, kun olisivat kuitenkin vuoden sisällä alkaneet yrittämään raskautta.
Mutta vissiin olisi pitänyt tehdä abortti, parempihan se on kuin viedä lapsi alle 1 v hoitoon jos tulee yllättävä katasrtofi?
Minä olin vakavassa onnettomuudessa tammikuussa ja kyllä minulla vakuutus korvasi kaiken. Kaikki hoito- ja leikkauskulut, sairauspäivärahat, sairaalamaksut, lääkärinpalkkiot, fysioterapia...
Olikohan tullut hutiloitua kodin vakuutuksissa?
Ja vaikkei olisikaan korvannut, meidän perhe elää hätätilassa vain toisen palkalla - ja minun sairaspäivärahani olisi kyllä rittänyt noihin sairauskuluihin.
Plus kyllä lapsiperheellä pitää aina olla parin kuukauden palkan verran puskurirahastoa. Se on ikivanha velkaneuvojien ohje.
67
Ei vakuutusturvaa, vahinkolapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistaakseni meni niin että joku jutut ei muka ollutkaan onnettomuuden aiheuttama tms., joten eivät korvanneet.
Ja kerro miten kierukan pettäminen on "ryssimistä"?
Eli olisiko abortti ollut parempi?
Ei vakuutusturvaa, vahinkolapsi...
edes osa-aikaisesti.
Mutta joillain on ihan hassut perustelut asialle (miksi niitä pitää yleensä perustella muille?). Yksi äiti sanoi että heillä on niin paljon velkaa toisesta autosta että pitää mennä töihin. Kysyin että mihin te tarvitsette kahta autoa. Vastaus oli että työmatkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43, miksi se lapsi piti hankkia, jos oli perheelle vain taakka?
kun oliskin päätynyt aborttiin niin taas olis kivitetty?
sitä vaan luulisi että olisi älliä päässä, että tietäisi ettei kierukka ole sataprosenttinen ehkäisykeino...
Minusta se kerrotaan jo peruskoulussa... Vai sitäkö se isä tässä tentti vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakuutus oli, ja piti korvata mutta vakuutusyhtiöiden tapaan ketkuilivat.
Ehkäisy oli, ja sellainen jota ei itse voi ryssiä.
Aborttiko olisi pitänyt tehdä? Olisivat pärjännete ihan hyvin ilman miehen onnettomuutta, joka sekään ei ollut omaa syytä.
Että kerro sinä, mitä olisivat voineet tehdä paremmin?
73 no hoitiko he asian muka hyvin sinun mielestäsi?
rehellisellä työllä itsensä elättäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eikö seksiä saisi harrastaa jos ei ole sellainen taloudellinen tilanne että MIKÄÄN ei sitä hetkauta?
Isä tentti lisurikirjoja ja teki väitöskirjaa.
sitä vaan luulisi että olisi älliä päässä, että tietäisi ettei kierukka ole sataprosenttinen ehkäisykeino...
Entä jos itsellä on yritys? Kyllä sen pyörittämisessä täytyy vähän sumplia niin, ettei yritys kaadu. Työntekijöitten palkkaaminen maksaa hunajaa ja tulosta ei synnyt lainaihmisten voimin.
Ja lapsilla on luonnekysymys, pärjääkö hoidossa vai ei. Moni yli 3-vuotiaana hoitoon laitetut on vellihousuja ja itkeskelee koko päivän äiteen ja iskän perään. On se nähty.
Mitä varemmin lapsi tottuu muihin hoitajiin, sitä sosiaalisemmaksi tämä tulee.
Minut on laitettu aika vanhana hoitoon ja en ole sosiaalisesti kehittynyt ja koulussakin oli ongelmia kun koti-ikävä saattoi alkaa vaivaamaan vielä toka luokkalaisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan päinvastoin. Varhain hoitoon pannut lapset oppivat vain kyynärpäätaktiikan, he nimenomaan eivät ole sosiaalisesti taitavia.
Enkä ymmärrä miten tuo yrittäjyys voisi hankaloittaa asiaa. Meillä on molemmilla yritys ja lapset on hoidettu kotona niin, että nuorin meni sitten 4-vuotiaana hoitoon.
Se että sinä olet nössö, voi johtua ihan vain sinusta. Minä en ole koskaan ollut päivähoidossa, eikä esikoiseni, eikä mieheni, eikä me olla nössöjä.
joka ei pärjännyt työelämässä ja kökki sitten päivähoidossa yliopistolla.
76, niin, sitä vaan luulisi että olisi älliä päässä, että tietäisi ettei kierukka ole sataprosenttinen ehkäisykeino...
Minusta se kerrotaan jo peruskoulussa... Vai sitäkö se isä tässä tentti vielä?
Ei mikään muukaan ehkäisykeino ole 100%, pitäisikö ihmisten olla harrastamatta seksiä ja kiukutella sitten esimerkiksi täällä turhautumisensa?
Vanhemmalla iällä ja ehkäisyä kuitenkin käyttävänä ei varmaan tule ajateltua että raskautumisen mahdollisuus olisi kovinkaan suuri?
Ja itse voin kertoa sen verran muuten vaan aiheen ympäriltä, että meillä ei kyllä ole mitään parin kuukauden palkkoja "puskurirahastossa" Kädestä suuhun on eletty alusta asti. Opiskelin, olin kesätöissä kylläkin, mutta ne rahat menivät autoon ja asumiseen ja vaatteiden ostoon, jota en opiskeluaikana tehnyt.
Asuntolainakin on, mutta koroille emme sitä aio laittaa lapsen takia.
Mies saa noin 1500-1600€/kk ja minä minimit, ensi kuusta lähtien pelkkää kotihoidontukea sen 300?€ ja lapsilisän 100€ josta osa menee säästöön.
Toimeen tullaan kuitenkin ihan hyvin ja rahat riittää hyvin laskujen maksuun ja joskus ylimääräiseenkin kuten ravintolassa käyntiin, vaatteiden ostoon, auton laittamiseen jne.
En sanoisi että penniä venytetään, mutta olen kyllä tottunut ostamaan halvempaa ja miettimään, että onko tärkeintä se, että vaatteet ovat jotain muotimerkkisiä.
Esim. meillä aikanaan. Tulin raskaaksi kun oltiin molemmat vielä opiskelijoita. Mies sai äitiyslomani aikana työpaikan mutta tulot oli pienet. Kunnassamme ei saanut kuntalisää kun ei ollut vakituista työsuhdetta eli ä-loman jälkeen sain pelkkää kotihoidontukea. Säästöjä ei ollut ehtinyt opiskeluiden takia syntyä. Asuttiin vauvan syntyessa vanhempieni nurkissa mutta miehen pää ei stä kestänyt vaan vaihtoehdo oli joko se että saadaan jostin oma asunto tai mies lähtee menemään. Vuokra-asuntoa ei saatu vaikka sitä oli haettu jo useampi vuosi jo opiskeluaikana joten haettiin lainaa ja muutettiin asoasuntoon. Mitään tukia ei asumiseen saatu vaikka haettiin joten piti maksaa sekä lain että vastikkeet. Mies elänyt köyhän lapsuuden ja nuoruuden jolloin kaikesta on tingitty ja sitten kituutti vielä opiskelut päälle. Hän sanoi että ei jaksa enää sitä että ruuaksi on aina vaan makaronia ja kaurapuuroa eikä mihinkään ole koskaan varaa. Itse olisin voinut vielä kituutella sillä olin elänyt yltäkylläisen lapsuuden ja nuoruuden eikä kituuttminen ollut vielä alkanut adistaa. Mies ei sitä kuitenkaan jaksanut ja jotta parisuhteellamme olisi ollt mahdollisuus lapsi lähti 9kk iässä hoitoon. Lapsella oli kuitenkin pääasiassa lyhyitä päiviä ja harvoin hoitoa kun molemmat tehtiin vuorotyötä. Ratkaisu oli minusta ihan hyvä vaikka itse olisin mieluummin ollut kotona hoitamassa vauvaa. Eli jos itse olisin päättänyt huomioimatta puolisoani olin jäänyt kotiin ja kituuttanut. En voinut kuitenkaan pakottaa toista siihen ja elää hänen ansaitsemillaan rahoilla.
Seuraavankin lapsen jälkeen menin töihin mutta tein pelkkää yötä alkuun jotta saatoin olla vauvan kanssa päivät. Tingin siis omista unistani joista minulla oli valta itsekkäästi päättää. puoli vuotta nukuin 3h vuorokaudessa eli vauvan päiväunien ajan. Sitten hommasimme hoitajan kotiin ja siirryin tekemään vuorotyötä kunnes jäin jälleen ä-lomalle.
Kolmannen lapsen jälkeen mies oli valmis siihen että jään kotihoidontuelle ja olinkin sitten kotina neljä vuotta kotihoidióntuen, kuntalisän ja kuntalisän sisarusosien turvin ja tultiin mainiosti toimeen. Tuona aikana kuitenkin ostettiin oma asunto ja koska tulot oli pienet otettiin lyhennysvapaa heti alkuun. Näin ollen kun viimeinen lapsi joka oli yllätysvauva oli vuoden oli lyhennysvapaa käytetty ja uudessa kotikunnassa ei taaskaan ollut kuntalisiä ja lainoista ei olisi selvitty vain miehen palkalla ja kotihoidontuella. Hain sitten keikkatöitä joita tein muutaman kk ajan kunnes yrityksestä tarjottiin vakipaikkaa jolle en voinut laman kynnyksellä sanoa ei kun parempaa tuskin olisi löytynyt. Menin siis vakityöhön ja lapsille hankittiin hoitaja kotiin.
Meillä jokaisella lapsella on siis kovin erilainen hoitouran aloitus mutta lapsissa tuota ei huomaa. Esikoinen joka meni vauvana hoitoon ei eroa yhtään kolmosesta joka ei koskaan ole ollut kodin ulkopuolella hoidossa. Lapsille on aina annettu kaikki mahdollinen aika työssäolon ulkopuolella. Itse olen tinkinyt kaikesta omasta lapsen hyväksi. Töissä olen käynyt jotta mies olisi tyytyväinen mutta oman aikani olen antnut täysin lapsille.
Varhain hoitoon pannut lapset oppivat vain kyynärpäätaktiikan, he nimenomaan eivät ole sosiaalisesti taitavia. Minä en ole koskaan ollut päivähoidossa, eikä esikoiseni, eikä mieheni, eikä me olla nössöjä.
Jos sinä ja miehesi ette ole koskaan olleet päivähoidossa, niin sä olet sitten vihonviimeinen ihminen kommentoimaan tämmöiseen ketjuun. Ethän sä edes tiedä, mitä päiväkotielämä on? Olet vaan kuullut kavereilta hiekkalaatikolla ja tehnyt omia päätelmiä!
Ja mikä hemmetin kyynärpäätaktiikka? Kyllä meidän poika siellä tarhassa nimenomaan ON oppinut sosiaalisesti taitavaksi kun kaikki asiat elämässä ei menekään hänen toiveidensa mukaan vaan joutuu odottamaan vuoroa sadun lukemiseen, keinuun tai suosikkiautolla leikkimiseen. Kotona kun on omat lelut, niin ei täällä tarvitse kisata ja neuvotella siitä, kuka saa leikkiä legoilla.
Ja ei meillä ainakaan mitään puskurirahastoa ollut. Oltiin justiinsa poltettu 15 000 euroa häihin ja häämatkaan, joten velkaa oli ennemminkin kuin mitään säästöjä.
"kyllä jokaisella perheellä pitää olla täydellinen vakuutusturva, 2 kuukauden säästöt ennen kuin lapsia hankkii" huh, huh... pienet on sulla kriteerit! Ja jos on säästöjä, niin varmaan onkin varaa siellä kotona olla ja hyvä teille niin. Meille sopi erinomaisesti kahden ihmisen työssäkäynti ja ajatella, toinenkin lapsi hankittiin (lainaa oli vaan monta sataa tuhatta, eikä vieläkään niitä kahden kuukauden säästöjä kun ne meni remonttiin)
Miksi syyllistetään vain äidit, jotka vie lapset hoitoon?
Jos ajatellaan puhtaasti taloudellisesti, niin vanhempainvapaalle kannattaa jäädä sen, joka saa enemmän palkaa: päiväraha isompi ja veroprosentti pienenee. Ainakin me nettoamme enemmän nyt, kun enemmän ansaitseva jäi vanhempainvapaalle. Ihan määrättömiin tämä ei päde, mutta jos palkkaero ei ole ihan järjettömän suuri (
Vanhemmuuteen kuuluu se, että ekana ei mietitä sitä mitä halutaan tai viitsitään, vaan se, mitä lapsi tarvitsee.