Millainen nainen säilyttää albumikaupalla exän kuvia?

albumi täynnä. Joskus kun on tosi vaikeeta nykyisen kanssa niin käyn niitä salaa katsomassa. Luit oikein,salaa.Nykyinen vaimoni varmaan nakkaisi minut pihalle moisesta!

Exäkin on osa minun entistä elämääni.Näin se vaan on.

kuvia ex-mieheni kanssa yhdessä vietetyltä ajalta. Ja hän niissä paljon näkyy kun itse olen eniten kuvaajana toiminut.



Onhan meillä yhteinen lapsikin, hänestä ainakin on kiva katsella niitä. Minusta olisi outoa hävittää kuvat.



Sen sijaan ihmettelen, millainen ihminen hävittää kaikki menneisyydesta muistuttavat valokuvat?? Ei voi olla kovin hyvä olla itsensä kanssa jos ei sen vertaa elettyä elämäänsä kestä...

Kyllä se vaan niin on, että exien kuvia säilötään siksi, jotta voisi muistella exää ja verrata nykyistä ja exää keskenään. Typerän ihmisen toimintaa.

Siis SINÄ tekisit niin tai joku SINUN tuntemasi ihminen tekee niin.

Ei tarkoita, että muilla olisi yhtä alhainen motiivi. Jotkut vain yksinkertaisesti ovat sinut itsensä ja elämänsä eri vaiheiden kanssa. :)

vuositolkulla niitä kuvia (kolmen poikaystävän, joiden kanssa useamman vuoden olin), mut jokin aika sitten poltin kaikki. Nämä olivat kyllä lapsuudenkodissani säilössä.



Olen niin onnellinen nykyisen mieheni kanssa, meillä on pieni vauvakin etten halua enää muistella entisiä aikoja.



Ja sit mulla on vielä pahoja kokemuksia existä, ja nään joskus painajaisiakin. Kuvien polttaminen ehkä jotenkin auttoi pääsemään näistä paremmin yli :)

joka arvostaa elämäänsä kokonaisuutena ja käsittää, että jokainen on menneisyytensä ja nykyisyytensä summa.



Sellainen, josta on kiva kerran viidessä vuodessa kaivaa albumit esiin ja muistella elettyä elämää, vaikka ihan nykyisen puolison kanssa.



Sellainen, joka on käytännössä havainnut, että sydämen muisti on rajallinen ja kasvot, tilanteet ja sanotut asiat unohtuvat ja haalistuvat.



Sellainen, josta on tervettä silloin tällöin pysähtyä miettimään menneitäkin ja esimerkiksi tajuta oma kasvunsa.



Ootte te kyllä aika pöllöjä. Ei mulla on mitään syytä haikailla niitä albumeissa olevia exiä: on syynsä sille miksi olemme aikanaan eronneet. Se joka oli "elämän rakkaus" ja "ihana runopoika" 23-vuotiaana on nykyään edesvastuuton pilveä polttava grynderisika. Miksi mä sen tahtoisin? Silti minusta on kiva, että voin halutessani muistella menneitä tapahtumia, maisemia, ihmisten vaatetusta ja kampauksia, tapoja, rakennuksia ja mitä nyt maailmaan mahtuukin.



Työstäkää noita ongelmianne ihmiset, niin elämästänne tulee todennäköisesti onnellisempaa.

Sellainen, joka on käytännössä havainnut, että sydämen muisti on rajallinen ja kasvot, tilanteet ja sanotut asiat unohtuvat ja haalistuvat.

sinä et siis ota lainkaan valokuvia, jos muistojen kerran kuuluukin haalistua? Et edes lapsistasi? Vai ovatko nimenomaan exien kuvat erityisasemassa? Miksi? Mitä muita jakoja sinä teet saa/ei saa periaatteella noin muistomielessä? Tai elämässä yleensä? Taidat olla mustasukkaista, kontrolloivaa sorttia?

Muihin kysymyksiin voin vastata vain, että toisin kuin useimmat tässä ketjussa, haluan elää mieheni kanssa loppuelämäni.

sinä et siis ota lainkaan valokuvia, jos muistojen kerran kuuluukin haalistua? Et edes lapsistasi? Vai ovatko nimenomaan exien kuvat erityisasemassa? Miksi? Mitä muita jakoja sinä teet saa/ei saa periaatteella noin muistomielessä? Tai elämässä yleensä? Taidat olla mustasukkaista, kontrolloivaa sorttia?

niitä muistojakin (vaikkapa sitten valokuvissa) tarvitaan.

Aikuinen, terve ihminen, säilyttää mennyttä. Niin se vaan lapset, kyllä te tulette sen huomaamaan.

Miksi otat valokuvia, jos muistojen kuuluu haalistua?

jotkut kuvat ovat hyviä kuvina. Jos eksän kanssa on eronnut vihoissa tai tämä on merkityksetön juttu niin silloin kuvat hävittää.

Onneksi ei ole exiä, joten minun ei tarvitse siitä päätäni vaivata. Mutta onkin varmaan elämäntapaan liittyvä kysymys. Jos on ollut valmis jakaamaan elämäänsä muiden miesten kanssa ennen avioliittoa eikä sitä kadukaan, niin tuskin niitä valokuviakaan tarvitsisi tuhota. Ajattelen kuitenkin niin, että valokuvat ovat se pienin murhe. Paljon isompi on se että on antanut sydämensä ja kehonsa jonkun muun kuin aviomiehen rakkaudelle. Sitä ei voi poistaa valokuvia tuhoamalla.

Kyllä se vaan niin on, että exien kuvia säilötään siksi, jotta voisi muistella exää ja verrata nykyistä ja exää keskenään. Typerän ihmisen toimintaa.

Kuule, se vaan ei nyt ihan niin mene. Ei mulla ole mitään syytä tuhota exien kuvia, siellä ne on jossain kansioissa. En mä niitä katsele, tai haaveile elämästä exän kanssa. Ne nyt vaan on muistoja, miksi mä ne hävittäisin??

Ja hei. Jos mä haluisin elämää exän kanssa, miksi se olisi ex?

Sellainen joka kaipaa ongelmia nykyiseen suhteeseensa.

siksi, että niissä on myös ex-mieheni. Kuten lasten syntymä, ristiäiset, ensimmäiset synttärit ja yhden hautajaiset. vai pitäisikö esim ensimmäisestä perhepotretista repiä isän kuva pois. Näitä vauvakuvia ym, kun meillä katsellaan nyt useasti, lasten toimesta, kun saavat uuden sisaruksen kohtapuoliin.



Mitä siis pitäisi tehdä esim kastekuvalle, jossa ex-mies pitää lasta sylissään?

Ja sit mulla on vielä pahoja kokemuksia existä, ja nään joskus painajaisiakin. Kuvien polttaminen ehkä jotenkin auttoi pääsemään näistä paremmin yli :)

Sinulla ei selvästikään ollut ihan tavanomaisia parisuhteita jos näet edelleen painajaisia niistä. Semmoisten normaalien suhteiden jälkeen kuvia ei tarvitse polttaa. Voimia!

"ihana runopoika" 23-vuotiaana on nykyään edesvastuuton pilveä polttava grynderisika. Miksi mä sen tahtoisin?

Jos niitä kuvia pitää peitellä ja hävittää niin niissä selvästikin on jotain semmoista mitä ei voi tuoda päivänvaloon.

Eihän sitä lapsuuskuviakaan tai edesmenneiden rakkaiden ihmisten kuvia hävitetä vaan koska halutaan elää nykyisyydessä. Eletään nykyisyydessä, mutta ei unohdeta että takana on historiaa.

ihan kaikki kuvat kaikista existä. Ja albumikaupalla niitä on yhdestä jonka kanssa tuli vietettyä 5 vuotta.



Olen tällainen kahden lapsen äiti ja elän onnellisessa avioliitossa.

ei ole tapana heitellä kuvia menemään.



t. se kahden lapsen äiti