Millainen nainen säilyttää albumikaupalla exän kuvia?

...enkä kyllä keksi yhtään syytä, miksi edes pitäisi.

että minkälainen nainen EI säilyttäisi niitä...

säästäisin kyllä kaikki kuvat. Totta kai, nehän on kuvia minunkin elämästäni.



Musta olis jotenkin lapsellisen taikauskoista ruveta repimään exää albumeista. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? Ja mitä lapsetkin siitä ajattelisi?

Haluan elää nykyiselle miehelleni, nykyisyydessä. Käy sääliksi niiden kuvia säilyttelevien naisten miehet. Vaimo elää mielikuvissaan edelleen jonkun ex-poikaystävän kanssa,, voivoi..

että minkälainen nainen EI säilyttäisi niitä...

joka ei kerkiä tuollaisia miettimään. Valokuvien sortteeraus ja joidenkin albumien poisheittäminen kuuluu to do-listan loppupäähän. Sinne asti listalla ei vain koskaan kerkiä.

Haluan elää nykyiselle miehelleni, nykyisyydessä. Käy sääliksi niiden kuvia säilyttelevien naisten miehet. Vaimo elää mielikuvissaan edelleen jonkun ex-poikaystävän kanssa,, voivoi..

että minkälainen nainen EI säilyttäisi niitä...

Minä en ainakaan elä mieluvissani exieni kanssa....ehkä kauhukuvissa enintäänkin :D

Mielestäni jokaisen menneisyys on säilyttämisen arvoinen. Kyllä minä olen halunnut nähdä oman äitini kuvia nuoruusvuosilta ja ensimmäisistä poikaystävistä. Uskon, että myös minun lapseni haluavat isona katsella minun kuviani.

Mieheni meinasi heittää pois omat kuvansa existänsä, mutta minä estin häntä. Ostin nätit albumit ja me pistimme hänen menneisyytensä järjestykseen niihin albumeihin.

Ehkä AP:n kannattaisi miettiä onko normaalia "piilottaa" menneisyytensä. Se kuitenkin muokkaa meistä sellaisia mitä nyt olemme.

entisen elämänsä, on joko katkeroitunut tai hukassa itsensä kanssa aikaisemmin tai sillä hetkellä, jos ei pysty käsittelemään elämäänsä kokonaisuutena, jossa jokainen hetki on ollut matka siihen pisteeseen jossa on.

Ainakin omilla exilläni ja nykyisellä on kaikki kuvansa tallella.

Yleensä ihminen, jota on satutettu kovin, ei pysty kestämään muistoja niistä hetkistä.

Itselleni on HYVIN fine exien kuvat puolin ja toisin.

Kuvat ovat kuin arpia polvissa, kun opetteli ajamaan polkupyörällä ja kaatuikin, niistä pitää vain olla ylpeä kun vihdoin kaikkien epäonnistumisien jälkeen oppikin!!!!!

itse en ole säilyttänyt exien kuvia. Eivätkö ne muistot ole siellä sydämessä? Eikö se ole tärkeintä?

Onneksi ei ole exiä, joten minun ei tarvitse siitä päätäni vaivata. Mutta onkin varmaan elämäntapaan liittyvä kysymys. Jos on ollut valmis jakaamaan elämäänsä muiden miesten kanssa ennen avioliittoa eikä sitä kadukaan, niin tuskin niitä valokuviakaan tarvitsisi tuhota.



Ajattelen kuitenkin niin, että valokuvat ovat se pienin murhe. Paljon isompi on se että on antanut sydämensä ja kehonsa jonkun muun kuin aviomiehen rakkaudelle. Sitä ei voi poistaa valokuvia tuhoamalla.

itse en ole säilyttänyt exien kuvia. Eivätkö ne muistot ole siellä sydämessä? Eikö se ole tärkeintä?

Kuvat jotka on jossain laatikossa pölyttymässä eivät ole kovin tärkeitä.



Kuvat jotka säilytetään ja joita katsellaan säännöllisesti ovat melko tärkeitä.



Mutta kuvat jotka pitää hävittää ne vasta tärkeitä ovatkin.

Ajattelen kuitenkin niin, että valokuvat ovat se pienin murhe. Paljon isompi on se että on antanut sydämensä ja kehonsa jonkun muun kuin aviomiehen rakkaudelle. Sitä ei voi poistaa valokuvia tuhoamalla.

Niin just, miksei sitä vaan heti alkanu olee sen aviomiehen kanssa?!? Ei, ku täytyy vaan flirttailla kaiken maailman hunsvottien kanssa ensin!

HAHAHAHaaaaa, te ootte niin ihquja:D

Ovat osa mennyttä elämääni. Huolestuttavampaa olisi jos olisin nuo kuvat tuhonnut. Kohdallani tarkoittaisi, että minulla on vielä tunteita tai olen pahasti satutettu tai katkeroitunut.



Exiäni kohtaan en enää tunne oikeastaan mitään, edes ystävyyttä välttämättä. Harvoin heitä ajattelenkaan. Lapseni isäkin tulee yleensä mieleen lapsen kautta.

Että aviomies on valmiina eikä sitä tarvi alkaa etsiä kun miehet alkaa kiinnostaa.

Ajattelen kuitenkin niin, että valokuvat ovat se pienin murhe. Paljon isompi on se että on antanut sydämensä ja kehonsa jonkun muun kuin aviomiehen rakkaudelle. Sitä ei voi poistaa valokuvia tuhoamalla.

Niin just, miksei sitä vaan heti alkanu olee sen aviomiehen kanssa?!? Ei, ku täytyy vaan flirttailla kaiken maailman hunsvottien kanssa ensin! HAHAHAHaaaaa, te ootte niin ihquja:D

Että aviomies on valmiina eikä sitä tarvi alkaa etsiä kun miehet alkaa kiinnostaa.

Ajattelen kuitenkin niin, että valokuvat ovat se pienin murhe. Paljon isompi on se että on antanut sydämensä ja kehonsa jonkun muun kuin aviomiehen rakkaudelle. Sitä ei voi poistaa valokuvia tuhoamalla.

Niin just, miksei sitä vaan heti alkanu olee sen aviomiehen kanssa?!? Ei, ku täytyy vaan flirttailla kaiken maailman hunsvottien kanssa ensin! HAHAHAHaaaaa, te ootte niin ihquja:D

eikä todellakaan puhu mistään exien kanssa tehdyistä asioista. Pikemminkin on kuin ei exiä olisikaan (eikä niitä montaa olekaan). Olen erittäin tyytyväinen vaimooni tässä asiassa, erityisesti nyt kun luen täältä näitä juttuja.

eikä todellakaan puhu mistään exien kanssa tehdyistä asioista. Pikemminkin on kuin ei exiä olisikaan (eikä niitä montaa olekaan). Olen erittäin tyytyväinen vaimooni tässä asiassa, erityisesti nyt kun luen täältä näitä juttuja.

Yhden exän kanssa olin 5 vuotta, sitä edellisen kanssa 2 vuotta. Miksi ihmeessä mun pitäs kadottaa maailmankartalta 7 vuotta elämästäni?? En mä miehelleni puhu siitä mitä me tehtiin tms. enkä niitä kuvia kaiholla katsele, mutta mun menneisyyttäni ne on. Ei siitä eroon pääse kuvia polttamalla. Mä olen täysin sinut sen asian kanssa, että mulla on menneisyys. Mieheni tietää, että mulla on menneisyys ja tietää, että olen eronnut ihan helvetin hyvästä syystä. Paluuta eiliseen ei ole, enkä sitä kaipaa. Mieheni jopa hyväksyy senkin, että pidän edelleen yhteyttä muutaman kerran vuodessa exääni. (Toinen koirista jäi exälle) Ihan samalla tavalla mun miehelläni on menneisyytensä. En mä kuvittele, että se olis neitsyt ollut ja kuvia sillä on laatikkokaupalla. Mulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta stalkata niitä kuvia mustissa sukissa joidenkin entisten heilojen varalta. Luultavasti niitäkin kuvia löytyy kasoittain.



Eipä olis paljon jäänyt mun lapsuuskuvistakaan muistoksi, jos äiti olis viskannut menemään kaikki kuvat, joissa mun isäni esiintyy...

mielessä vastaisuudessa parisuhteessa. Valaisee vaikkei ehkä kaikkien, mutta varmasti monen miehen ajatusmaailmaa.

Oma vaimoni ei ole säilyttänyt exän kuvia

eikä todellakaan puhu mistään exien kanssa tehdyistä asioista. Pikemminkin on kuin ei exiä olisikaan (eikä niitä montaa olekaan). Olen erittäin tyytyväinen vaimooni tässä asiassa, erityisesti nyt kun luen täältä näitä juttuja.

kuviani ja osa omaa historiaani, olen ollut innokas valokuvaamaan ja kuvia on useampi albumi enkä tosiaan aio heittää niitä menemään, onneksi minulla ei ole niin heikkoitsetuntoista puolisoa että vanhat valokuvat häiritsisivät.