Sterilisaatio petti, nyt oma henki vaarassa :-(
Minulle tehdystä sterilisaatiosta huolimatta tulin raskaaksi, pitkään ihmettelin välillä ilmennyttä kuvottavaa oloa ym, mutten osannut epäillä raskautta heti. Kun sitten testin tein oli se positiivinen ja nyt ultran mukaan raskaus yli rv 12. Olemme aina miehen kanssa halunneet lapsia ja olemme adoptiojonossa. Lääkärin mukaan raskauden keskeytys ei välttämättä ole pakollinen, mutta voi hyvin olla, että raskaus vaarantaa henkeni kuten kävi viimeksikin ja sillon ei ole vaihtoehtoja. Tuntuu vaan niin pahalta ja mietin oisko viisaampi lopettaa raskaus jo nyt. Toisaalta on pieni mahdollisuus, että saisimme tämän lapsen elävänä. En vaan tiedä olenko henkisesti valmis toiseen kertaan, jolloin emme tiedä selviääkö vauva tai minä. Ennen sterilisaatiota mie olin kerran raskaana, se päättyi rv 23 sektioon, koska minun tilani heikkeni ja oma henkeni alkoi olla jo vaarassa, tyttäremme ei kuitenkaan selvinnyt.
Kommentit (159)
lääkärikin oli sitä mieltä ap:n tapauksessa että syytä harkita raskauden jatkamista, että itse olette jeesustelijoita saatana.
Tuo ei kumminkaan ole etenevä syöpä, jota raskauden pitkittäminen pahentaisi.
Ehkä kannattaa sinnitellä niin kauan kuin voi ja jos on pakko, niin sitten vasta ryhtyä toimenpiteisiin.
ap:n tilanteessa täytyy miettiä myös, onko lapsi altistunut lääkkeille liikaa.
Luuletko, että hän haluaisi menettää puolisonsa vain siksi, että saisivat biologisen vauvan?
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.
Mites jos on olemassa olevia lapsia jo? Sikiön takia sinun mielestäsi heidän pitäisi kasvaa ilman äitiä??
ei ole ennestään lapsia.
kehitysvammainen ja äidin raskausaika vaikea? Oliko lapsi sairastunut äidin hoidoista?
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.[/
tämä varmaan auttoi AP:tä
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.[/
tämä varmaan auttoi AP:täap varmasti toivoi mielipiteitä tilanteeseensa. minä kerroin omani ja korostin ettei minulla ole oikeutta häntä tuomita mutta että itse ajattelen näin. mikä tässä risoo?
viestin lainaus aina onnistu? tai onnistuu mutta se ei ole laatikon sisällä kunnolla erotettavissa.
Olet korvaamaton jo olemassa olevalle lapsellesi ja miehellesi.
minä kerroin omani ja korostin ettei minulla ole oikeutta häntä tuomita mutta että itse ajattelen näin. mikä tässä risoo?
tilaisuus kuolla lapsesi puolesta. Tässäpä minun rehellinen mielipiteeni.
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.[/
tämä varmaan auttoi AP:täap varmasti toivoi mielipiteitä tilanteeseensa. minä kerroin omani ja korostin ettei minulla ole oikeutta häntä tuomita mutta että itse ajattelen näin. mikä tässä risoo?
Kyllä vanhemmat ovat valmiita kuolemaan lastensa vuoksi, mutta EIVÄT syntymättömien lasten vuoksi kuitenkaan
mieltä miehesi on..itse EHKÄ päätysin aborttiin,jos miehenikin olisi sitä mieltä ja luulen että olisi koska ei haluaisi minun kuoleva..hankittaisiin se adoptiolapsi sitten myöhemmin..toisaalta kumppanin voi menettää äkkiä vaikka onnettomuudessa..elämästä ei koskaan tiedä.
Vaikea tilanne..voimia sinulle päätökseen.
yksi lapsi niin tee abortti. Meillä ei ole yhtään (elävää) lasta eikä adoptoituakaan vielä.
Verenpaineeni oli viime raskaudessa korkeimmillaan 220/160, todella korkea. Koitettiin laskea verenpainelääkityksellä, muttei se sitä kauheasti alemmas saanut.
Olemme käyneet nyt kahden eri lääkärin kanssa juttelemassa tästä ja kolmannen kanssa olemme menossa ensi viikolla juttelemaan. Näiden kahden lääkärin puheet ovat olleet aika samanlaisia, molemmat sitä mieltä, että vielä raskautta voidaan jatkaa, jos oloni ei tästä pahene ja jos vointini menee huonompaan niin sitten on mietittävä uusiks.
En tiedä oisko se helpompaa tehä raskauden keskeytys nyt kun synnyttää esim. rv 23. Kovasti molemmat haluttais katsoa, että päättyisikö tämä raskaus onnellisemmin, mutta pelkään myös sitä, että tämäkin vauva kuolee. Se antaa vähän toivoa, kun tähän asti tämä raskaus on sujunut paremmin kun viimeks, että jos päästäis vähän pidemmile viikoille niin vauvakin vois selvitä varmemmin.
Edellisessä raskaudessani ei lääkärien mukaan olisi mitään voinut tehdä toisin, lopputulos olisi aika varmasti ollut sama.
ap
tilanne, voimia ratkaisun tekoon!
Jso tilanne on tällä hetkellä sinulle ja lapselle turvallinen, niin tukeutuisin varmasti sinun sijassasi siihen tietoon. Eli koettaisin elää päivän kerrallaan ja olla valppaana oman vointini suhteen, että tilanteen muuttuessa vaaralliseksi olisin varmasti heti sairaalassa. Antaisin siis raskaudelle mahdollisuuden niin tietäisin että kaikkeni olen yrittänyt.
Jos tämän hetken lääkkeesi vaarantavat sikiön, niin sitten asia on kyllä vielä mutkikkaampi ja on pohdittava onko lääkkeiden mahdollisesti vammauttava lapsi yhtä tervetullut kuin terve olisi. Joillekin varmasti olisi, joillekin ei, en tiedä miten itse valitsisin.
Nouseeko verenpaineesi migreenin vuoksi vai onko sille jokin muu syy vai onko selittämätöntä että miksi nousee. Jokoatapauksessa sinun tilanteessasi kokeilisin ohessa myös lempeitä varovaisia tukihoitoja jotka nyt vähintään vievät stressiä ja rentouttavat, eli esimerkiksi asiantuntevan henkilön tekemä vyöhyketerapia, akupunktio, ehkä jotkin muutkin hoidot, kenties lymfaus voi sopia tuohon. Juttelisin kuitenkin niiden mahdollisuudesta ensin lääkärin kanssa ja sitten vielä valitsisin taitavan asiantuntijan ja hänellekin kertoisin tarkasti tilanteen ettei tule mitään haavereita.
Jos ruokavaliolla tai muilla elintavoilla voi vähääkään vaikuttaa tilanteeseen, niin säätäisin ne viimeisen päälle kohdalleen ja sitten vain rukoilisin ja toivoisin että päästäisiin yli kriittisen 25 raskausviikon ja mielellään vielä pidemmällekin.
Vielä se, että jos/kun päädyt jatkamaan, niin ainakin minä sijassasi yrittäisin päätöksen tehtyäni nauttia ja haaveilla ihan täysin sydämin vaikka siellä sydämessä pelkokin asuu. Onhan sinulla juuri nyt oma lapsi turvallisesti kohdussasi. Siitä on tänään lupa iloita, huomisesta ei kukaan tiedä. Eläisin oikein täyttä mammaelämää voinnin huomioiden, eli haaveilisin vauvanvaatteiden äärellä ja ostaisin niitä ehkä joitakin jne. Silläkin uhalla että vielä voi tulla päivä jolloin ne laittaisin pois raskain sydämin. Ainakin olisin yrittänyt, ainakin olisin iloinnut, ainakin olisin rakastunut, vaikka sitten tulisi sekin päivä että joutuisin toteamaan että paljon olen myös surrut.
tehty verenpaineen ja migreenin minimoimiseksi?
Estolääkitys, elämäntavat jne kunnossa? Entä oletko kokeillut vaihtoehtoisia hoitomuotoja migreeniin, kuten akupunktiota, vyöhyketerapiaa tms?
Jotenkin vain luulisi, että hoitamalla alusta alkaen tilannetta migreeniä ehkäisten (ilman muuta sairaslomalla), se auttaisi.
Entä miten toimittiin edellisessä raskaudessasi? Ennakoitiinko migreeniä, vai olitko töissä jne?
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.
kaikkihan me äidit ollaan valmiit kuolemaan oman lapsemme puolesta mutta lääketieteellisesti jos pitää valita kumpi pelastetaan ensin, tulee ekana AINA äiti.
Ja mitä jos ap kuolee, mites lapsi ? Pidetään äidin ruumis elossa ja sitten lapsi syntyy normaali-ikäisenä. Ok, täällä saa antaa mielipiteitä, mutta sun aivot ei kovin kauas raksuta.
minä tekisin abortin, koska riski on niin suuri. myös se että olet tehnyt sterilisaation kertoo siitä ettet halunnut raskautua.
jos olisin miehesi haluaisin ensisijassa sinun säilyvän hengissä!
adoptio on mahtava kokemus vaikka kestääkin kauan.
adoptiossa saa lapsen kuitenkin, eli valo näkyy tunnelin päästä!
terv. adoptiolapsen äiti
jos lääkäri antaa mahdollisuuden raskauden jatkumiseen, mä kyllä uskoisin häntä ja varautuisin pahimpaan.
Kyllä lääkäri olis ohjannut puheillaan teitä aborttiin, jos uskois ettei mahdollisuuksia ole.
Kyllä sä olet henkisesti siihen valmis. Kyllä kaikki, joilla on ollut ongelmia raskaaksi tulemisen kanssa ja muutkin ymmärtävät sua täysin.
Sun pitää vaan sisäistää missä mennään ja mitä voi tapahtua ja voisit ottaa nyt jo selvää paikoista mistä voit saada henkistä apua, jos niin on tarve.
Sama juttu kun otetaan matkavakuutus, ei matkalla tapahdu mitään. Nyt otat selvää kaikesta miten kriisi mahdollisesti kohdataan, olet vahvempi jo nyt alkumetreillä.
Tsemppiä ja virtuaalihalaus.
ei ole ennestään lapsia.