Lue keskustelun säännöt.
Sterilisaatio petti, nyt oma henki vaarassa :-(
23.10.2009 |
Minulle tehdystä sterilisaatiosta huolimatta tulin raskaaksi, pitkään ihmettelin välillä ilmennyttä kuvottavaa oloa ym, mutten osannut epäillä raskautta heti. Kun sitten testin tein oli se positiivinen ja nyt ultran mukaan raskaus yli rv 12. Olemme aina miehen kanssa halunneet lapsia ja olemme adoptiojonossa. Lääkärin mukaan raskauden keskeytys ei välttämättä ole pakollinen, mutta voi hyvin olla, että raskaus vaarantaa henkeni kuten kävi viimeksikin ja sillon ei ole vaihtoehtoja. Tuntuu vaan niin pahalta ja mietin oisko viisaampi lopettaa raskaus jo nyt. Toisaalta on pieni mahdollisuus, että saisimme tämän lapsen elävänä. En vaan tiedä olenko henkisesti valmis toiseen kertaan, jolloin emme tiedä selviääkö vauva tai minä. Ennen sterilisaatiota mie olin kerran raskaana, se päättyi rv 23 sektioon, koska minun tilani heikkeni ja oma henkeni alkoi olla jo vaarassa, tyttäremme ei kuitenkaan selvinnyt.
Kommentit (159)
Olen kolmen lapsen äiti ja sen pohjalta vastaan.
Minusta äidiksi tuleminen on sen arvoista, että jos olisin sinun asemassasi ap niin ottaisin riskin ja yrittäisin jatkaa raskautta. Jos raskaus etenisi edes tuonna rv 27-28 asti, lapsella olisi jo varsin hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä.
JOs taas sinulla olisi ennestään lapsia, en jatkaisi raskautta, koska en haluaisi että olemassa olevat lapset mahdollisesti jäisivät ilman äitiä.
Sulla on yksi elämä elettävänä ja tässä on nyt sun mahdollisuutesi!
Mulla on yksi tuttu, joka oli ap sinun kaltaisessasi tilanteessa. Heille syntyi ensin normaalin raskauden jälkeen esikoislapsi. Toista ei meinattu saada aikaiseksi, koska kolme PERÄKKÄISTÄ kohdun ulkopuolista raskautta tuhosaivat kohdun niin heikoksi, että lääkärit kielsivät raskaudet, koska äiti olisi todennäköisesti menehtynyt raskauden aikana (ko´hdun repeämisriski liian suuri). Luonnon oikusta hänkin tuli kuitenkin raskaaksi ja heti ehdotettiin hänelle aborttia. Äiti kieltäytyi ja sanoi, että lapsi tulee jos on tullakseen tai sitten he lähtevät yhdessä.
Tämä raskaus jatkui normaalisti erityistarkkailussa ja rv 34 päätettiin tehdä sektio, jotta kohtu ei veny liikaa ja repeämistä ei pääsisi tapahtumaan. Syntyi terve lapsi :D
Eli maailma on ihmeitä täynnä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntavat ym. ovat kunnossa ja lisäksi käyn hierojalla säännöllisesti sekä akupunktiossa. Vyöhyketerapiassa en ole käynyt. Estolääkettä en käytä, ainoa joka tehosi niin sillä oli ikävä sivuvaikutus, koska se laihdutti ja lopulta painoni meni alarajoille ja se oli pakko lopettaa.
Ennen ensimmäistä raskautta verenpaineeni siis oli ihan normaali (se 112/60), mutta raskauden aikana nousi ja raskauden päätyttyä laski taas normaaliin.
Nyt taas kun olen raskaana niin verenpaine on korkeampi, mutta vielä normaalin rajoissa. Töistä olen sairaslomalla ja voi olla että koko loppuraskauden kuten viimekskin.
Edellisessä raskaudessani olin ihan alussa töissä, mutta koska raskauspahoinvointi (tuo pahoinvointi johtui kyllä osin migreenistäkin) ja oloni muuten meni heikoksi niin ekan kerran jouduin sairaalaan rv 6. Tuolloin olin sairaalassa kolmisen viikkoa, pääsin muutamaksi päiväksi kotiin, kunnes taas sairaala kutsui kun vointi huononi. Edellisessä raskaudessa olin arviolta tuon rv 6 jälkeen kotona ennen raskauden päättymistä niin kuukauden. Töissä en siis ollut tuon rv 6jälkeen ja sen jälkeen jatkui sairasloma kun toipuminen vauvan kuolemasta vei aikansa.
ap
haluais raskaaksi. Luulisin, että ap miehensä kanssa päätti, että hän menee sterilisaatioon, koska seuraava raskaus olisi hänelle hengenvaarallinen.
voimia paljon sinulle mitä päätätkään! minä tekisin abortin, koska riski on niin suuri. myös se että olet tehnyt sterilisaation kertoo siitä ettet halunnut raskautua.
jos olisin miehesi haluaisin ensisijassa sinun säilyvän hengissä!
adoptio on mahtava kokemus vaikka kestääkin kauan.
adoptiossa saa lapsen kuitenkin, eli valo näkyy tunnelin päästä!terv. adoptiolapsen äiti
että antaisin raskauden jatkua niin pitkään kuin olo on hyvä. Mutta olisin hyvin hyvin tarkka joka päivä omasta terveydentilastani ja jos se huonompaan suuntaan menisi, niin heti abortti, oli sitten raskauviikkoja 15, 20 tai 25
halunnut raskautua vaan valitsi adoption, ihminenhän voi tulla raskaaksi vahingossa mutta vahingossa ei vioi adoptoida. kyllä taas sieppaa tää käsitys biologisen äitiyden paremmuudesta huoh...
äitiys on psyykkinen ja emotionaalinen suhde ja side lapsen ja äidin välillä, myös sosiaalinen ja juridinen puoli ovat tärkeitä. biologialle en antaisi paljoakaan painoa.
t. se adoptiolapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme vähän aiemmin saaneet adoption kautta tytön kun huomasin olevani raskaana. Kärsimme lapsettomuudesta ja meille ei pitänyt olla mahdollista tulla lasta luomusti. Raskaus oli sitten täynnä ongelmia ja poika syntyi rv 26, mutta hän ei selvinnyt. Saimme tietää, että seuraava raskaus saattaisi olla minulle hengenvaarallinen ja pohdimme sterilisaatiota. Ennen kun ehdimme toteuttaa sterilisaatiota niin tulin uudelleen raskaaksi. Pitkään pohdimme mitä tehdä ja käytyämme useita keskusteluja eri lääkärien kanssa niin päätimme pitää lapsen ja katsoa, jos tämä raskaus päättyisi onnellisemmin. Meille syntyi rv 28 tyttö, joka oli pieni syntyessään, mutta sinnikäs ja selvisi.
Voimia tilanteeseenne ja halauksia
mutta ainoa neuvo minkä annan on: ÄLÄ KYSY ÄLÄKÄ ANNA T''LL' OLEVIEN VASTAUSTEN VAIKUTTAA PÄÄTÖKSIISI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätös on varmasti vaikea.
Paljon voimia sinulle!
Ikänä en olisi etukäteen voinut ajatellakaan ,että päädyn tähän ratkaisuun ja välillä on vieläkin vaikeaa. Pelko oman terveyden puolesta ja siitä, että tuleva lapsi mahdolisesti vammautuisi minun takiani oli kuitenkin suurempi kuin halu saada lapsi. Meillä on kolme lasta ennestään ja raskaudet vaikeita ja hyvä, että hengissä olen. Täpärällä oli edellisen kerran.
Edelleen mietin miten olisi käynyt ja miten onnellista elämäni saattaisi olla nyt, jos olisin tehnyt toisen päätöksen. Samalla kuitenkin tiedän, että kaikki olisi voinut päättyä huonosti. Olenko katunut päätöstäni: kyllä. Tekisinkö saman päätöksen, jos uudestaan tulisin raskaaksi: en tiedä, ehkä. Tilannetta on oikeasti mahdoton kuvitella ennenkuin itse on siinä.
Jos minulla ei olisi ollut vielä lapsia, ratkaisu olisi ollut 100 % varmasti toinen.
Ps. En halua tarkemmin eritellän omaa sairaushistoriaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä kerroin omani ja korostin ettei minulla ole oikeutta häntä tuomita mutta että itse ajattelen näin. mikä tässä risoo?
tilaisuus kuolla lapsesi puolesta. Tässäpä minun rehellinen mielipiteeni.
jumalauta millainen ihminen sinä olet rehellisine mielipiteinesi. en edes sano mitä sinusta ajattelen tämän enempää. olen vain järkyttynyt.
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.
oletko samaa mieltä että tämän viestin kirjoittajan olisi syytä kuolla lapsensa puolesta?
olen siis tuon viestin kirjoittaja ja olen kertakaikkiaan järkyttynyt että joku toivoo nyt kuolemaani tuon viestin perusteella.
en missään nimessä halunnut ainakaan pahoittaa ap:n mieltä vaan auttaa ymmärtämään tilannetta minun ajatusteni kannalta. Eli kuinka tärkeä ihminen jo sikiökin on.
on aivan hirveää että täällä toivotaan toisen äidin kuolemaa.
en tiedä miten kuvailisin nyt ajatuksiani.
todella paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle. Tuollainen heittely tyyliin yleensä vanhemmat ovat kyllä valmiita kuolemaan lapsensa puolesta - wtf?!!! Mieti nyt oikeasti ihminen, että voiko noin sanoa raskaana olevalle naiselle joka on hengenvaarallisessa tilanteessa. Hänellä ei kuitenkaan vielä ole edes lasta, vaan sikiö joka on vielä muistaakseni täysin abortoitavilla viikoilla. Kamala päätös, ja sinä auot tuolla lailla päätäsi. " En näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin kohdussasi olevaa vauvaa". Voi LUOJA.
olen kertakaikkiaan järkyttynyt että joku toivoo nyt kuolemaani tuon viestin perusteella
ottaen huomioon että itse juuri kehotit toista äitiä valitsemaan potentiaalisen kuoleman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.
1. Mun mielestä on pelottavaa lähteä arvottamaan ihmiselämiä hatarin perustein. En tiedä, mitä ajatella äidistä, joka voi kirkkain silmin sanoa pitävänsä lapsistaan esimerkiksi kuusivuotista kuopustaan arvokkaampana ja enemmän pelastamisen arvoisena olentona kuin 12-kesäistä esikoistaan syntymästä kuolemaan.
Mihin tällainen arvotus oikein voi perustua? Mitä tekee lapsen mielelle se, jos äidin mielipide joskus selviää?
2. Tässä ei ollut kyse tilanteesta, jossa jompikumpi pelastuu varmasti eli äiti uhrautuisi lapsensa puolesta, vaan tilanteesta, jossa vaihtoehdot ovat "äiti selviää varmasti" ja "epätietoisuus, todennäköisesti kummankin kuolema". Eihän tuossa olisi järkevää tehdä mitään muuta kuin varmistaa, että edes joku jää henkiin, eli abortti.
3. Kohdussa ei ole vauvaa, vaan alkio tai sikiö. Siitä voidaan keskustella, ovatko alkio tai sikiö ihmisiä, mutta vauvaa niistä ei saa tekemälläkään - sikiö on nimitys sille kehitysvaiheelle, jossa "vauva" on vielä kohdussa riippumatta sen iästä. Vauvoista puhuminen maha-asukkien kohdalla on asiallisessa keskustelussa vain huonoa ja harhaanjohtavaa retoriikkaa.
4. Olen samaa mieltä siitä, että on mautonta, pikkumaista ja ilkeää toivoa jonkun kuolemaa tälaisen viestin (tai ylipäätää minkään viestin) perusteella.
on aivan hirveää että täällä toivotaan toisen äidin kuolemaa.
ihan oikeasti että toivoin kuolemaasi? Kuvittelin että se kävi ilmi viestini sarkastisesta muotoilusta. Enhän minä edes tunne sinua. Syötin sinulle vaan annoksen omaa lääkettäsi ja ilmeisesti lapsen puolesta kuoleminen ei olekaan ihan niin pikkujuttu kun sitä pitää soveltaa omaan henkikultaan. Ja sinulla ei edes ole (todellinen?) tilanne päällä siellä kuten ap:llä ja silti menee hernepussi nenään. Mieti miltä tuntuisi jos oikeasti olisit valintatilanteessa ja joku rupeaisi painostamaan ja syyllistämään tolla lailla kuin itse teit.
t. kyseisen viestin kirjoittaja
sanomaan tällaista tähän ketjuun. Mahdoitko ymmärtää, ettei ole takeita, että vaikkei ap selviäisi, että vauva kuitenkin jäisi eloon ja sinusta ap:n pitäisi uhrata henkensä vain siksi, että mies saisi biologisen vauvan. Ja on aivan eri asia, että vanhemmat on valmiita kuolemaan jo olemassa olevien lasten takia kun sikiön, jonka selviämisestä ei ole takeita.
Ap:lle sanoisin kuitenkin, että minä ehkä sinun tilanteessasi antaisin raskauden jatkua, mutta tarkkailisin omaa vointiani. Ja lisäksi antaisin itselleni luvan iloita lapsesta, vaikka en ehkä saisikaan vauvaa niin on parempi iloita ja ajatella positiivisesti kun stressata joka päivä. Stressikin on pahasta. Varmasti kyllä vaikea olla stressaamatta.
tehdä. koetko että sinun henkesi on arvokkaampi kuin lapsesi? pääsääntöisesti mielestäni aina nuoremman henki on arvokkaampi eli jos jompikumpi pitää pelastaa niin nuorempi, tässä tapauksessa vauva. Eli minä en tavallaan näe sinua arvokkaampana ihmisenä kuin tätä kohdussasi olevaa vauvaa. En kuitenkaan voi tuomita sinua, kun en ole tilanteessasi ollut mutta yleensä ymmärtääkseni vanhemmat on valmiita kuolemaan lapsensa puolesta.
Rukoilen syntymättömän pienesi puolesta ja sinun puolestasi! Auta Jeesus! Jeesuksen nimessä parannu!!
Tiesitkö, että Jeesus paransi kaikki jotka tulivat hänen luokseen maanpäällä ollessaan? Lisäksi Raamattu lupaa, että Jeesus on sama eilen tänään ja iankaikkisesti!
ap antamaan kommentia tuosta kuoleman toivotuksesta ja siihen liittyvästä viestistä. ap itse mietti raskauden jatkamista jota yritin kannustaa myös siksi että lääkärikin sitä oli suositellut. missään tapauksessa ei ollut tarkoitus ap:n mieltä pahoittaa vaan antaa toivoa ja kirjoittaa vähän eri tavalla kuin abortin hyväksyjät joiden mielestä sikiö ei ole ihminen. koska monille abortin tekijöille on tullut erittäin pahoja mielenhäiriöitä abortin jälkeen niin en suosittele abortin tekoa ellei tilanne ole aivan selvä ja tässä tilanteessa lääkärikin on suositellut raskauden jatkumista.
täälläkin eräs äiti joka yö näki unia jossa tapettu vauvansa huusi haudasta maan alta äitiä hakemaan hänet pois sieltä. hän on tällä hetkellä suljetulla osastolla koska meinasi tehdä itsemurhan.
eli ap:n luonteesta riippuen abortin teko saattaisi viedä hänen ajatuksensa itsemurhan partaalle joka ei varmasti ole parempi vaihtoehto kuin katsoa miten raskaus nyt jatkuisi ja toimia sitten tilanteen mukaan.
"sen" viestin kirjoittaja.
Vielä se, että jos/kun päädyt jatkamaan, niin ainakin minä sijassasi yrittäisin päätöksen tehtyäni nauttia ja haaveilla ihan täysin sydämin vaikka siellä sydämessä pelkokin asuu. Onhan sinulla juuri nyt oma lapsi turvallisesti kohdussasi. Siitä on tänään lupa iloita, huomisesta ei kukaan tiedä. Eläisin oikein täyttä mammaelämää voinnin huomioiden, eli haaveilisin vauvanvaatteiden äärellä ja ostaisin niitä ehkä joitakin jne. Silläkin uhalla että vielä voi tulla päivä jolloin ne laittaisin pois raskain sydämin. Ainakin olisin yrittänyt, ainakin olisin iloinnut, ainakin olisin rakastunut, vaikka sitten tulisi sekin päivä että joutuisin toteamaan että paljon olen myös surrut.
että ilman äitiä ei ole todennäköisesti vauvaakaan.
Ja jos on, elämän lähtökohdat eivät todellakaan ole parhaat mahdolliset.
Kyllä kaiken lähtökohta on, että äiti selviää raskaudesta ja synnytyksestä, mieluiten tietysti molemmat.