Loukkaus, jota et koskaan unohda?

Mieleen on jäänyt varsin hyvin mieleen yläasteelta tilanne, kun (silloinen) paras kaverini teki yhtäkkiä ja yllättäen hyvin selväksi, että olen ylimielinen ja kaikin puolin kamala ihminen jonka kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä. Ennen tuota kilahtamista kaverini ei enää vastaillut mun yhteydenottoihin, ei moikkaillut ja kohteli muutenkin mua kuin ilmaa. En ymmärtänyt yhtään mistä kaverini on mulle suuttunut ja miksi käyttäytyy niin, joten tuo raivokohtaus koulun käytävällä tuli ihan puskista ja jäi kyllä ikuisesti mieleen. Yritti myöhemmin saada välejä kuntoon, mutta ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa kyseisen ihmisen kuulumiset tai tekemiset. Ei, vaikka tapahtuneesta on jo vuosia ja ja oltiin molemmat ihan teinejä. Olen varmaan lapsellinen, mutta mulla ei ole aikomustakaan antaa anteeksi.

"Sun ulkomuodossa ei oo MITÄÄN puoleensa vetävää!"

*Olin 18 ja kävin salilla kahdesti viikossa ja siihen päälle 3x viikossa kamppailulajeja harrastamassa

"X on parempi ehdokas lasteni isäksi kuin sinä!"

*Olin 32 ja silloinen emäntä oli juuri ilmoittanut vaihtavansa minut yhteen kavereistani.

Vierailija kirjoitti:

Pikkusiskoni viestitteli miehelleni "totuuksia" minusta, yritti kaikkensa että suhteemme kaatuisi. No, mies näytti kaikki viestit minulle.. En ole varmaan kolmeen vuoteen sitten ollut siskoni kanssa tekemisissä.

Välillä tosin ihmettelen miksi hän teki niin?

Mulle kävi myös just näin! Miespuolinen työkaveri ilmeisesti ihastui minuun ja wt tyylillä alkoi laittaa miehelleni prepaidista viestiä tyyliin " muijas pettää", "luovuta jo pelle" ym. Tätä oli jatkunut jo pitkään ennenkuin mies sitten näytti viestit ku tyyppi viimein mokasi ja laittoi kännissä omasta nrostaan viestiä. Tää juttu tuntuu vieläkin pahalta, koska pidin työkaveriani sydänystävänä ja olin kertonut hänelle hlökohtaisia asioita,joita hän sitten hyväksikäytti yrittäessään pilata mun ja mieheni liiton.

Lapseni olivat 1v. ja 2v., niin eräs ystäväni kysyi minulta, että mitä minä teen kotona kaiket päivät?

3 vuotta sitten, joku täysin minulle tuntematon henkilö huuteli yössä minulle ja ystävälleni "vitun läskiperseet". Silloin toki naureskelimme asialle, mutta jälkeenpäin olen osannut yhdistää tuon nimenomaisen tapahtuman syömishäiriöni lopulliseen puhkeamiseen. Tuo tapaus ei siis tietenkään ollut ainoa syy sairastumiseeni. Tarkennan vielä sen että kumpikaan meistä ei ollut millään tavalla ylipainoinen tuohon aikaan, vaan ihan tavallisia.

Just tän takia keskityn mieluummin kirjoihin kuin ihmisiin. Ja lenkkeilykin on kivaa ja terveellistä.

Anopilta lipsahti reilut parikymmentä vuotta sitten minulle, että on varmaan vaikeaa olla lähtöisin tunnevammaisesta perheestä.  Ikävä kyllä tämä kalvaa vieläkin, enkä ole kyennyt ottamaan sitä puheeksi.  Olen kuitenkin oppinut olemaan avautumatta anopille mistään minua kalvavasta asiasta. Parempi pysyä On säitä pidellyt-linjalla.

Minäkin loukkaannun syvästi, enkä unohda pahoja sanoja, vaikken ehkä siinä tilanteessa näytäkään kuinka pahalta tuntuu. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ja vähän lukiossakin, joten se saattaa selittää taipumustani muistaa solvaukset.

Kerrotaan nyt vaikka yksi: opiskeluaikoina lähetin viestin yhdelle kaverilleni, että voitaisko käydä vaikka parilla. Sainkin vastauksena viestin, joka oli tarkoitettu kolmannelle tyypille, mutta lähetetty vahingossa mulle. Viestissä luki jotain, että "taas se v*tun X kyselee baariin, mitä vastaan". Eipä seurani sitten ollutkaan kaivattua. Tuosta jutusta on aikaa 17 vuotta, mutta se on ensimmäinen asia, joka minulla ko. ihmisestä tulee mieleen vielä tänäkin päivänä.