ELÄMÄNTAPATYÖTTÖMÄT!

Menisin töihin nyt kesälomalla (opiskelen talvella) jos siitä ilmotettaisiin ajoissa. Kerkeäisin sitten lapsille saada hoitopaikan ajoissa. Vastakin meni hyvä paikka sivu suun kun ilmoitettiin, että voitko tulla ensiviikolla. Pikkasen kesällä vähän eri asia noiden lasten hoitopaikkojen kanssa :/ kuin talvella. En saanut lapsia hoitoon ja yksin kotiakaan ei voi alle 7 vuotiaita jättää.

Odottelin kyllä keväällä soittoa yhdeltä työpaikalta, mutta kun mitään ei kulunut, niin oletin, että paikka oli mennyt jollekin muulle.

Mieskin on koko kesän töissä.

Työnantajille siis tiedoksi: Ilmoittakaa vaikka 2 kuukautta ennen työn alkua, että tarvitte sillon ja silloin ihan oikeasti työntekijän.

Palkkaa on kyllä kiva saada, mutta yhtä kivaa olisi ollut saada sitä arvokasta työkokemusta.

Miettikää siis, ennen kuin syytätte työttömiä. Asioiden taustalla voi olla tekijöitä, joista ette tiedä yhtään mitään. Avoimuutta siis kehiin ja reiluutta ja selvyyttä. Hirveän vaikea toimia oikein jos kaikki on hirveän epäselvää.

oletko AP noin kusessa mätkyjesi kanssa että pitää tänne tulla haukkumaan työttömiä? Muista että verot menevät myös kuntiin, poliisin palkkaan yms.

Onpas vanha ketju. No mikäs sitä on työttömänä ollessa. Ihan hyvin pyyhkii ja rauhassa saa elää. Kun ei aikoinaan töitä saanut, niin pakkohan sitä oli opetella elämään ilman. Nyt en enää edes töitä kaipaa.

meidän suvussa ei vain ole tiedettävästi mitään tauteja, mutta en vain usko eläväni eläkeikään asti. Eli pelaan varmuuden päälle. Otan ns. eläkeiän nyt ja jos jaksan/elän niin teen vanhempana töitä..

Oma isäni oli samanlainen mutta elämäntapa työttömyytensä johdosta hänellä riitti aikaa minulle vaikka kuinka. Viettäisipä oma mieheni lapsemme kanssa yhtäpaljon aikaa kuin isäni vietti minun kanssa. Isäni eli lähinnä kalastamalla ja metsästämällä vaikka kyllä äitini hänet elätti pidemmänpäälle. Isä oli sellainen viimeinen intiaani joka ei koskaan sopeutunut yhteiskuntaan. Äitini kertoi rakastaneensa isääni siitä syystä.

Ehkä ongelma on sinun korvien välissä? Ihmisiä on erilaisia eikä kaikki sopeudu samaan muottiin :)

Asui vanhempiensa passattavana kolmekymppiseksi asti, tämän jälkeen meni naimisiin ja eli äitini passattavana. Ero tuli. Eli sitten toisen vaimon passattavana ja sti vanhempiensa kuoltua perintörahoilla omistusasunnon. Erosi ja meni naimisiin kolmannen kerran. Eli kolmannen vaimon passattavana, kunnes perusti oman kannattamattoman yrityksen.

Riitelin isäni kanssa lukemattomat kerrat tästä aiheesta. Ehkä tämän esimerkin innoittamana olen antanut työlle itseisarvon. Olen ollut valmis tekemään työtä palkattakin ja tai "huonolla" palkalla. Jos parempaa työtä ei ole ollut tarjolla, olen jakanut lehtiä öisin ja toiminut siivoojana ja ravintolassa tiskaajana.

Opiskeluaikana hävetti nostaa opintotukea ja näin vastaanottaa "ilmaista rahaa". Koin, että velvollisuuteni on hyvittää saamani etuudet yhteiskunnalle, joten opiskelin kunnianhimoisesti ja opintojen ohella tein työtä aina kun mahdollista. Jos palkkaa oli mukavasti, en nostanut tukea tai palautin saamani tuet.

Sosiaalietuuksien hyväksikäyttö inhottaa, en vain pysty hyväksymään sitä. Nykyään kun asun ulkomailla ja näen ympärilläni syvää köyhyyttä ja valtavia ponnisteluja toimeentulon turvaamiseksi, koen monet suomalaiset kuin hemmoteltuina pentuina, jotka elää omassa kuplassaan. Jos kupla ikinä räiskähtää rikki, nämä ihmiset tulevat putomaan slummiin. Omavaraisuudesta kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti!

Mutta isäni kohdalla tuo elämäntapatyöttömyys taisi olla yleistä vastuuntunnottomuutta, koska kotona häntä ei paljoa näkynyt; päivät vietti parantamassa maailmaa samanhenkisten ystävien kämpillä ja tuli aamuöisin kotiin. Olimme niin köyhiä, että äiti möi rintamaitoa sairaalaan saadakseen kokoon ruokarahat ja välillä rintamaidosta myös tehtiin pannukakkua.

Lopulta äiti sai tarpeekseen, erosi ja myöhemmin löysi vastuuntuntoisen miehen, jonka kanssa avioliitto on ollut onnellinen.

Mutta tuosta viasta korvien välistä vielä, että kolmas vaimo on ns. täydellinen isälleni. Vaimoa ei haittaa elättäjänä toiminen, koska hänen silmissään isäni on nero. Isä on vapaa toteuttamaan itseään miten haluaa. Äitini on sen sijaan realisti, arvostaa työntekoa ja koulutusta, ylipäänsä "normaalia" elämää. Minä myös. Mieheni on oikeastaan kaikessa isäni vastakohta: vastuuntuntoinen, laittaa perheensä aina etusijalle, korkeasti koulutettu jne.

Ehkä ongelma on sinun korvien välissä? Ihmisiä on erilaisia eikä kaikki sopeudu samaan muottiin :)

Mutta isäni kohdalla tuo elämäntapatyöttömyys taisi olla yleistä vastuuntunnottomuutta, koska kotona häntä ei paljoa näkynyt; päivät vietti parantamassa maailmaa samanhenkisten ystävien kämpillä ja tuli aamuöisin kotiin. Olimme niin köyhiä, että äiti möi rintamaitoa sairaalaan saadakseen kokoon ruokarahat ja välillä rintamaidosta myös tehtiin pannukakkua.

Lopulta äiti sai tarpeekseen, erosi ja myöhemmin löysi vastuuntuntoisen miehen, jonka kanssa avioliitto on ollut onnellinen.

Mutta tuosta viasta korvien välistä vielä, että kolmas vaimo on ns. täydellinen isälleni. Vaimoa ei haittaa elättäjänä toiminen, koska hänen silmissään isäni on nero. Isä on vapaa toteuttamaan itseään miten haluaa. Äitini on sen sijaan realisti, arvostaa työntekoa ja koulutusta, ylipäänsä "normaalia" elämää. Minä myös. Mieheni on oikeastaan kaikessa isäni vastakohta: vastuuntuntoinen, laittaa perheensä aina etusijalle, korkeasti koulutettu jne.

Ehkä ongelma on sinun korvien välissä? Ihmisiä on erilaisia eikä kaikki sopeudu samaan muottiin :)

Kiitoksia näistä ihanista vastauksista.