Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva tylsyys ja motivaation puute.
16.09.2024 |
Olen ollut aina todella letarginen luonteeltani. Mikään ei kiinnosta sen syvällisemmin ja hylkään kaiken heti, kun siihen pitäisi paneutua syvällisemmin. Yritän tottakai pakottaa itseni tekemään tylsiäkin asioita mutta tuntuu, että kaikki on tylsää. Paikallaan istuminen on tuskaa, päässä jyskyttää ja vilkuilen kelloa. Omalla ajallani voisin maata sängyssä tuntikausia ja tuijottaa kattoa tuntematta ollenkaan, että aika kuluu.
Adhd diagnoosin olen saanut jo teininä, mutta lääkkeet pahentaa jumittamista potenssiin sata. Ahdistukseen ja masennukseen käytetyt lääkkeetkin pahensi tilaani, kun enää ei ollut edes sitä piinaavaa ahdistusta puskemassa minua tekemään asioita jotka on pakko tehdä.
Kukaan kenelle olen yrittänyt kertoa tästä ei ole oikein saanut kiinni siitä mitä yritän sanoa, saan mielenterveyden ammattilaisiltakin vain sellaista tyhjää tsemppaamista että yrität vaan. Mikään ei vaan kiinnosta, ruoka on ollut aina tylsää enkä oikein tunne nälkääkään, tupakoinnin lopetin kun unohdin polttaa, alkoholi on tylsää, musiikki, elokuvat, kirjat, videopelit, kaikki on vaan niin puuduttavan tylsää. En saa mitään irti mistään muustakana koukuttavasta kuten vaikka tiktokin selaamisesta. Tuntuu että aivoni eivät vaan ole ikinä tuottaneet mitään hyvän olon kemikaaleja normaalisti.
Kommentit (19)
Mulla, omalla äidillä ja nyt toisella lapsella on tuo, että kun pitäis paikallaan keskittyä johonkin niin aika nopeasti huomataan että vaatii liikaa ajattelua jne joten asia jää. Tai että ei edes yritä.
Esim.tästä että on sellainen, että kiinnostaisi tavoitella menestystä missä vaan asiassa varsinkin nuorena niin kaikki tyssää heti siihen että tarvitsisi tosi paljon tehdä töitä jonkun asian eteen. Ehkä se on jotain sellaista että huomaa ettei opikaan niin nopeasti, ei ole lahjoja, ei saa tsemppiå tarpeeksi jne. Tai sitten ei vain ole löytynyt sitä omaa intohimoa edelleenkään. Opiskeltu on ja hyvä ammatti sentäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahaa! Ensimmäistä kertaa kuulen, että jollakin on samantyyppinen ongelma kuin itselläni. Mikään ei jaksa kiinnostaa kauaa tai ei kiinnosta ollenkaan. Sain opiskelupaikan mutta kärsin kovasta motivaation puutteesta. Töissä oleminen on yhtä tuskaa kun työtehtävät eivät voisi vähempää kiinnostaa. En kylläkään näytä sitä ulospäin. Olen usein omissa ajatuksissani eikä vapaalla ole koskaan tylsää, vaikka istuisin vain kotona. Muiden seuraa en jaksa kun pitää kokoajan olla kiinnostava ja aktiivinen.
Ruoka ja erityisesti sen laittaminenkin on tylsää. Aivan sama mitä syö kunhan saa syötyä.
Opettajat sanoivat lukiossa, ettei minulla ole älyssä vikaa, vaan minulla ei ole kärsivällisyyttä eikä motivaatiota. Jätän asiat viime tinkaan, siirrän niiden hoitoa.
Ei tässä tsemppaaminen ja motivaatiotekstit auta kun varmaan on kyse jostakin neurodiversiteetistä. Mutta mikä neurodiversiteetti on kyseessä. Masentunut en ole. Jätin lapsenakin kaikki harrastukset kesken ja sitten jäivät opinnot kesken. Nyt olen aloittanut taas ja tällä kertaa pakotan itseni niiden läpi.
Oletko yksinäinen? Kaikesta: kirjoista, leffoista, sarjoista, harrastuksista, metsäretkestä saa enemmän irti kun voi jakaa kokemansa ystävän kanssa. Ylianalysointi tapahtuu yksin.
Miten olisi matematiikka? Minulla on adhd, enkä kiinnostu elokuvista tai musiikista tai mistään käsitöistä tai harrastuksista, ja kaikki käytännön hommat vessassakäynnistä laskujen maksamiseen ja siivouksesta sähköposteihin ovat sellaisia, että joudun pakottamaan itseni niihin. Mutta matematiikkaa jaksan miettiä vaikka 4 tai 6 tuntia niin että en edes tajua. Teen nyt (huonosti sujuvien) töiden ohella jos toista (erinomaisesti sujuvaa) yliopistotutkintoa tekniikan ja luonnontieteiden alalta.
Oletko multitaskaaja? Aivoja voi treenata niin että keskityt pitkään yhteen asiaan kerrallaan niin aivot mukautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ollut tuollainen samanlainen, nyt ikää jo 50. Oikeastaan ainoa mikä ei ole tylsää, on fantasiointi omassa päässä sängyllä makaillen, tai viinan juonti. Mutta ihmisten seura, kirjat, elokuvat. lautapelit, matkustelu, työni, ravintoloissa syöminen jne. tylsää, tylsää.
Olen kyllä työelämässä ja hoidan työni. Mutta kovalla ahdistuksella ja itseni pakottamisella. Kun istun koneellani, koko keho ja mieli huutaa "TYLSÄÄ, EN TAHDO". Onnistun kuitenkin yleensä pakottamaan itseäni työpäivän ajan. Joskus jos en onnistu, deadlinepaineen puuttuessa, juon illalla kaljaa ja teen sen voimin ne työt. Jostain syystä kalja autta mua sietämään tympeää hommaa.
Mä olin jo lapsena sellainen, että valitin mun äidille koko ajan, että mulla on tylsää, mutta kun äiti ehdotti jotain tekemistä mulle, niin en huolinut niitä, koska kaikki ehdotukset oli mielestäni tylsiä. "Ei kun mä haluan jotiain KIVAA tekemistä!". Kaikki harrastukset lopetin aika pian aloituksen jälkeen, koska niissä olisi pitänyt nähdä vaivaa ja treenata jotain, olipa se pianonsoitto tai 800 metrin juokseminen. Fantasioin siitä, miten minusta tulee kuuluisa ja menestyvä, mutta tiesin itsekin, etten jaksaisi tehdä työtä tulllakseni oikeasti sellaiseksi. Sitten fantasioin siitä, että voisin muuttaa ulkomaille ja valehdella ihmisille että mulla on menestystä ja rahaa, ja saada heiltä näin ihailua ilman vaivannäköä.
Ekat opinnotkin jäi kesken ja päädyin hanttihommiin. Päälle kolmekymppisenä sitten kuitenkin repäisin ja menin yliopistoon, ja valmistuinkin - kaljan voimin.Olen opiskelemani alan töitä tehnyt siitä asti. Eläkkeestä jo kovin haaveilen.
Mullakin on tylsää. Masennusta taustalla kylläkin. Töissä on ok, syöminen ja juominen on ainoita asioita, mitkä kiinnosta. Mikään muu ei tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiiko muisti normaalisti? https://www.hs.fi/tiede/art-2000002828878.html
"Viime vuosina on kuvattu tapauksia, joissa ihmiset muistavat elämänsä jokaisen päivän hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.
Nyt kanadalaistutkijat raportoivat päinvastaisista tapauksista: täydellisen terveistä ihmisistä, joilla on tuskin mitään muistikuvia menneisyydestään.
Omaelämäkerrallinen muisti on suurimmalle osalle ihmisiä itsestäänselvyys. Sen avulla muistamme mitä olemme kokeneet, voimme palata muistoihin minä-muodossa ja elää kokemaamme uudelleen."
Ymmärrän tuon. Ainoastaan humaltuneena jaksan innostua asioista ja saan jotain aikaan. Juominen oli kyllä pakko lopettaa aikoja sitten kun olisin voinut olla siinä olotilassa kuukausia putkeen. Lisäksi kaksi kertaa elämän aikana on ollut hypomania, jolloin koin sellaista sisäistä paloa tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Severely Deficient Autobiographical Memory (SDAM)
https://sdamstudy.weebly.com/what-is-sdam.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Autobiographical_memory#Individual_differ…
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksinäinen? Kaikesta: kirjoista, leffoista, sarjoista, harrastuksista, metsäretkestä saa enemmän irti kun voi jakaa kokemansa ystävän kanssa. Ylianalysointi tapahtuu yksin.
Eri. Samoja oireita ja olen yksin. En jaksa keskittyä ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko tutustunut dopamiinipaastoon? Myös joku somen/netin selailun lopettaminen voi vaikuttaa, kun ne passivoi
Jätä nyt ainakin ensimmäisenä ne jumitusta aiheuttavat lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään "parannuskeino," mutta Tyrosiinia (lisäravinne) kannattaa testata. Varsinkin jos paleltaa paljon, taikka muuta vajaatoimintaiseen kilpirauhaseen viittaavaa oireilua on. Tosin tyrosiini saa nuo dopamiinitasot nousemaan tehokkaasti vain muutaman viikon ajaksi jos jokapäivä ottaa. Yhden kahvin kofeiinijohteinen piristävä vaikutus tuntuikin kaksinkertaisilta parhaimmillaan.
Ravitsemuspuolelta myös selvä se että raudan ja B6- ja B12-vitamiinin olisi myös keskeisiä asioita dopamiinituotannon kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Severely Deficient Autobiographical Memory (SDAM)
https://sdamstudy.weebly.com/what-is-sdam.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Autobiographical_memory#Individual_differ…
Sääjätte jottai höpöhöpö yhteyttä tutkimattomaan luulosairauteen. Eiköhän se olisi huomattu jos jokin severe = vakava muistisairaus olisi ja tyypit mitään menneisyydestähän muistaisi.
Jätä diagnosointi lääkäreille, jotka varmasti tietää sairauksista hiukkasen enemän ku sie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Severely Deficient Autobiographical Memory (SDAM)
https://sdamstudy.weebly.com/what-is-sdam.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Autobiographical_memory#Individual_differ…
Sääjätte jottai höpöhöpö yhteyttä tutkimattomaan luulosairauteen. Eiköhän se olisi huomattu jos jokin severe = vakava muistisairaus olisi ja tyypit mitään menneisyydestähän muistaisi.
Jätä diagnosointi lääkäreille, jotka varmasti tietää sairauksista hiukkasen enemän ku sie.
Tekö olette sitten asiantunteva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Severely Deficient Autobiographical Memory (SDAM)
https://sdamstudy.weebly.com/what-is-sdam.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Autobiographical_memory#Individual_differ…
Sääjätte jottai höpöhöpö yhteyttä tutkimattomaan luulosairauteen. Eiköhän se olisi huomattu jos jokin severe = vakava muistisairaus olisi ja tyypit mitään menneisyydestähän muistaisi.
Jätä diagnosointi lääkäreille, jotka varmasti tietää sairauksista hiukkasen enemän ku sie.
Tekö olette sitten asiantunteva
Sanoinko olevani??
Nimen omaan vain lekurilla pitäis olla oikeus diagnosoida. Luetun ymmärtäminen sullakin.
Alue: Aihe vapaa
No onpas sulla kurjaa tuo elämä! Huh!