Lue keskustelun säännöt.
Mokasimmeko kummiasian??
11.10.2009 |
Meille syntyi esikoinen pari viikkoa sitten ja heti laitoksella pyysimme lapsen kummeiksi minun ainoaa siskoani (sinkku) sekä mieheni veljeä (seurustelee). Veli on seurustellut jo useamman vuoden, mutta eivät ole kihloissa, asuvat toki yhdessä. Tämä veljen tyttöystävä veti herneen nenuun, koska häntä ei pyydetty.
Perustelimme miehen veljelle, että haluamme tosi läheiset kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä mukana, tapahtui mitä tahansa. Siksi erityisesti minä en luota tähän tyttöystävävaihtoehtoon. En halua, että jos he eroavat, meillä olisi pakkotilanne seurustella tämän tytön kanssa kummiuden takia. Miehen veli ymmärsi pointin, mutta tyttöystävä ei. Jopa miehen vanhemmat ovat yrittäneet puhua, että onhan se fiksu tyttö ja voisihan sen kummiksi pyytää, mikä on minusta ärsyttävää toisten asioihin sekaantumista. Koska asia näyttää herättävän kauheasti kesksutelua yhteisessä tuttavapiirissämmekin, alkaa minultakin hämärtyä jo ne perustelut, että miksi päätimme näin. Onko todella mahdotonta tehdä tällainen ratkaisu? Lisäksi mainittakoon, että ko. pariskunta on vieraillut meillä kymmeniä kertoja syömässä ja juomassa kutsuttuna, mutta me emme heillä kertaakaan ("kun meidän kämppä on niin pieni"). Sekin kertoo mielestäni tytön halusta/haluttomuudesta edes olla läheisemme. Muita tuttuja sinne kotiin on kyllä kutsuttu.
Kommentit (90)
On suhteetonta miettiä kummiksi pyytämistä tai pyytämättömyyttä vain omien tunteidensa kautta! Mitä väliä sillä on kummiuden - pyhän velvollisuuden - kannalta, mihin "kastiin" joku lukee toisen parisuhteen? On järkyttävän itsekästä hinkua lapsen kummiksi vain siksi että saisi jonkun vahvistuksen oman parisuhteensa vakavuudesta ulkopuolisilta! Minkä ikäisiä te oikein olette? Eikö oma tunne paisuhteesta ja sen vakavuudesta riitä?
Kummiudessa pitää ajatella nimenomaan lasta - sitä että hänelle nimetään omat luotetut ihmiset jotka tukevat hänen kristillistä kasvuaan. Aikamoisen lapsellista pelleilyä vetää veljen tyttöystävien käsitykset parisuhteesta siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun veljeä ja hänen pitkäaikaista tyttöystävää (avopuolisoa),on minunkin hyvä ystävä.Myös miehen veli on kummi, mutta hänen tyttöystävä ei ole.Ei siinä muilla ihmisillä ole sanottavaa asiaan.Jos kaikkia pitäisi miellyttää,olisi kummeina puoli sukua ja kaikki kaveritkin vielä.Saattaa sitä ihmetyttää miksei kummiksi pyydetty,mutta ei se ole välejä pilannut.
sillä erotuksella että minä olin se ketä ei pyydetty kummiksi. Perustelivat sitä sillä että saattaisin erota avomiehestäni. Eihän se kivalle tuntunut ja vaikutti sillä tavalla että en enää halunnut koko perheeseen enää lähemmin tutustuakaan.
Mutta vielä enemmän ärsytti kun pyysimme sitten miehen veljeä sekä vaimoansa esikoisemme kummiksi. Eivät maininneet ollenkaan että ovat eroamassa =o
Minä en koskaan siitä naisesta edes ollut pitänyt ja nyt hän on esikoiseni (haamu)kummi >:(
Ensin minä en kelvannut kummiksi sillä perusteella että ehkä saatan erota, mutta itse hyväksyivät kummipyynnön vaikka olivat eroamassa.
Mutta aika epäkohteliasta perustella toisille valintojaan sillä että "saattaa erota" - vaikka ajattelisikin salaa niin. Tuollaisesta perustelusta voikin hiukan loukkaantua, mutta kummiksi pyytämättömyydestä sinänsä mielestäni ei.
On lapsellista hinkua lapsen kummiksi (joka tosiaan on tärkeä tehtävä) vain siksi että joku vahvistaisi sillä uskovansa sinun parisuhteeseesi.
Sitä paitsi: miksi ihmeessä kaikki niin kovasti hinkuvat kummeiksi ylipäätään? Eikö lapsen kanssa voi muuten olla läheinen?
sillä erotuksella että minä olin se ketä ei pyydetty kummiksi. Perustelivat sitä sillä että saattaisin erota avomiehestäni. Eihän se kivalle tuntunut ja vaikutti sillä tavalla että en enää halunnut koko perheeseen enää lähemmin tutustuakaan. Mutta vielä enemmän ärsytti kun pyysimme sitten miehen veljeä sekä vaimoansa esikoisemme kummiksi. Eivät maininneet ollenkaan että ovat eroamassa =o Minä en koskaan siitä naisesta edes ollut pitänyt ja nyt hän on esikoiseni (haamu)kummi >:( Ensin minä en kelvannut kummiksi sillä perusteella että ehkä saatan erota, mutta itse hyväksyivät kummipyynnön vaikka olivat eroamassa.
Nyt ollaankin hankalassa tilanteessa, kun on lapsi syntymassa, mutta emme tunne ketaan kummiksi sopivaa...
Samoja en halua pyytaa kuin aiemmin. Miehella on 1 kaveri, jonka voisimme, mutta han ei kuulu kirkkoon.
Siskon poikia en halua enka veljen esikoista. Sisko on jo kummi. Veljea enka hanen vaimoaan halua. Tatini ovat liian iakkaita. Laheisimmmat kaverini ovat jo kummeina. Miehen sisko on myos kummi, mutta ihan kelvoton, han ei ole yhtaan kiinnostunut, edes niin etta kortin laittaisi joskus (eika mieskaan halua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on oman siskoni kanssa samat kummit. Mitä vikaa siinä on?
Veli voi olla kummi vaikkei hänen vaimoaan pyydettäisikään.
Joillekin kyseessä on pelkkä muodollisuus, ja mikäs siinä. Nimi paperissa, ei sen kummempaa. Kenenkään suhde lapseen tuskin muuttuu kummiudella automaattisesti läheiseksi.
Nyt ollaankin hankalassa tilanteessa, kun on lapsi syntymassa, mutta emme tunne ketaan kummiksi sopivaa... Samoja en halua pyytaa kuin aiemmin. Miehella on 1 kaveri, jonka voisimme, mutta han ei kuulu kirkkoon. Siskon poikia en halua enka veljen esikoista. Sisko on jo kummi. Veljea enka hanen vaimoaan halua. Tatini ovat liian iakkaita. Laheisimmmat kaverini ovat jo kummeina. Miehen sisko on myos kummi, mutta ihan kelvoton, han ei ole yhtaan kiinnostunut, edes niin etta kortin laittaisi joskus (eika mieskaan halua).
Minusta se on silti teidän asia ketä pyydätte kummiksi. Ei minusta täydy pyytää pariskunnista molempia, vaan toinen riittää.
Meillä on niin, että olimme miehen kanssa kihloissa ja meillä oli 2v lapsikin. Miehen sisko sai lapsen ja pyysi veljeään kummiksi. Minusta se oli ihan ok ja kyllä minäkin itseni koen kummiksi vaikka en ihan virallisesti olekaan. Minä ne muistamiset ym. huolehdin ei mieheni. Niin ja emme ole vieläkään yli 10 vuoden jälkeen naimissa.
Ja ihan samalla tavalla pyysin ystävääni kummiksi, mutta en hänen miestään. Eikä kukaan ole ottanut herneistä neään asiasta puolin tai toisin.
Tehkää itse päätös ja antakaa muiden mököttää, jos niin haluavat tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä minun nyt sitä kummin tärkeää tehtävää tarvitsekaan hoitaa.
Ja minulle on ihan yksi ja sama vetääkö lapsen vanhemmat tästä herneet nenään.
Minusta on vähintäänkin outoa että ensin selitetään kehnoilla, loukkaavilla perusteilla miksi ei pyydetä kummiksi lapselle mutta kuitenkin odotetaan että hoitaisi niitä kummin tehtäviä.
En itsekään ole kenellekään mennyt sanomaat että 'sinua en sitten pyydä lapseni kummiksi siitä ja siitä syystä syystä'.
Itse en mitään ulkopuolista hyväksyntää parisuhteelleni ole kaivannut mutta en myöskään mitään loukkausta enkä epäilyjä.
Ei minua koko kummiasia olisi haitannut ellei sen yhteydessä olisi avoimesti epäilty parisuhteeni laatua. Tämä loukkaus oli se mikä viilensi välejäni ko. perheeseen.
Vieläkään en oikein osaa pitää mieheni veljeä läheisenä vaan pidän valtavaa muuria välillämme. Minulla on aina vaivautunut olo hänen seurassaan sillä koen etten kelpaa sukuun.
Tämän miehen uuteen naisystävään olen silti tutustunut läheisesti :)
minun veljeä ja hänen pitkäaikaista tyttöystävää (avopuolisoa),on minunkin hyvä ystävä.Myös miehen veli on kummi, mutta hänen tyttöystävä ei ole.Ei siinä muilla ihmisillä ole sanottavaa asiaan.Jos kaikkia pitäisi miellyttää,olisi kummeina puoli sukua ja kaikki kaveritkin vielä.Saattaa sitä ihmetyttää miksei kummiksi pyydetty,mutta ei se ole välejä pilannut.
jos kyseessä on pitkäaikainen suhde, ei mikään satunnainen deitti. Raskauttavaa tuossa on nimenomaan se, että toinen tyttöystävä kelpasi kummiksi. Tietysti vanhemmat valitsevat kenet haluaa, mutta joskus olisi hyvä olla johdonmukainen ja diplomaattinen.
veljen avopuolisoa. Hänhän on pitkäaikainen kumppani ja te nyt asetatte hänet johonkin "heitukkakastiin". Lapsellahan on nyt kaksi kummia, joten miksei olisi voinut olla kolmattakin? Tietystikaan eron tullen veljesi tyttöystävän ei tarvi pitää teihin yhteyttä ja sehän on selvä, että jatkaisi sitten halutessaan elämäänsä muualla ja lapsellanne olisi edelleen ne kaksi kummia.
Meillä lapsen toinen kummi on kadonnut elämästä jo kolme vuotta sitten. Ei siinä kummempaa. Se tiedettiin jo alunperin, ettei veljeni puolisolla on eron tullen oikeus olla pitämättä tänne yhteyttä ja ei mua ole se mitenkään loukannut. Se oli sanaton sopimus ja veljeni uusi avokki on tavallaan "adoptiokummi" lapselle.