Lue keskustelun säännöt.
Mokasimmeko kummiasian??
11.10.2009 |
Meille syntyi esikoinen pari viikkoa sitten ja heti laitoksella pyysimme lapsen kummeiksi minun ainoaa siskoani (sinkku) sekä mieheni veljeä (seurustelee). Veli on seurustellut jo useamman vuoden, mutta eivät ole kihloissa, asuvat toki yhdessä. Tämä veljen tyttöystävä veti herneen nenuun, koska häntä ei pyydetty.
Perustelimme miehen veljelle, että haluamme tosi läheiset kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä mukana, tapahtui mitä tahansa. Siksi erityisesti minä en luota tähän tyttöystävävaihtoehtoon. En halua, että jos he eroavat, meillä olisi pakkotilanne seurustella tämän tytön kanssa kummiuden takia. Miehen veli ymmärsi pointin, mutta tyttöystävä ei. Jopa miehen vanhemmat ovat yrittäneet puhua, että onhan se fiksu tyttö ja voisihan sen kummiksi pyytää, mikä on minusta ärsyttävää toisten asioihin sekaantumista. Koska asia näyttää herättävän kauheasti kesksutelua yhteisessä tuttavapiirissämmekin, alkaa minultakin hämärtyä jo ne perustelut, että miksi päätimme näin. Onko todella mahdotonta tehdä tällainen ratkaisu? Lisäksi mainittakoon, että ko. pariskunta on vieraillut meillä kymmeniä kertoja syömässä ja juomassa kutsuttuna, mutta me emme heillä kertaakaan ("kun meidän kämppä on niin pieni"). Sekin kertoo mielestäni tytön halusta/haluttomuudesta edes olla läheisemme. Muita tuttuja sinne kotiin on kyllä kutsuttu.
Kommentit (90)
eli tottakai te voitte pyytää vain toisen pariskunnasta kummiksi.
Kummius on yksilön etuoikeus ja kunniatehtävä.
meillä tehtiin aikoinaan sama ratkaisu, miehen veli pyydettiin kummiksi muttei hänen avokkiaan.
En koskaan edes miettinyt mitä mieltä nainen oli asiasta. Hänestä emme kummia halunneet koska kumpikaan meistä ei edes pitänyt hänestä kummemmin.
Ihan hyvä ratkaisu oli, ovat kyllä edelleen yhdessä mutta en vieläkään ottaisi sitä naista lapseni kummiksi, ei vaan kemiat pelaa ollenkaan yhteen ja arvomaailmakin ihan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Itsellä oli sama tilanne esikoisen kanssa ja silloin ei tätä tyttöystävää pyydetty kummiksi..no, myöhemmin pariskunta avioitui ym. eli hyvin olisi voinut molemmat pyytää kummeiksi, mutta mistäs sen silloin tiesi. Voi käydä toisinkin. Tämä tyttöystävä ei meidän tilanteessamme suuttunut, vaan ymmärsi hyvin ja pitää edelleenkin itseään yhtä lailla kummina kuin miestäänkin.
Meilä on tuttavapiirissä esim. sellainen aviopari, joista rouva on esikoisen kummi ja herra kuopuksen kummi. Voittehan lohduttaa tätä neitiä nyt vaikka sillä, että pääsee sitten (ehkä) aikanaan toisen lapsenne kummiksi. Meillä on lasten kummit niin, että ekalla on vain sisaruksiamme ja tokalla ystäviämme. Ei siis myöskään sisarusten puolisoita ekalla. Mitään polemiikkia ei aiheuttanut.
Me pyysimme lapsemme kummiksi puolisoni veljen emme hänen tyttöystäväänsä, koska tyttö ei tuntunut tarpeeksi läheiseltä.
Mieheni ja minun suhteen alussa mieheni sai kummitytön (minua ei pyydetty kummiksi,sillä olimme surusteleet mieheni kanssa vasta puolivuotta.)Nykyään tyttö on minulle kuin oma kummityttö :)
Minun avomieheni pyydettiin vajaa vuosi sitten veljensä lapsen kummiksi. Ei kyllä olis tullut mieleenikään suuttua, ettei minua pyydetty. Vaikka yhdessä ollaan useampi vuosi jo avomieheni kanssa asuttu.. Minä hoidan pääsääntöisesti kummilahjojen oston (mies ei oikein osaa lapsille leluja ostella:), en pidä itseäni kummina, vaan tätinä. Lapsi on kyllä tärkeä mulle muutenkin, ei tarvitse kummi olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai hän nyt haistoi päätöksestäsi epäluottamuksen heidän suhdettaan kohtaan, ja nyt aiheutit kitkaa myös veljesi parisuhteeseen. Ihme tyyppejä maailmassa, olisit nyt vaan pyytänyt häntäkin kummiksi, mitä helvetin väliä sillä on jos sydänkäpyselläsi olisi yksi ylimääräinen kummi, joka eron sattuessa ei pitäisi häneen enää yhteyttä? Olet itsekäs ihminen.
myös siihen, että "kummiasioiden" hoito jää vain kummin vastuulle, siis lapsen muistaminen, lahjojen osto, lapsen hoito, jos siinä apua tarvitsette jne.
meillä ainakin noi asiat hoidan mä, ei mun mies muistais (eikä osais ;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ristiriitaisessa tilanteessa kummitkin joutuvat miettimään, millä tasolla kummiuttansa toteuttaa. Tässä tilanteessa on kaikki ainekset siihen, ettei lapsenne saa käytännössä kuin yhden kummin, joka on sisaresi. Mutta siihen teillä toki on oikeus.
Oli todella epäkohtelias temppu teiltä, myös veljeäsi kohtaan. Miten kehtaat mennä esim heidän häihinsä jonain päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös siihen, että "kummiasioiden" hoito jää vain kummin vastuulle, siis lapsen muistaminen, lahjojen osto, lapsen hoito, jos siinä apua tarvitsette jne.
meillä ainakin noi asiat hoidan mä, ei mun mies muistais (eikä osais ;))
Ja ihan voit katsoa peiliin, jos tai kun välit viilenevät, veljeesikin.
Ylipäänsä mua ärsyttää suunnattomasti tollaset kummiusvouhottajat, jotka tekee siitäKIN asiasta ihan elämää suuremman, ja heidän mielestään kaikkien kummien lähes ainoa elämäntehtävähän on sitten olla sen meidän kullanmurun kummi. Nih.
Jotenkin samaan sarjaan kuuluu, että naimisiinkin on menty niin, että se on Maailman Suurin Tapahtuma, jonka pitää sekoittaa kaikkien elämä vuosiksi, eli siis kaasonkin tehtävä on olla pyyteetön ilmainen orja, joka toteutta itsekkään morsion joka oikun jne. kun siis tottahan pariskunnan asiat nyt ovat kaikkien muidenkin elämän oleellisin asia. (Ei ihan ole, mutta tuollaiset luulevat niin)
Mut täähän on vaan mun mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avopuolison loukkaantumistakaan. Saattaa jäädä muistamiset vähiksi siltä puolen kummituksia, koska harvemmin miehet edes muistavat kummilastensa syntymäpäiviä. Useimmiten se on naispuolinen pariskunnasta, jolle tämä homma lahjan hankintoineen lankeaa kuin manulle illallinen.
Kyseessä siis serkun vauva, enkä ole itsekään ollut heidän kanssaan paljon tekemisissä. Ihmettelin siis sitä, että pyysivät minua kummitädiksi... VAuvan isän veljestä tuli kummisetä. Eivät siis pyytäneet aviomiestäni tai vauvan isän veljen aviovaimoa kummiksi. Tätä en siis ihmetellyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avopuolison loukkaantumistakaan. Saattaa jäädä muistamiset vähiksi siltä puolen kummituksia, koska harvemmin miehet edes muistavat kummilastensa syntymäpäiviä. Useimmiten se on naispuolinen pariskunnasta, jolle tämä homma lahjan hankintoineen lankeaa kuin manulle illallinen.
ja sitten aikanaan, jos veljesi menee naimisiin tämän tytön kanssa, niin turha valittaa, että on huono kummi, jos ei muista merkkipäiviä jne.
ja jos he tulevaisuudessa saavat yhteisen kummilapsen (vaikka naisen puoleleta) ja nainen haluaa tähän kummilapseen panostaa paljon, siis muistaa, ostaa lahjoja, lähettää kortteja, ottaa hoitoon, luo läheisen suhteen, teillekin kehuu omaa kummilastaan ja sitä, että on ihana panostaa kummisuhteeseen... että siinä vaiheessa ette oo vihaisia sun veljelle, että tämä ei yksin tällaista toteuta.
Ja ihan voit katsoa peiliin, jos tai kun välit viilenevät, veljeesikin.
Ylipäänsä mua ärsyttää suunnattomasti tollaset kummiusvouhottajat, jotka tekee siitäKIN asiasta ihan elämää suuremman, ja heidän mielestään kaikkien kummien lähes ainoa elämäntehtävähän on sitten olla sen meidän kullanmurun kummi. Nih.
Jotenkin samaan sarjaan kuuluu, että naimisiinkin on menty niin, että se on Maailman Suurin Tapahtuma, jonka pitää sekoittaa kaikkien elämä vuosiksi, eli siis kaasonkin tehtävä on olla pyyteetön ilmainen orja, joka toteutta itsekkään morsion joka oikun jne. kun siis tottahan pariskunnan asiat nyt ovat kaikkien muidenkin elämän oleellisin asia. (Ei ihan ole, mutta tuollaiset luulevat niin)
Mut täähän on vaan mun mielipide.
Nekin kertovat samaa kieltä, mitä olen jo aistinutkin, että tässä asiasssa voi olla kahta mieltä! Minä kyllä sain vahvistuksen sille omallekin mielipiteelleni. Emme halua kummiksi ihmsitä, joka ei selvästikään nauti seurastamme ja joka ei ole tähän mennessä saanut parisuhdettaan tuon vakavammalle pohjalle. En ehdoin tahdoin ota lapselleni kummia, joka voi hävitä taivaan tuuliin joku kaunis päivä.
Ja tämän yllämainitun kommentin kirjoittajalle: olen mennyt naimisiin maistraatissa virallisten todistajien läsnäollessa "salaa" pitämättä mitään juhlia kenellekään, kaasoista puhumattakaan.
Ap.
Sait ihan hyviä kommentteja sille, että olisi ollut kypsän aikuisen teko pyytää kummiksi myös veljen puoliso, mutta se nyt taisi mennä sulta ohi.
Ja ihan voit katsoa peiliin, jos tai kun välit viilenevät, veljeesikin. Ylipäänsä mua ärsyttää suunnattomasti tollaset kummiusvouhottajat, jotka tekee siitäKIN asiasta ihan elämää suuremman, ja heidän mielestään kaikkien kummien lähes ainoa elämäntehtävähän on sitten olla sen meidän kullanmurun kummi. Nih. Jotenkin samaan sarjaan kuuluu, että naimisiinkin on menty niin, että se on Maailman Suurin Tapahtuma, jonka pitää sekoittaa kaikkien elämä vuosiksi, eli siis kaasonkin tehtävä on olla pyyteetön ilmainen orja, joka toteutta itsekkään morsion joka oikun jne. kun siis tottahan pariskunnan asiat nyt ovat kaikkien muidenkin elämän oleellisin asia. (Ei ihan ole, mutta tuollaiset luulevat niin) Mut täähän on vaan mun mielipide.
Nekin kertovat samaa kieltä, mitä olen jo aistinutkin, että tässä asiasssa voi olla kahta mieltä! Minä kyllä sain vahvistuksen sille omallekin mielipiteelleni. Emme halua kummiksi ihmsitä, joka ei selvästikään nauti seurastamme ja joka ei ole tähän mennessä saanut parisuhdettaan tuon vakavammalle pohjalle. En ehdoin tahdoin ota lapselleni kummia, joka voi hävitä taivaan tuuliin joku kaunis päivä. Ja tämän yllämainitun kommentin kirjoittajalle: olen mennyt naimisiin maistraatissa virallisten todistajien läsnäollessa "salaa" pitämättä mitään juhlia kenellekään, kaasoista puhumattakaan. Ap.
Tiedän useita pariskuntia, joilla on suhde vakaalla pohjalla (= takana merkittävä määrä yhteisiä vuosia ja osalla yhteisiä lapsiakin), eivätkä he silti ole avioituneet keskenään.
varmaan muistuttaa seuraavat 50 vuotta, että olitte törkeitä, mutta ei se mitään
Meidän esikoisen kummisedän avokkia ei pyydetty kummiksi, vaikka olivat seurustelleet ja asuneet yhdessä kolmisen vuotta. Ja hyvä niin, koska kaksi vuotta myöhemmin erosivat. Emme aiemminkaan pitäneet avokin kanssa varsinaisesti mitään yhteyttä, niin tuskinpa eron jälkeen se olisi alkanutkaan.
Ja kyllä on kummisetäkin muistanut lastamme synttäreinä ja jouluna ihan yhtä lailla kuin kummitätinsä.
Teillä on oikeus pyytää kummiksi ketä haluatte, ja jos veljen monivuotinen avopuoliso ei kelpaa, niin sekin on teidän oma asianne.