Lue keskustelun säännöt.
Mokasimmeko kummiasian??
11.10.2009 |
Meille syntyi esikoinen pari viikkoa sitten ja heti laitoksella pyysimme lapsen kummeiksi minun ainoaa siskoani (sinkku) sekä mieheni veljeä (seurustelee). Veli on seurustellut jo useamman vuoden, mutta eivät ole kihloissa, asuvat toki yhdessä. Tämä veljen tyttöystävä veti herneen nenuun, koska häntä ei pyydetty.
Perustelimme miehen veljelle, että haluamme tosi läheiset kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä mukana, tapahtui mitä tahansa. Siksi erityisesti minä en luota tähän tyttöystävävaihtoehtoon. En halua, että jos he eroavat, meillä olisi pakkotilanne seurustella tämän tytön kanssa kummiuden takia. Miehen veli ymmärsi pointin, mutta tyttöystävä ei. Jopa miehen vanhemmat ovat yrittäneet puhua, että onhan se fiksu tyttö ja voisihan sen kummiksi pyytää, mikä on minusta ärsyttävää toisten asioihin sekaantumista. Koska asia näyttää herättävän kauheasti kesksutelua yhteisessä tuttavapiirissämmekin, alkaa minultakin hämärtyä jo ne perustelut, että miksi päätimme näin. Onko todella mahdotonta tehdä tällainen ratkaisu? Lisäksi mainittakoon, että ko. pariskunta on vieraillut meillä kymmeniä kertoja syömässä ja juomassa kutsuttuna, mutta me emme heillä kertaakaan ("kun meidän kämppä on niin pieni"). Sekin kertoo mielestäni tytön halusta/haluttomuudesta edes olla läheisemme. Muita tuttuja sinne kotiin on kyllä kutsuttu.
Kommentit (90)
ei vaan sosiaalisista syistä kehdannut kieltäytyä, kummius jää saman tien ristiäisten jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä pitää pyytää pariskunnista molempia, mistä sitä tietää kenenkään suhteesta vaikka olisi naimisissa ja lapsia et kauanko se kestää tai on kestämättä.
Meillä ensimmäiselle lapselle otettiin minun veljeni ja silloisen mieheni paras ystävä sekä hänen tyttöystävä kummeiksi.En olisi halunnut tätä naista kummiksi,mutta emme halunneet loukata ja toisekseen en uskaltanut miestäni uhmata.no niinhän siinä sitten kävi,että vuosi ristiäisten jälkeen he erosivat ja lapsemme jäi ilman kummitätiä. Ei mtn yhteyttä,ei edes juttelemaan jääny vastaan tullessa ja nykyään (10 vuoden jälkeen) ei edes tervehdi kummipoikaansa tai saatikka minua!!
Ex-mieheni ja minun erottua,hänen ysävänsä tapasi poikaamme useinkin,mutta kun ex-mieheni ja ystävän välit menivät poikki(pitkä asia ja syyt...)niin sihen loppui hänen yhteydenpitonsa poikaamme!nyt olen tutustunut hänen nykyiseen avokkiinsa ja sit kautta olemme yhteyden häneen saaneet.Pojallani on ollut yksi "kunnon" kummi ja se on veljeni.kadun edelleen sitä että otimme heidät kummeiksi ja ex-miehenikin on monta kertaa sanonut samaa.
Minulla on nyt tulossa toinen lapsi nykyisen mieheni kanssa ja olemme kyllä hyvin tarkkaan miettineet kummivalintoja.Emme halua tuollaista tilannetta toistamiseen ja haluamme lapsellemme kummit jotka välittää ja on oikeasti meille läheisiä!!ei kiinnosta jos toinen suuttuu,sillä silloin kertoo ihmisestä hyvinkin paljon!
Mieheni pyydettiin ennen joulua serkkunsa kummiksi ja minä en loukkaantunut asiasta vaan olin onnellinen miehenipuolesta.tämä ihana tyttönen on silti minullekin tärkeä ja kuuluu osana meidän elämää vaikka en olekaan virallinen kummi!
ei kummankaan puolisoa. Ja se on ollut ihan normiajatus. Samoin serkkuni on aikanaan pyytänyt lapsilleen kummit juuri samalla tavalla, vain se sukulainen, ei tämän puoliso. Ihan normaalia mun mielestä.
Minä en ehkä vain olisi tehnyt asiasta numeroa. Siis en olis selitellyt mitenkään. Olisin vain sanonut veljelle, että alatko sinä kummiksi.
Minusta paljon on kiinni siitä, miten asian esittää. En yhtään ihmettele, jos veljen tyttöystävä veti herneet nenään kun sanoitte veljelle että haluatte kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä. Eli olitte sitä mieltä, että heidän suhteensa ei tule kestämään. Mielestäni olisitte voineet esittää asian toisella tavoin.
Toisaalta taas minullakin on omakohtaista kokemusta: mieheni on veljensä lapsen kummi, minua ei pyydetty. Vanhemmat perustelivat sillä, että eivät halua pariskuntia vaan yksittäisiä ihmisiä. Sinänsä koominen perustelu, sillä minä en kuulu kirkkoon enkä voisi edes ruveta kummiksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä sen on väliä, keitä lapsen kummit ovat?
niin ainahan voi vaikka kahden vuoden päästä jos välit on lähentynyt ja tuntee,että teitte väärän valinnan niin ottaa lisäkummin.eli hänet virallistetaan kummitädiksi.tiedän lähipiiristä montaki tapausta ja yksi ystäväni pyydettiin 18-v pojan kummitädiksi,kun poika itse kaipasi "oikeaa" kummitätiä kun vuosien takainen täti ei pitänyt mtn yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisitteko pyytäneet tämän naisen kummiksi jos olisi naimisissa miehesi veljen kanssa? Jos et niin millä sitten perustelisit asian? Ja älä sitten itse loukkaannu kun sua ei kutsuta heidän lapsensa kummiksi.
niin ainahan voi vaikka kahden vuoden päästä jos välit on lähentynyt ja tuntee,että teitte väärän valinnan niin ottaa lisäkummin.eli hänet virallistetaan kummitädiksi.tiedän lähipiiristä montaki tapausta ja yksi ystäväni pyydettiin 18-v pojan kummitädiksi,kun poika itse kaipasi "oikeaa" kummitätiä kun vuosien takainen täti ei pitänyt mtn yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei muka voi olla yhdessä aina?! Ootko nyt tässä hieman yksioikoinen? Ahdasmielinen? Kaikki ei tuota avioliittoa pidä hei maailman oleellisimpana asiana, mutta tottakai pari voi silti olla todella ja täysin sitoutunut toisiinsa!
Olisi varmaan ihan hyvä, jos veljesikään ei suotuisi. Jotenkin voin kuvitella, että sä olet vähän sellainen riidankylväjä, joten kivahan se on sitten toteuttaa sun oikkujasi kummiusasioissa, huh! Katse peiliin tosiaan...
minä en, tosin se ei minua haittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta, jos veljesi on vakavissaan tytön kanssa, voittehan vielä muuttaa mieltään.
Tosiasia on, jos he eroavat joskus, tuskin tyttö tulee pitämään kummiutta yllä. Tämä on nähty niin monta kertaa ympärillä.
Eihän lasta haittaa se että hänellä on kuvissa 3 kummia, mutta myöhemmin vain on tekemisissä kahden kanssa, ei niitä kummikirjoja seinillä pidetä.
myös siihen, että "kummiasioiden" hoito jää vain kummin vastuulle, siis lapsen muistaminen, lahjojen osto, lapsen hoito, jos siinä apua tarvitsette jne.
meillä ainakin noi asiat hoidan mä, ei mun mies muistais (eikä osais ;))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pyydetyt päättävät, ottavatko tehtävän vastaan. Musta näistä on turha tehdä elämää suurempia asioita ja suuttua. Ovathan läheiset aikuisetkin lapselle tärkeitä, oli sitä kukki-statusta siellä takana tai ei.
Meillä on kummilapsia kaikkina eri variaatioina, yhteisiä, yksittäisiä, silloin tulleita kun olimme avoliitossa ja naimisissa ollessa syntyneitä.
Vain yhden kerran olen hiukan loukkaantunut tuoreelle äidille, joka kummikysymyksen yhteydessä alkoi tentata parisuhteemme tilaa (asuimme jo yhdessä, mutta meitä ei oltu vihitty), riitelemmekö paljon, ym. jotta "ei sitten käy niin että kohta eroatte, ja meidän Taavi jää ilman kummia!". Halusivat siis molemmat kummeiksi. Jouduin vastaamaan, etten voi valitettavasti antaa varmoja takeita liiton kestävyydestä, vaikka toistaiseksi näyttääkin hyvältä...
toisen lapsen kummeiksi tuli pariskunta joka nyttemmin on jo eronnut mies rupesi kokopäivätoimiseksi puliksi eikä eron jälkeen ole meillä käynyt joskus kadulla ehkä tervehtinyt, nyt ei sitäkään eli tämä ratkesi " luonnollisella " tavalla poistaa epämiellyttävä kummi lapsen elämästä ( ei siis oltu riemusta hihkuen häntä alunperin ottamassakaan mutta olivat silloin naimisissa joten katsoimme sen olevan epäkohteliasta otaa vain toinen )
Itselläni kummina vain tätini (ei hänen miestään) ja isäni entinen paras ystävä (arvata saattaa etten näe häntä ikinä enkä nähnyt montaa kertaa lapsenakaan).
Myös kaikilla sukulaisillani on kummeina ihmisiä, jotka ovat olleet jota kuinkin jo naimisissa kun ristiäisiä on pidelty, muttei heidän puolisonsa ole silti kummeina.
Minusta puolisonkin pyytäminen kummiksi on outoa.
Omalle lapselleni kummeiksi tulivat mieheni paras ystävä(valitettavasti, parasta on sitte pysyä kanssa väleissä ja kuvioissa seuraavat 15vuotta) hänellä ei ollut puolisoa silloin.
Ja mieheni sisko, minun ystäväni, ilman puolisoaan, josta kumpikaan ei loukkaantunut, koska he ymmärtävät, että vaikka pyysin vain toisen, se ei ole henkilökohtainen hyökkäys ketään kohtaan.
Jos olisin pyytänyt myös miehen siskon poikaystävänkin kummiksi, niin sukulaissuhteiden ja ystävyyden määrän vuoksi olisin joutunut pyytämään myös toisen siskoni ja lisäämään toisen kun on tarpeeksi vanha ja pyytämään myös serkkuni jonka kanssa olen läheinen jolla lisäksi on puoliso joka olisi sitten pitänyt pyytää myös.
kyllä tässä tilanteessa perustelisin sille veljen tyttöystävälle, että tällä kertaa lapsen kummeiksi pyydetään vain sisaruksia ilman puolisoita tai tyttö/poikaystäviä. Meillä on suvussakin lapsen kummina täti, muttei tädin poikaystävää. Ei siis ole mitenkään tavatonta, vaan vanhempien päättämä juttu.
Meillä on ollut kummi'vaatimuksena' aviopari. Ensin kummaltakin sisarukset, sitten ystäviä. Ja tarkkaan ollaan mietitty ketä pyydetään.
Jos olisin pyytänyt myös miehen siskon poikaystävänkin kummiksi, niin sukulaissuhteiden ja ystävyyden määrän vuoksi olisin joutunut pyytämään myös toisen siskoni ja lisäämään toisen kun on tarpeeksi vanha ja pyytämään myös serkkuni jonka kanssa olen läheinen jolla lisäksi on puoliso joka olisi sitten pitänyt pyytää myös.
Miksei riitä esim. pariskunta tai kaksi tai pari sinkkua?
mielestä pitää pyytää pariskunnista molempia, mistä sitä tietää kenenkään suhteesta vaikka olisi naimisissa ja lapsia et kauanko se kestää tai on kestämättä.