Lue keskustelun säännöt.
Mokasimmeko kummiasian??
11.10.2009 |
Meille syntyi esikoinen pari viikkoa sitten ja heti laitoksella pyysimme lapsen kummeiksi minun ainoaa siskoani (sinkku) sekä mieheni veljeä (seurustelee). Veli on seurustellut jo useamman vuoden, mutta eivät ole kihloissa, asuvat toki yhdessä. Tämä veljen tyttöystävä veti herneen nenuun, koska häntä ei pyydetty.
Perustelimme miehen veljelle, että haluamme tosi läheiset kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä mukana, tapahtui mitä tahansa. Siksi erityisesti minä en luota tähän tyttöystävävaihtoehtoon. En halua, että jos he eroavat, meillä olisi pakkotilanne seurustella tämän tytön kanssa kummiuden takia. Miehen veli ymmärsi pointin, mutta tyttöystävä ei. Jopa miehen vanhemmat ovat yrittäneet puhua, että onhan se fiksu tyttö ja voisihan sen kummiksi pyytää, mikä on minusta ärsyttävää toisten asioihin sekaantumista. Koska asia näyttää herättävän kauheasti kesksutelua yhteisessä tuttavapiirissämmekin, alkaa minultakin hämärtyä jo ne perustelut, että miksi päätimme näin. Onko todella mahdotonta tehdä tällainen ratkaisu? Lisäksi mainittakoon, että ko. pariskunta on vieraillut meillä kymmeniä kertoja syömässä ja juomassa kutsuttuna, mutta me emme heillä kertaakaan ("kun meidän kämppä on niin pieni"). Sekin kertoo mielestäni tytön halusta/haluttomuudesta edes olla läheisemme. Muita tuttuja sinne kotiin on kyllä kutsuttu.
Kommentit (90)
isänsä sisko, siskon avomiestä ei pyydetty, olivat tunteneet pari vuotta tosin asuneet koko ajan yhdessä. Ei tullut mieleen mitenkään edes perustella, eikä perusteluja edes pyydetty. Vuosien jälkeen pyysivät meitä molempia lapsensa kummiksi.
Me olemme eronneet pojan kummitäti ja entinen avokki on nyt aviomies ja neljän yhteisen lapsen isä.
Jostain syystä kummiksi pyytämättömyys ei vienyt hernettä miehen nenään ja sukuunkin tuntee kuuluvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni hyvä ystävä pyysi juuri kummiksi vain mieheni, ja olin itse asiassa helpottunut - minulla on jo monta kummilasta ja miehen kanssa yhteisiäkin kaksi. Niin, ja olemme naimisissa.
Minusta on lapsellista ja pikkumaista vetää herneet nenään, jos kummiksi pyydetään vain toinen, varsinkin, jos välit lapsen vanhempiin eivät ole suunnattoman läheiset. Tietysti perustelujen suhteen kannattaisi olla hellä: ei kannata sanoa, että "emme halua sinua kummiksi, koska emme usko suhteenne kestävän", vaan, että "haluamme lapselle vain kaksi kummia, vanhempien sisarukset".
En ole ikinä kuullutkaan "avokummeista", ainakin meillä päin kummit ovat aina aviopari tai sinkkuja. Ja jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa, niin pappi suosittelee pitämään häät ristiäisten yhteydessä.
koska en tuntenut vanhempia ja oma liittommekin rakoili. Nyt olen päätökseen tyytyväinen, erosimme ja kummius olisi ollut ns pakkopullaa
En ole ikinä kuullutkaan "avokummeista", ainakin meillä päin kummit ovat aina aviopari tai sinkkuja. Ja jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa, niin pappi suosittelee pitämään häät ristiäisten yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydettiin kummeiksi miehen veli vaimoineen. He erosivat ja miehen veli meni uudelleen naimisiin. Eron jälkeen ex-vaimo on pysynyt ystävänä aivan sujuvasti, olemme tavanneet koko ajan ja hän on muistanut kummilastaan säännöllisesti, kun taas tämä sukulaismies muistaa kun muistaa, tai oikeastaan jos nykyinen vaimo muistaa muistuttaa.
En oikein ymmärrä, miksi ei-sukulaiseen pitäisi jotenkin katkaista välit, jos hän eroaa sukulaisesta.
Parin vuoden päästä lisättiin myös tämä avokki kummksi,kun hänestäkin tuli oikeasti läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kerralla en ollut naimisissa ja avomiestäni pyydettiin kummisedäksi.
Minua ei, mikä oli ihan ok.
Toisella kerralla en ollut naimisissa ja avomiestäni pyydettiin kummisedäksi JA minua kans mukaan sylikummiksi.
Ihan ok, kunnes tuli kastepäivä ja kastekirkko jolloin mieheni ohjattiin sakistan kautta alttarille muiden kummien kanssa ja minut muuten vaan kirkkoon istumaan.
Siinä mulle valkeni että minusta ei tuliskaan kummi, vaan pelkästään miehestäni.
Olihan sekin tapa ilmoittaa tämä asia....että ei voinut sanoa suoraan!
Arvatenkin vituttaa ja välit ovat viileneet aika lailla.
Ja kuka hoitaa molemmissa tapauksissa lahjojen hankinnan sekä synttäreiden muistamiset??? Noh...MINÄ tietenkin!
Vähäks vituttaa edelleen toka tapaus kun mut noin törkeesti sivutettiin. Sylikummina oli sitten joku toinen nainen sekä toinen pariskunta myös kummeina.
Eli aina riippuu siitä miten asia hoidetaan. Ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan jos minua ei alunperinkään olis pyydetty, no big deal. Mutta ensin pyydetään ja sitten ei edes kehdata suoraan ilmoittamaan että valittiinkin joku muu, niin se vituttaa ja kunnolla.
Kummeiksi pyydetään läheisiä ja tärkeitä ihmisiä ja jos veljen tyttöystävä ei teille henkilökohtaisesti sellainen ole, ei teillä todellakaan ole minkäännäköistä velvollisuutta pyytää häntä kummiksi.
Ihme vouhotusta palstalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja kuinka ollakaan, veli ja avokki erosivat ennen pitkää ja tätä myötä menetin yhden kummin kokonaan.
Ei pidä missään tapauksessa ottaa velvollisuudesta kummin avokista kummia. Minua vieläkin harmittaa se, että yksi kummeistani hävisi ihan kokonaan elämästäni aikuisten ihmisten eron myötä.
näitä vastauksia lukiessa tulee vaan mieleen, että onkohan mussa jotain vikaa. Avomieheni on (sinä aikana, kun olemme yhdessä asuneet) pyydetty kahden lapsen kummiksi, ilman minua. Kummastakaan en ole ymmärtänyt loukkaantua, olen jopa hyvillä mielin osallistunut ristiäisiin (toisella lapsella oli nimiäiset). Ja oman lapseni kummeiksi itse halusin toisen lapsen vanhemmat yhdessä. Olenko siis jotenkin outo, kun minua tuo ei häiritse yhtään? Osallistun myös synttärijuhliin ja lahjojen valintaan ihan samalla tavalla, kuin kummina tekisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis perustelitte asian siten, että haluatte pysyvät, läheiset kummit. Sehän tarkoittaa ettette luota veljen & avokin parisuhteen kestävyyteen, mikä on aika kohtuutonta, jos pariskunta on jo asunut vuosia avoliitossa.
Olin asunut vuoden mieheni kanssa kun veli pyysi minua lapsensa kummiksi, muttei miestä - ei luottanut suhteemme pysyvyyteen. Veljen vaimon siskon poikaystävä kyllä kelpasi. Se loukkasi ja pilasi tunnelman ja kun meidän lapsi syntyi, niin teki mieli olla pyytämättä veljen vaimoa kummiksi ja pyytää vaan veli, mutta sitten diplomaattisuus voitti kostonhalun, enkä vauvanhoidosta väsyneenä olisi jaksanut sitä kinaa mitä siitäkin olisi seurannut.
Paras tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Itsellä oli sama tilanne esikoisen kanssa ja silloin ei tätä tyttöystävää pyydetty kummiksi..no, myöhemmin pariskunta avioitui ym. eli hyvin olisi voinut molemmat pyytää kummeiksi, mutta mistäs sen silloin tiesi. Voi käydä toisinkin. Tämä tyttöystävä ei meidän tilanteessamme suuttunut, vaan ymmärsi hyvin ja pitää edelleenkin itseään yhtä lailla kummina kuin miestäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis perustelitte asian siten, että haluatte pysyvät, läheiset kummit. Sehän tarkoittaa ettette luota veljen & avokin parisuhteen kestävyyteen, mikä on aika kohtuutonta, jos pariskunta on jo asunut vuosia avoliitossa.
Ja tämä on kyllä jo iso moka. Takuulla muistavat vielä 20v päästäkin että sinä et uskonut heidän suhteensa kestävyyteen.
Ja tämä on kyllä jo iso moka. Takuulla muistavat vielä 20v päästäkin että sinä et uskonut heidän suhteensa kestävyyteen.
Olisi kannattanut perustella kummivalinta siten, että arvostatte avioliittoa, ja jos pyydätte pariskuntaa kummiksi, niin haluatte, että kyseessä on naimisissa oleva pari. Sellaisen perustelun vielä ymmärtää, kunhan vaan jättää sen siskon poikakaverin pyytämättä...
ja sitäpaitsi perseelleen ne voi mennä joka tapauksessa. Parempi olisi kun koko kummius lopetettaisiin, niin paljon pahaa mieltä tuo tuntuu aiheuttavan.
Me pyydettiin kummeiksi pariskuntaa, jotka olivat naimisissa, olleet varmaan 20 vuotta. Emme toki tienneet että olivat edellisellä viikolla vieneet eropaperit ja oli ns mukit jaossa. Toista kummia emme ole nähneet ristiäisten jälkeen. Että eipä tuota voi varman päälle pelata koskaan.
En ymmärrä miksi kummilasten pitäisi olla pariskunnalle samoja, en vaan tajua!
Parisuhteen laadulla ei minusta ole mitään merkitystä asiassa. On luontevinta valita kummit oman sukunsa parista tai omista läheisistä ystävistä. Jos veljen vaimo ei ole tällainen, miksi ihmeessä hänenkin pitäisi olla kummi?
Ja miksi veljen avopuoliso/tyttöystävä loukkaantuisi asiasta? Mitä sellaista kummius merkitsisi hänelle, jota hän ei muutenkin lasta tavatessaan voisi kokea?
Pariskuntaa ei ole pakko ottaa kummiksi, voi ottaa jommankumman, mutta jos valkkaa kummipariskuntia sen mukaan kenen parisuhteen kestävyyteen luottaa, niin sitten ei pidä ihmetellä jos joku vetää herneen nenään.
Eli: valitkaa joko pareja tai sitten pelkkiä "puolikkaita" :)
Jokaisesta hyvän kaverin ja sisaruksen lapsesta, johon itse ei "pääse" kummiksi, pitäisi samalla logiikalla loukkaantua, koska olisi oikeus kummiuteen. Kyllä vanhemmat saavat valita kummit ihan omien mieltymystensä mukaisesti, avoimesti, eikä mitään kaukaisia tarvitse valita. Ja vielä naurettavampaa on antaa puolison hoitaa "velvollisuuksia" yksin. Mies saattaa tarvita apua vaikka synttärin muistamisessa. Miksi lapselle kostetaan? Kyllä mieskin varmasti auttaa puolisoaan monissa asioissa, joissa hän apua tarvitsee eikä kosta omaa kypsymättömyyttään. Huh, että täällä on lapsellista sakkia.
AP:lle onnea ja voimia, valitse ihmeessä lapsellesi vain itsellesi läheiset kummit selittelemättä! Ristiäisiin voit toki pyytää kaikki ja halutessasi vaikka lisätä kummeja myöhemmin.
päättää kenet pyytävät lapsensa kummiksi..
Eikä minusta ihmisten pidä siitä suuttua jos ei pyydetä..
Mekin pyydettiin toisen lapsemme kummiksi vain toinen parisuhteessa elävistä kavereistamme. ja Hänen avomiehensä suuttui meille siitä.
No nyt he ovat eronneet joten oli silloin ihan oikea ratkaisu.
Mutta kyllä minuakin harmitti kun mieheni sisko
Pyysi vain miestäni lapsensa kummiksi.Mutta tuo ei todellakaan ole asia josta pitäisi suuttua.. Sehän kertoo vain että tämä tyttö ei ole edes tarpeeksi kypsä kenenkään kummiksi...