Lue keskustelun säännöt.
Mokasimmeko kummiasian??
11.10.2009 |
Meille syntyi esikoinen pari viikkoa sitten ja heti laitoksella pyysimme lapsen kummeiksi minun ainoaa siskoani (sinkku) sekä mieheni veljeä (seurustelee). Veli on seurustellut jo useamman vuoden, mutta eivät ole kihloissa, asuvat toki yhdessä. Tämä veljen tyttöystävä veti herneen nenuun, koska häntä ei pyydetty.
Perustelimme miehen veljelle, että haluamme tosi läheiset kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä mukana, tapahtui mitä tahansa. Siksi erityisesti minä en luota tähän tyttöystävävaihtoehtoon. En halua, että jos he eroavat, meillä olisi pakkotilanne seurustella tämän tytön kanssa kummiuden takia. Miehen veli ymmärsi pointin, mutta tyttöystävä ei. Jopa miehen vanhemmat ovat yrittäneet puhua, että onhan se fiksu tyttö ja voisihan sen kummiksi pyytää, mikä on minusta ärsyttävää toisten asioihin sekaantumista. Koska asia näyttää herättävän kauheasti kesksutelua yhteisessä tuttavapiirissämmekin, alkaa minultakin hämärtyä jo ne perustelut, että miksi päätimme näin. Onko todella mahdotonta tehdä tällainen ratkaisu? Lisäksi mainittakoon, että ko. pariskunta on vieraillut meillä kymmeniä kertoja syömässä ja juomassa kutsuttuna, mutta me emme heillä kertaakaan ("kun meidän kämppä on niin pieni"). Sekin kertoo mielestäni tytön halusta/haluttomuudesta edes olla läheisemme. Muita tuttuja sinne kotiin on kyllä kutsuttu.
Kommentit (90)
Jos olisin pyytänyt tämän pariskunnan jonka miespuolen kanssa en ole paljoa tekemisissä, niin kaikki olisivat alkaneet ihmettelemään että miten hänet pyydän kun en ole pyytänyt toista siskoanikaan enkä serkkuanikaan joiden kanssa olen paljon tekemisissä ja hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyll äteidän sitten pitää varautua siihen, etttä tahallinen avopuolison ulosjättäminen VOI herättää pahaa verta ja jos te noi nselvästi osoitatte, ettette halua seurustella hänen kanssaan, hän saattaa haluta olla seurustelematta teidän kanssanne. Ja voin myös kertoa, että useimmat miehet pitävät vaimojaan (myös avovaimojaan) tärkeämpinä kuin sisariaan, joten veljesi tulee menemään vaimonsa puolelle. Tämä taas tulee väistämättä näkymään myös hanen suhteessaan teidän lapseenne, kummi tai ei.
Joten minusta KYLLÄ, te olette mokanneet sekä suhteess ayleisiin käytöstapohin ETTÄ suhteesssa omaan tavoitteeseenne saada lapselle mahdollisimman tiivis ja pysyvä kummisuhde.
Ja he ottavat kummiuden vastaan, tai kieltäytyvät.
Mikään pakko ei ole pyytää automaattisesti puolisoita, jos ei halua.
Olihan tuo aika tylysti perusteltu... Minusta paljon on kiinni siitä, miten asian esittää. En yhtään ihmettele, jos veljen tyttöystävä veti herneet nenään kun sanoitte veljelle että haluatte kummit, jotka varmasti pysyvät lapsen elämässä. Eli olitte sitä mieltä, että heidän suhteensa ei tule kestämään. Mielestäni olisitte voineet esittää asian toisella tavoin.
Itselläni on kummitäti, joka löysi miehensä vasta paljon ristiäisteni jälkeen. Mitenkään lapsuudessani ei kuitenkaan näkynyt että hänen miehensä ei ollut kummisetäni. Kummeina heistä aina puhuin ja yhdessä he kävivät vierailuilla jne.
Me pyysimme kummiksi sukulaistyttöä, mutta emme hänen pitkäaikaista poikaystäväänsä. Emme asiaa mitenkään perustelleet. Syy kuitenkin on ilmiselvä. Emme tunne tuota miestä lainkaan. Muutaman kerran olemme tavanneet sukujuhlissa.
Etiketin mukaan kummius on yksilöasia, eikä siten ole tavanomaista pyytää kummeiksi pariskunnan molempaa puoliskoa.
En ikinä ole törmännyt vastaavaan, että kummiksi olisi kutsuttu pariskunta yhdessä, en Suomessa enkä täällä etelä-Euroopassakaan.
Harmillista, että joku ottaa loukkauksena sen, että miestä - lapsen setää - pyydetään kummiksi. Jos jonkun tässä pitäisi peiliin katsoa ja omaa käytöstään miettiä, niin olisi minusta se avokki. Eihän miehen kummius voi mitenkään olla henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan.
Kutsukaa heidät kahville ja kertokaa, että te haluatte lapsillenne ainoastaan 2 kummia, miehen ja naisen (siskosi) kuten uskonnoissa tavanomaista on (vrt. katolinen, ortodoksi jne) ettekä ole valinnallaan halunneet häntä mitenkään loukata tai ilmoittaa ettette pidä hänestä. Vaan kyse on ainoastaan siitä, että halusitte siskon ja veljen lapsenne kummeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä kävi aikoinaan niin että miehen kaveri sai lapsen, mies ei edes odottanut kummikutsua, mutta tämä kaveri alkoi selittelemään kuinka hänen vaimonsa ei halua kuin kaksi kummia kun on ollut heidän suvussa tapana. No syntyi toinen lapsi ja mieheni sekä minut pyydettiin kumniksi, mutta myös kaksi muuta. Ihmettelin vain mihin se suvun tapa jäi... Mulle olis siis sopinut ettei mua olis kutsuttu ollenkaan kummiksi.
että ottaako vuoden vanhan suhteensa mukaan kummiuuteen vai ei, tyttö oli silloin 17 v., veljeni 23 v. Luotin siis veljeni omaan arvostelukykyyn ja siihen että uskooko itse suhteensa kestävän. Uskohan tuo, eikä huonosti uskonut. Suhde on nyt 16 v vanha, ovat naimisissa ja pari lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jotenkin virallisella pohjalla on suhteen oltava.
Muuten en ymmärrä vain toisen puolison pyytämistä kummiksi.
Eli jotenkin virallisella pohjalla on suhteen oltava.
Muuten en ymmärrä vain toisen puolison pyytämistä kummiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lasten kummit ovat vakiintuneissa parisuhteissa, mutta kummiksi on pyydetty vain sitä osapuolta, joka on "läheinen". Siis veljiä, siskoja tai parhaita ystäviä, ei heidän puolisoitaan.
Kyse ei ole ollut mikään kannanotto kenenkään parisuhteen laatuun tai kestävyyteen. En tiedä, onko joku sen sellaisena ottanut, mutta ei ole mun korviini kantautunut.
Valinta on sun ja miehesi, ja jos haluatte tämmöisen linjauksen tehdä, te teette. Ei sitä tarvi alkaa kenellekään selitellä.
Vasta kun häät oli olleet, pyydettiin erästä sukulaisparia. Heillä oli kyllä lapsia jo ennestään.
Näin se on helppoo. Vanhemmat saa päättää kummeista ihan oman katsomuksensa mukaan.
Miten joku susipari voi vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta, ainakaan neuvoa avioasioissa. Hmmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä, että miksi se puolisokin pitää pyytää? Ihan vaan siksi että miellyttäisi heitä?
Kummiksi pyytäminen on vähän sama (kuka nyt asiaa tahtoo syvemmin pohtia) kuin pyytäisi auttamaan lapsensa kasvatuksessa (kristillinen kasvatus jne).
En minä siihen "viraan" vierasta haluaisi, eri asia sitten jos on hyvissä väleissä ja todella läheinen tämän puolisonkin kanssa niin, että jos ero tulee, niin se ei haittaa.
Asuin avoliitossa mieheni kanssa kun hänen veljensä esikoinen syntyi. Eivät pyytäneet minua kummiksi (olimme seurustelleet jo 6 vuotta).
Vaikka yritin ymmärtää, niin vedin herneet nenään ja tulkitsin asian, ettei minua "kelpuutettu", eivät usko meidän parisuhteeseen tmv.
No, mies on siis yksinään kummi tuolle nykyisin 10-v tytölle, minä en. En muistuta miestäni kummilapsensa synttäreistä enkä nimppareista, en osta kummilapselle joululahjaa mieheni puolesta. Mies saa hoitaa kummilapsensa, eli käytännössä ei hoida mitenkään, koska ei muista tuollaisia kummivelvollisuuksia.
Olen lapsellinen, tiedän sen, mutta en ole kummi, eikä minulla siten ole kummivelvollisuuksiakaan!
Minulla on nyt kaksi muuta kummilasta ja se on ihana oikeus kuulua kummilapsen elämään ja pyrin hoitamaan kummin tehtäväni mahdollisimman hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä pyysin myös vain läheisen serkkuni lapseni kummiksi ja hyvä niin koska tällä hetkellä hänellä on jo kolmas mies,lapseni elin aikana.
ei silloinen tyttöystävä myös.Ovat eronneet ja veljellä menossa ties monesko typykkä.Olisi outoa pitää välejä yllä melkein vieraaseen tyyppiin.
Meilläkin veljen avovaimo PYYSI (!) päästä kummiksi kuopuksellemme. Onneksi ei otettu - vauva ei ole vielä vuottakaan ja niinpä vain ´lähti toisen miehen mukaan.
Meilläkin veljen avovaimo PYYSI (!) päästä kummiksi kuopuksellemme. Onneksi ei otettu - vauva ei ole vielä vuottakaan ja niinpä vain ´lähti toisen miehen mukaan.
tein omat johtopäätökseni. Ikävää kun suku on jo valmiiksi sitä mieltä ettei tuosta suhteesta tule mitään. Vaihdoin miehen ja samalla sain mukavamman suvun johon kelpuutetaan.
Eri asia jos veljesi ja hänen avokkinsa olisivat olleet yhdessä 15 vuotta niin toki se kertoisi jo jotain suhteen kestävyydestä. Toki eroja voi sittenkin tulla.
Meillä on yksi yhteinen kummilapsi miehen kanssa. Mies on veljensä lapsen kummi, minä en. Lisäksi itse olen yhden lapsen kummi mutta mieheni ei.
Kaikki nämä kummiudet ovat saaneet alkunsa suhteemme aikana. Ei tulisi mieleenkään loukkaantua itse moisesta.
Ei se parisuhde voi olla kaikki yhdessä koossa kokoajan menoa! En ymmärrä..
Mutta toki heidän suhteensa laadusta kertoo jo jonkin verrainen tuollainen käyttäytyminen :D
Eli varmaankin ihan oikean päätöksen teitte.
Voithan sanoa hänelle että halusit vain veljesi kummiksi, mutta se ei tarkoita etteikö tällä tyttöystävällä olisi yhtä tärkeä rooli lapsen elämässä vaikka ei kummi olekkaan!
pariskunta kummeina, molemmat osapuolet siis.
Tämän saman pariskunnan toinen osapuoli pyydettiin toiselle lapselle kummiksi.
Tämä siksi ettei haluttu kuin kaksi kummia ja esikoiselle kun on niitä 6 :D
Ei tuollaisesta voi suuttua! Jokainen tekee omalla tyylillään.
Toki ymmärrän että siitä jota ei pyydetä kummiksi voi tuntua syrjityltä.. Mutta elämässä ei kaikkea voi saada :D
eli ei todellakaan mikään "homma" johon kohteliasuus syistä pyydetään ihmistä joka ei ole läheinen.
Miksi ihmeessä veljen tyttöystävän tai edes vaimon pitäisi väkisin olla kummi siksi kun ovat pariskunta.
Vai meniaatteko että jos jollain ei ole tarpeeksi kirkkkoonkuuluvia ihmisiä niin kirkaon puolesta tulee kummiksi joku ja sen jonkun aviopuoliso.
Kyllä se veljen puoliso voi olla lapsen elämässä mukana ja läheinen vaikka ei olisikaan kummi ja ristiäisiin tietysti voi osallistua muutenkin kuin kummin roolissa.
En ole narsisti, enkä muutenkaan mitenkään itsekäs ihminen. Olen valmis lähimmäisiäni auttamaan ja välillä kai liiankin empaattinen, mutta silti minulla on mielestäni OIKEUS valita kummit lapselle muistakin kuin KOHTELIAISUUS syistä.
Ei voi kuin ihmetellä välillä ihmisten mielipiteitä siitä kuinka paljon ja mitä kaikkea pitäisi tehdä että voi miellyttää kaikkia mahdollisia ihmisiä. Kyllä joissain itselle tärkeissä asioissa voi ja saakin tehdä ratkaisuja jotka ovat itselle parhaita, eikä se tee ihmistä narsistiksi.
ja näistä kummien rooleistaj atarkoituksesta voi sitten aina puhua myös papin kanssa. Vaikea uskoa että pappi olisi sitä mieltä että pitää joku pyytää kummiksi ollakseen kohtelias.
Ja te joiden mielestä tottakai, niin pyydättekö häissäkin niin, että jos sulhasen veli on bestman, niin automaattisesti hänen tyttöystävä sitten kaaso???? ai miksi ei, eikös se nyt olisi kohteliasta ja tehän olette suorastaan narsisteja jos ette niin tee...