Sossu Shoppaajat

ei todellakaan ole mikään vaihtoehto alkaa yksinhuoltajana opiskelemaan opintotuella kun ei voi lapsen takia huoraamallakaan opintojaan rahoittaa.

Työvoimakoulutus oon ainoa vaihtoehto hankkia uusi ammatti ja niihin koulutuksiin on tunkua eivätkä kaikki halua kouluttautua lähihoitajiksi.

On ihmisryhmä, joka ei hae töitä, ei ole ollut töissä, elää yhteiskunnan tuilla, "hankkii" lisää lapsia, joita ei itse pysty elättämään. Joka todella luottaa siihen, että yhteiskunta hoitaa. Se tuntuu käsittämättömältä.



Ja olet ihan oikeassa, että palvelualojen keinotekoinen osa-aikaisten työntekijöiden pitäminen ja pätkätyöt on todella ikävää.

ulkomaanmatkoja, mutta suomalaiset sossunasiakkaat eivät. Hienoa että arvot ovat kermaperseillä kohdallaan ja tekopyhyys valaisee monta pimeää iltaa.

Se liittyi aiemmin käytyyn kiihkeään keskusteluun. Edellisessä tapauksessa paheksuttiin hyvin (vähintäänkin omillaan) toimeentulevien blogistien ostokäyttäytymistä. Kukaan ei avannut silmää sille, että vastaavaa voi löytyä myös toisesta yhteiskuntaluokasta - erona se, että sen maksamme me kaikki veronmaksajat.

Finette

Höpö höpö :D Ostomaniaa esiintyy kaikissa tuloluokissa. Sä avasit tän koko Sossu Shoppaaja -keskustelun, koska olet kritiikistä olet ärtynyt lastenvaateblogien ystävä. Sinuun osui ne asusteketjun kommentit kohtuudesta ja ostomaniasta ja siksi nyt vouhkaat.

ja töitä hakenut 8 vuotta, mutta aina on ollut muita parempia hakijoita. Kahdeksan vuotta olen elänyt sossun rahoilla ja sinä aikana 2 lasta tehnyt enkä tunne pätkääkään syyllisyyttä ja ajattele että minulla ei olisi ollut oikeutta lisääntyä.

Nyt olen äitiyslomalla ja olen periaatteessa työsuhteessa, mutta sille en mitään voi jos minut irtisanotaan ensi syksynä kun haluaisin palata töihin hoitovapaalta. Jos niin käy, teen sen kolmannen lapsenkin sossun elättinä.

...väitän että pitkään sossun rahoilla elänneet eivät tosiaankaan turhia shoppaile. Lyhyen aikaa pystyy toimeentulotulilla pitämään jonkinlaista elämänlaatua, mutta sen jälkeen kyllä kuilu ns.tavallisiin kasvaa. Ei ole varaa ostaa rintaliivejä, kenkiä on tasan 2 paria (kesä ja talvi) jne.



Jos jonkun toimeentulotuella elävän harrastus on kierrellä alemyyntejä, kirppiksiä ja seurata huutonettiä tms niin mitä sitten? Tämä harrastus kun saattaa olla ihan pakon sanelemaakin kun ei ole varaa ostaa tarvittavaa normaalihinnoin. Tai kun sitten säästää (esim syömällä 2 viikkoa hernekeittoa) ja saa ostettua jonkun "unelman" ja innostuneena kertoo siitä niin meidän kaikkien on varmaan ihan syytä olla kade ja kirjoitella tänne kuinka sekin sossuelätti osti sitä tai tätä.



Huoh.. Huomauttaisin viellä että moni toimeentulotukea saava on myös työelämässä, mutta tulot jää niin pieneksi että se oikeuttaa tukeen. Osalla taas saattaa olla eläke ja saavat päälle tukia. Joo, ja nyt me kaikki voidaan taas olla kateellisia sille joka on saanut eläkkeen, se lusmu kun on ihan itse valinnut ja aiheuttanut sairautensa. Juu että näin..



On se kamalaa kun joku kokee olevansa ihan niinkuin ihminen vaikka tosiasiassa on sossuelätti. Älköön kukaan unohtako oikeaa paikkaa, se on siellä lattianraossa mistä kultalusikkaperseessä syntyneet kävelee yli..

Eli sun mielestäkö köyhien perheiden äidit ei saa ostaa lapsilleen vaatteita? Onko sun mielestä sosiaalituet liian korkeita, eli et soisi niiden kattavan muuta kuin asumisen ja ruuan vai?

Olisiko parempi, että sosiaalitukia ei olisi tai ne olisi määräaikaisia? Mitä sitten niiden syrjäytyneiden lapsille kävisi, jos tukihanat laitettaisiin kiinni? Huostaanotto ja siirto parempiin perheisiin? Siirto sinne puolelle kaupunkia, missä talot ja kodit on kauniita ja pipoja riittävästi. Eli saisiko lapsia tehdä vain jos on rikas?

kyselee

kuten kaikella muullakin. AINA löytyy väärinkäyttäjiä, AINA löytyy sijaiskärsijöitä.

Maksetaan näistä verorahoista paljon pöllömpiäkin juttuja, joten muutaman mamman shoppailut ei minua niin hirveästi huimaa.

Eli sun mielestäkö köyhien perheiden äidit ei saa ostaa lapsilleen vaatteita?



- Tiedät tämän itsekin. Tottakai saa ja pitääkin. Toivottavasti rahaa riittää myös ruokaan ja muuhun oleelliseen.



Onko sun mielestä sosiaalituet liian korkeita, eli et soisi niiden kattavan muuta kuin asumisen ja ruuan vai?



- Niiden pitää kattaa varmasti muutakin. Suomalainen peruskoulu on syrjäytymisen kannalta hyvää ennaltaehkäisyä, muttei sekään pelkästään riitä.



Olisiko parempi, että sosiaalitukia ei olisi tai ne olisi määräaikaisia?



- Kannatan sosiaaliturvaa. Määräaikaisuus kuulostaa pahalta, mutta siinä voisi olla tiettyä pointtia kyllä.



Mitä sitten niiden syrjäytyneiden lapsille kävisi, jos tukihanat laitettaisiin kiinni?

- Tätä en kannata.



Huostaanotto ja siirto parempiin perheisiin? Siirto sinne puolelle kaupunkia, missä talot ja kodit on kauniita ja pipoja riittävästi. Eli saisiko lapsia tehdä vain jos on rikas?

- En ole minkään hitlerismin kannalla, mutta kieltämättä tuntuu hurjalta, jos lapsiluku aina vain kasvaa ja kasvaa ja kokonaan ollaan tukien varassa. Koulutusta ei ole, eikä töitä ole montaa päivää tehty.

millään plokkaamaan sieltä sossujonosta. Ihanteellista tietysti olisi, että jokainen olisi vastuussa elämästään ja vain äärimmäisessä hädässä, kuten sairauden tai muun asian takia, mihin itse ei pysty vaikuttamaan, haettaisiin tukea.



On hyvin paljon kasvatuksesta ja persoonasta kiinni mihin ihminen tyytyy. Toiset ponnistaa omin avuin kurjista olosuhteista ja jotkut kermaperseet putoaa kärryiltä, vaikka kaikki edellytykset olisi menestyä.



Tämä sukupolvi on sellainen, jonka ei ole tarvinnut välttämättä koskaan tehdä töitä elääkseen. Raha käytetään kun se tulee eikä huomisesta tarvitse huolehtia!

Minustakin on tukien väärinkäyttöä, jos perheen äiti käyttää kaikki rahat vain shoppailuihin ja muu perhe kituuttaa sillä mitä sattuu tilille jäämään.





Kuitenkin on huomioitava, että se perheen äiti joka noin toimii ei välttämättä ole ihan terve vaan luultavasti jostain syystä masentunut. Masentunut ihminen ei osaa aina toimia rationaalisesti ja saattaa kuluttaa koko pankkitilin saldon heräteostoihin ajattelematta että vielä pitäisi jotain laskujakin maksella.



Shit happens. Se on hankala paikka.



Minäkin haluan olla naivi ja uskoa että edes 90% sossutuen saajista olisi todella myös moraalisesti oikeutettu tukeensa. Näin ei varmaan kuitenkaan ole :-( Ikävää sinänsä, mutta mitäpä voisin asialle tehdä? Niitä todellisia avuntarvitsijoitakin kuitenkin on ja niille on apu saatava perille, joten kyllä se sossuntädin paikka on aika hankala. Ei voi oikein ulkonäönkään perusteella päätellä kuka tarvii apua ja kuka ei.



Samaan aikaan kuitenkin jää moni avuntarvitsija ja avun ansaitsija vailla sossuntukea.



Tuloloukussa kitkuttavia työssäkäyviä perheenäitejä ja isiäkin on olemassa, jotka eivät ole oikeutettuja sossun tukiin, vaikka sitä oikeasti tarvitsisivat.



Hyvä ystäväni on tästä esimerkki. Perheen isä ei saanut työmarkkinatukea, koska vaimo tienasi niin "hyvin". Heillä oli kuitenkin paljon lainoja, jotka oli maksettava. Mistään ei saanut tukea, ei kelasta, ei sossusta eikä mistään viralliselta taholta kun suuri osa perheen menoista koostui veloista. Toki joukossa oli laskujakin, mutta pääosa menoista koostui: autolainasta (pakollinen vaimon työn vuoksi), asuntolainasta (maksoivat vain korot), opintolainoista ja eräästä tiukan paikan tullen otetusta remppalainasta. Pahimmillaan perheen talous oli niin kovilla, että perhe eli seurakunnan ruoka-avun turvin.



Ruoka-avun lisäksi heillä oli varaa ruokaan 50€/kk. Tätä pahinta vaihetta kesti onneksi vain 3kk, mutta sinä aikana ainoa välittävä ja auttava taho oli seurakunta. Ilman ruoka-apua perhe olisi joutunut myymään joko asunnon tai auton. Auton myynti olisi johtanut myös vaimon työn loppumiseen. Tai ainakin työtehtävien vaihtoon. Silloin myös palkka olisi tippunut roimasti.



Perheen äiti tienasi palkkaa 2700€/kk. Ei isoimmasta päästä palkkoja, mutta sen verran hyvä, ettei mies saanut työmarkkinatukea lainkaan. Myös sen verran, ettei sossun tukia/kelan tukia ollut mitään mahiksia saada.



Miettikääpä tilannetta. Onko oikeudenmukainen tämä meidän järjestelmä? Miehen virhe oli se, että hän oli opiskellut ahkerasti ja työtäkin oli tehnyt opintojen ohella, mutta ei riittävästi ansiosidonnaiseen.

Ja jälleen kerran aiheena oli omaishoidontuki. Jotkut kunnat ovat yksinkertaisesti irtisanoneet sopimukset, koska rahat on niin tiukilla. Nyt vaaditaan allekirjoittamaan uusia sopimuksia huonommilla ehdoilla.



Mutta miten paljon yhteiskunta kuitenkin säästää omaishoidolla? Mitä jos kaikki ne vanhukset laitostettaisiin? Mistä löytyisi resurssit?



Nää on kaikki asioita, jotka on niin samperin hankalia ja monisyisiä. Arvokeskustelu on silti aina paikallaan. Eduskunnassakin se menee välillä sirkukseksi ja Vanhasen kivitalon höylätyt laudat heiluu median ykkösaiheena. :)



Nyt pitää kuitenkin poistua. Kiitos omasta puolestani kaikille ja hyvää yötä!



Finette

Mielipiteiden laukominen pitäisi kieltää niiltä joilla on noin suuria aukkoja sivistyksessä ja elämänkokemuksessa.

Tiesitkö, että aika moni pienipalkkainen/pätkätyöläinen saa asumistukea ja asuu vuokra-asunnossa, vaikka tekisi töitä ja ylitöitä?

Olen täysin eri mieltä kanssasi, lasten "hankkiminen" ei ole vain yksilön/perheen itsensä vaan myös yhteiskunnan asia. Jokaikinen ihminen syntyy tähän yhteiskuntaan oikeuksineen ja velvollisuuksineen, kukaan ei voi elää siitä täysin erillään.

Systeemi tarvitsee uusia sukupolvia poistuvien tilalle. Äiti ei synnytä lapsia itselleen, vaan osaksi tätä yhteiskuntaa. Yhä useampi nainen ei synnytä ollenkaan tai synnyttää vähemmän lapsia. Jotta yhteiskunta pyörii jatkossakin on jonkun muun synnytettävä enemmän tai syntyvyys laskee. Kun synnyttää useamman lapsen ei voi olla niin paljon työelämässä kuin jos ei synnyttäisi ja tulotkin jäävät pienemmiksi. On ihan oikein, että yhteiskunta tukee taloudellisesti, jotta ihmiset pystyvät lisääntymään ja takaamaan jälkeläisilleen elintason jolla kasvaa uusi hyvinvoiva sukupolvi kunnon kansalaisia. Äärimmäinen köyhyys kun altistaa monenlaisille ongelmille ja häiriöille kasvussa ja kehityksessä.

Kuluja voi myös vähentää lisäämällä tukia perheille. Äärimmäinen köyhyys saa aikaan rikollisuutta, päihdeongelmia, masennusta jotka tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi pitkällä tähtäimellä.

Meillä kaikilla on oma tehtävämme ja roolimme yhteiskunnassa. Kun moni nainen ja mies haluaa nykyään keskittyä itseensä eikä lisääntyä ollenkaan, on minusta ihan hyväksyttävä rooli jos elämäntehtävänä on lasten synnyttäminen/kasvatus. Ihan oikein on että silloin sinkku maksaa veroissa oman osuutensa yhteiskunnalle (hän on kuitenkin myös hyötynyt yhteiskunnasta)josta taas hyötyy joku joka tarvitsee sitä rahaa toteuttaakseen omaa tehtäväänsä, pienipalkkaista työtä, lastenkasvatusta jne. Yhteiskunta on organismi jossa kaikki ovat toisistaan riippuvaisia.

Ja edelliselle, joka puhui 418€:sta/hlö, niin sehän olisi lottovoitto kaikille veronmaksajille, jos kulut olisivatkin niin vähän!

Ei ole, ei.

Veronmaksajat osallistuvat esim. sosiaaliseen asuntotuotantoon ja tietysti myös asumisen käyttökustannuksiin (asumistuet). Ja lisäksi perheessä voi olla vaikka 4 lasta kokopäivähoidossa 0-maksuluokassa ja siitä viidennestä, joka on vanhempien kanssa kotona, maksetaan kotihoidontuet, jne. Lapsilisät tulevat kaikille. Harkinnanvaraisia tukiakin on.

Mitä pitäisi tehdä? Varmasti mitään hokkuspokkusvastausta ei ole. Peräänkuulutin keskustelua.

Minusta tälläinen kehitys on huolestuttavaa, koska todella olennaisistakin asioista joudutaan tinkimään, kun verokertymä ei yksinkertaisesti riitä. Arvokeskustelu rahasta on myös sitä, että itse ansaittua rahaa ja omillaan toimeentulemista pidettäisiin arvokkaana, tavoittelemisen arvoisena, sen sijaan, että heittäydytään tosiaan vuosikausiksi yhteiskunnan eläteiksi.

Finette

vaan yli varojen elämistä. Ja erittäin yleistä. Todistaakseen muille olevansa hyvin pärjäävä ja normaali perhe pitää olla lainalla ostettu asunto, auto, remontti jne. että kaikki näyttää ulospäin hyvältä. Vaikka ei oikeasti olisikaan varaa.

Minulla ei ole pankin omistamaa "omistusasuntoa" tai uutta autoa, vaan vuokra-asunto ja käytettynä ostettu auto. Mutta itseasiassa olen varakkaampi kuin nämä velkaiset, joiden saldo on miinusmerkkinen;) Kun velkaa on 200.000e ja naapurilla ei yhtään, niin eikö se naapuri ole 200.000 euroa rikkaampi...

Minustakin on tukien väärinkäyttöä, jos perheen äiti käyttää kaikki rahat vain shoppailuihin ja muu perhe kituuttaa sillä mitä sattuu tilille jäämään.

Kuitenkin on huomioitava, että se perheen äiti joka noin toimii ei välttämättä ole ihan terve vaan luultavasti jostain syystä masentunut. Masentunut ihminen ei osaa aina toimia rationaalisesti ja saattaa kuluttaa koko pankkitilin saldon heräteostoihin ajattelematta että vielä pitäisi jotain laskujakin maksella.

Shit happens. Se on hankala paikka.

Minäkin haluan olla naivi ja uskoa että edes 90% sossutuen saajista olisi todella myös moraalisesti oikeutettu tukeensa. Näin ei varmaan kuitenkaan ole :-( Ikävää sinänsä, mutta mitäpä voisin asialle tehdä? Niitä todellisia avuntarvitsijoitakin kuitenkin on ja niille on apu saatava perille, joten kyllä se sossuntädin paikka on aika hankala. Ei voi oikein ulkonäönkään perusteella päätellä kuka tarvii apua ja kuka ei.

Samaan aikaan kuitenkin jää moni avuntarvitsija ja avun ansaitsija vailla sossuntukea.

Tuloloukussa kitkuttavia työssäkäyviä perheenäitejä ja isiäkin on olemassa, jotka eivät ole oikeutettuja sossun tukiin, vaikka sitä oikeasti tarvitsisivat.

Hyvä ystäväni on tästä esimerkki. Perheen isä ei saanut työmarkkinatukea, koska vaimo tienasi niin "hyvin". Heillä oli kuitenkin paljon lainoja, jotka oli maksettava. Mistään ei saanut tukea, ei kelasta, ei sossusta eikä mistään viralliselta taholta kun suuri osa perheen menoista koostui veloista. Toki joukossa oli laskujakin, mutta pääosa menoista koostui: autolainasta (pakollinen vaimon työn vuoksi), asuntolainasta (maksoivat vain korot), opintolainoista ja eräästä tiukan paikan tullen otetusta remppalainasta. Pahimmillaan perheen talous oli niin kovilla, että perhe eli seurakunnan ruoka-avun turvin.

Ruoka-avun lisäksi heillä oli varaa ruokaan 50€/kk. Tätä pahinta vaihetta kesti onneksi vain 3kk, mutta sinä aikana ainoa välittävä ja auttava taho oli seurakunta. Ilman ruoka-apua perhe olisi joutunut myymään joko asunnon tai auton. Auton myynti olisi johtanut myös vaimon työn loppumiseen. Tai ainakin työtehtävien vaihtoon. Silloin myös palkka olisi tippunut roimasti.

Perheen äiti tienasi palkkaa 2700€/kk. Ei isoimmasta päästä palkkoja, mutta sen verran hyvä, ettei mies saanut työmarkkinatukea lainkaan. Myös sen verran, ettei sossun tukia/kelan tukia ollut mitään mahiksia saada.

Miettikääpä tilannetta. Onko oikeudenmukainen tämä meidän järjestelmä? Miehen virhe oli se, että hän oli opiskellut ahkerasti ja työtäkin oli tehnyt opintojen ohella, mutta ei riittävästi ansiosidonnaiseen.

mitä joku tekee avustuksilla johon hän lain mukaan on oikeutettu. Ostaa sitten lastenvaatteita tai cd-levyjä. Ihan sama. Ap ei ilmeisesti ei ole koskana elänyt tilanteessa jossa suurin osa perheen tuloista tulee erilaisista avustuksista. Me olemme ja voin kertoa ettei se ole herkkua. Ei ne tuet kenellekään napsahda automaattisesti tilille. Niitä pitää hakea, tehdä ja täyttää hakemuksia, kaavakkeita. todistaa sitä ja todistaa tätä. Ja kohta sama uudestaan kun joku muuttuu tai Kela niin päättää.



Ymmärrän hyvin, etti monilapsien perheen äiti ole työelämässä. Ei se käytännössä oikein onnistu. Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Jos perhe itse kokee lastensa parhaan olevan päivähoito niin ok. Silloin lasten on varmaan hyvä olla päivähoidossa.

tuista, niiden suuruuksista ja myöntämisperusteista, niin ehkä olis enää niin KATEELLINEN niille, joiden ei tartte tehdä töitä mut voivat silti shoppailla ja pitää jopa lastenvaateblogejakin :) .

ja töitä hakenut 8 vuotta, mutta aina on ollut muita parempia hakijoita. Kahdeksan vuotta olen elänyt sossun rahoilla ja sinä aikana 2 lasta tehnyt enkä tunne pätkääkään syyllisyyttä ja ajattele että minulla ei olisi ollut oikeutta lisääntyä.

Nyt olen äitiyslomalla ja olen periaatteessa työsuhteessa, mutta sille en mitään voi jos minut irtisanotaan ensi syksynä kun haluaisin palata töihin hoitovapaalta. Jos niin käy, teen sen kolmannen lapsenkin sossun elättinä.

En voi ymmärtää tätä "olen hakenut töitä ja mitään ei löydy" selitystä.. tuttava piirissäni ei ole yhtäkään ihmistä joka olisi jäänyt ilman työtä jos töitä on halunnut tehdä. Siis nirsoilemataa mitä sitä työtä mihin koulutus/osaaminen riittää ja välillä vähän heikompaakin. Kaikki työ on kuitenkin työkokemusta jota sitten taas arvostetaan seuraavassa paikassa.

Laajassa tuttavapiirissä tasan yksi pariskunta joka on ilman duunia, siinä nainen täysin pata laiska eikä mitään kouluja ole käynyt. Töitä on jopa hän saanut vuosien varrella kun on "intoutunut" hakemaan mutta joka ikinen kerta on irtisanonut itsensä vuoden sisällä kun on ollut niin "rankkaa".

Nyt mieskin on työttämänä/lomautettuna mutta hän tekee edelleen pätkätöitä kun saa sopivaa, eli yritystä sentään on. ja mistä tiedän tämän perheen tilanteen; ovat lähisukua joten todellakin tiedän taustat.

Itse en hyväksy muiden rahoilla lorvailua ja olen ihan samaa mieltä AP:n kanssa siitä, että on yhteiskunnassa kasvava ja huolestuttava ongelma kun yhä useampi ajattelee, että juuri heidän aikansa on liian "arvokasta" työntekoon tai ettei viitsi mennä töihin kun "sen saman saa vaikkei mitään teekkään" Millä oikeudella silti makaa himassa muiden kustannuksella vaikka niin saisikin enemmän.

JOKAISEN aikuisen velvollisuus on osallistua tämän yhteiskunnan ylläpitämiseen ja verojen maksamiseen. Asia erikseen on aika jolloin lapset pieniä ja heitä hoidetaan kotona. Mutta silloinkin olisi se perheen toinen osapuoli varmasti kykeneväinen tekemään töitä.

Ihan pienillä paikkakunnilla voi olla tilanne ettei todella mitään työtä ole tarjolla mutta kyllä esim PK-seudulla töihin pääsee jos vaan suostuu menemään.

Silloin ei ollut näköpiirissä tilannetta, jossa mies ei saisi MITÄÄN tuloa MISTÄÄN.



Asuntolaina heillä melko pieni (reippaasti alle 150000). Auto ostettu käytettynä, mutta vaimon työn vuoksi sen oltava edes jollain tasolla edustuskuntoinen. Vaimo ajaa työssään paljon.



Remppa oli pakollinen ylläriremppa.



Tiedän nämä, sillä pariskunta on lähisukua minulle. Harmi vain etteivät kertoneet silloin kuin tilanne oli pahimmillaan, olisin voinut auttaa edes jotenkin.

Eihän se ole mahdollista. Siivoustöitä ja vastaavaa, vähäistä kouluttautumista vaativaa työtä löytyy varmasti.



Mielipiteeni sosiaalituista: niille voisi hyvin laittaa rajoituksen, eli että tukia saa esim. 3 vuotta, jonka jälkeen ei enää. Saattaisi kannustaa työnhakuun muutenkin, kuin hengailemalla työkkärin listoilla hakematta itse töitä ollenkaan.



Eräs aiemmin sanoi, että lasten tekeminen on arvokasta ja että liian moni nainen ei tee lapsia tai tekee niitä vähän. Miksi tukiviidakoista luodaan sellaisia, että ne kannustavat kaikkein köyhimpiä tekemään aina vaan lisää lapsia (siis näitä joilla ei ole koulutusta, ei ole ollut koskaan (?) työpaikkaa ja lapsia tehdään, jotta ei olisi vaaraa edes joutua töihin) ja niiden, jotka ovat olleet työelämässä, ei oikeastaan kannata tehdä montaa lasta, koska hoitopaikat, asuminen jne on kustannettava itse.



mietiskelee nimim. "meille ei tule esikoisen lisäksi muita lapsia, kustannussyistä"

Mielipiteeni sosiaalituista: niille voisi hyvin laittaa rajoituksen, eli että tukia saa esim. 3 vuotta, jonka jälkeen ei enää. Saattaisi kannustaa työnhakuun muutenkin, kuin hengailemalla työkkärin listoilla hakematta itse töitä ollenkaan.

--

mietiskelee nimim. "meille ei tule esikoisen lisäksi muita lapsia, kustannussyistä"

kaikille ei yksinkertaisesti löydy töitä, sehän on ihan fakta. Kannataisin itsekin sellaista että ensin saisi parempaa tukea ja myöhemmin pienempää, mutta perheellisille kyllä tulisi tulla koko ajan saman verran.

Ongelmahan syntyy siitä että jos työkyvyttömille ei anneta toimeentulotukea ja sossun asuntoa, niin he muutavat kaduille ja kerjääminen ja ryöstely, väkivalta ja varkaudet, murhat ja raiskaukset, kidnappaukset ja huumerikosket lisääntyvät.

Sosiaalituissa on hyvin pitkälti kyse myös sen "paremman väen" suojelemisesta köyhyyden tuomilta ikäviltä ilmiöiltä.