23-25 vuotiaana raskaaksi tulleet, millainen elämäntilanne silloin?

raskaaksi tullessani olin 23.

Elämäntilanteeni oli silloin:

-naimisissa

-vakituinen työpaikka

-oma omakotitalo



Eli ne "ulkoiset puitteet" oli kunnossa, vaikka suht nuori olinkin.

Mutta ei minusta se opiskelu mikään este ole. Tuon ikäisenä raskautuu parhaiten ja raskausaika sujuu useimmilla hyvin.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:23"]

Näiden neitosten miehet on ne omakotitalot ostaneet (/omarahoitusosuuden säästäneet). Mies 5v vanhempi, Talo miehen nimissä jne. "Akateeminen loppututkinto" on joku korkeintaan AMK-pohjainen lto/hoitsu.

Sori vaan.

T: 28v, vuokralla, pätkätöissä, naimisissa mutta lapseton ja siitä katkera OTM.

[/quote]

Tässä myös 28v OTM, tosin kahden lapsen äiti. Tiedän useamman 28-vuotiaan OTM:n, jolle on syntynyt viimeisen parin vuoden aikana lapsi. Osa vuokralla, osa omistusasunnoissa, paria lukuun ottamatta määräaikaiset sopparit. Minulla myös toistaiseksi vain määräaikaisia soppareita, mutta sellaista se on. Mielenkiinnosta kyselen, miksi olet katkera? Aika harva 28-vuotias nainen saa kerralla sen koko paketin: hyvän tutkinnon, omistusasunnon, noususuhdanteisen uran vakiduuneineen omalta alalta, lapset... Jos lapsia haluat, senkus yrittämään! Sullahan on todella hyvät edellytykset siihen jo, hyvä tutkinto ja naimisissa. Joskus pitää uskaltaa tehdä asioita vähän eri järjestyksessä, kuin mukamas kuuluisi tehdä. Tai sitten pitää vaan hyväksyä se, että ne lapset saadaan reilusti yli kolmekymppisinä. Itse elättelen toiveita siitä vakiduunista lähitulevaisuudessa, lapset onneksi jo on.

Up.

Tulin raskaaksi 25-vuotiaana, mutta se meni kesken. Kaikki olisi ollut valmiina vauvaa varten: meillä oli molemmilla akateemiset tutkinnot, miehellä vakityöpaikka ja minulla määräaikainen, mutta hyvä työtilanne. Omistusasunto ja auto oltiin jo ehditty myöskin hommata. Aloitimme raskauden yrittämisen 1,5v ennen positiivista testitulosta. Tuon keskenmenon jälkeen meni kolme vuotta, ennen kuin sain sitten vihdoinkin vauvan.

Oon jotenkin tosi kateellinen lukiessani näitä... "vakituinen työpaikka, yliopisto / amk-koulutus, naimisissa teini-iän ihastuken kanssa, lapsi, omatkotitalo ja arki sujuu kuin rasvattu" =(

Ite olen 23v ja vasta valmistunut ammattikoulusta eikä töitä ole näkyvissäkään. Mistään omakotitalosta ja naimisiin menosta ei voi edes haaveilla. Nykyistä miesystävää ei lapset kiinnosta ja muutenkin kaikki päin honkia. 

Olen tällä hetkellä 25 vuotias, odotan esikoistamme.

- itsellä määräaikainen sijaisuus (joka loppuu ennen äitiyslomaa)

- miehellä vakityö
- oma omakotitalo (josta maksemme tosin lainaa)
- vuosi sitten valmistuin AMK:sta
- olemme kihloissa (avoliittoo 3v takana)

:) <3

[quote author="Vierailija" time="04.10.2009 klo 22:22"]

Olen
- naimisissa
- oma asunto ja tila-auto :)
- vakituinen työpaikka, ollut jo 2,5 v
- lisäksi amk-tutkinto suoritettu 3 v sitten

[/quote]

No kelpais kyllä mullekin. 25v ja tommone tilanne, 

Näiden neitosten miehet on ne omakotitalot ostaneet (/omarahoitusosuuden säästäneet). Mies 5v vanhempi, Talo miehen nimissä jne. "Akateeminen loppututkinto" on joku korkeintaan AMK-pohjainen lto/hoitsu.

Sori vaan.

T: 28v, vuokralla, pätkätöissä, naimisissa mutta lapseton ja siitä katkera OTM.

Sain esikoisen 23 vuotiaana.Olin opiskellut hyvän ammatin ja naimisissa.

Tuntuu jotenkin hurjalta, kun niin moni n. 23v on jo naimisissa ja kaikki autot, talot, lapset jne. Itse olen 23v eikä ole mitään noista ja suurin osa kavereistanikin vasta opiskelee tai on jossain pätkätöissä. Tai sitten olen aika luuseri ja hengaan luusseriporukassa :D 

Itse olen vasta 20 ja odotan esikoistamme suunnitellusti. Meidän elämäntilanteemme:

- Itselläni opiskelut loppusuoralla

- Miehellä vakituinen työ

- Naimisissa

- Auto löytyy

Ei se ikää katso, milloin on sopiva tilanne.

Jätimme nyt ehkäisyn pois.

Kumpikin 24v., naimisissa kolmatta vuotta. Opinnot kesken, mutta maisterintutkinnot loppusuoralla. Ei tietoa vakitöistä, mutta työkokemusta on. Asumme vuokralla, ei olla rikkaita. Rakastuneita ollaan. Omistusasunto kiikarissa.

Kuinkakohan monella näistä on vanhempi mies? Vai onko tosiaan niin hyvä tuuri, että kaksi 23v juuri valmistunutta opiskelijaa asuu omakotitalossa ja kaikki maailman tila-autot? 

Ikää 26v kun esikoinen syntyy. Kihloissa. Omistusasunto (pieni, pk-seutu). Valmistunut AMK:sta reilu vuosi sitten, en tee kys. alan töistä, mutta vakituinen työpaikka. Uusi opiskelupaikka odottamassa äitiysloman jälkeen.

Kuolevilla paikkakunnilla talot ovat todella halpoja. 10 000 asukkaan kaupungista irtoaa jo 100 000 eurolla aika isokin talo parhaimmillaan eikä edes tarvi mennä mihinkään Lappiin. Siihen sitten vielä päälle jokin muutaman tonnin käytetty tila-auto lainalla. Helsingissä samat perheet asuisivat vuokralla tai jossain pienessä kopissa jos olisivat oman asunnon hommanneet.

Monilla paikakunnilla kerrostalo-asunnot ovat käytännössä puoli-ilmaisia.

Että on se maalla helppoa kun uudenkaan rakentaminen ei niin hirveästi maksa kun tontit ovat melkein ilmaisia PK-seutuun verrattuna.

Sain esikoiseni nyt 23 -vuotiaana, tyttö on nyt 5kk vanha ilopilleri :) Olen naimisissa mieheni kanssa (32v), miehellä vakityöpaikka ollut 10 vuotta, itsellä on vielä opiskelut kesken, mutta 5 vuotta työkokemusta ja raskausajankin olin töissä, pääsen halutessani takaisin tähän työpaikkaan kotonaolon jälkeen. Asutaan vuokralla rivitalossa lapsiperhealueella. Lapsi oli suunniteltu ja odotettu :)

^ Niin, mutta suurin osa näistäkin vastaajista asuu varmasti Helsingin keskustassa, omakotitalossa ja ajaa tuliterällä tila-autolla. 

24-vuotiaana sain lapseni. Olimme molemmat opiskelijoita, opinnot edenneet miten sattuu, naimisissa 21-vuotiaasta. Asuimme vuokralla opiskelija-asunnossa, raskauden myötä saimme pienen kolmion pienen kaksion tilalle ja ehdimme muuttaa siihen vähän ennen vauvan syntymää. Miehellä oli opintojen ohessa osa-aikatyö, itsellä oli ollut vain muutama kesätyö. Silloin taisi mies olla sivarissa, mikä oikeastaan helpotti asiaa, koska sotilasavustus on paras Kelan myöntämä etuus (ainakin mun tuntemista). Opinnot etenivät niin itsellä kuin ex-miehellä lapsen synnyttyäkin hitaanlaisesti, mutta valmistuimme kuitenkin lopulta kumpainenkin, vaikka siinä vierähti vielä kymmenkunta vuotta. Elämäntilanne oli mitä oli, mutta lapsen tekemistä silloin en ole katunut, vaikka paljon muuta katunut olenkin.

Esikoisen sain 25-vuotiaana, seurustelua takana useampi vuosi. Alkuraskauden aikaan suoritin amk-tutkinnon loppuun, ja loppuraskauden tein töitä. Mies (5v. vanhempi) ollut työelämässä koko tämän ajan.

Meidän tilanne onkin sit ihan eri kuin näillä monilla naimisissa olevilla. Minä ja mies 23 v, lapsi nyt 6 kk. Mies jäi työttömäksi ja on kotona lapsen kanssa ja minä opiskelen yliopistossa, maisteri pitäisi olla vuoden päästä. Ei olla naimisissa, eikä asuta yhdessä kuin puolet kuukaudesta. Autoja taitaa olla 5. Että joo, ei ihan oppikirjan mukaan.