23-25 vuotiaana raskaaksi tulleet, millainen elämäntilanne silloin?

Nyt raskaana, kerkeän täyttää ennen esikoisen syntymää 26. Periaatteessa miehen kanssa avoliitossa, hankalien työolosuhteiden pakosta asutaan toistaiseksi eri paikkakunnilla. Valmistuin vuosi sitten amk:sta, siitä saakka ollut määräaikaisissa työsuhteissa saman työnantajan palveluksessa. Kuulemma äippälomaan asti töitä tiedossa. Mies opiskelee, vuokrakämppä meillä on miehen opiskelupaikkakunnalla. Uskon että tullaan hyvin pärjäämään, yhteistä taivalta 10v takana, joten eiköhän selvitä uudesta elämäntilanteesta. 

hyvä tuuri. ja pankista rahaa talo- ja autokauppoja varten =)

24vee vastavalmistunut insinööri. Määräaikainen (2v) työpaikka. Avoliitossa neljättä vuotta.

oikea aika oli. Nyt olen 30 vee 3lapsen äiti, virkanainen.

Määräaikainen työsuhde, miehellä vakkari työ. Vuokralla asuttiin ja asutaan edelleen. Hetkeäkään en kadu, päinvastoin järkyttävä vauvakuume ollut jo kauan.

Koen että nuorena jaksaa, jos vain on valmis. Sullahan on sillai hyvät puitteet, että opiskelu paikka jo on etkä oo tyhjän päälle jäänyt.

Tämä EI ole moite tms , mutta itseäni en missään nimessä nähnyt/näe 30 veenä tekemässä ekaa ja/tai40-50v viemässä lastani päiväkotiin. Ei vaan oo mun juttu...

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 20:00"]

Kuolevilla paikkakunnilla talot ovat todella halpoja. 10 000 asukkaan kaupungista irtoaa jo 100 000 eurolla aika isokin talo parhaimmillaan eikä edes tarvi mennä mihinkään Lappiin. Siihen sitten vielä päälle jokin muutaman tonnin käytetty tila-auto lainalla. Helsingissä samat perheet asuisivat vuokralla tai jossain pienessä kopissa jos olisivat oman asunnon hommanneet.

Monilla paikakunnilla kerrostalo-asunnot ovat käytännössä puoli-ilmaisia.

Että on se maalla helppoa kun uudenkaan rakentaminen ei niin hirveästi maksa kun tontit ovat melkein ilmaisia PK-seutuun verrattuna.

[/quote]

Varmaan, mutta alle 25-vuotiaista erittäin harvalla on 100 000 euroa rahaa, suurimmalla osalla ei ole edes puolta tuosta.

Olin ollut reilun vuoden ensimmäisessä "oikeassa" työpaikassani. Seurustelin silloisen avomieheni, nykyisen aviomieheni kanssa. Rahaa alkoi kertyä, työ ei enää stressannut, osasin jo nauttia vapaa-ajastani. Olin noihin aikoihin saavuttanut jo suuren osan niistä asioista, jotka tekevät nykyisestä elämästäni hyvää. Raskaus oli suuri yllätys, enkä ole vieläkää varma, miten se tapahtui. Olimme mielestämme hyvin huolellisia ehkäisyn kanssa. Sittemmin olen teettänyt sterilisaation ja voin keskittyä nauttimaan elämästä ilman huolia.

Vakituisessa, hyväpalkkaisessa työssä olin ollut jo viisi vuotta, parisuhteessa vähän vaille viisi vuotta. Olin 25-vuotias.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2009 klo 19:32"]yks päivä mietin, että siinä elämäntilanteessa (parisuhde jo rakoili), opiskelut kesken, ei omaisuutta, ei töitä, oli ihan ok ajatus tehdä lapsi.

Nyt 10v. myöhemmin en uskaltaisi ollenkaan..

Nuorena en murehtinut imetystä, jos ei onnistunut, tuttelia kehiin. En murehtinut kiintymyssuhteen kolhuja, enkä miettinyt vaippaihottumaa, ellei sitä näkynyt.

Eli oli äärimmäisen rentoa ja samaa rentoutta ja positiivista huolettomuutta, tulevaisuuteen uskomista kaipaisin tähänkin päivääni, niin moneen elämän alueeseen!

Eli ei pöllömpi ratkaisu.

[/quote]sain kanssa esikoisen 23vee..ei vakuitaista suhdetta,ei töitä ja talous tiukilla..pari kk imetin sitt tuttelia..nyt kun mietin niin olin liian nuori..nyt 11v myöhemmin toinen tulossa ja naimisissa oltu 9v esikoisen isän kanssa :-)

Täällä myös 20.v esikoisensa saanut ja 22.v sitten toinen. Olin ollut yhdessä miehen kanssa 3 vuotta kun ehkäisy petti. Minä opiskelin ja mies oli töissä. Asuttiin vuokralla. Hyvin pärjätiin ja pystyin hyvin olemaan kotona ja opiskelemaan etänä kun asuimme halvassa vuokra-asunnossa.

myöhemmin kun lapset kasvoivat, pääsin töihin ja kun sain vakipaikan, otimme asuntolainaa ja ostimme omakotitalon.

nyt hieman Olli kolmekymppisenä ole todella tyytyväinen elämääni ja erittäin onnellinen. Matkustelemme paljon lapsiemme kanssa sekä harrastamme perheenä mm. Laskettelua.

ystäväni ovat tällä hetkellä raskaana/äitiyslomalla ja tuskailevat lainojensa kanssa:( lisäksi tuntuu että ovat kovin uuvuksissa ja odottavat vain äitiyslomaansa loppua:(

Todella monella on maaseudulla, koska esim. miehet yleisesti asuvat kotona 25-30 ikävuoteen ja muutenkaan vuokrataso ei ole yhtä korkea. Ilman muuta siinä jää rahaa säästöön vaikka olisikin pieni palkka. Osa nuorista miehistä on myös teollisuusfirmoissa duunarihommissa ja painavat aina ylityötä kun pystyvät, että rahaa jäisi säästöön.

Ei 100 000 euron taloon tarvitse omaa rahaa nykyään kuin 10 000. Itseasiassa nykyään voi ostaa 100% lainalla, koska on erilaisia vakuutusfirmoja jotka maksavat parintonnin korvausta vastaan käsirahan.

Toisekseen aika moni vanhempi tai parin vanhemmat yhdessä takaavat lastensa lainan.

Että sellaista... Itsekin olen maaseudulta kotoisin ja tiedän kyllä kavereideni tulot ja miten homma toimii. PK-seudulla tai kalliissa kasvukeskuksissa niillä tuloilla ei säästettäisi tai ostettaisi yhtään mitään muuta kuin jokin homeinen kokonaan rempattava kuutio vaikka pienellä paikkakunnalla on jopa rahaa ok-taloon ja omaan pihaan. Ei varmaan 500 eur/kk keskustan läheisyydessä olevasta 1970-luvulla rakennetusta ok talosta kuulosta pahalta.. Ei home tai muitakaan ongelmia tai välitöntä kalliin rempan tarvetta. Samanlainen maksaisi etelässä yli 200 tuhatta euroa. 

Ei sitä koko summaa tarvi olla tilillä, että pystyy ostamaan asunnon.  Nykyään pankit myöntävät jopa 100% lainoja ja monella vanhemmat takaa. Aika monelle perheelle 10 000 eur lainan takaaminen tai jopa rahan antaminen ensiasuntoon ei ole mikään suuri juttu.

Joo, että kenelläkään ei todellakaan tarvitse olla 100 000 eur tilillä, jotta voi ostaa 100 000 eur talon. Pankista lainataan rahaa ostoa varten.  Ei tuon kokoiseen lainaan tarvita mitään suuria tuloja vaan hyvinkin pienet riittää.

24v. naimisissa ja kolmas lapsi, juuri ennen äitiysloman alkua valmistuin akateemiseen tutkintoon, mies töissä, oma talo rakenteilla jonne muutto vuorkrakämpästä.

Olin 23v, kolme vuotta naimisissa, vaiktuinen työ pankissa, mies työssä, pankin asunto 3h+k Helsinki, jätin työni kun lapsie syntyi, halusin ehdottomasti olla täysipäiväinen äiti.

Nyt sama puoliso, kaksi lasta aikuisia jo, edelleen kotirouva, velaton talo ka velattomat autot. olen tyytyväinen elämän kulkuun.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:50"]

Kuinkakohan monella näistä on vanhempi mies? Vai onko tosiaan niin hyvä tuuri, että kaksi 23v juuri valmistunutta opiskelijaa asuu omakotitalossa ja kaikki maailman tila-autot? 

[/quote]

Tuuria on se, että on saanut heti valmistumisen jälkeen työpaikan (olettaen, että on käynyt amiksen). Tällä suunnalla kivat ok-talot eivät paljoa maksa, 150tuhannella saa jo kivan kokoisen ja kuntoisen asunnon meren rannalta tai liki sitä.

Minä olin 23-vuotta ja opiskelin viimeistä vuotta amk:ssa. Äitiyslomalta menin puoleksi vuodeksi vielä kouluun. Miehen kanssa ollaan onnellisesti yhdessä edelleen, lapsi on nyt 2v. :) Meille oli hyvä ratkaisu tehdä lapsi opiskeluaikana. En koskaan halunnut montaa lasta pienellä ikäerolla ja nyt on aikaa nauttia esikoisesta ja tietää, että on ihan ok iässä hankkimaan toisenkin tulevaisuudessa. Toinen lapsi on suunnitteilla muutaman vuoden sisään. 

Aika hassua miten tämä ketju hyppäsi vuodesta 2009 suoraan 2013 noin vaan :D ap on jo 27. Saikohan lasta tuolloin?

Ps. Itse 22v ja vasta haen kouluihin. Ei lapsia tulossa vuosiin.

18v sain toivotun lapsen, opiskelin ja tappelin neuvolantädin kanssa, myöhemmin päiväkotitätien kanssa, koska olin niin nuori enkä voinut tietää mistään mitään. Vaihdoimme paikkakuntaa, suoritin opinnot loppuun ja uudessa paikkakunnassa minua jopa uskottiin ja lapseni sai asianmukaista hoitoa, sitä mitä tarvitsikin. 21v sain kaksoset, nyt jään niiden kanssa kotiin, esikoista hoidan myös, olemme menossa naimisiin lähiaikoina, keräämme rahaa oman kodin ostoa varten, opiskelen hoitovapaan jälkeen uuden ammatin :) En tekisi toisin, jos saisin valita uudestaan, tämä on parasta, mitä voi olla! :)

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:23"]

Näiden neitosten miehet on ne omakotitalot ostaneet (/omarahoitusosuuden säästäneet). Mies 5v vanhempi, Talo miehen nimissä jne. "Akateeminen loppututkinto" on joku korkeintaan AMK-pohjainen lto/hoitsu.

Sori vaan.

T: 28v, vuokralla, pätkätöissä, naimisissa mutta lapseton ja siitä katkera OTM.

[/quote]

Ja olisiko siinä jotain pahaa tai väheksyttävää olla sairaanhoitaja/terkka/kätilö? Toiset haluavat tehdä sitä työtä enkä arvota akateemista tutkintoa sen korkeammalle.

Minä sain 3. lapseni 23-vuotiaana. Olin ollut jo 4v. kotiäitinä.

Nyt olen melkein 30v. ja odotan neljättä lasta. Isommat lapset siis jo koululaisia joten tämä on "iltatähti". Mies on vaihtunut välissä.

Voin sanoa että on tämä rankempaa näin vanhana! Kaikki paikat kremppaa ja murehtimisen taso on jossakin tähtitietellisissä luvuissa!

Tehkää hyvät ihmiset lapset nuorena jos siihen on mitään mahiksia, jaksaa vielä valvoa lapsen kanssa kun on itsekin kakara Ja kroppa palautuu pian.

Tsemppiä kaikki nuoret äidit!

Minä tulin raskaaksi 23-vuotiaana, vauva syntyi 4 päivää sen jälkeen kun täytin 24. Olin valmistunut vuotta aikaisemmin, tehnyt sen vuoden töitä, jäin äitiyslomallekin vasta 2 viikkoa ennen laskettua aikaa (työaika tosin tippui virallisen äitiysloman alkaessa kolmeen viikkotuntiin, oli kyse yhden ryhmän ohjaamisesta, joka loppui just silloin 2 vkoa ennen mun laskettua aikaa, ja ryhmälle olisi ollut typerää hankkia sijainen ohjaajaksi siksi kolmeksi viimeiseksi viikoksi). Mies opiskeli ja teki töitä keikkana niihin aikoihin, asuttiin vuokralla, esikoinen oli 3,5v, oli lemmikkejä. Siihen aikaan verrattuna nykyään on muuttunut aika vähän - meillä on nyt kolmas lapsi n. 1v, mies opiskelee ja tekee keikkaduunia, mä teen satunnaisesti keikkaa jos se sopii hyvin lastenhoitokuvioihin (eli mies voi hoitaa). Vuokralla asutaan, ja aiotaan asua jatkossakin, koska tämä on kevyt tapa asua, vaikkei tässä nyt aiotakaan alvariinsa muuttaa, kun se esikoinen on jo koululainen.

Esikoinen ei ollut meillä suunniteltu raskaus, mutta nämä kaksi muuta olivat. Nyt on lapset tehty, ja voidaan keskittyä muihin asioihin kuin vauvakuumeiluun, yövalvomisiin ja vaipanvaihtoihin.