Lue keskustelun säännöt.
Miten juhlia joulua kun miehen perheessä joulunviettotrauma?
19.12.2023 |
Miehen perheessä joulunaikaan liittyy eräs tapahtuma, minkä ehdoilla he viettää joulua. Heillä joulunvietto muistuttaa enemmän suruaikaa kuin joulua ja syy tähän on se, että miehen äidinäiti kuoli vähän ennen joulua miehen äidin ollessa lapsi. Tästä on aikaa vuosikymmeniä, mutta joulua vietetään edelleen hiljaisesti ja koko joulunaikaa leimaa se surutunnelma. Heillä on kyllä jouluruokaa, lahjoja, käyvät haudoilla jne, mutta en ole esimerkiksi ikinä kuullut heillä mitään joululauluja eikä heillä ole esimerkiksi joulukuusta eikä joulukoristeita. Tunnelmaa hallitsee surumielisyys ja tunnelma, että jouluna ei edes sovi iloita millään tavalla.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä neljä vuotta ja tänä jouluna meillä on ensimmäistä kertaa myös oma lapsi mukana joulunvietossa. Omassa lapsuudenperheessäni joulunvieton on aina olleet hyvin erilaisia, perinteisen iloisia ja hyvän tunnelman juhlaa. Mies sen sijaan on hyvin tottunut tuohon oman lapsuudenperheensä meininkiin, vaikka on ollut esimerkiksi vanhempieni luona aiempina jouluina.
Alunperin halusin että viettäisimme joulua omassa kodissa, mutta koska kyseessä on miehen vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, saatiin tottakai kutsu heille. Suoraan sanoen en haluaisi mennä, varsinkaan nyt lapsen kanssa. Vaikka lapsi on vasta vauva niin en halua että oma lapsi oppii samaa joulunviettoa, missä ei oikein ole iloa mistään. Toki käydään myös vanhemmillani, mutta kaikista parasta olisi että löytäisimme ihan omat jouluperinteet. Ne vaan tuntuu olevan niin kaukana toisistaan.
Kommentit (65)
Älä anna lapsellesikin muodostua joulusta surujuhla. Miehesi menköön suremaan joulua muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei koskaan ollut aviomiestä.Ei avo- miestä.Mutta suhde josta 2 lasta, Joten hän aina vietänyt joulun Omiensa kanssa.Minä lapsien.Sanma kesälomat toistä,vietimme vain 1-tai 2viikoa yhdessä. koskaan ei siis ollut ongelmia perinteet..
Onhan tuo nyt karua. Kuolemasta jo 40-50 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Älä anna lapsellesikin muodostua joulusta surujuhla. Miehesi menköön suremaan joulua muualle.
Tarkennan vielä että ei mies varsinaisesti itse pidä joulua surujuhlana, hän vaan on niin tottunut siihen mitä on omassa lapsuudessaan nähnyt, eli siis pelkistetyn joulun mihin kuuluu suruinen ja harras tunnelma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt karua. Kuolemasta jo 40-50 vuotta?
Noin 60 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se on noiden traumaidentiteettisten kanssa. Siirretään traumaa vielä sukupolvelta toiselle, ettei varmasti pääse yli siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna lapsellesikin muodostua joulusta surujuhla. Miehesi menköön suremaan joulua muualle.
Tarkennan vielä että ei mies varsinaisesti itse pidä joulua surujuhlana, hän vaan on niin tottunut siihen mitä on omassa lapsuudessaan nähnyt, eli siis pelkistetyn joulun mihin kuuluu suruinen ja harras tunnelma.
Ap
Ei muuta kun sanot suoraan miehelle, että nyt kun teillä on oma lapsi, niin te luotte omat perinteenne. Ei ole pakko mennä miehen tottumusten mukaan. Vai onko sillä miehellä muitakin napanuoria katkaisematta lapsuudenperheeseensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä siis mietin, miten me ikinä saadaan luotua ne omat jouluperinteet kun taustat on näin erilaiset. En pidä itseäni minään joulustressaajana että kaiken pitäisi jouluna olla täydellistä tietynlaisesta lautasliinoista ja täydellisiin lahjapaketteihin, mutta rasittaa esimerkiksi se ainainen perustelu että miksi joulukuusi olisi kiva, ja niin edelleen. Toisin sanoen, rasittaa miehen ajattelu siitä että mikä kaikki on "turhaa" jouluna.
Ap
Mummoni kuoli joulukuun alussa kun olin teini, mutta ei meillä siitä mitään surujuhlaa tullut. Ei edes sinä vuonna vaikka hautajaiset oli kolme päivää ennen joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä sillä miehellä saattaa "aueta omat silmät" kun näkee, miten vauva vuosien saatossa nauttii joulusta ha siitä jää hyviä muistoja.
Yksi asia mitä inhoan ehkä eniten jouluaatossa on hautausmaakierros, mikä mielen perheen kanssa on lievästi sanoen tunteellinen. Eikä siihen auta se että lähden sillä aikaa viemään oman isomummon haudalle kynttilää kun he käyvä omien läheistensä haudoilla, vaan tunnelma seuraa autossa koko kotimatkan ja vielä kotona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinulle kelpaa vain omanlaisesi joulu, ei saa olla kuin iloa ja helinää helskettä.
Minulle joulu on aina ollut arvokas kristillinen juhla, johon kuuluu jouluevankeliumi ja hartaita lauluja. En ole muuten erityisen uskovainen, mutta jouluni ei ole kulutusjuhla eikä nissepolkka soi.
Ap:n kannataa miettiä, millainen joulusi on, jos lapsesi menehtyy tällä viikolla. Olisiko ensi vuonna pelkkää iloa tai olisiko 40 vuoden kuluttua unohtunut se pakottava suru, jota tunnet. Nyt olet kieltämässä muilta tunteita, jotka sinusta ovat ikäviä. Ei kovin aikuista!
Lapselle kannattaa ajoissa opettaa, että isän suku on huono, isä on huono ja me yhdessä olemme niitä parempia ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä siis mietin, miten me ikinä saadaan luotua ne omat jouluperinteet kun taustat on näin erilaiset. En pidä itseäni minään joulustressaajana että kaiken pitäisi jouluna olla täydellistä tietynlaisesta lautasliinoista ja täydellisiin lahjapaketteihin, mutta rasittaa esimerkiksi se ainainen perustelu että miksi joulukuusi olisi kiva, ja niin edelleen. Toisin sanoen, rasittaa miehen ajattelu siitä että mikä kaikki on "turhaa" jouluna.
Ap
Eikö aikuinen miehesi ymmärrä, että hän on viettänyt lapsena kovin erilaista joulua. En nyt ihan ymmärrä miksi esim. joulukuusta pitää perustella yhä uudelleen ja uudelleen joulu joulun perään. Ihan normaalia ja idyllistä joulunviettoa. Eikö ole koskaan lapsena kysynyt miksi meillä ei ole, kun kaikilla kavereillakin on. Miksi isä on suostunut tuohon?
Tiedän tavallaan tunteen, koska entinen mies suhtautui äitienpäivään samoin. Eksän äiti kuoli kun eksä oli ekaluokkalainen ja ilmeisesti siitä alkanut. Jo ennen lasten syntymää äitienpäivät oli hänen osaltaan yhtä pahaa mieltä ja kiukuttelua. Jatkui lasten syntymän jälkeenkin ja mies joskus jopa ilkeili katkerana lapsille siitä että heillä on äiti, hänellä ei, vaikka tapahtuneesta oli aikaa vuosikymmeniä.
Ei ole lasten kannalta hyvä että jommankumman vanhemman tai vaikka sitten isovanhemman omat traumat varjostaa juhlapäiviä. Valitettavan kaikki aikuiset ei osaa suodattaa omia tunteitaan edes lasten vuoksi. Siksi olisi hyvä että lapsia suojellaan näiltä muilla tavoin ja annetaan lapsille juhla ilman turhia taakkoja. Vaikka sitten tarkoittaisi joulunviettoa muualla kuin miehen vanhemmilla tai äitienpäivää muiden kuin isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sillä miehellä saattaa "aueta omat silmät" kun näkee, miten vauva vuosien saatossa nauttii joulusta ha siitä jää hyviä muistoja.
Miksi oletamme, että mies ei ole nauttinut lapsuudenperheensä jouluista? Harras tunnelma on toki aina huonompi juttu kuin viina ja perhevä kivalta, mutta outoa ajatella, että kaikki erilainen on kärsimystä.
Miksi miehellä ei saisi olla omanlaistaan joulua? Tarkoittaako parisuhde sitä, että kaikki tulee tehdä niin kuin nainen sanoo ja naistenlehdissä esitellään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sillä miehellä saattaa "aueta omat silmät" kun näkee, miten vauva vuosien saatossa nauttii joulusta ha siitä jää hyviä muistoja.
Miksi oletamme, että mies ei ole nauttinut lapsuudenperheensä jouluista? Harras tunnelma on toki aina huonompi juttu kuin viina ja perhevä kivalta, mutta outoa ajatella, että kaikki erilainen on kärsimystä.
Joulukuusi ja joulukoristeet eivät liity millään tavoin viinan ja perheväkivaltaan. Tuollainen ikiroutainen ikisuru yli sukupolvien alkaa olla jo henkistä pahoinpitelyä.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulle kelpaa vain omanlaisesi joulu, ei saa olla kuin iloa ja helinää helskettä.
Minulle joulu on aina ollut arvokas kristillinen juhla, johon kuuluu jouluevankeliumi ja hartaita lauluja. En ole muuten erityisen uskovainen, mutta jouluni ei ole kulutusjuhla eikä nissepolkka soi.
Ap:n kannataa miettiä, millainen joulusi on, jos lapsesi menehtyy tällä viikolla. Olisiko ensi vuonna pelkkää iloa tai olisiko 40 vuoden kuluttua unohtunut se pakottava suru, jota tunnet. Nyt olet kieltämässä muilta tunteita, jotka sinusta ovat ikäviä. Ei kovin aikuista!
Kuka on sanonut että meillä joulu olisi vain tuollaista?
No, kieltämättä meidän joulunvietto on aika iloista ja rentoa, sellaista hyvän mielen juhlaa. Kulutusjuhlaa se ei meillä kuitenkaan ole, vaan uskaltaisin väittää että meillä jouluna on kulutettu ja kulutetaan vähemmän kuin keskimäärin.
Totta kai jokainen saa tuntea jouluna niitä tunteita kun tuntee, mutta minusta on epäreilua odottaa että kaikki muut eläisivät sitä jonkun omassa lapsuudessaan kokemaa negatiivista tunnetta vielä vuosikymmenien kuluttua.
Ap
Meillä on siis aina omassa kodissa ollut joulukuusi, kynttelikköjä, joulutähti ikkunassa ja jouluun sopivat verhot, mutta tuntuu että mies suhtautuu edelleen kaikkeen hyvin kriittisesti. Esimerkiksi ihmettelee että onko se joulukuusi muka niin tärkeä. No, minulle on. Ärsyttää, kun tuntuu että joka asiassa erikseen pitää oikein perustella että miksi nämä pitäisi olla, kuusi, jouluvalot jne.