23-25 vuotiaana raskaaksi tulleet, millainen elämäntilanne silloin?

Raskaaksi tullessani oli 21-vuotias.

Koulut kesken, omistusasunto, naimisissa.



Lapsen syntyessä olin 22(,5 :D)vuotias, koulut käytynä edelleen omistusasunto ja naimisissa.

Ja parisuhde kunnossa, toisin kuin raskausaikana, olin hormonihirviö.

Vakituista työpaikkaa ei ollut, mutta työkokemusta paljonkin.

Oli vahinkoraskaus ja pidin vauvan yh:na, opinnot kesken ja rahapula. Silti elämän paras päätös :)

Olimme ehtineet asua omakotitalossamme hieman alle vuoden. Suhdetta oli takana 4 vuotta. Naimisissa olimme, mutta häät pidettiin hieman pikavauhdilla jo ollessani raskaana. Olin käytännössä jo valmistunut yliopistosta ja aloittelin jatko-opintoja. Niistä oli aivan helppo pitää äitiyslomaa ja jatkaa sitten myöhemmin.

Kihloissa, akateeminen loppututkinto valmis, pätkätöissä, asuttiin vuokralla, mies vakitöissä. Ihan ok tilanne. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin lapsia on neljä, ollaan naimisissa ja opiskelen uutta alaa.

mutta avoliitossa vuokra-asunnossa. Hyvin on mennyt eikä kaduta lainkaan! Tämä lapsi kasvattaa minua päivä päivältä yhtä lailla kun minä kasvatan lasta :)

elämä on ihanaa lasten kanssa!

olin kun poikamme syntyi:)



Opiskelin (miltei valmis tutkinto), nyt äitiysloman lopulla siintää mielessä toinen ala.... Mieskin opiskelee, asumme vuokralla ja olemme naimisissa.



Välillä on rankkaa, mutta niin se on varmasti kaikilla olipa sitä rahaa tai ikää sitten enemmän tai vähemmän:) Ts. meillä ainakin muista syistä johtuneet nuo rankat hetket (valvomiset, lapsen sairastelu, ym).



Elämän paras päätös silti, ja siitä kertonee myös se, että nyt odotan alkumetreillä toista lasta:)



Minusta oikea aika on silloin kun siltä tuntuu! Opiskellessa on toki vähemmän rahaa kuin työelämässä ollessa, mutta toisaalta taas meillä ainakin on myös mies voinut olla kotona lapsen kanssa ihanan joustavasti! Työelämässä tuo ei olisi mahdollista:)

ekassa kunnon työpaikassa. Sikiö tulla tupsahti kuvioon. Ajoitus harmitti, mutta muksu on tietty niin ihana ettei paremmin ois voinut sattua :)

Olin aloittanut yliopisto-opiskelut heti lukion jälkeen 19-vuotiaana. Kun vauva laitettiin tilaukseen, niin mulla oli opinnoista tekemättä gradu, harjoittelu ja jonkun verran syventäviä opintoja plus pari sivuainekurssia. Gradunteko alkoi suurin piirtein samaan aikaan kun tulin raskaaksi.



Raskausaikana sain tehtyä kaikki kurssit, harjoittelun (kesällä, laskettu aika syksyllä) ja gradunkin palautin viikko ennen laskettua aikaa. Kypsärin tein kun vauva oli 1kk ikäinen ja paperit otin ulos kun vauva oli 4kk.



Muuten elämäntilanteesta: oltiin oltu reilut 2v. naimisissa kun vauva syntyi, mies oli myös opiskelija. Asuttiin vuokrakaksiossa. Vauvan saaminen tuohon tilanteeseen oli meille ihan edottomasti hyvä päätös :)



Nyt ollaan vähän alle 30v. pariskunta, meillä on 6- ja 3-vuotiaat lapset, asutaan omistusasunnossa, kummallakin on vakityöt ja ns. puitteet kunnossa. Ihanaa, kun lapset on jo "tehty" ja saadaan nauttia aika seesteisestä perhe-elämästä.

Eli minä olin 24 vuotta, kun tulin raskaaksi. Lisäksi:



- Vakituinen työ

- Avoliitossa 10 vuotta :)

- Omakotitalo

- Vakituinen työ myös miehellä



Ja nyt 25 vuotta ja raskaus yliajalla, vauva voi siis syntyä ihan minä hetkenä vaan :)

töissä kävin. nyt naimisissa saman miehen kanssa toinen lapsi on ja kotiäiti vieläkin..

Eli minä olin 24 vuotta, kun tulin raskaaksi. Lisäksi: - Vakituinen työ - Avoliitossa 10 vuotta :) - Omakotitalo - Vakituinen työ myös miehellä Ja nyt 25 vuotta ja raskaus yliajalla, vauva voi siis syntyä ihan minä hetkenä vaan :)

Miten ihmeessä olet voinut asua miehesi kanssa 14-vuotiaasta asti...? Kasiluokkalaiset harvemmin asuvat kahdestaan poikaystävän kanssa...

- opiskelin, samoin mies

- kummallakaan ei työpaikkaa

- avoliitossa

- opiskelija-asunnossa vuokralla



Nyt 3 vuotta myöhemmin:



- minä valmistunut, miehellä vakituinen työ

- naimisissa

- omakotitalo

- 2 lasta

sain esikoisen 25 vuotiaana. Vakituinen virka, naimisissa, oma asunto.

olin valmistunut, ilman vakipaikkaa, asuimme omakotitalossa vuokralla, parisyhdetta takana 8 vuotta.

Nyt eka lapsi 13v ja kolme muutakin on.

Pari muutakin on jo todennut että nuorena ei huoleta ja jaksaa valvoa.

Perheen kasvaessa myös tulot ja parisuhde on kasvanut.

Nyt ikää 36 vuotta ja en enään halua vauvoja. perhe on täysi. Ja toisen lapsen syntymän aikoihin sain myös vakipaikan. Ja lisksi olen opiskellut lisää.

esikoinen syntyi kun olin 23.

Olin käynyt ammattikoulun, naimisissa, oma talo, ei vakituista työpaikkaa...

22 kun huomasin olevani raskaana, ehkäisyä ei käytetty kun tavallaan ajatteli että jos tulee niin tulee. keskeytetty yhdyntä oli siis menetelmänä joka on ihan yhtä tyhjän kanssa...



olin työtön ja mies hanttihommissa mut ei tullut mieleenkään abortti tietenkään. kyllä sitä ihminen pärjää jos haluaa. mulla ei ole koskaan ollut rahanpuutetta, ei edes nyt kotihoidontuella. pääasia että osaa elää varojensa mukaan. ihanaan tilanteeseen syntyi vauva. ehkä paras ikä saada eka lapsi. fyysisesti jo vähän vanhakin, viimeistään 25 v olisi lapset tehtävä ihmisen fysiologian mukaan.

Lomaromanssista kaikki sai alkunsa.

yksin asuin vuokrakämpässä, yksinhuoltajaksi tiesin tulevani, koska ei ollu isän yhteystietoja, työttömänä. Koskaan en edes miettiny muutakuin synnyttäväni lapseni.

täällä on paljon joilla on ollut n. 25-vuotiaana akateeminen loppututkinto, omistusasunto, vakituinen työpaikka, naimisissakin ja lapsi...mielenkiintoista;)

olin seurustellut 1,5 vuotta. Opiskelin yliopistossa, opintoja oli vielä n. 2,5 vuotta jäljellä. Ei ollut omakotitaloa, solukämpässä asuin vuokralla. Poikaystävä oli myös opiskelija, solukämpässä asui hänkin vuokralla. Ehkäisy petti, tein abortin. En ole katunut.